onko kellään samanlaisia kokemuksia ku mulla? pari vuotta sitten aloin seurustelemaan tosi huomaavaisen ja mukavan miehen kanssa.nyttemmin mies on paljastunu alkoholistiksi joka alku seurustelun meni antabuksien voimalla.nyt on oikeat karvat paljastuneet.joka toinen päivä pitää juoda viinaa se toinen päivä menee sitten rapulassa.en osannu ollenkaan aavistaa eikä kukaa puhunu mitään.ja nyt olen 11 viikolla raskaana,kärsin pahastaolosta ja väsymyksestä.mies vaan juo kaiken aikaa.huomenna ois lähtö ultraan 200km päähän ja sanoin miehelle että tänään et sitten juo.mutta päissään pullon kanssa horjuen tuli kotiin.minusta tuntuu etten mä enää jaksa.voiko alkoholismista parantua?ei varmaan muiden tahdosta.itellä pitäs olla haluja siihen.mutta tuntuu ett tällä on vaan haluja juomiseen.mitä teen?pelottaa jäädä yksinkin vauvan kanssa ku se syntyy?eikä sillä ois sitten isää.MITÄ TEEN?
mies,alkoholisti
varjo vain:0(
11775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tilanne voi olla sama 20 vuodenkin päästä, ala etsimään asuntoa ja lähde, pärjäät yksin paremmin kun ei ole kuin yksi lapsi hoidettavana
Sinuna minäkin alkaisin katsella uutta kotia jostain muualta. Tulee aika varmasti olemaan raskasta jo nyt odotusaikana ja varsinkin pienen lapsen kanssa katsella juopottelevaa miestä. Itselläni alkoholisti-isä ja ymmärrän hyvin miksi äitini aikoinaan keräsi kimpsut ja kampsut ja otti lapset kainaloon ja vaihtoi maisemaa. Ei juomiseen auttanut pyynnöt eikä kehoitukset. Isä juo edelleen.
Tilanteesi kuulostaa hurjalta. Löytyykö paikkakunnaltasi esim:turvakotia minne voisit kilauttaa ja kysyä mitä tehdä? Älä ainakaan yksin jää murehtimaan! Apuja löytyy kyllä. Mites sinun perheesi,äiti,sisarukset tms?Myöskin sosiaalitoimistosta voit kysyä neuvoa heti huomen aamulla. Kannattaa myös neuvolassa tuoda ilmi huolesi.
Suosittelen kyllä lämpimästi,että rohkaistut ja lähdet suhteesta. Sinua on huijattu, kuinka paljon mies tulee vielä tyhjillä lupauksillaan huijaamaan? Keskitä ajatuksesi tulevaan eli vauvan ja sinun hyvinvointiin.
Kaikkea hyvää toivottaen: maaliskuun tyttö
ja lähde pois!! voin vannoa sinulle että siitä tulee enemmän harmia sinulle ja lapselle jos jäät. ilman isää on parempi olla kuin juovan isän. isäni pilasi lapsuuteni ja aikuisuuteni juomalla. alkoholisti vanhempi laiminlyö lastaan tavalla tai toisella, vaikka ei suoraan huuda tai lyö tai muuten vahingoita. juominen yksin riittää. kyllä selviät lapsen kanssa jos vain päätät selvitä.
olen toivonut vuosia että minulla ei olisi isää, se olisi helpompaa ja elämäni olisi parempaa. minulla on psyykkisiä ongelmia joka lähtöön ja kaikkiin lähtösyy on isäni käytös. koska raskautesi on alussa voit saat aikaa saada asiasi kuntoon ennen kuin lapsi syntyy. sukulaisesi varmasti haluavat auttaa.
Aina alkoholisti!
Minä tiedän tämän "maailman paras mies selvinpäin" -lauseen. Jätä miehesi. Jos se herättää hänet hakemaan apua ja muuttumaan niin hyvä, jos ei niin sitten ei mikään.
Minä jätin "oman alkkikseni" kun meidän "vauva" oli kahden. Ainut asia mitä kadun on, että en tehnyt sitä aiemmin. Eikä mies todellakaan muuttunut yhtään erostamme huolimatta. Nyt odotan toista lastani uudelle miehelle, joka on ihana, huomaavainen ja mukava ja juo max kerran kuussa.
Sinäkin löydät sen oikean, joka ansaitsee sinut ja muistutan vielä, että naisen raskaaksi tekeminen ei kenestäkään isää tee. Isyys ansaitaan. Jätä miehesi.
Ja lapsen kanssa pärjäät paremmin yksin kuin alkoholisti-miehen. Ilman miestä sinulla on vain yksi huollettava, mutta miehen kanssa niitä kaksi. Ei siitä juoposta ole sinua lastenhoidossa auttamaan. Päinvastoin.
kiitos viesteistä.tuo toisen kännääminen on rasittavaa katsottavaa.mä oon siihen niin väsyny ja masentunu.mieheltä menee joka kerta muisti ku se juo.ja se on juotava aina kaikki viinat mitä löytyy.rahat menee viinaksiin ja taksikyyteihin.se ei ymmärrä miten se juominen koskee minuun.lupas muka vähentää juomista ku lapsi tulee mutta en mä enää usko.
Minä katsoin sitä monta vuotta.
Lähde hyvä tyttö pois siitä suhteesta ennenkuin vauva syntyy. Kyllä mies sitten muuttuu kun tajuaa mitä menettää jos on muuttuakseen! Mutta niin kauan kun pysyt siinä ja "hyväksyt" miehesi käytöksen päivästä toiseen teet hänelle tavallaan karhunpalveluksen...
ole kiltti ja lähde pois!! Taistelin itse 4 vuotta ja taistelen vieläkin, siinä jäi omat opiskelut, suurimman osan kavereista, haaveet..kaikki!! Ja mä en ole taistellut pitkään, kun luit muiden kirjoituksia niin jotkut ovat koko elämänsä olleet alkoholisti isän armoilla. Taistelin oman miehen takia. Jos vaan olisin ollut viisas enkä jälkiviisas!!
Se on VAIKEETA mutta nyt oikeesti vauvan takia lähde!!!
Huomenna on maanantai, saat heti apua, kaikki virastopaikat auki. Raskaus on niin alussa että ehdit tosi hyvin ennen kun vauva tulee!! Luo vaikka nyt oma nimimerkki tänne niin kyllä me täällä kans tuetaan!! Vauvasta ja sinusta tulee ihana pikku perhe, ja MUITA on tosi paljon!! Nyt ET jää miettimään ja pelkäämään vaan nyt pitää toimia!! Varsinkin jos alkaa raskausoireet kohta tai ovat alkaneet. Turvakoti alussa on hyvä vaihtoehto(niin kun joku ehdotti) ellet pääse vaikka jonkun HYVÄN ystävän luokse, tai perheen? Mutta turvakoti on siinä mielessä hyvä että siellä on oikeesti ammattiapua, he osaavat oikeesti katsoa tilanteesi. Ja se ei ole mikään häpeä.
Jos toi ryyppääminen on noin pitkällä että antabus mukana kuviossa niin nyt pois!!! Että mä haluaisin antaa sulle ROHKEUTTA JA VOIMIA!! TSEMPPIÄ!!!!Älä jää vatvomaan sinne että mitä jos se muuttuu!!! Se ei muutu oikeesti!!
Älä uhraa ittes, äläkä varsinkaan vauvaa. Pidä ittestäs huolta
Itse en ole koskaan alkoholistin kanssa seurustellut enkä seurustele nytkään, joka on siis tulevan lapsemme isä. Lapsuuteni traumat ovat saaneet mut karttamaan viinalla läträäviä ihmisiä kuin terve lepraista! Lapsuuteni meni siis alkoholisti-isää katsellessa, kun äitini tekii 10h työpäiviä, jotta ollaan edes jossain leivässä. Jotenkin ne lapsuuden traumat aiheutti sellaisia arpia, etten osannut luottaa kunnolla miehiin ja "odotin" jatkuvasti, että nykyinen mieheni (oltu yhdessä vuosikaudet) vielä paljastaa ne todelliset "karvansa" minä päivänä hyvänsä. Kesti varmasti toista vuotta ennen kuin tajusin, ettei siinä ole mitään paljastettavaa, se oli just sitä mitä oli eli ei-alkoholisti. Kyllä se mieskin välillä kommentoi, ettei hän ole mikään sekopää alkoholisti, vaikka oma isäni olisikin ollut, mutta tunteet ja järki ei vaan kulkenu käsi kädessä silloin alussa.
Jälkeenpäin ajatellen lapsuuttani olen 110%:sti sitä mieltä, että olisin selvinnyt vähemmillä elämän kolhuilla jos en olisi koskaan isääni tavannutkaan. Toki se kasvatti minua ihmisenä, mutta sellaista elämänkoulua en soisi kenellekään...lapsista puhumattakaan. Kuten muutkin ovat asiaa kommentoineet, pakkaa kimpsusi ja kampsusi ja painu pois tollasen miehen luota niin pian kuin pystyt!!!
Toki lähtiessäsi mies varmasti selittää sinulle ummet ja lammet ja vakuuttaa, että juominen loppui tähä ja niin saattaa hetkeksi käydäkin. Lopulta alkoholisti on aina alkoholisti (anteeksi vain kyynisyyteni) eikä se siitä muuksi muutu. Pienimmästäkin vastoinkäymisestä tartutaan pulloon ja hukutetaan murheet siihen ja pahempaa on luvassa ajan myötä. Nyt saattaa viina olla ainoa pakokeino arjesta, mutta jossain vaiheessa se saattaa muuttua väkivallaksi sinua tai lastasi kohtaan ja sitten on enää myöhäistä olla jälkiviisas. Tee ratkaisusi asian suhteen NYT ja pidättäydy siinä, saatpa sitten mitä tahansa puolustuspuheeksi alkoholinkäytölle. Lähde pois, lähde jo tänään...tee se ihan aikuistenoikeesti! Tsemppiä.
Itselläni on myö takana, tosin vain muutaman kuukauden, suhde alkoholistiin.
Tämä tapaus vaan näyti todelliset karvansa, sillä hankittuamme kanin, uhlaili humalassa sitä (ettei vaan kävisi lapselle niin). Loppujen lopuksi kävi minuun käsiksi jolloin meni alta 20 h kun olin jo pakannut ja lähtneyt.
Itsekin toki käytin hänen kanssaan suht runsaasti alkoholia, erona vaan se, että kun mä halusin pysyä selvinpäin kanssa pysyin toisin kuin tämä surkimus.