jaksaa tämän kaiken.. hoidot, epätietoisuuden, masennuksen, ystävien menetyksen...?
mistä olette saaneet
voimaa
16861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
saan myötätuntoa.on monta samassa tilanteessa olevaa!
ole kiinni. tuttavapiirissäni on useitakin kohtalotovereita ( ja yhä elossa ). Voin soittaa milloin tahansa, mutta kun välillä tuntuu että kunpa voisi unohtaa koko syövän. Mennä ja tulla kuten muutkin... nyt on elämä aikataulutettava hoitojen mukaan.
Ei paljon tarvi miettiä aamulla heräämistä kun melkein kolmevuotias vaatii puuroaan. Päivä jatkuu omaa tahtiaan, saan huilailla kun juniori on tarhassa. Pakko on pestä pyykkiä ja siivota, tehdä ruokaa vaikka itseä kuinka kuvottaisi. Masennus? Mitä se on? En ole ehtinyt miettimään. Hoidan lisäksi alkoholisoitunutta veljeäni ja sairasta äitiä. Yhtään ystävää en ole menettänyt, luulenpa että niitä on tullut matkan varrella muutama lisää.
Onneksi kohdalleni osui rintasyöpä, eikä vaikka reumaa, olisi käsityöt jääneet tekemättä.
Aurinkoa jokaikisen päivään!
myös ajatella positiivisesti. Minulla on sekä reuma että rintasyöpä. Siinä olen samaa mieltä ettei kannata jäädä murehtimaan. Jokapäiväisestä elämästä saa voimaa.
Tulipa hyvä kysymys eteen. Voiman kannalta en ole koko syöpää miettinyt. Se kun oli vasta kolmas vakava sairaus. Neljäs on vielä tulossa. Mikä se on, sitä en tiedä.
Nuoruusvuosina sairastin erittäin pahan keuhkotaudin. Muutama vuosi sitten iski sjögren. On toiseksi yleisin reuma (autoimmuunisairaus). Päälle päätteeksi syöpä. Mistä olen tähän kaik-keen saanut voimaa? EN TIEDÄ. Varmaan ilkeästä ja heittiosta luonteestani. Syöpähoitojen aikana olin täysin tottöröö. En tajunnut tästä maailmasta juuri mitään. Hoitoihin muistin kuitenkin mennä. Kirjoitin ystäville hurtilla huumorilla sävytettyjä kirjeitä. Muutama luki niitä työkavereilleenkin. Keuhkotauti voi uusia. Jos niin käy niin se on just se mihin lääkkeet ei pure. Sjögren ei parane koskaan, sitä voidaan vain hoitaa. Kädet on kipeät mutta käsitöitä teen. Siitä harrastuksesta en ihan vähällä luovu.
Minulle paras tuki ja turva (oletan niin) oli kaikki netin keskustelupalstat. Ja tietysti ystävät jotka ei säälineet ja säälitelleet. Huumorilla jyrättiin eteenpäin päivä kerrallaan.
Kirjoita netin kaikille syöpäkeskustelu palstoille. Sieltä löytyy kokemusta laidasta laitaan. Hoksaavat jo pienestä vihjauksesta miltä sinusta tuntuu. Tukea tulee tuutin täydeltä. Itke jos itkettää, naura jos naurattaa. Jokainen löytää oman tavan selviytyä.
Minun ruikutuksista huolimatta toivon sinulle sitkeyttä ja voimia.
Sieltä tuli kunnon jytinää ja voimaa!Aivan mahtava asenne Jatta!:)
Hyvin sun käy!Pysykööt hankalat krempat susta kaukana.Sua tarvitaan.Käyn tapaamassa ja auttamassa meidän kaikkien kohtalotovereita ja itse olen joka päivä kipeä myös.Epätoivo ja raivo vaihtelee huumorin ja jaksamisyritysten/sinnittelyn välillä.Sun tekstistäsi välittyy hengen voima,joka ylittää fyysisyyden.Havaitsin sen saman tien kun luin tekstisi.Tulin vielä illan päätteeksi katsomaan olisko mitään kannustavaa.Olin ihan puhki tämän päivän koitoksista.Kiitos Jatta!
rukouksesta ja avun pyytämisestä Jumalalta.Elämään on tullut sellaista turvallisuutta, että vaikka syöpä tulee useinkin mieleen, niin se ei ole sellaisena pelottavana peikkona, koska vaikka elämän haluni on suuri, niin kuitenkin jokaisen meidän elämä on Jumalan käsissä, eikä se pääty kuin Hänen päätösestään.Jokainenhan täältä lähtee, kuka nuorempana tai sitten tosi vanhana.Emme pysty pelon voimalla omaa elämäämme pidentämään, lyhentämään ehkä .
saa minut pelkäämään entistä enemmän. Jos Hän haluaa että elämäni päättyy tähän?
Syöpä diagnoosin saatuani luin kaikki käsiini saamat asiaa käsittelevät kirjat. Seuraavana oli kaikki netin syöpäkeskustelufoorumit. Toisten kokemuksista sain näkökulmaa omaan sairastamiseen. Inhoan tämän sairaskertomuksen kirjoittamista. Kirjoitan vain siksi että joku/jotkut löytävät siitä jotain helpotusta itselleen.
Hehkeimmässä riiu-, perhe- ja urasuunnittelu vaiheessa sain ilmoituksen ”sinulla on keuhkotau-ti” (tubi). Ei kun liki vuodeksi parantolaan. Muutama minua nuorempi kuoli sinä aikana. Itse kuvittelin olevani seuraava. Vaan kun oli päätetty että kohdallani KIDUTUSKATTO ei ollut vielä täyttynyt niin piti jatkaa matkaa.
Vaihdoin ammattia 50 . Olin juuri päässyt uuden työn alkuun kun tuli toinen kidutuskausi. Tällä kertaa sjögrenin syndrooma = toiseksi yleisin reuma (autoimmuunisairaus). Pari kertaa on ollut kuolion alku. Sen olen hoitanut kupparimummojen konstein. Sairautta voidaan hoitaa. Se ei pa-rane koskaan. Vaurioittaa sisäelimiä ja tekee kaikenlaista muuta kiusaa. Mitään ei vielä ole tarvinnut katkoa, paitsi sytostaattien aiheuttaman kaljun peitoksi kasvaneita hiuksia.
Karuselli oli jo melkoisen kovassa vauhdissa kun ilmoitettiin ”rintasyöpä gradus III”. Vastahan tämä on kolmas vakava sairaus. Lapsuudessani vanhat ihmiset sanoivat ”yks ei jiä iteksee, se toene ei jiä iliman kolomatta, eikä kolomas jiä parittomaks”. Joten oottelen tässä nyt sitä neljättä.
En enää tiedä mitä voisin pelätä tai murehtia. Enkä sitäkään missä kohtaa se kidutuskatto täyt-tyy. Sjögren altistaa imusolmukesyövälle. Suolistosyöpää on suvussa ilman sjögreniäkin. Harva edes tiesi että minulla on syöpä. Kerroin vasta kun koko hoitorumba oli käyty läpi. Joillekin vasta reilun vuoden kuluttua. Inhoan sääliä täynnä olevaa myötätuntoa.
Kerron tämän vain siksi että tajuaisimme ettei kannata pelätä ja murehtia. Se tulee mikä on määrätty meille tulevaksi. Dr. Phil sanoo ”sitä saa mitä pyytää”. Käsitän tämän niin, että saamme juuri sitä mitä eniten pelkäämme.
Ymmärrän sinun ”voimaa” hädän ja tuskan. Olen kokenut saman. Syöpähoitojen jälkeen ihmettelin ”miten on mahdollista että olen vielä elossa”. Olin juuri pääsemässä elämän syrjästä kiinni. Ilmoitettiin, että lapseni (vaikka on jo aikuinen) on teholla. Hänen sairastaminen sattui enemmän kun omat sairaudet. Toisen sairauden edessä sitä on jotenkin avuttoman oloinen. Tuntuu että pitää auttaa mutta ei tiedä miten. Sen vuoksi ei kannata yrittää mitään pakolla tai velvollisuudesta. Tekee vain sen mikä sillä hetkellä tuntuu prhaalta. Ei ihminen kaikkeen repeä.
Syöpää sen enempää kun muutakaan sairautta ei pysty koskaan täysin unohtamaan. Niiden kanssa oppii elämään. Pitää vaan tunnustaa tosiasiat itselleen. Teillä on nyt menossa ”aikataulutettu” vaihe. Se on hyvä asia. Tietää mihin milloinkin pitää mennä ja missä olla. Se aikataulutus on syövän paras kaveri. Jälkeenpäin juuri sitä tulet kaipaamaan. Hoitojen jälkeen saattaa tulla omituinen tyhjyys. Se on vihollinen, ei ystävä.
Kirjoittele tuntojas tänne. Me vastaamme parhaan kykymme mukaan.
Jaksamista hoitoihin ja virtuaaliset voimahalit edelleen. Sekä helteen helotusta tulevan syksyn päiviin.
elämänkokemusta täynnä. Sinun kohdallasi pätee varmaan toteamus: " se mikä ei tapa, se vahvistaa!".
kämmenellä kuitenkin, pelkäät tai et, niin miksi pelätä??
Elämäsi päättyy joskus kuitenkin.Opettele tuntemaan Jumalaa, nii ei tarvitse pelätä, vaan voi luottaa ja se on jotain se!!!!
Tiijä häntä onko vahvistanu vai ei. Joskus tuntuu että herjuuttani jatkan elämää. Toisten iloksi ja toisten mieliharmiksi. Eteenpäin on elävän mieli. Sanoi vanhat ihmiset joskus. Noissa vanhoissa sanaparsissa piilee vissi viisaus. Niitä ei ole tieteellisesti todistettu. Ne on koettu elävässä elämässä.
jo toiselle palstalle mutta:
jos Jumalan tahto on että lapseni jäävät äidittömiksi. Jos Jumalan tahto on että vanhempani saavat lisää surua ( ovat menettäneet jo yhden lapsen syöpään).
Jos Jumalan tahto on että käyn nämä hoidot läpi turhaan! JOs tarkoitus on että kuolen kuitenkin, niin eikö nämä hoidotkin voisi saada joku jolla on elämä edessä.
En ole ateisti, mutta pelkäänkin juuri sitä että on minun vuoroni lähteä. Kuinka perhe pärjää? Mieheni ei ainakaan pärjää yksin, miten huushollin kanssa? JOs tietäisit perhetilanteeni, ymmärtäisit!
Hienoa, että uskallat kirjoittaa asian niin kuin järki sen sanoo. Jos Jumala olisi olemassa, niin ei se niin kiusanhenkinen olisi, että veisi muutamilta kaiken.
Ei kait enää tieteen aikana kukaan voi uskoa, että joku rukous auttaisi asinun syöpääsi.
Joku lääkäri sanoi jokin aika sitten, että ne, jotka ovat jättäneet hoidon Jumalan asiaksi, ovat kuolleet ensimmäisinä.
Hyvää jatkoa Sinulle.
vähätellään? Olen itsekin "uskovainen" tai sanotaan etten ole ateisti. Pelkään todella paljon just sitä, että jos Jumala ottaakin minut pois ja perheeni jää yksin! Aivan kuten ko. kirjoittaja kirjoitti, perhe jää tuuliajolle ja miten paljon kärsimystä tällainen ( mahdollinen) kuolema aiheuttaa! Vaikka ei pelkäisi itsensä puolesta, on huoli perheestä!
Mistä minä olen saanut voimia?
En tiedä, mutta niitä on tullut paljon.
Ihmeesti jaksan ja touhuan.
Elämänasenteeni muuttunut täysin.
Kunnioitan ja arvostan elämää ihan toisin, kun ennen.
Olen se sakin positiivisin tyyppi.
Löydän jokaisesta asiasta jotakin hyvääkin.
Haluan ja elänkin täysillä nauttien.
Jokainen päivähän voi olla viimeinen vaikkei syöpää olisikaan ollut.
En halua tuhlata elämääni turhiin asioihin vaan minulle tärkeisiin.
Isot elämäni surut ovat muuttuneet pieniksi suruiksi.
Pienet elämäni ilot ovat muuttunet isoiksi iloiksi.
Otan kiinni jokaisesta hyvästä hetkestä ja tilaisuudesta.
Nautin tästä päivästä.
Jokainen oleva päivä on paras.
Eilistä ei voi muuttaa ja huomista ei välttämättä ole.
Voimia ja jaksamista kaikille.