suunnitelmaa

Meillä ollaan käyty nyt yli kaksi vuotta penessä eikä mitään suunnitelmaa ole tehty sen enempää kuin olisin saanut tietää syytä lapsen käytökseen.

On ollut viime vuonna erityslapsi päätös että sai pienryhmä paikan eskarista, päätös oli tämän vuoden heinäkuun loppuun.

Keskittymisvaikeudet, tarvitsee huomattavasti enemmän aikuisen tukea ja on ylivalpas. Penen psykologin lausunto.

Nyt jatketaan taas penessä käytejä ja kun kysyn "diagnoosia" en saa mitään kunnon vastausta.

En voi olla töissä koska en voi laittaa lasta menemään yksin itsenäisesti kouluun, iltapäivä kerho ei ole hyväksi kun on niin iso ryhmä.
Normaali rutiineista poikkeaminen aihuttaa lapsessa kaaoksen.

Pitäisikö mennä vaikka terveyskeskuksen lääkärille vai mitä pitäisi tehdä?

kaksi vuotta jo penessä kirjoitti:

Meillä ollaan käyty nyt yli kaksi vuotta penessä eikä mitään suunnitelmaa ole tehty sen enempää kuin olisin saanut tietää syytä lapsen käytökseen.

On ollut viime vuonna erityslapsi päätös että sai pienryhmä paikan eskarista, päätös oli tämän vuoden heinäkuun loppuun.

Keskittymisvaikeudet, tarvitsee huomattavasti enemmän aikuisen tukea ja on ylivalpas. Penen psykologin lausunto.

Nyt jatketaan taas penessä käytejä ja kun kysyn "diagnoosia" en saa mitään kunnon vastausta.

En voi olla töissä koska en voi laittaa lasta menemään yksin itsenäisesti kouluun, iltapäivä kerho ei ole hyväksi kun on niin iso ryhmä.
Normaali rutiineista poikkeaminen aihuttaa lapsessa kaaoksen.

Pitäisikö mennä vaikka terveyskeskuksen lääkärille vai mitä pitäisi tehdä?

Lue lisää

Viesti oli varmaankin alkuperäiselle kirjoittajalle muttakerron silti miten me teimme.

Koulussa tehtiin psykologin testit ja niissä oli sitten häikkää. Psykologi kehoitti meitä varaamaan ajan terveyskeskuslääkäriltä, jolta sitten pyysimme lähetteen lasten neurologille.
Lasten neurologi antoi diagnoosin samantien, pojan meno oli lääkärilläkin melkoista. Toki olimme kotona täyttäneet lomakkeita sekä opettaja täytti omansa sekä psykologin lausunto oli vielä mukana.

termiitin äiskä kirjoitti:

Viesti oli varmaankin alkuperäiselle kirjoittajalle muttakerron silti miten me teimme.

Koulussa tehtiin psykologin testit ja niissä oli sitten häikkää. Psykologi kehoitti meitä varaamaan ajan terveyskeskuslääkäriltä, jolta sitten pyysimme lähetteen lasten neurologille.
Lasten neurologi antoi diagnoosin samantien, pojan meno oli lääkärilläkin melkoista. Toki olimme kotona täyttäneet lomakkeita sekä opettaja täytti omansa sekä psykologin lausunto oli vielä mukana.

Lue lisää

Meillä on tosin diagnoosi tehty jo viisivuotiaana, oli sen verran selkeitä ongelmia. Eli päivähoidossa tilannetta kartoitti Elto, joka suositteli ottamaan yhteyttä omaan lääkäriin. Oma lääkäri laittoi lähetteen neurologille, ja samalla aloitettiin jo tutkimusrumba avupuolella, että olisi tuloksia jo saatu, kun neurologille pitkän jonon jälkeen pääsee. Terapeutit suosittelivat yhdessä kunnan lapsipsykologin kanssa jatkoja, jotka omalääkäri hyväksyi. Ainoa jatkuva terapia oli toimintaterapia, sekin kunnan ostopalveluna, eli meille ilmaista. Tarvittaessa sille järjestetään jatkoa, jos esimerkiksi opettaja ja me vanhemmat huomaamme tarvetta siihen.

Neurologi sitten laati diagnoosin aika pitkälti noiden tulosten mukaan, ja lasta havainnoimalla. Ei sitä pitkään tarvinnut seurata, kun jo huomasi, että kaikki ei ole kunnossa. Erityiseskariin siirtyi sitten tuon diagnoosin jälkeen, oli aikaisemmin ollut hoidossa vain kahden paikalla.

Eskarista hoideltiin sopivan koulun etsintää yhdessä psykologin kanssa, ja psykologi teki tarvittavat lausunnot avustajasta ym. Omalääkäri hoiti todistukset koulukyydityksiin ja hoitotukiin, tosin ensimmäiset tulivat neurologilta. Tarvittaessa auttaa lastenneurologian sosiaalityöntekijä, johon kehoitettiin ottamaan yhteyttä heti, jos ei esimerkiksi koulua järjestetä lapsen tarpeita vastaavalla tavalla. Kaikki on kuitenkin järjestynyt hienosti. Ainoa puute on sopivan iltiksen olemassa olo, joten olen tehnyt itse osa-aikatyötä sen vuoksi.

Onneksi valitsimme tämän tien, emmekä lähteneet perheneuvolan kautta liikkeelle. Saimme nimittäin itse valita, kun oli kaksi eri vaihtoehtoista reittiä. Tuttavani päätyi perheneuvolaan, koska oli luvassa lyhyemmät jonot, mutta vieläkään ei ole hänen lapsensa asiat juuri edenneet.

Yksi hyvä kuntoutusmuoto oli perhekoulu, joka on kelan maksamaa perhekuntoutusta. Siellä käsiteltiin eri ongelmatilanteita perheen näkökulmasta. Siitä saimme todella paljon irti, ja voin suositella kyllä hyvillä mielin kaikille. Varsinkin vertaiskokemukset olivat hyödyllisiä, hyviä vinkkejä saimme arkeemme sieltä. Niitä vaan ei taida vielä toimia kovin monella paikkakunnalla.