G:Äitien mielenterveys

No joskus kyllä on käynyt mielessä yön pimeinä tunteina silmänalukset tummina, että pitäisi kai hakeutua jonnekin psykiatrille. Meillä nimittäin nyt lopetellaan imetystä ja on kuulkaas rankkaa! Silloin alkavat pahimmassa tapauksessa tulla mieleen avioerot, lapsen heittämiset seinään, miehen heittämiset seinään, parvekkeelta hyppäämiset ym.

Sitten taas kun aamu koittaa ja pääsen hyvässä lykyssä valmiiseen aamupalapöytään, niin mies on taas niin ihkuihana, lapsi vielä ihanampi ja tulevaisuus toivoa täynnä.

Minulle tärkeitä elämäneliksiirejä ovat liikkuminen (lenkkeily ja pyöräily), kauppojen kiertely, kavereiden tapaamiset, kirjat, herkuttelu ym. Tässä opiskelijaäidin budjetissa on ollut pakko oppia nauttimaan pienistä iloista, joten jo yhdestä saunasiideristä tulee ihmeellisen hyvä mieli.

Oma yksinäinen aika palauttaa tässä elämänvaiheessa "kaikki kynät penaaliin". Lisäksi minusta on mahtavaa lähteä syksyllä opiskelemaan. Mies jää hoitamaan lapsukaista.

Toisaalta on myös mielenterveyttä elvyttävää olla kolmisin perheen kesken. Joka päivä sanomme mieheni kanssa sata kertaa, kuinka ihana tyttö meillä onkaan. Tänä aamuna pyöräilimme vauvauintiin ja ihastelimme tyttömme aktiivisuutta ja tarmokkuutta.

Kyllä tässä äitiystouhussa ehkä kuitenkin jää hinan verran plussan puolelle. :)

pääsemällä pari kertaa kuussa pariksi-kolmeksi päiväksi töihin. Tekemään rauhassa mieleniintopisia asioita joita saa rahallsien korvauksen, omassa tahdissani ja lakisääteisin tauoin. Luksusta.

Muuten en pysyisi järjissäni. Lääkityskin on jo lopetettu...

***

Siis olisikin varaa omaan psykiatriin! Se se vasta luksusta olisi. Tarvettahan aina on. Ja jos olisi rahoja ja aikaa, niin hakeutuisin heti paikalla pitkään paykoanalyysiin.

Mutta kun ei ole, niin omin avuin on pärjättävä. Säännöllinen liikkuminen minulla ainakin ehkäisee stressaantumista. Jos stressi oikein pukkaa päälle, niin silloin on vaikeuksia saada itseään mihinkään liikkumaankaan - stressi tuo minulle mukanaan univaikeuksia ja kivuliaan niskalukon, oikein kun äityy niin hyvä kun pää sivulle kääntyy.

Juoksemisen lisäksi käyn kerran tai pari viikossa ratsastamassa ja se on kyllä sellainen harrastus, että siinä unohtuu huolet ja murheet aivan kokonaan. Pitäisi hankkia itselle oma terapiaheppa. Ensi talvea odottelen jo innolla, silloin aion käydä lautailemassa useammin. Viime talvena kävin x2. Vaikutus minuun on sama kuin ratsastuksessa.

Työelmässä pidän kiinni työajoista ja olen asettanut ehdottomasti perhe-elämän etusijalle ja vähentänyt työaikaa. Olen opetellut sanomaan ei. Voin tehdä ajoittain töitä myös kotona ja ajoitan ne ilta-aikaan olipa arki tai viikonloppu.

Perheen ja muiden lähiomaisten lisäksi tietysti ystävät toimivat stressin suhteen suodattimina. Tavataan, soitetaan, maristaan, haukutaan miehiämme, kehutaan toisiamme, käydään kaljalla ja ollaan läsnä. Kaksi kertaa vuodessa kokoonnutaan porukalla heti aamutuimaan ja juodaan kuohuviiniä koko päivä, että HeiHei stressi!!

Pienen ahistuksen iskiessä riittää kevyt shoppailuterapia. Kykenen helposti ostamaan itselleni hyvää mieltä. Käymme ulkomailla 2-3 kertaa vuodessa, matkalla olo ja sitten taas uuden suunnittelu on hyvinkin stressivapaata. Matkastressi on sitten erikseen ;).

Stressin suhteen olen oppinut kuunteleman kehoani tarkaan, se kertoo ensimmäisenä varomerkit, kun joku mättää. Toisena sen kertoo mieheni. Ja jos en vielä sittenkään ymmärrä tehdä asialle jotakin, niin vika löytyy sitten itsestä. Itsekkyyskin on ihan hyvä asia, kun se ei tapahdu muita riistämällä. Kiireen unohtaminen, pieniin hetkiin pysähtyminen ja niistä nauttiminen ovat taitoja, jotka olen oppinut vasta kolmekymppisenä ja edelleen niitä pitää itselleen opettaa. Aiemmin oli kiire joka paikkaan, päämäärä oli matkalla oloa tärkeämpää. Jossain laulussa sanotaan jotakin sinne päin että "...me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit..." ja sen kyllä olen lapsen syntymän jälkeen monessa asiassa todeksi havainnut.

Teen työtäni kaiken maailman ongelmista kärsivien ja ihan tosi kipeidenkin kanssa. Oman elämän peilaaminen todellisissa ongelmissa olevien elämiin auttaa näkemään oman elämän realistisesti ja lopultkin helposti voi todeta kaiken olevan pääsääntöisesti ihan tosi hyvin!!

Ja nyt saunaan! Kylmä olut ja kiukaalla tirisee hookoon sinen lenkki. Aion syödä sitä aika paljon. Syöminenkin karkoittaa stressiä aikaste tehokkaasti.

tällä palstalla poista astressiä ihan kamalan helpolla!

Muita konsteja on ihan mikä vaan rentoutuminen joko yksin tai seurassa. Joskus paras keino päästä kaikesta irti on ajaa autolla lenkki matkalla kauppaan tai töihin tai kotiin. Johtunee varmaan siitä, että työ ja opiskelmatkat on olleet aina aika pitkiä ja ratin takana on oppinut irrottatumaan arjestaan poppikone jyskyttäen. Mulla on siihen tilanteeseen ihan sopiva musakimarakin joka paukkuu kovaa ja saa laulaa kitarisat paukkuen! Sen jälkeen on kun uudelleen syntynyt..

Käyn lenkillä mahd. usein. Esim 4-5 kertaa viikossa. Lisäksi ruokakaupassa :) Silloin tällöin hyvässä seurassa esim. nuotioretki tms.
Juttelua miehen kanssa niitä näitä..ja välillä syö jotain hyvää...joskus joku pitempi reissu hyvän kaverin kanssa vaikka viikonlopuksi..