saimme mieheni kanssa neuvolasta kirjan lapsen kehityksestä ym.
tahtoisin tietää miksi ei häntä asiat kiinnosta,väittää muuta mutta käytös aivan toista.
-olen pyytänyt jo viikolta 11 häntä vähentämään edes tupakanpolttoa,silti joskus menee se toppa päivässä parvekkeella tuprutellen ovet kämppään auki,sama koskee esim. autossa ym polttamista,koko ajan tupakka huulessa
-ei välitä millä viikolla mennään vaikka kaikki lukee kalenterissa
-ei juttele,lauleskele,silittele eikä reagoi muutenkaan maha-asukkiin,haluaisin että mieheni tulisi mahdollisimman tutuksi vauvalle koska lähtee kotonta pois puoleksi vuodeksi kahden kuukauden päästä synnytyksestä
-tänään sano että ainut asia mitä tarttee tietää raskaudesta ja lapsesta on että se on sisällä,kasvaa ja tulee ulos
tuttaville ym kehuskelee kyllä sillä että tulee isä,on aika sonni kun sai lapsen (POJAN) [[emme tiedä sukupuolea]] aluilleen vaikka käytettiin ehkäisyä, ei jousta melkein ollenkaan nimisuunnitelmista,on ns. jo päättänyt että lapsi ristitään vaikka itse en kuulu kirkkoon enkä halua lastani liittää mihinkää mikä syrjii esim. seksuaalivähemmistöjä johon kummatkin kuulumme,pitää kuulemma tärkeänä että saa elättää perheen mutta silti elää täysin minun äitiyspäivärahan voimilla
välitänkö turhaan näistä asioista?
pitäisikö antaa olla?
tyytyä kohtaloon vai alkaa mieluummin yksinhuoltajaksi.
samalla tavallahan yksin asioiden kanssa olisin niinkuin nytkin!!!'
vain asiallisia vastauksia.
tahtoisin tietää miksi ei häntä asiat kiinnosta,väittää muuta mutta käytös aivan toista.
-olen pyytänyt jo viikolta 11 häntä vähentämään edes tupakanpolttoa,silti joskus menee se toppa päivässä parvekkeella tuprutellen ovet kämppään auki,sama koskee esim. autossa ym polttamista,koko ajan tupakka huulessa
-ei välitä millä viikolla mennään vaikka kaikki lukee kalenterissa
-ei juttele,lauleskele,silittele eikä reagoi muutenkaan maha-asukkiin,haluaisin että mieheni tulisi mahdollisimman tutuksi vauvalle koska lähtee kotonta pois puoleksi vuodeksi kahden kuukauden päästä synnytyksestä
-tänään sano että ainut asia mitä tarttee tietää raskaudesta ja lapsesta on että se on sisällä,kasvaa ja tulee ulos
tuttaville ym kehuskelee kyllä sillä että tulee isä,on aika sonni kun sai lapsen (POJAN) [[emme tiedä sukupuolea]] aluilleen vaikka käytettiin ehkäisyä, ei jousta melkein ollenkaan nimisuunnitelmista,on ns. jo päättänyt että lapsi ristitään vaikka itse en kuulu kirkkoon enkä halua lastani liittää mihinkää mikä syrjii esim. seksuaalivähemmistöjä johon kummatkin kuulumme,pitää kuulemma tärkeänä että saa elättää perheen mutta silti elää täysin minun äitiyspäivärahan voimilla
välitänkö turhaan näistä asioista?
pitäisikö antaa olla?
tyytyä kohtaloon vai alkaa mieluummin yksinhuoltajaksi.
samalla tavallahan yksin asioiden kanssa olisin niinkuin nytkin!!!'
vain asiallisia vastauksia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuinkas vanhoja olette?
Mihin miehesi on menossa puoleksi vuodeksi? Ja tuo käytös nyt on ihan tyypillistä mieheltä. Miehelle se lapsi ei ole konkreettinen ennenkuin se syntyy... Vaikea selittää, mutta asia voi siis olla eri lapsen synnyttyä.
Ja sit on pakko kysyä, että kuulutteko TE seksuaalivähemmistöihin? Siis mitä häh?
miten voitte kuulua seksuaalivähemistöön jos kerran toinen on mies ja toinen nainen?
Mietipä sitä.
............?
mieheni on Bi-seksuaali ja itse Pan-seksuaali.
Olen itse melkein 23 kun lapsi ja mieheni täyttää puolen vuoden päästä lapsen syntymästä 21.
Tiedetään,nuoria ollaan.En halua mitään moraalisaarnoja ym.
Ja armeijaanhan hän lähtee (300km päähän),unohdin sen mainita että onhan hällä noin vähintää joka toinen viikonloppu mahdollisuus olla kotona pe klo 22-su klo 17 aikana,mielestäni se ei kuitenkaan ei ehkä ole aivan riittävää lapsen ja isän väliselle kontaktille.
Esim. eräs vastaaja sanoi todella hyvin ja suoraan että normaalia miehen käytöstä jne.kiitos hänelle.
Käykää 4D-ultrassa niin vauvakin tulee konkreettisemmaksi isälle. Ainakin meillä se teki vaikutuksen esikoista odottaessa. Ihan pakko kysyä...mikä on pan-seksuaali?
Ikä on ihmisestä kiinni.
Kysyin ikää vaan siksi, että päättelinkin, että miehesi on lähdössä armeijaan.
Minä olen oman esikoiseni saanut 20-vuotiaana ja minä ainakin olin täysin valmis. Muksu on jo koulussa ja eletään täysin normaalia elämää.
Toivottavasti sinulla on lähellä jotain tuttuja/läheisiä, jotka voivat auttaa sinua miehesi ollessa armeijassa.
mikä on PAN-sexuaalinen?en ole koskaan kuullut.
Ja yhdyn samaan mieleipiteen,että jotkut miehet vaan on tollasia.oma mies on joskus täysin välinpitämätön mutta osaa myös olla vähän liiankin lässyttävä ja puhuttelee ja silittelee mahaa ihan kokoajan.mutta noita neuvola kirjoja ei lue yhtään eikä tiedä millä viikolla ollaan.sama oli kun esikoista odotin,mutta jestas kun poika sit synty niin oli ihan erit kuviot,siinä mielessä,että sillon kiinnosti kyllä ihan kaikki ja kaikille oli selittämässä meiän pojasta sitä ja tätä,niinkuin ylpeän isän tulisi tehdä=)
joten tosiaan tilanne varmaan muuttuu kun vauva on syntynyt! tsemppiä=)
Google
Onneks olkoon meille ensinnäkin, meillekin tulos eka vauva, olen viikolla 29.
Ja sit voin kertoa MUN kokemuksesta.. Olin alussa aivan 100 varma että miestä ei kiinnosta pätkääkään.. Olin jotenki saannut päähäni(voi johtua elokuvista, sarjoista..?) että se mies kokee asian samalla tavalla..odottaa samalla tavalla..Eli just tollasta odottelin ja odottelin..vatsan silittelyä..ym..ei tullu..paitsi vähäse nyt kun vauvamasu näkyy ja vauva potkii kunnolla.
Ja hän vaan poltti enemmän-mikä ärsytti ihan kamalasti!
Sitten meni niin että mä tilitin siellä isien palstalla tilanteesta, kysymykseni oli melkein samanlainen kun sulla..että missä mennään ja missä mättää.. Ja yks isä siellä sitten vastasi ja yritti selittää(ja hyvin selittikin). Hän pyysi että mietin hieman millainen se mies oli ennen raskautta, oliko romanttinen ja tällainen "saanko hieroa sun jalkoja"-tyyppi vai enemmänki "äijä"..Että ei se miehen käytös yht´äkkiä muutu noin vaan. Ja kaikkea tällasta just että kun se vauva ei ole "vauva" useimmille miehille ennenkun syntyy tai näkee kunnolla että siellä masussa on jotain.. Ja tän jälkeen sain hieman mielenrauhaa, mietin oikein kunnolla ja totuus oli se että olin miettiny raskautta VAIN omalta kannaltani, vaikka kauheelta tuntui myöntää..Luulin jotenkin että "ollaan nyt raskaana, näin se tuntuu"..
Se "meille tulee poika" juttu oli meillä sama juttu.. Kunnes selvis että meille tulee tyttö.. Välillä oon kyl miettiny että onkohan se sit ollut pettymys..mutta en usko :D tsemppiä sulle ja teille..
Minun avomies sanoo myös aivan samalla tavalla, että "ainut asia mitä tarttee tietää raskaudesta ja lapsesta on että se on sisällä,kasvaa ja tulee ulos". Miestäni jotenkin ällöttää ajatus, mitä sikiön kehityksessä ja minun elimistössä tapahtuu raskauden aikana. Eihän se tietenkään mukavalta tunnu minusta, varsinkin kun tuo vauva kehittyy ja kasvaa MINUN sisälläni, joten minun velvollisuuteni on tietää noista asioista. Olisi mukava jos voisi jonkun kanssa jakaa sen kaiken tiedon ja "pelon". Tuntuu tavallaan että joudun kantamaan vastuun yksin, ja että jos asiat on nyt noin niin miten sitten tulevaisuudessa... Saako kysyä että monennellako raskausviikolla olet? Itse olen rv. 11, joten ehkä mieheni ei ole vielä sulattanut asiaa täysin ja on vielä jotenkin järkyttynyt... Mutta eiköhän tuollainen käytös ole ihan normaalia, varsinkin nuoremmilla miehillä (oma mieheni on samanikäinen kuin sinun).
"....on ns. jo päättänyt että lapsi ristitään vaikka itse en kuulu kirkkoon enkä halua lastani liittää mihinkää...."'
Huomautuksena tuohon... Lapsen uskonto/väestorekisteri menee automaattisesti lapsen ÄIDIN mukaan. Lapsen tietty voi kastaa kirkkoon, vaikka äiti ei kuuluisikaan, jos isä niin haluaa, mutta jos vanhemmat on ko. asioista eri mieltä, ÄITI päättää asian. ÄLÄ suotta anna siis periksi!
Samoin muuten sukunimen kanssa... ellei lapsen sukunimestä päästä yhteisymmärrykseen, lapsen ÄITI päättää mikä sukunimi lapselle tulee.