Olen 15-vuotias bulimikko, mutta laitoin aiheen tänne anoreksia-puolelle, kun aiheeni varmaankin tänne enmmän kuuluu.
Ongelmani on siis, etten enää uskalla syödä. Olen alkanut pelkäämään syömistä niin sairaalloisesti, etten pysty syömään kunnolla oikein mitään. Tämä ei ole enää sitä, että "jes, pystyn kontrolloimaan syömisiäni", sillä en uskalla syödä. Paino on pudonnut alle kuukaudessa 8,6kg. Viimeinen viikko on ollut pahin, en ole ahminut tai oksentanut ollenkaan, olen syönyt niin vähän. Tämä alkaa kai menemään jo anorektiseksi käyttäytymisen osalta, mutta en voi sille mitään.
Olo on aivan kamala, tärisen ja mahassa tuntuu hirveälle. En enää tunne nälkää, vaikka toisinaan maha ilmoittaa erilaisilla tuntemuksilla, että nyt olisi kenties aika syödä. Pyörryin eilen kaksi kertaa, olo on niin heikko. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin huonossa kunnossa. Esimerkiksi toissapäivänä sain syötyä 70 kaloria ja eilen 120 kaloria. Mä tiedän, että se on vähän, mutta en kykene syömään enempää.
Ajattelin tänään syödä enemmän, olen syönyt jo omenan. Mutta kun en uskalla. Miten saisin itseni syömään edes vähän enemmän, kun en uskalla oikein mitään hedelmiäkään syödä? Mitä voin tehdä? Toivottavasti edes jollakin olisi hieman vinkkejä siihen, miten saisin syötyä edes jotakin.
Olen henkisen puolen lisäksi fyysisesti erittäin huonossa kunnossa. Tärisen koko ajan ja veri ei kierrä kunnolla enää esimerkiksi käsissä. En ole vielä läheskään missään anorektisissa mitoissa, mutta tiedän sen, että tällä menolla olen pian. Olen nyt siis 158/45,7, vajaa kuukausi sitten olin vielä 158/54,3. Paino pysytteli koko kevään siinä 48 kilon tuntumassa, mutta viimeinen pisara oli tuo yli 54 kilon painon nouseminen. Siitä alkoi siis alamäki. Aikaisemmin alamäkeä mulle on ollut se, että ahmin ja oksennan, nyt olen hypännyt ääripäästä toiseen. Kai tämäkin on alamäkeä?
Olen sairastanut 2 vuotta, vaihdellen syömishäiriöstä toiseen. Anorektinen olin ainakin mieleltäni reilu vuosi sitten keväällä, jolloin rääkkäsin elimistöäni aivan liikaa ja painoin 44 kiloa. En ollut varmaankaan missään anorektisissa mitoissa, mutta käyttäydyin kuin anorektikko. Sen jälkeen on ollut pääasiassa bulimiaa, välillä BED:iä ja lyhyitä ortoreksiakausia. Tuon anorektisen jakson aikana sain hankittua itselleni sydämeen aika vahvan sivuäänen, rääkkäsin elimistöäni liikaa. Ja nyt pelkään, että elimistöni voi pettää hetkenä minä hyvänsä.
Auttakaa, mitä voin tehdä?
Ongelmani on siis, etten enää uskalla syödä. Olen alkanut pelkäämään syömistä niin sairaalloisesti, etten pysty syömään kunnolla oikein mitään. Tämä ei ole enää sitä, että "jes, pystyn kontrolloimaan syömisiäni", sillä en uskalla syödä. Paino on pudonnut alle kuukaudessa 8,6kg. Viimeinen viikko on ollut pahin, en ole ahminut tai oksentanut ollenkaan, olen syönyt niin vähän. Tämä alkaa kai menemään jo anorektiseksi käyttäytymisen osalta, mutta en voi sille mitään.
Olo on aivan kamala, tärisen ja mahassa tuntuu hirveälle. En enää tunne nälkää, vaikka toisinaan maha ilmoittaa erilaisilla tuntemuksilla, että nyt olisi kenties aika syödä. Pyörryin eilen kaksi kertaa, olo on niin heikko. Olen niin fyysisesti kuin henkisestikin huonossa kunnossa. Esimerkiksi toissapäivänä sain syötyä 70 kaloria ja eilen 120 kaloria. Mä tiedän, että se on vähän, mutta en kykene syömään enempää.
Ajattelin tänään syödä enemmän, olen syönyt jo omenan. Mutta kun en uskalla. Miten saisin itseni syömään edes vähän enemmän, kun en uskalla oikein mitään hedelmiäkään syödä? Mitä voin tehdä? Toivottavasti edes jollakin olisi hieman vinkkejä siihen, miten saisin syötyä edes jotakin.
Olen henkisen puolen lisäksi fyysisesti erittäin huonossa kunnossa. Tärisen koko ajan ja veri ei kierrä kunnolla enää esimerkiksi käsissä. En ole vielä läheskään missään anorektisissa mitoissa, mutta tiedän sen, että tällä menolla olen pian. Olen nyt siis 158/45,7, vajaa kuukausi sitten olin vielä 158/54,3. Paino pysytteli koko kevään siinä 48 kilon tuntumassa, mutta viimeinen pisara oli tuo yli 54 kilon painon nouseminen. Siitä alkoi siis alamäki. Aikaisemmin alamäkeä mulle on ollut se, että ahmin ja oksennan, nyt olen hypännyt ääripäästä toiseen. Kai tämäkin on alamäkeä?
Olen sairastanut 2 vuotta, vaihdellen syömishäiriöstä toiseen. Anorektinen olin ainakin mieleltäni reilu vuosi sitten keväällä, jolloin rääkkäsin elimistöäni aivan liikaa ja painoin 44 kiloa. En ollut varmaankaan missään anorektisissa mitoissa, mutta käyttäydyin kuin anorektikko. Sen jälkeen on ollut pääasiassa bulimiaa, välillä BED:iä ja lyhyitä ortoreksiakausia. Tuon anorektisen jakson aikana sain hankittua itselleni sydämeen aika vahvan sivuäänen, rääkkäsin elimistöäni liikaa. Ja nyt pelkään, että elimistöni voi pettää hetkenä minä hyvänsä.
Auttakaa, mitä voin tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sulla on varmasti tosi paha olla. Ehdotankin, että soitat johonkin auttavaan puhelimeen! Katso www.syomishairioistentuki.fi sivuilta jos siellä olisi jokin hyvä vaihtoehto, minkä kautta saisit apua. Nyt on kiire tämän asian kanssa! Älä odota vaan toimi!! Paljon rohkeutta ja voimia sinulle, et ole yksin! Sinun ei tarvitse jaksaa tätä yksin! Ja avun hakeminen ja sen saaminen ei tee susta vähemmän sairasta, sä vaan alat pikkuhiljaa saamaan apua ongelmiisi.
Nyt heti, toimi!
Mä tiedän, että saisin helpostikin haettua apua ja pääsisin vaikka osastolle. Matkassa on kuitenkin yksi mutka. Veljeni on nyt todella huonossa kunnossa, vaarallinen itselleen masennuksen takia, harhatiloja ym.. Ei oo ollu pitkää aikaan noin huonossa kunnossa ja vanhemmat sen kiikutti pari päivää sitten osastolle. En voi aiheuttaa vanhemmilleni nyt lainkaan enempää taakkaa, koska heillä on jo niin valtavan suuri huoli veljestä ):
Mä olin terapiassa viime marraskuuhun asti ja siitä jäi niin paska maku suuhun, etten halua enää ikinä. Terppa piti mua angstina, vaikka menin jonojen ohi kiireellisellä lähetteellä nuorisopsykiatriselle... Mä tiedän, että on olemassa hyviäkin terapeutteja, mutta mulla jäin niin pahat traumat terpastani, etten halua enää ikinä ):
Mä olen siis umpikujassa, en voi hakea oikein ulkopuolista apua mistään. Mun on siis ainakin jonkun aikaa pakko pärjätä yksin, kunnes veljen tila saadaan parempaan päin. Siksi kysyinkin apua, miten saisin itseni syömään jotakin, toivon että jollakin olisi tähän kenties auttavia vinkkejä.
Kiitos kuitenkin erittäin paljon vastauksesta ja kannustamisesta! Mukavaa, että joku jaksoi edes lukea viestini.
tilanne on nyt se asia, mikä estää sinua laittamasta itseäsi etusijalle. Mutta sisko hyvä, nyt ET saa ajatella mitä avun hakemisesi vaikuttaa vanhempiisi tai kehenkään muuhunkaan. Nyt on PAKKO olla itsekäs!
Esimerkiksi nuo auttavat puhelimet eivät arvostele, eikä heitä tarvitse nähdä kasvotusten! On tärkeää, että edes avaudut asioistasi jollekulle, se saattaa helpottaa hieman oloasi! Kun asiat sanoo ääneen, lähtee osa siitä asian dramatiikasta pois. Eikä kenenkään tarvitse tietää soitostasi! Se olisi vain sinun oma asiasi!
Terapeutteja on satoja. Olen pahoillani puolestasi, että koekmuksesi oli huono ja epämiellyttävä. Sitä kun ei todellakaan toivoisi ihmiselle, joka oikeasti tarvitsee apua! Se ei kuitenkaan tarkoita, että mahdollinen tuleva terapeuttisi olisi samanlainen kusipää! He ovat kaikki ihmisiä omine ajatuksineen. Joten sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jossakin välissä kääntyä uuden terapeutin puoleen. Syömishäiriö, kun se menee tarpeeksi pahaksi, on liian iso asia yksin kantaa!!
Suosittelen myös ensihädäksi noita juotavia tuotteita (jotka on jo mainittu), joista saisit kaloreita... lisää teehen sokeria/hunajaa, dippaa kasviksia johonkin hyvään salaatinkastikkeeseen/ öljyyn jos voit kuvitella syöväsi edes sellaista.
Jos jotain pientä pystyt kuitenkin syömään, syö esim. taateleita, manteleita, rusinoita, pähkinöitä, ohuen ohuita leikkeleitä, kananmunan valkuaista (sitäkin voi juoda!)
Mutta kuitenkin sinun on pakko saada sisääsi jotain. Sulla on varmasti valtavat puutostilat jo olemassa, joten yritä ymmärtää se, että mitä ikinä suuhun laitatkin EI muutu läskiksi!! Vaan elimistö käyttää sen ravinnon pitämään aivotoimintasi yllä ja täyttämään ammottavan tyhjiä varastojaan.
Kaikki mitä ihminen syö, EI muutu läskiksi, vaan kroppa käyttää energian ylläpitääkseen niitä välttämättömiä elintoimintoja, kuten sydämen, keuhkojen, munuaisten jne. toimintaa! Keho tuottaa hormoneja ym. joten syömäsi ruoka EI muutu läskiksi, eihän se ole mahdollista pitkän näännyttämisen jälkeen!
Ei kroppa ole niin tyhmä, että se alkaisi heti tuottamaan läskiä kun sillä on tärkeämpiäkin toimintoja tehtävänä, kuten tuottaa aivoille ravintoa! Jos puntari heilahtaa, se on vaan vesimäärä, mikä kropassa on lisääntynyt!
Nyt siis suosittelen kokeilemaan syödä jotain edellämainituistani ruoka-aineista, suolaa ja rautaa (jos ei ruoan muodossa niin tabletteina) on myös pakko saada, heti! Jos et niin tee... tiedät kyllä!
Suosittelen erittäin lämpimästi käymään myös kirjastossa! Lue kirja "Lupa syödä" (Gisela van der Ster), se kertoo sinulle missä mennään ja miten tulee toimia, jotta kroppasi ei petä alta!
VOIMIA!!
on ainakin paljon numeroita, selaile ja valitse!
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
En aio saarnata sinulle, koska siitä ei ole hyötyä. Hyvä, että halusit kertoa ongelmastasi ja olet siitä tietoinen. Olen itse anorektikko ja voit lukea tarinaani nimimerkeilläni kirjoittamista aiheista. Tiedän tunteen, kun ei vain uskalla syödä,mutta liityykö se sinulla siihen, että olit aikaisemmin bulimikko ja pelkäät rupeavasi taas oksentamaan? olet erittäin heikossa kunnossa, koska olet pyörtyillyt. Neuvoni on, että haet apua, koska jos et uskalla syödä, ei ole muuta vaihtoehtoa! minulla eikä varmasti kenelläkään muullakaan täällä ole mitään poppaskonsteja sinun auttamiseksi. Voimia! Kirjoittelethan aina välillä että mitä sinulle kuuluu?
Kuten saattaa huomata vastauksestani ensimmäiselle vastaajalle, en vain kykene hakemaan apua nyt ): Uskoisin, että pelko syömisestä liittyy siihen, että jos vaaka näyttääkin seuraavana päivänä enemmän. Pelkään myös sitä, että jos syön enemmän, alan taas ahmimaan, enkä halua sitä enää ): Mun on ainakin jonkun aikaa pakko pärjätä itsekseni, sillä kuten viestissäni ensimmäiselle vastaajalle kerroin, veli on niin huonossa kunnossa, etten halua aiheuttaa vanhemmille enää enempää taakkaa. Mun on vaan pakko yrittää syödä, vaikka olo tuntuukin läskille ja sairas puoli mielestä on aivan jotain muuta mieltä tuosta syömisestä... Lupaan kirjoitella tänne juttua asioiden edistymisestä.
juoda niitä kaloreita ?
maitoa, mehukeittoja, jugurtteja, mehuja, limuja (ei light)..
mä elän itse semmosessa illuusiossa että juodut kalorit ei lihota, joten juon n. 500 kalorin edestä juomia joka päivä koska ruokaa en mäkään uskalla syödä.
Tuota voisikin vaikka kokeilla, vaikka mä tiedän että skitsoon ihan sairaasti esim. limpparista, joka ei oo lightia. Mutta mä aion koittaa. Pitää vaan omilla rahoilla mennä shoppaileen kauppaan, kun satun itekseni olemaan kotona nyt viikonlopun.
Kiitos kuitenkin vinkistä! Yritän..
Tilanne ei ole edelleenkään kohentunut, en uskalla vieläkään syödä. Eilisen syömiseksi kertyi aamulla omena ja iltapäivän ja illan aikana 3 Battery Strippediä (vähäkalorinen Battery siis). Oli tosi heikko olo ja olin torilla Rock The Globe nimisessä tapahtumassa, jossa oli eri bändejä esiintymässä. Cheekin aikana meinas lähtee ihan kokonaan taju ja sanoinkin kaverille takana, että ottaa kii jos pyörryn. En pyörtyny, mutta tärisin kun horkassa ja silmissä sumeni koko ajan. Kaverit söi illalla mäkkärissä, mä katoin kaihoisasti vierestä, enkä uskaltanut syödä. Jotenkin selvisin kotiin puol kahentoista aikaan illalla, pyörtymättä. En uskaltanut enää syödä mitään, join vaan vähän vettä. Eilisen syömisistä ja juomisista tuli kaloreita 75, mä tiedän että se on vähän, mutten uskaltanut syödä enempää.
Tänä aamuna kävin vaa'alla. Mietin pitkään, että uskallanko mennä vaa'alle. Entäs jos olisinkin lihonnut? Mä en olis kestänyt sitä, olisin saanu varmaankin hermoromahduksen. Lopulta sitten uskaltauduin vaa'alle ja se näytti 45,2kg. Tasan 0,5kg vähemmän kuin eilen. Aamusta lähtien olo oli kamala, päässä huimas ja mahassa tuntui kamalalle. Ei sellainen näläntunne, vaan sellainen outo ja inhottava tunne, kuin napaa olisi vedetty täysiä selkärankaa kohti. Mittasin vyötärönympäryksen, 58,5cm. Musta tuntuu, että se on kamalasti, ihan liikaa. Söin sitten aamulla yhden keksin.
Lähdin äsken käymään lenkillä, tosi järkevää juu. Juoksin 20min ja sitten meinas lähtee taju. Silmissä sumeni täysin ja lysähdin polvilleni, en kuitenkaan onneksi pyörtynyt. Sain sitten käveltyä kotiin asti, matkaan meni 15min. Kotona sitten join desin energiajuomaa, kaloreita tuli 33 ja kamala morkkis taas. Taju meinaa koko ajan lähteä ja silmissä sumenee. Mä tiedän, että mun pitäisi syödä jotakin ja varmaan syönkin aivan kohta.
Tää on vaan niin kamalaa. Miksen voisi olla terve ihminen, joka ei stressaa ruuasta ja söisi normaalisti? ): Mä tiedän, että mun sisäelimet ei luultavasti jaksa enää kauaa aikaa tätä, mutta mä en halua sairaalaan tiputukseen tms. Onko mitään keinoja? :/
sä et USKALLA syödä enempää kuin tuon vaivaisen parin suullisen verran? Mitä sä luulet että sulle tapahtuis jos söisit esim. leivän? Kai sä ymmärrät sen, että sä et voi lihoa siitä, sillä sun energiantarve on moninkertainen siihen määrään verrattuna, mitä sä saat! Ja vaikka söisit energiantarpeesi verran, et kuitenkaan lihoaisi, sillä varastosi on niin tyhjät, että niiden täydentämiseenkin menisi vaikka kuinka kauan aikaa!
Hei mä ymmärrän että sulla on helvetin paha olla, mut jos sä et halua kuolla/heittää veivejä/potkaista tyhjää/jättää perhettäsi/heittää hyvästit tuleville sinulle varatuille elämänkokemuksille jne. sun EI SAA OLLA TYHMÄ!
Mieti hei vähän, toi kaikki mitä sä tunnet on TÄYSIN järjetöntä ja sun suhteellisuudentaju on aivan hukassa. Joten sä ET voi luottaa sun mieleesi nyt, vaan siihen, mitä muut sanovat! Siihen, mikä on totta ja minkä avulla pysyt HENGISSÄ!
Mulla on auttanut semmonen keino, että en käy enää vaa-alla niin usein kuin haluaisin. Se on jotenki vähentäny jatkuvaa stressaamista olenko lihonut. Toisaalta meillä ei ole edes vaakaa ja joka päivä mietin että en mene ostamaan vaakaa, koska mitä siitä nyt seuraisi.. =/
Mä en kanssa suosittele lighteja juotavaksi, varsinkaan ku sä olet noin heikossa kunnossa. Ne ei sisällä pahemman kaloreita, pelkkiä lisäaineita, jotka tekee sun olosta vielä huonomman? Millähän muullakaan ne sen makeaksi saisi jos siinä ei ole mitään luontaista?
Maidossakin on jonki verran kaloreita, ja sun keho tarvitsee niitä aineita mitä siinä on.
Kunpa sä saisit syötyä edes jugurttia tai jotain pähkinöitä.. pähkinät on nii pieniä että mä ainakin saan syötä niitä nopeesti aika paljon, varsinki sitku miettii kuinka paljon elimistölle tärkeitä aineita ne sisältää.
Vihanneksista EI LIHO, eikä sen enempää kalasta tai hedelmistäkään. Miksi aasialaiset oli nii paljon terveempiä ku länsimaalaset ennenku länsimaalasuus ilmesty sinne? ^^