saimme mieheni kanssa neuvolasta kirjan lapsen kehityksestä ym.
tahtoisin tietää miksi ei häntä asiat kiinnosta,väittää muuta mutta käytös aivan toista.
-olen pyytänyt jo viikolta 11 häntä vähentämään edes tupakanpolttoa,silti joskus menee se toppa päivässä parvekkeella tuprutellen ovet kämppään auki,sama koskee esim. autossa ym polttamista,koko ajan tupakka huulessa
-ei välitä millä viikolla mennään vaikka kaikki lukee kalenterissa
-ei juttele,lauleskele,silittele eikä reagoi muutenkaan maha-asukkiin,haluaisin että mieheni tulisi mahdollisimman tutuksi vauvalle koska lähtee kotonta pois puoleksi vuodeksi kahden kuukauden päästä synnytyksestä
-tänään sano että ainut asia mitä tarttee tietää raskaudesta ja lapsesta on että se on sisällä,kasvaa ja tulee ulos
tuttaville ym kehuskelee kyllä sillä että tulee isä,on aika sonni kun sai lapsen (POJAN) [[emme tiedä sukupuolea]] aluilleen vaikka käytettiin ehkäisyä, ei jousta melkein ollenkaan nimisuunnitelmista,on ns. jo päättänyt että lapsi ristitään vaikka itse en kuulu kirkkoon enkä halua lastani liittää mihinkää mikä syrjii esim. seksuaalivähemmistöjä johon kummatkin kuulumme,pitää kuulemma tärkeänä että saa elättää perheen mutta silti elää täysin minun äitiyspäivärahan voimilla
välitänkö turhaan näistä asioista?
pitäisikö antaa olla?
tyytyä kohtaloon vai alkaa mieluummin yksinhuoltajaksi.
samalla tavallahan yksin asioiden kanssa olisin niinkuin nytkin!!!'
vain asiallisia vastauksia.
omia kertomuksia millaisia olitte naisenne raskauden aikana?
tahtoisin tietää miksi ei häntä asiat kiinnosta,väittää muuta mutta käytös aivan toista.
-olen pyytänyt jo viikolta 11 häntä vähentämään edes tupakanpolttoa,silti joskus menee se toppa päivässä parvekkeella tuprutellen ovet kämppään auki,sama koskee esim. autossa ym polttamista,koko ajan tupakka huulessa
-ei välitä millä viikolla mennään vaikka kaikki lukee kalenterissa
-ei juttele,lauleskele,silittele eikä reagoi muutenkaan maha-asukkiin,haluaisin että mieheni tulisi mahdollisimman tutuksi vauvalle koska lähtee kotonta pois puoleksi vuodeksi kahden kuukauden päästä synnytyksestä
-tänään sano että ainut asia mitä tarttee tietää raskaudesta ja lapsesta on että se on sisällä,kasvaa ja tulee ulos
tuttaville ym kehuskelee kyllä sillä että tulee isä,on aika sonni kun sai lapsen (POJAN) [[emme tiedä sukupuolea]] aluilleen vaikka käytettiin ehkäisyä, ei jousta melkein ollenkaan nimisuunnitelmista,on ns. jo päättänyt että lapsi ristitään vaikka itse en kuulu kirkkoon enkä halua lastani liittää mihinkää mikä syrjii esim. seksuaalivähemmistöjä johon kummatkin kuulumme,pitää kuulemma tärkeänä että saa elättää perheen mutta silti elää täysin minun äitiyspäivärahan voimilla
välitänkö turhaan näistä asioista?
pitäisikö antaa olla?
tyytyä kohtaloon vai alkaa mieluummin yksinhuoltajaksi.
samalla tavallahan yksin asioiden kanssa olisin niinkuin nytkin!!!'
vain asiallisia vastauksia.
omia kertomuksia millaisia olitte naisenne raskauden aikana?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todella ikävää miehen käytös! Odotuksen pitäisi olla yhteinen asia. Jo se, että hän lähtee PUOLEKSI VUODEKSI pois kahden kukauden kuluttua synnytyksestä on tarpeeksi kamalaa. Miten olet ajatellut lapsen tottuvan isäänsä? Pienelle vauvalle erityisesti vanhempien taholta tapahtuvat muutokset eivät ole kovin hyvä juttu. Sillä jos vauva ei esim. näe isäänsä, tämä ei tunnista häntä kun hän palaa takaisin vaan tutustuminen alkaa ns. alusta.
Hmm,,Tuosta tupakanpoltosta, voisitte kyllä sopia, että autossa ei polteta, kun sinäkin olet kyydissä. Eihän sitä voi siellä polttaa enää sittekään, kun lapsi on kyydissä.
Oletko ottanut miehesi mukaan neuvolaan? Että kuulee, sydänäänet jne. Miehille raskaus ei ole niin konkreettinen, kun naisille. Monet alkaa vasta käsittää vauvan olemassa olon nähtyään sen ultrassa.
uskonnosta sen verran, että lapsi seuraa äidin uskontoa.
Miksi tosiaan miehesi lähtee pois lapsen synnyttyä? Kuten ensimmäinen kirjoittaja jo sanoikin, lapsi unohtaa isänsä siinä ajassa ja tutustuminen alkaa tosiaan alusta. ja siinä 6-7kk paikkeilla vauvoilla tapaa olla vierastamiskausi. Vauvat kykenevät muistamaan noin tunti per ikäkuukausi ihmiset. Juuri siksihän lasta ei pitäisi ennen vuoden ikää kovatsi hoidattaa muilla. Koska he kokevat liian pitkät erot hylkäämisenä, lopullisena menetyksenä.
Meidän 4,5 kk tyttö unohti isänsä viikossa, kun kävin itekseen tytön kanssa mummolassa. Puoli vuotta...
Olin itse kai aikalailla samanlainen kuin miehesi..käyn tosi töissä enkä ole homo. Meilläkään lapsi ei ollut suunniteltu joten otti meikäläiseltä aikaa tottua ajatukseen. Mutta nyt syntymän jälkeen olen ruvennut parantamaan tapojani ja olemaan tukena ja mukana lapsen kasvatuksessa. Pikku prinsessa vei sydämeni ja tajusin millainen ihmeellinen lahja tuo lapsi on. En oikein saanut selvää millainen suhde teillä muuten on, ja minne miehesi lähtee puoleksi vuodeksi...mutta saattaa se siitä vielä hyväksi muuttua, älä vielä luovuta!
Onko miehesi ajatellut, että hän pakottaa vauvanne tupakoimaan? Tuo saattaa lisätä kehitysvammojen riskiä tai haitata lapsen kehitystä. Lapsi kyllä myös kuulee isänsä äänen eli se mahalle juttelu ei olisi pahaksi. Eikä vauvan koskettelu mahassa ole pahasta.
Jos hän haluaa tulevan lapsen hyvää, niin ei ole paljon pyydetty polttaa niin ettei lapsi joudu polttelemaan jo ennen syntymäänsä. Voisi muutaman sanan sanoa ja vähän kosketellen tutustua. Kehuskelusta päätellen on kuitenkin ylpeä tulevasta lapsestaan. Tosi äijät meinaan näyttää tunteensa. Ennen oli ehkä toisin.
että, mies on mies ja meidän naisten joskus olisi oikeasti muistettava tuo asia. On älytöntä vouhotusta vaatia miestä joka viikko lukemaan jotain sikiön kehitystä.....kun ei noita tuollanen kiinnosta vaan yksinkertaisesti.
"-ei juttele,lauleskele,silittele eikä reagoi muutenkaan maha-asukkiin,"
Voi jeesus, mikä meitä naisia vaivaa! Tätäkin vaaditaan vain siksi, että itselle tulee hyvä mieli, paskat se vauva siitä mitenkään ainekaan kärsi, jos se mies ei sille puhele ja varsinkaan lauleskele(nyt oikein naurattaa). Narettavaa! Jos nainen tälläsiä hokee jumalauta joka viikko, niin ei ole ihme jos äijä vaikka katoais. Ihme vaatimuksia.
Tuota en ymmärrä, miksi hän lähtee pois, voi olla että mieli muuttuu kun näkee lapsenne! Tupakoinnin lopettaminen sinun läheisyydessä on perusteltu vaatimus, siitä kannattaa pitää kii! Kai sinä nyt osaat sanoa joskus sen kaapin paikankin, vaikket ylimääräsiä lepertelyjä äijältä saakkaan!
"pitää kuulemma tärkeänä että saa elättää perheen mutta silti elää täysin minun äitiyspäivärahan voimilla "
Nii, tää on sellanen juttu, mikä on sinusta kii. Jos suostut tähän, niin voi voi!
"välitänkö turhaan näistä asioista?
pitäisikö antaa olla?
tyytyä kohtaloon vai alkaa mieluummin yksinhuoltajaksi.
samalla tavallahan yksin asioiden kanssa olisin niinkuin nytkin!!!' "
Ukko ojennukseen ja unohda ne turhat löpertelyt, niitä ei tarvita! Normaali molempia kunnioittava elämä riittää!
Minun ukkoni ei ollut kiinnostunut mistään sikiön kehityksestä, eikä neuvoloista, jotka koki akkojen hommiksi. Sydänäänet tahto tulla ensimmäisestä kuuntelemaan ja ultrissa ollut mukana! Odotus on menny siinä normaalin arjen ohessa.
Synnytys on miehelle myös kova kokemus. Meillä ekan synnytys oli vaikea ja pitkä ja minä niinku ukkoki olimme aivan pyörällä päästämme. Muistin silloin myös häntä, enkä koko ajan valittanut omia vaivojani. Äitihän se kovimman työn siinä tekee ja myöhemmin on vauvassa kii imettämisen ja muunkin takia. Mutta niin se vain on, että se naisen tehtävä suurimmalti on ja mies ei paljoa siinä alussa edes voi tehä. Pitää vauvaa sylissä, vaihtaa vaipan.....siinä ne melkein sitten onkin. Töihin mentyään, ei enää edes voi olla niin paljoa lapsen kanssa ja jaksa ottaa kaikkia naisen rutinoita vastaan. Niin miten mahtais olla olla jos osat vaihtuis? Jaksaisko sitä raskaan työpäivän jälkeen nainenkaan ukon rutinoita tyhjänpäiväisistä asioista? Itse ainekin työpäivän jälkeen kaipaa hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Toki sitä on jaksettava niiden lasten kanssa senkin jälkeen, kun niitä on halunnu tehdäkkin.
Kirjotin vähän roisisti, mutta olen tätä mieltä!
Naiset muistakaa, että ne meijän äijät on äijiä, eikä mitään ämmämäisiä äijiä. Vaikka kyllä niitä ämmämäisiäkin löytyy...yök!
Hyvä teksti.. Onnittelut miehellesi! Mies on mies ja miehen pitää sitten hoitaa ne miehen vastuut! Jos mies ei aina välttämättä ymmärrä naisen ajatuksenjuoksua niin on hyvä jos nainen edes jotenkin ymmärtää miestä.
neuvoa että jätä äijä, pahalta kuulostaa, ei noi miehet muutu. jos lapsi ei muuta miestä viimeistään, niin ei sit enää mikään (sanoi yksi parhaimmista ystävistäni, 4 lapsen isä!)
mutta enhän tiedä kaikkea, esim. mihin ihmeen seksuaalivähemmistöön kuuluu tällainen machosika??? onko siis homo? kuulostaa oudolta. ylipäätään parisuhde johon ei kuulu romanttinen(seksuaalinen) rakkaus ei varmaan helposti toimi....
täytyy myöntää että miehesi kuulostaa hyvin vastenmieliseltä, ja voin kertoa että nyt kun itse olen 3 vuotiaan yhäiti, olenkin hyvin tyytyväinen ettei laspen isäole kuvioissa, vaikka yh-elämä on paljon hankalampaa kuin ydinperheen.
Hauska seurata, miten jotkut naiset eivät vaan yksinkertaisesti pysty pitämään "suutaan" kiinni vaikka kyseessä on isien palsta.
Oma äijä muuten ihan samanlainen, mutta käy kuitenkin töissä. Ihan alussa se oli innoissaan raskaudesta, mutta nyt kun mennään jo puolessa välissä ni tuntuu kun sitä ei kiinnostas minä tai lapsi ollenkaa. Ei pahemmin puhu lapsesta, ei koskettele eikä oo yhtään tukena. Seksiä en muista millon oltas viikes harrastettu (miehestä kiinni). Välillä olis ihan kiva saada pusuja ja haleja mut nekin jää saamatta. Ihmettelen että mikä vaivaa. Itsellä muutenkin aika rankka ollut tää odotusaika ja sitten ei voi toinen edes yhtään tukea.Raskausaikana naiset muutenkin herkkiä...Oon yrittäny puhua äijälle mutta se ei sano oikeen juuta eikä jaata..missä vika..Ulkonäössä?
Miehenä voin tietenkin kertoa vain oman kokemukseni. Olen jaotellut tuntemukseni raskausaikana kolmeen jaksoon.
1.Raskauden toteaminen. Ajatukset heittivät häränpyllyä ja vaikka miten yritti saada otetta niistä sekavuus oli päällimmäinen tunne. Luimme sikiönkehityskirjoja ja muuta kirjallisuutta. Ensimmäiset neuvolakäynnit herättivät ajattelemaan, että mihinkähän miestä tarvitaan. Tukena toki, mutta sehän on itsestäänselvyys.
2.Välijakso. Tottuminen ajatukseen. Synnytys oli vielä kaukana. Kirjallisuus sai jäädä. Jokainen isä kasvaa isyyteen jos kasvaa. Ei sitä kirjoista opita.
3.Hienoinen paniikkivaihe. Synnytys lähellä. Helpottavaa, että raskausvaihe on ohi ja pääsee konkreettisesti tekemään jotakin.
Pointtina on se, että naisista tulee äitejä kuullessaan raskaudesta ja isistä vasta kun lapsi syntyy. Vertauskuvana voisi käyttää seuraavaa esimerkkiä. Lottoat ja mietit mitä kaikkea tekisit rahoilla(isä) kun taas toisella on rahat jo tilillä(äiti). Näin itse asiat koin.