Hei.
Oletko yksinäinen? Minä olen, olen ollut yli viisi vuotta. En ole koskaan seurustellut ja olen sentään jo 23-vuotias. Asun vanhempieni luona, minulla ei ole varaa muuttaa pois. Se masentaa ja osin sen vuoksi en uskalla tutustua ihmisiin, häpeän itseäni sen vuoksi. Vielä enemmän häpeän itseäni sen vuoksi, kun en ole koskaan seurustellut. En tunne itseäni ollenkaan normaaliksi. Kaikki normaalit minun ikäiseni ovat seurustelleet.
Ystäviä minulla on tällä hetkellä kolme - kaikki he asuvat Etelä-Suomessa, yksi tosin opiskeluajan täällä Oulussa. Pidän häntä parhaana ystävänäni vaikkemme vietä esim. viikonloppuisin aikaa yhdessä. Hän on miespuolinen, kuten olen itsekin; kaksi muuta ystävääni ovat naisia, joista toista en ole koskaan tavannut. Pidän häntä silti ystävänä enkä "vain" kaverina.
En käy enää kovinkaan usein "ihmisten ilmoilla", olen nykyisin hyvin sulkeutunut. Pyöräilemässä tosin käyn lähes päivittäin, mutta en laske sitä "ihmisten ilmoilla" käymiseksi, en nimittäin tapaa ketään pyöräillessä. Joskus käyn kävelemässä tai hölkkäämässä, mutten silloinkaan tapaa ketään. Kaupungilla käyn hyvin harvoin - minusta tuntuu typerältä ja turhauttavalta mennä keskustaan pyörimään yksin ilman mitään varsinaista asiaa. Baareissa en käy, en juo alkoholia.
Tulipas ankeaa tekstiä ottaen huomioon sen, että olen ollut melko hyväntuulinen viimeiset pari viikkoa...
Noh, siinä on joka tapauksessa tilanteeni.
Haluan esittää kysymyksen: Käykö tällä palstalla muita Oulussa tai sen lähistöllä asuvia, yksinäisiä, toisen seuraa kaipaavia ihmisiä. Jos sinä, parahin lukija, olet sellainen, haluaisin tutustua sinuun. Iälläsi, sukupuolellasi tai ulkonäölläsi ei ole mitään väliä, tahdon vain tutustua uuteen ihmiseen (tai mikä parasta, uusiin ihmisiin) ja yrittää vielä kerran synnyttää ystävyyttä.
Jos sinä haluat tutustua minuun, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] tai kirjoita vastaus tälle palstalle. En halua mailikaveria, vaan kaverin, jonka kanssa viettää aikaa ja ystävystyä kunnolla.
Oletko yksinäinen? Minä olen, olen ollut yli viisi vuotta. En ole koskaan seurustellut ja olen sentään jo 23-vuotias. Asun vanhempieni luona, minulla ei ole varaa muuttaa pois. Se masentaa ja osin sen vuoksi en uskalla tutustua ihmisiin, häpeän itseäni sen vuoksi. Vielä enemmän häpeän itseäni sen vuoksi, kun en ole koskaan seurustellut. En tunne itseäni ollenkaan normaaliksi. Kaikki normaalit minun ikäiseni ovat seurustelleet.
Ystäviä minulla on tällä hetkellä kolme - kaikki he asuvat Etelä-Suomessa, yksi tosin opiskeluajan täällä Oulussa. Pidän häntä parhaana ystävänäni vaikkemme vietä esim. viikonloppuisin aikaa yhdessä. Hän on miespuolinen, kuten olen itsekin; kaksi muuta ystävääni ovat naisia, joista toista en ole koskaan tavannut. Pidän häntä silti ystävänä enkä "vain" kaverina.
En käy enää kovinkaan usein "ihmisten ilmoilla", olen nykyisin hyvin sulkeutunut. Pyöräilemässä tosin käyn lähes päivittäin, mutta en laske sitä "ihmisten ilmoilla" käymiseksi, en nimittäin tapaa ketään pyöräillessä. Joskus käyn kävelemässä tai hölkkäämässä, mutten silloinkaan tapaa ketään. Kaupungilla käyn hyvin harvoin - minusta tuntuu typerältä ja turhauttavalta mennä keskustaan pyörimään yksin ilman mitään varsinaista asiaa. Baareissa en käy, en juo alkoholia.
Tulipas ankeaa tekstiä ottaen huomioon sen, että olen ollut melko hyväntuulinen viimeiset pari viikkoa...
Noh, siinä on joka tapauksessa tilanteeni.
Haluan esittää kysymyksen: Käykö tällä palstalla muita Oulussa tai sen lähistöllä asuvia, yksinäisiä, toisen seuraa kaipaavia ihmisiä. Jos sinä, parahin lukija, olet sellainen, haluaisin tutustua sinuun. Iälläsi, sukupuolellasi tai ulkonäölläsi ei ole mitään väliä, tahdon vain tutustua uuteen ihmiseen (tai mikä parasta, uusiin ihmisiin) ja yrittää vielä kerran synnyttää ystävyyttä.
Jos sinä haluat tutustua minuun, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] tai kirjoita vastaus tälle palstalle. En halua mailikaveria, vaan kaverin, jonka kanssa viettää aikaa ja ystävystyä kunnolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä mä oikein luen?
Jos sä et muuta tee kun sääli itseäsi niin rupea tekemään asialle jotain!Kukaan ei koskaan voi nauttia tollasen ihmisen seurasta...Mä en ainakaan.
Jos oikeesti oot noi säälittävä ni tässä sulle tarina.
Olin ala-asteella kiusttu, koska oli laiha, liiankin laiha.Mulla ei ollu syömishäiriötä tai muuta sellasta, mä vaan en lihonu.
Mua haukuttiin luukasaksi.Nice! ja jokaisessa koulun Discossa kaikki muut tanssi hitaita poikien kanssa, ja vaikka mä meninkin pyytämääm niitä poikia tanssimaan ne meinas vaan tukehtua nauruun.Mä istuin yksin loppuun asti discon nurkassa ja mun itsetuntoni ei ainakaan kohentunut.
Sitten mä menin yläasteelle ja sain läjän finnejä naamaan, no nyt mä olin myös ruma kuin mikä, kaiken lisäksi.
Mutta kun sitten koitti lukion vuoro, mä olin kasvanut naiseksi ja sain poikaystävän.Olihan mulla niitä ollutkin mutta ei ne koskaan musta oikeen kunnolla välittänyt.Mä rupesin kukkimaan ja pojat ja miehet oli kokoajan vouhottamassa.Mä myös rupesin tekemään itselleni jotain.Mä aloin välittämään siitä mitä mulla oli päällä, mä kävin kampaajalla ja ostin hienot kengät.
Nykyään mä kuulen olivani ruma-ankanpoikanen ja se saa mut hymyilemään.
jA MITÄ NIIHIN KIUSAAJIIN TULEE, hehheheh!!!NIILLÄ ON KAKS METRIÄ LEVEET PERSUKSET JA NAAMAT KU SIALLA.
Sun pitää saada ittes liikkeelle.ja jos ihan oikeesti luulet että saat ikuisen ystävän tietokoneesta ni, otan osaa.
Lähe nyt jonnekkin ulos.Äläkä viiti rupee vastaamaan tai kirjottamaan mulle kuinka inhottava mä olen.
Tee jotain muuta.Jätä kone rauhaan ja mene vaikka parturiin.Aja parta, pistä farkut jalkaan ja joku kiva paita ja mene ulos ihmisten ilmoille.
Moikkaile naisia ja tervehdi ihmisiä.Koneen välityksellä sä et saa kovinkaan montaa ystävää.
ihan tosi.
Tuli vain mieleen tuosta sun jutusta. Olen 15- vuotias tyttö. Olen hieman ujonpuoleinen ja mun kaverit on kysyny mua Ouluun, enkä oo uskaltanu.
Koulussakin kukaan ei jaksa olla tämmösen kans joka ei uskalla puhua mitään. olen tosi yksinäinen sen takia. En todellakaan ole henkisesti sairas tai jotain sellaista. Olen täysin normaali. Ja kaipaan juttu kaveria joka kuuntelis mua.
Ikävää...
samat sanat, paitsi olen 25
Elämä on perseestä. :/