Psykologi sanoi minulle, että "sinäkin kun olet tuollainen sairaan lapsen äiti". En ole osannut ajatella lastani sairaaksi, vaikka kai se sitä lääketieteen nimissä on. Miten te aikuiset adhd:T hahmotatte tilanteen? Katsotteko olevanne sairaita?
Koetko itsesi sairaaksi?
terveen lapsen äiti
5896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..........
En koe olevani sairas. Minulla on "ominaisuuksia", jotka voivat johtaa stressiin, väsymykseen yms. ja sitä kautta altistaa sairastumiselle, jos joudun elämään itselleni sopimattomissa olosuhteissa. Minä olen kuitenkin niitä onnekkaita, joiden olosuhteet ovat melko lailla ok. Vaikka ADHD on huomioimista ja hoitoa vaativa oireyhtymä, se voi osittain olla myös vahvuus. Sanon sen, vaikka monet näkevätkin punaista tuon kuullessaan.
en usko että kukaan kokee itseänsä sairaaksi vaikka onkin adhd/asperger:)...olen oma erikoinen itseni ja ylpeä siitä
tervehdy.s
välillä tunnen olevani sairas..
masentuneena.. raivoissani...
unettomana.. unohtelijana..
yms. .
elämäni oli todella sairasta huomaamattani..
läheiseni kärsi.. raivoomisesta..
unohtelusta..
oppimattomuudestani.. yms..
mutta jos sairautta vertaa syöpään..
on adhd kuin flunssa..
ja jossain olosuhteissa on tämä flunssa
vain onni..
kuten oikein pahan hajuisessa paikassa
se flunssainen on se onnellinen
"en ma haista midään..äätziih"
sama se on tämän adhd:n kanssa..
joskus siitä on hyötyä niin paljon että
muut on oikeen kateellisia..
vaan on siitä sitten joskus sitä
vaivaakin..
mutta sairauksia on paljon vakampiakin..
varsinkin niitä mille ei voi mitään..
En missään nimessä koe olevani sairas! Koen olevani hieman erilaisempi kuin ns. keskivertoihminen (jos sellaista nyt yleensäkään on olemassa). Mutta en koe erilaisuuteni olevan sen ihmeellisempää kuin vaikkapa hiusten tai silmien värin (tiedän ettei vertaus ehkä aivan osu kohdalleen, mutta yritättehän edes ymmärtää pointin?): ei niitä ole mikään pakko muuttaa, mutta jos jostain syystä oma väri ei kelpaa, voi käyttää hiusvärejä tai värillisiä piilareita ja helpottaa omaa oloaan sillä tavoin. En ole halunnut mitään lääkitystä, vaikka ADHD joskus aiheuttaakin ongelmia. Aivoni toimivat ehkä jossain määrin eri tavalla kuin valtaväestöllä, mutta tarkoittako se, että minä olen sairas?? Ei minun mielestäni. Lääkitys toki on paikallaan, jos oireet aiheuttavat huomattavaa haittaa henkilölle itselleen.
Oman kokemukseni mukaan ADHD ilmenee itselläni ehkä voimakkaimmin niin, että tunnen näkeväni ja kokevani ympäröivän maailman hieman eri tavalla kuin moni muu ympärilläni, näen maailmasta erilaisia asioita, kiinnitän huomiotani erilaisiin asioihin, pohdin asioita todella paljon. Tuntuu myös, että päässäni pyörii paljon enemmän ja paljon nopeammalla tahdilla ajatuksia kuin monella muulla ja olen monesti huomannut, että olen ehtinyt ajatella asioita paljon pidemmälle ja useammalta kantilta kuin moni muu samassa ajassa. En välttämättä järkevämmin, mutta useammalta kantilta silti... =)
Pystyn myös helposti keskittymään moneen asiaan samanaikaisesti (kunhan nuo asiat kiinnostavat minua). Joskus minun on jopa pakko tehdä useampaa asiaa samaan aikaan, että pystyn keskittymään. Mieheni on joskus moittinut, etten keskity lukemaan tenttiin, kun samalla saatan kutoa villapaitaa tai virkata itselleni käsilaukkua. Mutta minähän nimenomaan silloin keskityn! Jos en tekisi myös jotain muuta, lähtisivät ajatukseni helposti vaeltamaan, nyt saan ylimääräisen energian purettua käsitöihin ja pystyn keskittymään lukemiseen. Teen myös paljon muita ns. sijaistoimintoja, naputan jalkaa, rummutan sormilla, naksuttelen kynää tai huojun edestakaisin. Hyvin harvoin olen aivan paikallani.
En siis missään nimessä ole sairas, enkä kaipaa hoitoa. Minä olen minä, olin sitten samanlainen kuin valtaväestö tai erilainen.