kun vähän pelottais...

pakkoavautuu... kirjoitti:

Kun nyt vihdoin kaikki menee hyvin ja mulla on sut mun vierellä, on niin turvallinen olla ja on helppoa mennä illalla nukkumaan, kun tiedät ettet katoa mihinkään, sähän olet mulle kaikki kaikessa. Tiedän myös sen että menneisyyteni satuttaa meitä molempia aina kun joku sen ottaa puheeksi ja vuoden päästä ne asiat menevät aivan mahdottomiksi. Tiedän että sulle tulee olemaan vaikeeta seistä siinä mun vierellä tukemassa, vai pitäisköhän mun olla siinä vaiheessa tukemassa sua et kestät sen kaiken mitä siinä vaiheessa niskaan tulee, nyt tekis jotenkin niin mieli antaa sun mennä ja unohtaa mut vielä kun ollaan näin alkuvaiheessa, ennen kun ne ihmiset tulee takas ja pääsee satuttamaan meitä molempia, sulle mun menneisyyden käsitteleminen on jo nyt vaikeeta, vaikka tiedätkin kaiken sä olit melkein aina paikalla, sulle mä kerroin aina melkeen ensimmäisenä miten mua sattu ja sä sillon jaksoit lohduttaa ja hokee et jonain päivänä mul menee paremmin, nythän se on melkeen totta mul on sut... Mut mä oon myös huomannu, miten sua syö pala palalta se et joku ottaa niit asioit puheeks meet hiljaseks ja katoot sinne omalle planeetalle etkä suostu kertoo mulle mitä sun päässä liikkuu ja mua niin sattuu, kun sä et kerro mikä sulla on ja siit jää niin paha mieli... Mä pelkään et mä satutan sua, mä haluaisin elää vaan siin meijän onnellises maailmas mis kaikki on niin paremmin, siin missä muut ei voi meit tavoittaa... Vai pitäiskö vaan jatkaa yksin matkaa ja kattoo sit reilu vuoden pääst uudestaan, jos mulle on sillon annettu jo oma rauha... Rakastan niin et sattuu, mut en tiedä mitä sun päässä liikku, enkä tiedä jaksatko tätä rumbaa enään...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä