Hei !
Haluaisin ihan kuulla ihmisten mielipiteitä tilanteestani, ja ehkä vähän rakentavaa tukeakin saada.
Eli olen 17 vuotias nuori nainen, 18 vuotias ensi kesän alussa, ja seurustellut 22 vuotiaan hyvän miehen (ei juo, käytä mitään, petä, jätä /ole ilkeä) kanssa nyt noin vuoden.
Anoppi on upea, perheemme kaiken kaikkiaan ihania, vaikkakin erittäin köyhiä.
Mieheni kuitenkin töissä erittäin korkealaatuisessa työpaikassa jonka sai siviili palveluksen kautta.
Itse aloitin psykologin opinnot vasta tänä vuonna, viimeisen vuoden olen ollut siivooja/ taloudenhoitaja.
Nuoruuteni olen asunut lastenkodissa ja koulukodissa omien murkkuikäni ongelmien takia.
Nyt on kypsynyt aivan mahdottomaan pisteeseen perheen perustamis vietti.
Tunnen olevani täysin valmis äidiksi ja haluan lasta enemmän kuin mitään muuta.Opiskelutkin erittäin tärkeitä mutta kyllä tämä vauva juttu vie voiton kaikesta...
Olen kuitenkin aina pessyt omat pyykkini, hoitanut laskuni ja käynyt töissä, nyt sen koko vuoden olemme eläneet mieheni kanssa yhdessä omassa asunnossa, emmekä bailaa juuri lainkaan kuten muut nuoret ihmiset, (meillä 2 koiraa)
Onko täysin kamala ajatus hankkia lasta nyt?
Olisin jo reilusti 18 vuotias kun lapsi syntyisi, ja kovasti haluaisimme sitten naimisiin ja perheelle yhteisen nimen kun 18 vuotta tulisi täyteen.?
Omasta mielestäni olemme valmiita, miestä tietenkin jännittää enemmän kuin itseäni, mutta niinhän se miehiä taitaakin ? :)
Pelottaa tosin mahdollisuuteni saada lapsia, kun minulla ja 2 ja puolivuotta ollut kapseli, koko tänä aikana ei yksiäkään kuukautisia ja vasta nyt alkoivat kuukausi sitten.
Noh.. Tarkoitukseni olisi mennä ensi viikolla poistamaan kapseli ja aloittaa yrittäminen. :)
Kuinka muuten käy toimeentulon näin nuorella parilla lasta odottaessa/ lapsen synnyttyä?
itse opiskelisin niin pitkään kuin voisin, mies tienaa 1400 kuukaudessa, mitä tukia saamme (suurinpiirtein) kun tuo 2000 euroakin (joka koostuu miehen palkasta ja omasta opinto tuesta)
on aika tiukkaa aina välillä...
Vaikkakin se johtuu siitä että tupakkaan menee rahaa ja vähän voisi vähentää heräte ostoksia... :)
Mihin asti muuten olette odottavat kyenneet opiskelemaan / käymään töissä ?
Kiitos lukeneille ! :)
Haluaisin ihan kuulla ihmisten mielipiteitä tilanteestani, ja ehkä vähän rakentavaa tukeakin saada.
Eli olen 17 vuotias nuori nainen, 18 vuotias ensi kesän alussa, ja seurustellut 22 vuotiaan hyvän miehen (ei juo, käytä mitään, petä, jätä /ole ilkeä) kanssa nyt noin vuoden.
Anoppi on upea, perheemme kaiken kaikkiaan ihania, vaikkakin erittäin köyhiä.
Mieheni kuitenkin töissä erittäin korkealaatuisessa työpaikassa jonka sai siviili palveluksen kautta.
Itse aloitin psykologin opinnot vasta tänä vuonna, viimeisen vuoden olen ollut siivooja/ taloudenhoitaja.
Nuoruuteni olen asunut lastenkodissa ja koulukodissa omien murkkuikäni ongelmien takia.
Nyt on kypsynyt aivan mahdottomaan pisteeseen perheen perustamis vietti.
Tunnen olevani täysin valmis äidiksi ja haluan lasta enemmän kuin mitään muuta.Opiskelutkin erittäin tärkeitä mutta kyllä tämä vauva juttu vie voiton kaikesta...
Olen kuitenkin aina pessyt omat pyykkini, hoitanut laskuni ja käynyt töissä, nyt sen koko vuoden olemme eläneet mieheni kanssa yhdessä omassa asunnossa, emmekä bailaa juuri lainkaan kuten muut nuoret ihmiset, (meillä 2 koiraa)
Onko täysin kamala ajatus hankkia lasta nyt?
Olisin jo reilusti 18 vuotias kun lapsi syntyisi, ja kovasti haluaisimme sitten naimisiin ja perheelle yhteisen nimen kun 18 vuotta tulisi täyteen.?
Omasta mielestäni olemme valmiita, miestä tietenkin jännittää enemmän kuin itseäni, mutta niinhän se miehiä taitaakin ? :)
Pelottaa tosin mahdollisuuteni saada lapsia, kun minulla ja 2 ja puolivuotta ollut kapseli, koko tänä aikana ei yksiäkään kuukautisia ja vasta nyt alkoivat kuukausi sitten.
Noh.. Tarkoitukseni olisi mennä ensi viikolla poistamaan kapseli ja aloittaa yrittäminen. :)
Kuinka muuten käy toimeentulon näin nuorella parilla lasta odottaessa/ lapsen synnyttyä?
itse opiskelisin niin pitkään kuin voisin, mies tienaa 1400 kuukaudessa, mitä tukia saamme (suurinpiirtein) kun tuo 2000 euroakin (joka koostuu miehen palkasta ja omasta opinto tuesta)
on aika tiukkaa aina välillä...
Vaikkakin se johtuu siitä että tupakkaan menee rahaa ja vähän voisi vähentää heräte ostoksia... :)
Mihin asti muuten olette odottavat kyenneet opiskelemaan / käymään töissä ?
Kiitos lukeneille ! :)
Vastaukset 121
Vanhimmat
Sain ensimmäiseni täytettyäni juuri 18v. odotusaikana suoritin talouskoulun ja kuukautta ennen syntymää se loppuikin.
Koulua voi käydä/ kannattaakin (jos jaksaa)ihan loppuun saakka. Kun sain toisen lapseni olin koulussa vielä samana päivänä kun seuraavana yönä lähdin synnärille.
Nyt odotan kolmatta ja olen työelämässä n.5vkoa ennen h-hetkeä alkaa äitiyslomani.
Onnea teille, nuorena jaksaa :) ja vain te tiedätte oletteko valmiita?
lapsen myötä kasvetaan vanhemmaksi, sitä ei voi etukäteen tietää.
Niinno kyllä tässä niin koti-ihmisiä ja rauhallista väkeä ollaan että se lapsi tuntuisi jo erittäin vahvasti sopivan:)
Ja koulu, työ, omistus asunto, samat asiat, eri järjestyksessä? Eikö? :)
Ajattelin vielä vähän aikaa toimia siivoajana iltakoulun ohessa, laittaa rahaa säästöön vauvaa ja vapaita varten, ja sitten nautiskella lapsesta, ja jos isällekin vapaita saisi sitten syntymän jälkeen ;)
Kiitos kannustavasta palautteesta :)
mä olisin sä,niin odottaisin vielä vähän aikaa..18 on todella nuori..
Sinä et ole ehtinyt elämässä vielä mitään itsellesi, elä kappale nuoruuttas ilman vastuuta lapsesta ja taloudellisista huolista. Odota muutama vuosi ainakin, siinä ajassa opii jo kikkailemaan talousasioiden kanssa jne.
Vaikka itse olin nuori, 20v kun ensimmäinen lapseni syntyi, en suosittele sitä kenellekkään.En tuomitsekkaan, mutta soisin nuorelle itsekästä nuoren ihmisen elämää ja vapaana oloa vastuusta uuteen elämään. Nyt ensimmäinen lapsi on jo 21, eikä luojan kiitos ole vielä perhettä perustamassa,vaikka seurusteleekin.
En kirjoita näitä pahalla, mutta odota vielä.
JUst näinhän sanovat ne jotka eivät minusta mitään tiedä.
Olen asunut koko elämäni ilman vanhempia laitoksissa, eivätkö siellä ohjaajat ole lähelläkään vanhempia tai korvikkeita, kyllä kaikki raha jututkin kikkailtiin, ollaan tultu miehen kanssa toimeen pahimmillaan pelkillä sivari korvauksilla omassa asunnossa, ja kyllä sitä lasten kodissakin töitä sai tehdä ennenkuin sai ostettua edes toimivaa puhelinta /palkka 2 euroa tunnissa omenan poiminnasta tai keittiöapulaisena olosta/ nurmikon leikkuusta.
Että ne raha kikkailut onnistuvat kyllä aika hyvin.
Tietenkin olen vielä ihan hakosilla siitä kuukausi rytmittelystä kuinka raha menee ja mihin menee ja milloin menee, mutta sekin tulee ajan kanssa.
Nykyään sitä tietenkin tulee ostettua itselleen ja meinaa joskus varmasti yli ostellakin kun sääsätöönkin pitäisi laittaa, mutta mitäpä sitä itselleen jos ei sitten vauvalle...
Minä sain esikoiseni 20-vuotiaana eikä ollut vahinko enkä ole katunut hetkeäkään. Jotkut ihmiset vaan ovat nuorempana valmiimpia. En koe menettäneeni nuoruuttani lapsen myötä. Baareissa olin käynyt ihan tarpeeksi jne. Kyllä minä voin suositella. Ja tämä esikoiseni on jo koulussa, että ihan monen vuoden kokemuksella =)
odota vielä ainakin muutama vuosi. Saata opinnot loppuun. Laita elämän perusasiat kuntoon. Niin kamalalta kun se voi kuulostaa tässä maailmassa raha on todella tärkeä asia. Elämässä aina elettävä hetki tuntuu niin hyvältä ja ollaan valmiita vaikka mihin. 17 v itse olin ihan pentu ja elämä muuttunut monta kertaa sen jälkeen. Nyt olen yli 30 v ja odotan esikoistani, ihanaa, kun ei tarvitse murehtia, että riittääkö rahat ja elämä on mallillaan. Vertaus pohjaa on jo sen verran kertynyt. Jokainen lapsi ansaitsee aikuiset vanhemmat, pakko sanoa, että itse aonakin olin alle 20 vuotiaana liian nuori äidiksi. Hyvää jatkoa!
Niin.
Sinä olit pentu.
Minä hoidin "perheelleni" rahaa jo 11 vuotiaana kun äidistä ei siihen ollut.
Minä hoidin muksuja. ( ihan pieniä 2 kappaletta)
Minä yritin pitää äitiä itsemurhan keskellä pystyssä.
Vieläkö on pokkaa sanoa etten ole nähnyt elämää ?
Sain nuoruuteni takaisin kun pääsin laitoksiin.
Se aika riitti minulle, olinhan jo astnut aikuisen saappaisiin ajat sitten.
Nimenomaan, mun ystävät on 25- 30v.
Ja sanovat juuri sitä etteivät voi uskoa kuinka mun ikäiseni ihminen on niinkin fiksu.
Kun eiväthän olleet.
Ei lapsi elämää pilaa.
että miksi kyselet sitä täältä?jos olet tarpeeksi kypsä tekemään lapsen niin miten et ole kuitenkaan kypsä tekemään sitä päätöstä yksin vaan netissä haet hyväksyntää?
ja miksi sun tarvii tuoda jatkuvasti esille sun kurjaa elämää? aikuinen ei jää jumittamaan tollasiin asioihin,sanon sen kun tiedän sillä mun elämä on ollut aika lailla samanlaista kun sulla,noiden juttujen perusteella.mutta mulla ei ole tarvetta sillä todistella mun pärjäämistä vanhempana.
ja edellinen tarkoitti varmaan sitä että tohon ikään mennessä et ole tiettyjä asioita voinut saavuttaa,kuten ammattia,tai työpohjaa tarpeeksi taataksesi tietynlaisen elämän.vakaan!kukaan ei halua olla siivooja..ja vaikka sulla onkin elämän kokemusta jossain määrin valitettavan paljon,olet kuitenkin ollut lapsi silloin kun olet joutunut tekeen aikuisten juttuja,ei se sua muuta aikuisemmaks,lapsena sä ne jutut olet nähnyt ja tehnyt.
mutta älä katso sinne taakse mitä on ollut,tee niin kuin itse parhaaks näet sen lapsen hankinnan kanssa.aikuinen tietää kyllä kun valmis siihen.valitettavasti moni 17 on vielä lapsi itsekkin,sinua en tunne mutta näin on.
ja suna odottaisin vielä.se on kuule niin hurjaa sen lapsen kanssa. en epäile ettetkö pärjäisi sen kanssa ja varmaan olet jollain tapaa valmis,mutta entä muutaman vuoden päästä?miltä sit tuntuu?
no jokatapauksessa tästä virrestä huolimatta,toivon sulle kaikkee hyväää sen lapsen kanssa,jos sen haluat nyt hankkia. tiedät kyllä kun olet valmis,toivottavasti.
Sulla on vastikään ollu risa elämä,jota yrität nyt paikata hankkimalla lähes lapsena lapsen.Sulla ei ole edes varmaa toimentuloa ja ammattia. Ei kuulosta vakaalta vanhemmuudelta.
Sorry,mutta annakun arvaan mitä tapahtuu kun täytät 18....näitä tapauksia on nähty paljon.Saat ihan hyviä neuvoja ihmisiltä jotka tietää mistä puhuvat,sinä alat kimittää että ei tunneta sinua ja että jouduit tekemään lastenhoitoa,että perheelle tulee rahaa.Sääliks käy sinua, oot joutunut kärsimään lapsena kohtuuttomasti.Ei kellekkään tollasia oloja toivo.
Mutta et ihan selvästi ole kypsä äidiksi.Ja tää on ihan sadan saletti.
On varmaan siinäö suhteessa pakko pyytää anteeksi huonoa tekstiä, liikaa kysymysmerkkejä.
Tarkoitukseni oli kysellä muilta saman kokeneilta ihmisiltä vähän omia kokemuksia, en halunnut nostattaa minkäänlaista.. no, tälläista.
Omia kokemuksia tullut vain muutamia, ja neuvoja liikaa, ei kiitos neuvoja, elleivät ne ole omakohtaisia omasta nuoruuden lapsestaan.
Muuta en jaksa nyt alkaa vääntämään enään..
itse olen 17 tyttö ja olen raskaana. Lapsi ei ole tarkotuksella tehty, mutta päätin pitää lapsen. Lapsihan on maailman paras asia mitä ihminen voi saada. Jos en olisi tullut raskaaksi niin olisin kyllä odottanut muutaman vuoden ja käynyt koulut loppuun, koska nyt jää koulut vähän kesken. Pitää muistaa että lapsi tuo suuren vastuun ja kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kannattaa miettiä tarkkaan. Itse olen tyytyväinen kun päätin pitää lapsen,mutta toki nuorena äitinä huolta saan kantaa rahasta,koulutuksesta ynm...
"emmekä bailaa juuri lainkaan kuten muut nuoret ihmiset,"
Entä jos bailasvaihe tulee vielä?
Raha-asioista ei minun mittakaavan mukaan ole teillä huolta. Minimiäitiyspäiväraha taisi olla n. 400e. Olemme koko yhteiselon aikana mieheni kanssa tienanneet korkeintaan n1100e kuukaudessa, joten miehesi palkkakin on jo suuri raha minulle. Pienimmillään tulot oli yhteensä. n.700e. Sitä pitää vain elää tulojen mukaan.
Minusta sinun kannattaisi hoitaa opiskelu alta pois. Itse jäin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa pois koulusta. Parin kuukauden päästä jatkoin opiskelua. Opettaja sanoi minulle, että lapsen tulon jälkeen en antanut opiskelusa parastani. Ajatukset pyörii kuitenkin niin paljon vauvan ympärillä. Jos meinaa saada hyvät paperit koulusta, kannattaa painottaa elämä pelkästään opiskeluun. Olin 20v kun lapsemme syntyi.
Moikka!
Itse olin 17-vuoitas, kun aloin odottamaan esikoistani. Vauvan syntyessä olin jo reilusti 18-vuotta.
Vauvaa yritettiin puolisen vuotta ennenkuin tärppäsi. Seurusteltu oltiin puolitoista vuotta ennen vauvapäätöstä.
Poikani on nyt kahdeksan. Rakastan häntä mielettömän paljon, enkä vaihtaisi äitityttäni koskaan pois!
Poikani pikkusisarukset ovat 5 ja 2 vuotiaat.
Olen onnellinen kotiäiti, mutta joskus mietin nuorempia hoitaessani, että tässäkin esikoisen kohdalla tein nuoren ikäni takia tyhmemmin, mutta eipä ole poika traumoja nuoruudestani saanut!
Sen sanon, että vaikka olin päiväkodissa töissäkin ennen pojan syntymää,en osannut aavistaa, miten paljon äitiys muuttaisi minua ja elämäämme. Ensimmäinen vuosi kului väsyneenä, pelkäsin joskus, ettei vauva koskaan opi tekemään mitään itse, saati sitten nukkuumaan öisin!
Rakastava mieheni, joka halusi myös tämän lapsen, aloitti uuden harrastuksen pian pojan syntymän jälkeen ja poissaolot kodista lisääntyivät, eivät vähentyneetkään lapsen tultua. Lopulta olin käytännössä yksinhuoltaja ja parisuhteemme oli haalistunut muisto tuolla jossain.
Muutimme erilleenkin, mutta palasimme yhteen vuoden myöhemmin. Pian odotinkin toista lastani. Mies vakuutti kaiken oleVan tällä kertaa toisin, ettei isyys enää säikyttäisi häntä, hän vaihtaa kyllä vaippoja ja minäkin pääsen joskus vaikka jumppaan... jne.
Olihan se toisin -hän häipyi jo ennen vauvan syntymää!
En halua tuomita, enkä edes pelotella. Tuostakin tarinasta me lasten kanssa selvittiin ja elämä hymyilee.
Haluan vain olla osaltani auttamassa sinua valinnassasi kertomalla tosiasioita omalta kohdaltani.
Toivottavasti teillä sujuu rauhallisemmin, päädytte mihin ratkaisuun hyvänsä!
kyllä mulla on niin paljon noita mulkku miehiä ollut elämässä etten ihan heti lankea... ja nykyisestä täytyy sanoa että ei ikinä jättäis.
harva varmaan tuskin uskoo mutta hyviä ja naisestaan huolehtivia miehiä on edelleen...
Kuten tuo oma
sainoitko että olette seurustelleet 1 vuoden? se ensimmäinen vuosi on aivan ihanaa seurustelu aikaa, mutta silloin ei vielä tunne toista yhtään vaikka siltä tuntuisikin.toivottavasti suhteenne kestää vielä lapsen hankittuannekin, mutta tärkein asia omasta mielestäni on että vaikka vanhemmille tulisi ero niin lapsella pitää olla kummatkin vanhemmat, jotka pitävät lapseen mahdollisimman paljon yhteyttä.
Olipas kivaa lukea noin paljon pohdittua asiaa. Kuulostat mielestäni erittäin fixulta nuorelta Naiselta =)
Tuli mieleeni heti, kuinka usein kuuleekaan että juuri "laitos" lapset perustavat perheitään nuorina. Niin myös minun kaveripiirissäni tultiin äideiksi ja iseiksi nuorina, jopa jo 16 vuotiaina. Sitä en tiedä mistä se johtuu, mutta luulisin että juurikin tuosta että ME olemme hoitaneet omia perheitämme jo niin pienistä asti -kun oma äitimme/isämme ei siihen kyennyt.
TE tiedätte kun aika on Teille kypsä, ei kaikki ole valmiita äideiksi edes 30 vuotiaina.
Onnea yritykseen ja Voimia tulevaan =)
Kyllä se niin menee että -laitosnuorista kovempia.
Mutta myös helvetin paljon tyytyväisempiä ja rakastavampia.
Osa sortuu huumeisiin, osa kuolee, osaa ei ikinä parantoloista ja laitoksista ulos saada, mutta on se kiva nähdä likkakavereita laitoksista ihan vaan niissä merkeissä että ollaan heillä kahvilla ja me naiset leikitään vauvan kanssa samalla.
Kun taas tulee noita pilleri narkkareita monen vuoden takaisia tuttuja vastaan niin ei oikein muuta voi kun halata ja pyytää jakselemaan.. :/
Että kyllä laitoksissa nuoret on aina ollut valitettavasti paljon kypsempiä kuin peruskouluissa.
Ja aina on vedetty itse itsemme ylös ojasta.
Ei sieltä sossut tai laitos ylös nosta.
Ne potki pihalle pahimmat meistä sieltä laitoksesta heilumasta.
(Ei minua, kuuluin koulun oppilasjärjestöön ja olin se "isosisko"), mutta silti.
Kiitos sinulle :)
Minun äitini ei ole koskaan minulle äiti ollutkaan, turvautuu minuun ja olen se tuki jolle puhua ja purkaa, ei se haittaa, mutta ei äiti koskaan ole ihan mikään MAMMA ollut.
Se yritti itsemurhat ja kaikki, sitä hakkas kaikki miehet ja antoi mennä juuri niin,
se ei IKINÄ jatkanut opiskeluja ja sai monta lasta monelle eri miehelle.
(No siis neljä erillistä sukunimeä samassa perheessä)
Ja jäi yksin.
Polla sekos.
Mutsi sekos päissään.
Sillon mulla pamahti kun mua meni ja löi kateuttaan.
Silloin lähdin itse lastenkotiin.
Mulla on aina ollut maailman ihanin äiti, maailman aidoin ja hienoin ihminen, mutta ei sekään emotionaalisesti olisi valmis niin moneen lapseen ollut.
Mä tiedä mitä teen ja mitä en.
Hakkaamista ja juopottelua en katso.
(faija soitti taas tänä aamuna mulle kello 9 aivan päissään ja kysyi kuinka saa turpaan veto jäljet kasvoistaan pois?!
En hanki todellakaan edes kahta pientä lasta kerralla, tiedä että uhmaikä kahdella suurinpiirtein samaan aikaan todella raskas, enkä jätä opiskelematta.
Käänteiset päätökset noista eivät ole minusta normaalia elämää.
Noihin nähden ei kukaan ole kyllä mikään sanomaan siitä olenko valmis äidiksi vaiko en ?!
Juu.. Ei ne 30 kymppisetkään ihan valmiita ole.;)
Mitä ihmettä te vedätte mukaan juttuun paskan lapsuuden. Sillä ei ole mitään yhteyttä aikuisuuteen. Itsellä ollut myös tosi rankka lapsuus
mutta ei sitä voi sanoa onko silloin aikuistunu enemmän tai... Jokainen aikuistuu omassa vaiheessa ja jos susta tuntuu että olet niin aikuinen ja valmis niin tee lapsi..koska elämä opettaa ja myöhemmin sitten sen huomaat..
Pityi vain sanoa sekin että kyllö te vanhemmat ihmiset taas kuvittelette aikalailla liikoja kun kehotatte ottamaan aikaa itselle ja elämään nuoruutta.
Mitä nuoruutta?
Mä en baarissa juurikaan käy ( kyllä, pääsen tietenkin niihin, näytän reilusti yli kaksikymppiseltä) enkä ikinä ole mitään harrastanut, en ole sellainen ihminen joka juoksentelee teinin tavoin tuolla sosialisoimassa kaikkien kanssa ja hengaamassa kahviloissa.
Kyllä meillä jo nyt noita äitejä kavereissa on, mökillä käydään saunomassa ja meillä kotona istutaan muutaman kaverin ryhmässä ihan rauhallisesti viiniä juoden.
Niinpä.
Tätä tämä meidän villi nuoruus täynnä.
Muuten olenkin sitten vain kotona, mieheni jo käynyt yhden ammattikoulu ammatin, nyt suorittaa uutta ammattinimikettä työn ohella, minä nyt en ole mitään.
Paitsi kohta varmaan joku sanoo mua äidiksi.
"...minä nyt en ole mitään.
Paitsi kohta varmaan joku sanoo mua äidiksi."
Älkää vielä hankkiko lasta.
Opiskele, nauttikaa toisistanne, matkustelkaa.
Nauttikaa itsenäisyydestänne. Nyt on sinulla aika opetella tuntemaan itsesi aikuisena,
ei liian varhain vastuuta ottaneena lapsena tai vaikeana murrosikäisenä.
Opetelkaa tuntemaan toisenne, vuodessa ei näe kuin kevyen pintaraapaisun.
Hankkikaa kunnon ammatit, ja olkaa hetki hyvissä töissä.
On paljon mukavampaa olla äitiyslomallakin,
kun saa vähän enemmän kuin sen minimiäitiysrahan.
Tarpeen tullen voi olla pidempäänkin kotona, jos on saanut jotain sukanvarteen.
10 kuukautinen on vielä niin pieni hoitoon laitettavaksi.
Ja kuten joku sanoikin, opiskeluihin keskittyminen voi olla hankalaa, jos vauva valvottaa öisin ja saa hampaita.
Äitiys ja vanhemmuus on muutakin kuin se, että vaihtaa vaippaa ja syöttää.
On oltava kypsänä aikuisena läsnä ja laitettava omat tarpeensa taka-alalle.
Tiedän, ettet halua kuulla tätä, mutta älkää hankkiko lasta vielä.
Et saa itsellesi takaisin sitä hyvää perhettä,
jota näytät kaipaavan, jos teet lapsen nyt.
..ollut omanlainen perheeni, en minä nyt helvetti soikoon yritä itseäni korjata lapsella !!
Tuota, -haloo !
Opiskelen psykologiksi, minähän se vasta hyvä täti olisin muita neuvomaan kun itse hankkisin lapsen noista syistä.
Ja kyllä se murrosikä mulla tuli ja meni jo parisen vuotta sitten! :) Hahahaha ! reilu seitsemäntoista vuotiaalla harvemmin enää murkku ikä käynnissä ! :D
syystä, alkää vielä hankkiko lasta.
Ja jos laittaa tänne julkisen kyselyn,
saattaa saada eriävän mielipiteen.
Ihan itsesi vuoksi. Ei vielä.
..haittaakaan, vaikkakin ihmetyttää millaisia ihmiset ovat kun niin paljon miettivät negatiivisia puolia.
Ja ei tämä "galluppi" kyllä päätökseen vaikuta millään lailla.
Olisi varmaan pitäny muotoilla otsikko toisella lailla niin ei tulisi teille galluppi mieleen.
Vaikka - Saman läpi käyneitä?
Jaa mistäs syystä?
että missä välissä olet ehtinyt kirjoittaa ylioppilaaksi jo 17-vuotiaana, kun psykologiksi olet opiskelemassa. Eikö tuohon ammattiin tarvita yliopistokoulutus, joka taas edellyttää lukion käymistä?
Ei varsinaisesti ole tämän ketjun pointti, mutta valistatko minua asiassa niin ei tarvitse epäillä vilunkia.
että hienosti menee jos 17-kesäisenä pääsee opiskelemaan psykologiaa. Mutta asiaan,sinuna opiskelisin ja eläisin muutenkin vapaana vastuusta.Lapsi on kuitenkin niin iso elämänmuutos. Kuvittelin itsekin 17-vuotiaana olevani niin aikuinen ja tietäväni kaikesta kaiken,mutta onneksi en lasta tehnyt,koska olin kuitenkin vielä ihan penska ja olen vieläkin.Ja biletysvaihe tuli kun täytin 18.Ei se välttämättä kaikille tule,mutta miksi pitää kiirettä noin ison asian kanssa?
valinnais aine lukiossa, ei pakollinen, filosofia pakollinen, eli olen aloittanut vastikään psykologian opinnot lukiossa. (ylimääräisinä kielinä venäjä ja ranska)
Suoritan muitakin kursseja.
Ensimmäisessä viestissänihän sanoin että ALOITIN vasta työ jakson jälkeen lukion. ?
Kyllä se PSYKOLOGIKSI opiskelu alkaa jo lukiossa.
Muuten en olisi lukioon edes mennyt.
Kaikkien pitäisi elää elämänsä saman kaavan mukaan? Ei raha tee ketän onnelliseksi vaikka toki helpottaa elämää.
Mitä virkaa on opiskella ja jäädä äitiyslomalle ja kotiin, kun tiedot vanhenee? Vakituista työpaikkaa, jos jää odottamaan niin voi olla, että hedelmällisyys laskee niin, että lapsi jää haaveeksi.
Itsekin aloitin lapsilla muiden kauhistellessa, mutta nyt olen siinä asemassa, että kadehtijoita riittää. Eli lapset ei ole mikään este millekkään.
Tässäkin on vaan asenne kysymys se miten selviää.
Kyllä kuvottaa "aikuiset" jotka arvostaa ihmistä sen mukaan mitä tämä on ympärilleen haalinut(tavaraa) elämä on valintoja ja hyvä ratkaisu ei ole kaikille sama.
Onko nämä 30-40 vuotiaat valmiita äidiksi jotka hysterisoi joka asian. "oon niin huono äiti, kun maito ei riitä", "oon niin huono äiti, kun tehtiin sektio", "en voi lähtee kotoa, kun lapsella on päiväunet", "lapsi vaan hutaa ja huutaa" jne. näitähän riitää.
Kukaan ei ole valmis äidiksi ennenkuin äiti on. Äidiksi opitaan oma lapsi on täysin eri asia, kuin toisen lapsi vaikka kuinka olisi lapsia hoitanut....
sulla on lukio kesken.
Juu, käy nyt edes se lukio loppuun ennen vauvaa :-)
Aika erikoinen näkemys, mutta se sinulle sallittakoon. Itse käyttäisin ilmaisua "opiskella psykologiksi" vasta sitten kun olisin läpäissyt yliopiston pääsykokeet (ala on yksi vaikeimmista sisäänpääsyn kannalta). Mutta hyvä jos itseluottamusta riittää.
Juu ja kävisin tosiaan sen lukion loppuun, ja vielä mielummin läpäisisin ne pääsykokeet ensin. Opiskeluissa voi sitten pitää helposti lapsensaantitaukoa. Itse matkustelisin ja näkisin maailmaa (->laajentaisin maailmankuvaani) ennen lasten tekoa. Tämä olisi tarpeen aika monelle.
.. kiinnostaa sitten se matkailu. Mutta mua ei.
Mitä teet tällä sivulla jos matkailu kiinnostaa eikä lapset ?
..mieltä.
Toki olisin erilainen äiti, mutta se suodaan varmaan kaikille?
Kun olen ollut siivoajan monille hyvä varaisille perheille, olen huomannut sen #hyvän elämän# surullisen puolen.
Vaimo kotona täysin akkaantuneena kahden / kolmen pienehkön lapsen kanssa ja mies thaimaassa ja lontoossa jatkuvasti töissä.
Tai suomessa, ei koskaan ajoissa kotona.
Rahaa on, mutta emännällä jäljellä vain siivoajansa joka tekee elämään muutosta....
anteeksi nyt vain... mutta musta ei tule sellaista.
Musta nyt vaan tulee se tatuoitu äippä joka työntelee lastaan vuoroin korkkareissa, toisinaan lenkkareissa ja xxxxxl- koon paidoissa, mutta olenpahan perkele ainakin elämän tyylini valinnut ja päätökseni täydellä tunteella tehny !
ME pärjätään hyvin, rakkaus se on se jolla lapsi kasvatetaan, ei ikä, ei mikää, ja rahallisesti pärjätään, kiitos äitimuori !
mutta kannattaako sitten kysellä muitten mielipiteitä,jos olet niin varma asiassasi ja ottaa sitten niistä itseensä? Yrität niin kovasti todistella että olet aikuinen,mutta silti et kestäkään minkäänlaista kritiikkiä tai negatiivista palautetta.
Heippa!
Ensinnäkin, minulla ei ole mitään nuoria vanhempia vastaan. Itsekkään en vielä kovin vanha ole (22v.), 23v. kun toukka syntyy ensi helmikuun lopulla.
Pakko nyt kuitenkin minunkin puuttua tähän "opiskelen psykologiksi"- väittämään, koska se hiukkasen paljastaa kypsymättömyyttäsi, jo ihan älyttömyytensä vuoksi. Kyllä minäkin kävin lukion aikana kaikki mahdolliset psykan kurssit läpi, mutta niin kävin historian ja biologiankin, eikä minusta nyt historijoitsijaa tahi biologia tule.. Kasvatustiedettä myös opiskelin avoimessa yliopsitossa tuolloin ja en kyllä muistanut väittäneeni valmistuvani opettajaksi ;)
Yleensä ottaen opieklu ei ole mielestäni lapsen saannille mikään este. Hidaste valmistumiselle se toki on, mutta olen miettinyt sitä, että onko se nyt ihan sama tekeekö lapsen kouluaikana välivuotena vai sitten kun juuri valmistunut (joo, toki vaikuttaa jonkun verran äippärahaan, jos on jo ollut työssä).. Minusta ei, perusteluina vastakkaiselle näkemykselle olisi se, että opiskelu on vaikeampaa vauvan/lapsen kanssa, mutta mielestäni myös työ vaatii tekijältään paljon ja eikö lapsi vaikuta myös silloin..?
Heh, melkoinen kieliasu tuli sanaan "historioitsija"
ja lähinnä halusin kuulla vastaavia muita tarinoita, kuten muutama ihminen onkin minulle jo kannustavasti laittanut.
Mä kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt negatiivisen palautteen voimaa.
Kyllähän sä voit sanoa ihan mitä vain, mutta älä helvetissä luule että mua kiinnostaa noi sun aurinkomatkat/ inttereilaukset jos muita kiinnostaa.
Kun en ole sellaisia elämästäni vauvan taki siirtämässä.
Mulla ei elämässä ole itseasiassa mitään muita unelmia kuin ammattin lukeminen ja perhe.
Ei muuta.
Unelmien miehen sain jo aikaa sitten.
Joudunhan mäkin varmaan kyllä kasvatustiedettä opiskelemaan jos siitä jotain hyötyä on mun tulevaan erikoisalaani, mutta eikö sinulla ollut jo lukiossa / yliopistossa varmaa ainetta mitä halusit opiskella silmälläpitäen tulevaa ammattia ?
Lukion Psyykka ja filis nyt kuitenkin on edellytys psykologian jatkokoulutukselle, samoin kuin esim. tilastomatikka.
Mä en edelleenkään edes lähtenyt lukioon jos en olisi halunnut psykologiksi, olisin muuten nyt tekemässä kakkosvaihtoehtoa ja pajalla vääntämässä moottoripyöriä.
Eli voin sanoa kyllä aloittaneeni psykologiksi opiskelut. Ja kyllä sut ihan aikuiseksi lasketaan.
Et sä mikään nuori ole.
Ihan normaalia jos 23v. synnyttää.
anteeksi vain, mutta ei se ole enää harvinaista.
pystyi käymään parissa kuukaudessa ja ei niistä mitään hyötyä ollut, kun kirjoitusten antama yo-tutkinto ratkaisi pääsyn yliopistoon. Täytyi vain lukea hyvin.. ;) niin ja en nyt teini väittänytkään olevani ;), mutta kyllä minullakin on opinnot kesken, sitä vähän niinkuin tarkoitin..! :) Mutta mutta... Jos olet niin varma asiastasi lapsen hankinnan suhteen, niin tee ihmeessä!!
anteeksi nyt vain sitten kovasti, jos tunnen lukion ja korkean tavoitteen opintojeni alkamisen kuitenkin suurena asiana, minä kun en tällaista uskonut ikinä edes aloittavani.
Enkä aloittaisi jos ei olisi tavoitetta.
En ole kirjoittanut tuota 12:33 lähetettyä viestiä, joten äriset nyt kahdelle eri ihmiselle. Mainitsin matkailusta aloittaen lauseen "itse matkustelisin jne.". Kyse on siis siitä, mitä MINÄ tekisin. Ja kyse ei todellakaan ole aurinkomatkoista ja interreilauksesta. Enkä muista puhuneeni mitään omasta kiinnostuksestani lapsiin, joten aika heikoin perustein vedät johtopäätöksiä. Mutta se siitä.
Varmasti löytyy onnistuneita kertomuksia nuorena perustetuista perheistä. Jos sen kanssa on kiire, niin siitä vaan. Kyllä kai sitä ehtii kypsymään lapsia saatuaankin. Rivien välistä luettuna se tuntuu olevan vielä kesken.
Psykologi on koulutukseltaan psykologian maisteri (PsM) tai suorittanut muun ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu korkein arvosana psykologiassa.
Puhut ihan sontaa psykologian opinnoista, et oo edes lukiota suorittanut.Kyllä kuule ihan pohjalla on lukio ja siitä pitkä tie,ennekun psykologiksi on valmis.
Sulla on vihamielinen ja hyökkäävä tyyli jo kirjoittaakkin.Yhtään et siedä asianeuvoja,odotat että sua kehutaan ja mielistellään.Et tosiaan ole vielä vanhemmaksi kelpo.Tuolla iällä kerrot että kapselikin ollut vuosia???haloo....
luepa nyt vaan kaikki viestit niin huomaat että PSYKOLOGIKSI opiskelen (sisältää siis lukion, jota käyn) ja kapseli ollut kohta kolme vuotta.
Kyllä.'
Haluatko jotain vielä tietää ?
Vai haluatko nyt sitten vaikka mielistellä?
Ne opinnot kestää _vähintään_9vuotta,eikä ole ihan kevyttä hommaa,ei ainakaan perheellisen puuhaa.Ellei laps ole sijalla 2 tai 3 ja isukki hoitaa lasta.
Luulitko pääseväs eka yrittämällä lukemaan psykkaa,sitten ootkin harvinaisuus,sillä moni hakee ko.linjalle monta kertaa,eikä välttämättä vieläkään tärppää.
Mitäs jos otat asiat realistisesti,etkä vouhota enempää kuin mitä tiedät.
Ei noin lapsellinen sovi äidiksi,etenkään jos kaiken lisäksi et pärjää omilla tuloillas yksin,vaan tarraat nuoreen mieheen,että elättäisi sinut ja lapsenkin vielä.Enpä tahtoisi sellaista kiviriippaa omalle pojalleni.
..kestää ne opinnot.
Noin niinkuin ihan tarkalleen.
Kyllä kuule monet naiset joutuu odottamaan miehensä lompakolla äitiys ajan.
Äiti saa vain tukia.
Se mitään riippaamista ole.
Mitenköhän realistisesti noista asioita oikein ajatteletkaan, äitiyspäiväraha on joko perus-minimiraha tai sitten palkkaan suhteutettu,jolloin se voi olla kohtuuhyvä.
Perusopintojen jälkeen erikoistuminen ei kuule puolessa vuodessa olekkaan läpi viety juttu.Kaikenkaikkiaan koko operaation läpi viemiseen menee aikaa enemmänkuin 9,5vuotta.Ja kuten sanottu, mistäpä tiedät vaikka et pääsisi ensimmäisellä haulla opiskelmaan,silloin aikamatka jatkuu.
Te olette vasta vuoden seurustelleet ja tuolla toisaalla ehdit kertoa jo pettäneesi kaveriasi ja että ongelmia on muutenkin, nyt kuitenkin epävakaaseen tilanteeseen haluat laittaa lapsen? Ei kuule kovin kypsältä touhlta vaikuta.Samaten mainitset että ukkoja on riittänyt, sun iässäs toivois että ei vielä kaartia ois taaksepäin kertynyt. Noh,kukin tyylillään. Mutta ei tuo suunnitelma kovin hyvältä vaikuta.
Pitäisi osata ja voida pärjätä omillaan,eikä muuttaa heti toisen nurkkiin.Siinä se elämisen taito näkyy,jos itse maksat ja hoidat taloutesi,etkä ole toisesta riippuvainen kuten nyt.
Toisella palstalla tilität;"Tuntuu että olen kadottanut itseni täysin ja tilalle on tullut tämä masentunut ja pahansisuinen nainen !!!
olen täysin sekaisin itseni kanssa ja itken jatkuvasti.. mitä helvettiä teen pääni kanssa??"
Samassa jutussa kerrot että olet halukas eroamaan kaveristas...vasta pari viikkoa sitten siit olit halunnut erota ja nyt tätä vauvajuttua hoet.Kuule,elämä pitää olla vakaata kun siihen aletaan lasta laittaa.Myrskyn silmäänhän sinä nyt lasta olet hinkumassa.Kasva aikuiseksi ja käy koulu loppuun, äläkä pilaa pienen lapsen elämää sillä että tuot hänet noin epävakaaseen oloon.Lapsi ansaitsee parasta ja tällä hetkellä sinä et sitä pysty tarjoamaan.Vuosi on sitäpaitsi niin lyhyt aika,että siinä ajassa ei vielä voi sanoa suhteen kestosta yhtään mitään.
Voit sanoa opiskelevasi psykologiksi siinä vaiheessa, kun olet pääsykokeen läpäistyäsi yliopistossa kirjoilla suorittamassa psykologian maisterin tutkintoa. Lukio ei valmista mihinkään ammattiin, vaan on vain yleissivistävä koulutus, jonka jälkeen opiskellaan lisää.
Taitaa olla provoa koko juttusi. Lukiolainen kyllä tietää, miten nämä koulutuskuviot menevät.
Et voi opiskella lukiossa psykologiksi. Miksi haluat tieten tahtoen valehdella, kun siitä jää kulta pieni kiinni?
Jos nyt olet vakaasti päättänyt tälle alalle opiskella, niin tässä pari vinkkiä.
1. Lue kaikki psykankurssit, jotka koulusi tarjoaa.
2. Lue pitkä matematiikka, pitkästä kemiasta ja fysiikasta apua.
3. Lue filosofiaa, se auttaa pääsykokeissa sovelmisessa.
4. Kirjoita relissa psyka äärettömän hyvin.
5. Aloita viimeistään nyt kolmas kieli, se on pakollinen yliopistossa.
6. Opiskele ilmaisutaitoa ja opi hyvä äidinkieli sekä suullinen ilmaisu.
7. Lue ihan kauheasti pääsykokeisiin, harjoittele ja käy vaikka pääsykokeisiin valmentava kurssi.
8. Kaikkein tärkein: Opi nöyryyttä ja älä ylennä itseäsi vaikka itsetunto saakin olla kohdallaan!! Älä leveile ennen kuin sinulla on pääaineen opinto-oikeus taskussa, tuo ei ole kaunista eikä psykologille suotavaa.
9. Ja älä usko kaikkea mitä kuulet, psykologi olet vain, jos valmistut yliopistosta psykologia pääaineena, vaikka lukisit sivuaineena laudaturiin asti, et saa psykologin papereita, voit toimia tutkijana, olet PsM. Psykologi on ammattinimike, jonka saa vasta, kun niitten perusopintoviikkojen päälle on tehnyt gradun ja harjoittelun.
Et opiskele psykologiksi ennen kuin olet päässyt sisään sinne Yliopistoon, jonne et voi päästä ennen kuin sulla on se lukion päästötodistus käsissäsi...
Eli HALUAISIT opiskella psykologiaa.
Miksi,ette voisi mennä ensin naimisiin?saisitte lapsen avioliitossa. Tekisitte aviottoman lapsen?
Miksi haluat olla jotakin: "äiti",kun muuten et ole mitään. Ei lapsi sitä muuta.
Psykologiksi lukiossa,no enpähän ole moista ennen kuullut. Tulihan ne kaikki psykan kurssit lukiossa itsekkin käytyä,mutta en silti itseäni pidä psykologina.
"Mieheni kuitenkin töissä erittäin korkealaatuisessa työpaikassa" ja tienaa VAIN 1400€/kk.
Lapsi maksaa, se ei ole ilmaista kasvattaa pientä lasta..."on aika tiukkaa aina välillä..." ja tulee olemaan tiukempaa lapsen syntymän jälkeen.
Ja vaikka oikea on löytynyt, mikä takaa,että olette yhdessä vielä 5-vuoden päästä. Tuossa iässä,kun nuoret vasta "harjoittelevat" seurustelua. Kasvatte/aikuistutte vielä molemmat paljon, kuka tietää yhdessä vain erikseen.
Vaikka pidät itseäsi aikuisena, ei kyllä siltä kuullosta:kirjoituksiesi perusteella.
Ootte molemmat nuoria, niin miksi ei voi vuoden verran odotella ja säästää rahaa häitä ja lasta varten?
Ensinnäkin......alkuperäinen kysyi yhdeltä että mitä tee tällä sivulla jos lapset ei kiinnosta vaan matkustus.......tuo kyseinen henkilö on voinut matkustela tuossa nuorena iällä ja nyt kiinnostaa lapset..
no anyway, kysymykseesi nuoruudesta..
Kirjoituksestasi paistaa läpi että olet kuitenkin ihan normaali nuori nainen,joka haaveilee vauvasta ja ajattelee että mies ei jätä ei petä...en sanokaan ettäkö näin tapahtuisi, mutta kannattaa odottaa jotta olette molemmat kypsiä vanhemmuuteen ja tosiaan jonkinlainen koulu loppuunäytynä..
Ikä ei sinänsä kerro mitään, mutta jo tuo "kilpailu" 23-vuotiaan äidin kanssa että hän ei ole nuori, sinä olet, kuvastaa sitä että haluatkin vain olla nuori äiti ja ehkä kaveriporukan ensimmäinen, ei niinkään sitä että olet haluaks ja valmis ottamaan vastuun pienen lapsen elämästä ja kasvattamaan häntä vaikeinakin aikoina...
en sano että lapsen tekoa pitää odottaa 30-vuotiaaksi, mutta kyllä kuitenkin reippaasti täysi-ikäiseksi.
Hankkikaa poikaystäväsi kanssa yhteisiä elämänkokemuksia keskenään, koska monesti on nähty kun nuoripari hankkii lapsen pian yhteiselon alettua, mikä ei edes ole välttämättä kovin vakiintunutta vielä, lapsiaika menee hyvin, mutta kun lapset lentävät pesästä, huomataankin ettei muuta yhteistä olekaan....ja eroa tuskin kukaan toivoo joten tutustukaa toisiinne ja sitten kruunaatte sen sillä rakkauden hedelmällä.
Ompas melkoista keskustelua. Ihan pakko kommentoida, vaikka pidänkin koko keskustelua lähinnä huvittavana. :)
Tuohon ikäkysymykseen ensinnäkin sen verran, että itse olen 30-v tekniikan tohtorin opintoja suorittava esikoistaan odottava nainen, enkä todellakaan tunne itseäni yhtään liian vanhaksi saamaan lasta (saati sitten yhtään liian vanhaksi ylipäätänsäkään). Päinvastoin.
Mutta jos sinulle on tärkeää lisääntyminen, on minulle ollut tärkeää yrittää tehdä jotain tämän yhteiskunnan hyväksi ja nauttia elämästäni. Olen ollut naimisissa useita vuosia, hankkinut mukavan omakotitalon mukavasta paikasta, kierrellyt pitkin maailmaa saamassa vähän perspektiiviä asioihin ihana avioimieheni kumppaninani, enkä todentotta kadu hetkeäkään. Siksi minun neuvoni on, että nauti elämästäsi. Mutta ennen kuin teet mitään lopullisia päätöksiä, niin ole varma siitä MISTÄ ja MITEN haluat elämästäsi nauttia. Mieti millaisia erilaisia vaihtoehtoja on olemassa. Monista mukavista asioista pääsee eroon jos ne muuttuvat jossain vaiheessa epämukaviksi (matkakohdetta voi vaihtaa, opiskelualaa voi vaihtaa, samoin asuntoa ja jopa miestä voi vaihtaa), mutta lapsessa olet kiinni koko loppuelämäsi. Oletko sinä ja miehesi siis TODELLA varmoja asiasta? Suosittelisin, että kaivaisit kirjastosta muutaman "oikean" psykan kirjan käsiisi, jotka keskittyvät tähän aihealueeseen ja tavaat ne läpi kaikessa rauhassa.
Mutta siis teitpä mitä tahansa, toivon että se on oikea ratkaisu. Itselläni ei vain ole ollut iloa kohdata vielä yhtään pariskuntaa, joka lapsia kovin nuorena hankkiessaan olisi pystynyt pesueensa viemään kunnialla aikuisikään asti (tämä ei tietysti tarkoita, etteikö sellaisia varmasti ole olemassa, minulla nyt vain on ollut paska säkä näiden casejen kanssa). Ja niitä tapauksia on enemmän kuin yksi - sen voin luvata. :)
olen todella kyllästynyt noihin, - et ole tarpeeksi vanha äidiksi, kirjoituksiesi perusteella. Huoh.
Niin, mieheni ei ole mikään helvetin roskakuski, vaan tasokkaassa työssä.
ei se 1400 paha palkka ole (siis tuostahan on napattu verot pois) mutta mainitsin jo itsekin että tupakan poltto vie meiltä jo 280 kuussa. ja ajokoulu justiinsa nyt kun maksetaan sitä vähän nopeaan tahtiin.
Herranjumala, luin juttuja kuinka ihmiset pärjäsivät 1000 eurolla kuussa lapsen kanssa, eiköhän me 2000 eurolla ihan hyvin pärjäillä.
Ja olemme ateisteja, emme vietä häitä, turha niihin on alkaa säästämään.
Olenhan mä paljonkin, sisko, tytär, ystävä, kummi, yms yms, mutta totesin vain että äidiksi aion myös.
Haluat nyt vain ajatella tämän idioottimaisimmalta mahdolliselta kannalta jonka saatat löytää.
mietipä asiaa nyt ihan tavallisella tasolla.
Eihän MIKÄÄN takaa ihmisten yhdessä olemista 5 vuoden päästä.
Ja kyllä kuule ollaan ennenkin harjoiteltu yhdessä olemista muiden kanssa, älä viitsi puhua mulle kuin 12 vuotiaalle.
Mä olin saatana soikoon äitinä siskoilleni sen ikäisenä.
en todellakaan kuulu niihin jotka haluavat lapsen kepeistä syistä, itseasiassa, jossain vaiheessa mä kuvittelin etten ikinä edes halua lapsia.
ihmiset muuttuvat, mutta tuollainen - tahdon olla nuori äiti .jopa kaveriporukan ensimmäinen - on todella naurettavaa.
Hei, mun mielestä on KUITENKIN luotettavampaa meidän monta vuotta tunteneiden, vuoden yhdessä olleiden ihmisten miettiä lapsen hankkimista, kuin paljon nuoremmat, (käykää nuorten sivuilla, siellä 14-15 vuotiaat ovat raskaana !!!!) joilla ei omaa kotia, ei ammattia, ei edes päättötodistusta tai mitään mistä saa rahaa ?
Oma tilanteeni on kuitenkin hyvin valoisa siihen nähden.
Tosi kiva. Hyvä hyvä.
"Emmekä bailaa juuri lainkaan"Ala-ikäiset harvoin "bailaavat". Mitenhän alaikäinen muka on tarpeeksi bailannut ja elänyt nuoruuttaan?? Eihän sen ikäinen edes laillisesti pääse mihinkään ravinteliin?entä jos mieli muuttuu täysi-ikäisenä, tekeekin mieli elään nuoruuttaan ja irrotella. Lapsen kanssa hankalaa.
Kävisit koulut loppuun,niin on enemmän tietoa kasvattaa lapsi. Lue kirjoja lasten kasvatuksesta, pelkät psykan kurssit ei siihen riitä.
Ja raha-asiat: "Tietenkin olen vielä ihan hakosilla siitä kuukausi rytmittelystä kuinka raha menee ja mihin menee ja milloin menee, mutta sekin tulee ajan kanssa."entä,jos rahat loppuu kun lapsi on jo olemassa. Jää vaipat ja lasten ruuat ostamatta. Sossu tulee ja ottaa lapsen huostaan.
"miestä tietenkin jännittää",entä jos jännittä niin paljon,että ottaa hatkat..ei olisi ensimmäinen kerta,kun mies niin tekee. Kaikki kannattaa miettiä, avioeroja/rikkonaisia perheitä on nykyään kamalasti ja lapset harvoin nauttivat.
Kannattaa käydä koulut loppuun, lukion papruilla ei hyviä töitä saa, mutta jatko opiskelemaan pääsee. Olisi ainakin tutkinto taskussa.
Te muututte molemmat, olette vielä kumpikin lapsia eli kasvatte. On muutkin sisarruksiaan kasvattaneet eli et ole ainoa.
Yksi huono kokemus on laten kodissa kasvaneesta tytöstä(olkoon vaikka Ella). Ella tapasi mukavan ja pari vuotta vanhemman miehen. Seurustelivat puolisen vuotta ja menivät naimisiin. He saivat ensimmäisen lapsen(tytön), mies tuhlasi kaikki rahat(osti kämpän,auton,matkusteli..)rahat meni.
Heillä ei ollut varaa lapsen lääkkeisiin(sattui olemaan korvatulehdus)puhelimen laskuun tai saati vessa paperiin. Tyttö karkasi mustasukkaisen miehen luota (joka vuosien myötä muuttui väkivaltaiseksi) naisten turvakotiin ja haki lähestymiskieltoa. Sossu otti lapsen sijaisperheeseen. Lapsi alkoi sijaisäitiään kutsumaan äidikseen. Ella palasi takaisin miehen luo ja tuli taas raskaaksi, he saivat pojan. Tyttö on edelleen huostassa, koska sossu ei anna takaisin(syy:on edelleen saman miehen kanssa), poikaa yrittää kasvattaa. Vaatteet lapsella aivan likaiset. Asuvat kirkon omistamassa avustusasunnossa(ei ole uskovaisia).
Ella oli käynyt peruskoulun ja pikkusen matkaa lähihoitaja-koulua. Lastenkodissa hän ei saanut tarpeeksi valmiuksia kasvattaa lasta. Lähihoitaja koulussa ensimmäiset lastakoskevat luennot saivat Ellalle vauvakuumeen. Ella yritti myöhemmin jatkaa opintojaan, mutta pienen lapsen kanssa oli mahdotonta.
Minusta lapsen lähtökohdat ovat huonot, jos toinen lapsista on otettu syystä huostaan.
Elämä ei ole helppoa. Paremmat lähtökodat lapsi saa,kun olet koulut käynyt ja rahaa säästänyt. Pystyt silloin 100%:sesti keskittymään lapsen kasvatukseen. Pienen lapsen syntymän ensihetkistä lähtien on pitkät vaikutukset tulevaisuuteen: esim.oppiminen,henkinen kehitys..jne.
oli tosi hyvä, todenmukainen ja looginen, mutta muuten tongit kyllä ihan negatiivisimpia asioita ylös.
järki käteen? Jos teille jää 2000 käteen yhteensä rahaa, ei miehesikään tienaa niin paljon, että hän voisi teidät elättää. Okei, lasta ei tehdä vain silloin, kun on siihen rahaa, mutta kun olet tuon ikäinen ja elämä vielä täysin auki, niin on aika iso realiteetti. Kokeilkaahan nyt, että elättekö kahdestaankaan kahden täysi-ikäisen taloudessa tuolla rahalla ja sitten miettikää sitä lasta. Tiesithän, että kun täytät 18, sinulle tulee vielä lisämenoja?
Jollet tarkoita autokoulua, nnin en kyllä ymmärrä miten tuo maaginen 18v vaikuttaa tulojen suurenemiseen.Mutta autokoulua ei monikaan edes käy.
Hammaslääkärissä käynti ei ole enään ilmaista, siinä yksi esimerkki.
Jotenkin vaan jäin miettimään että mikä alkaa maksaa entistä enemmän 18vuotiaana...
Itse oon jo yli 20vuotiaan äiti,joten en niin nuori enää ja eipä tullus muutakuin autokoulu/auto ja opiskelumaksut jne.jotka tuli tuossa kohdin mieleen.
Meilläpäin kyllä opiskelijat käy ilmaisessa hammashoidossa, vaikka ikä oiskin 18v.
Paljon paremmin, koska tämä on jo neljäs kunta/kaupunki jossa opiskelijana asustelen, eikä hammashoito todellakaan ainoassakaan paikassa ilmainen ole ollut.
Eipä kyllä ole tieto muustakuin odottavien äitien ja lukio ikäisten hammashoidosta, joka on ilmainen.Juu ja intissä myös.
odottavien hammashoito ole, joka paikassa ilmainen. Vaikka se siellä teillä on lukiolaisille ilmaista, ei se jokapuolella Suomea ole. Eipä kasveta tynnyrissä ja katsotaan vähän ulospäinkin.
ja verot ja palvelumaksut lankeavat maksettaviksi. Sinulta loppuu huoltosuhde aikuiseen, jolloin itse maksat terveyskeskuskäyntisi, hammaslääkärisi, gynekologisi ym. ym.
Eipä täällä tynnyrissä kasvetakkaan, on kolmen eri paikkakunnan oma kokemus hammashuollosta ja äasken just surffailin netissä, huomaten että onhan niitä kuntia/kaupunkeja joissa ilmainen hammashuolto on tietyille ryhmille-mukaanlukien opiskelijat.
Riippu tottakai mikä tapa missäkin kunnassa, mutta tietyt kriteerit koskee kaikkia.
Vakuutukset eivät automattisesti katkea tai muutu kun täytät 18v. Vakuutus voi olla vaikka läpi elämäs, kehdosta hautaan jonkun toisen maksettavana, vaikka koskisi sua. Maksaja on eri asia kuin vakuutettu tai vakuutuksen kohde.
Usein 18v. opiskelee vielä ja jos asuu kotona,silloin on kyllä vanhempien lompakko joka kevenee useiden maksujen kohdalla, sillä alle 19/20 vuotias kotona asuva ei just kummempia tukia saa, koska hänen kohdalla huomioon otetaan vanhempien tulot.
Tk:n vuosimaksulla saat käyttää gynen palveluita ym.
terv.keskuskäyntejä joutuu maksaa kork. 3 vuodessa, ja sit se on ilmasta. Hammaslääkärissä normaali aikuinen käy parin vuoden välein. Jos ei suurempaa remppaa tarvitse tehdä, niin ei siihen paljoa fyffeä kulu. Gynekologillakaan ei yleensä tarvitse rampata kuin muutaman vuoden välein, ja siitä palvelusta en itse kyllä muista maksaneeni mitään.
Et ihan kauheeestihan tuo rahapussi tuntuu kevenevän näihin aikuisiän terv.palveluihin.
raskautta eikä edes tiedä mitä maksuja hänelle tällöin 18 täytettyään tulee. Gynellä käydään vähän useammin tällöin, TK- maksu maksetaan muuten kerran vuodessa eikä se sisällä erikoissairaanhoitoa, jota raskaana ollessa luultavasti tulee tarvitsemaan. Vauvavakuutukset ovat kalliita ja kun on vauva, on omat vakuutuksetkin oltava astetta parempia. Huomasitko, että hänellä ei ole vanhempia, jotka hänelle rahaa syytäisivät? Kaikki luetellut lisämaksut pitävät paikkaansa, jos sinä et käy säännöllisesti tarkistuttamassa omaa terveyttäsi tai et vakuuta itseäsi ja omaisuuttasi, se on sinun asiasi, mutta aloittaja suunnittelee vastuuta myös toisesta ihmisestä.
en näitä sun pointteja. Mut ehkä sä oot jonkin sortin luulotautinen, joka ramppaa tk:ssa, gynellä ja hammaslääkärissäkin turhan takia. Ja siinä huomaamattaan ruuhkauttaa kaikki nää paikat..
Normaali suht. terve aikuinen naisihminen pärjää ihan hyvin harvoilla käynneillä. Minulle on gyne sanonut, et ota yhteyttä parin vuoden päästä uudelleen, samoin hammaslääkäri ja tk:ssa käyn vain silloin kun olen sairas.
Raskaana ollessa en ole tarvinnut erikoissairaanhoitoa, kuin mitä nuo ultrat on olleet, eli 2 kertaa parikymppiä. Enkä usko olevani poikkeus. Synnytyksestä saattaa tulla isompi lasku, riipuen monta päivää sairaalassa ja missä sairaalassa majailee ja haluaako satsaa rahansa perhehuoneeseen, mut siihenkin laskuun voi hakea apua sossusta.
Minkä takia gynellä pitäis käydä useammin kun täyttää 18? Ilmiselvästi aloittaja on siellä käynyt jo muutamaan otteeseen, jos on kapselikin ollut? Jos on kaikki ok, niin siellä ei tarvi käydä useammin kuin tarve vaatii, vaik kuinka olis 18 v.
Vauvavakuutukset on kalliita, mut ei suinkaan pakollisia. Nekin voi kilpailuttaa halutessaan, ei oo pakko ottaa kalleinta.
Ja jos sattuu rahasta tuleen tiukkaa, niin sitä vartenhan sossut on olemassa. Siellä käy kuule moni muukin perheenäiti, kuin nuoret ensisynnyttäjät. Esim. jos olet yh ja päätät hoitaa lastasi kotihoidontuella, niin todennäköisesti olet myös sossun asiakas.
Kyllä mä pidän huolta mun terveydestä, ehkä se onkin syy, miks mun ei tarvi ramppaa gynellä tai hammaslääkärissä, tai turvautua erikoissairaanhoitoon..
En ole luulotautinen, mutta jokaisen naisen, jolla on aktiivinen seksielämä ja ehkäisy käytössä, tulisi käydä vuositarkastuksissa. JA tuo 18 v. kommentti viittasi siihen, että silloin vastuu tietyistä asioista siirtyy automaattisesti ja ap. vielä harkitsee raskautta, mikä lisää myös rahallista menoa. Ja sossuta ei ole ollutkaan mitään puhetta, vastailin vain ap:n viesteihin, joissa hän kysyi, että mikä maksaa ja kuinka paljon.
Eipä ole vuosikausiin tarvinnut käydä kuin 1½-2vuoden välein gynellä,näin on minua ohjeistettu kun olen alan erik.lääkärillä aina käynyt.Ja aktiivista on ollut, joten siitä se ramppaamistiheys lääkärillä ei johdu.
Itse olen jo aika vanha ensiodottaja. Itse en missään tapauksessa olisi ollut valmis äidiksi noin nuorena, alta parikymppisenä, tuskin alle kolmekympisenäkään ;)
Halusin ensin
- koulutuksen (ehkä helpompi opiskella kun ei ole muita huollettavia vaikka onnistuuhan se opiskelu lapsenkin kanssa),
- vähän työkokemusta (mm. äippäloman jälkeen ehkä paremmat työllistymismahdollisuudet kun on sitä joka paikassa kysyttyä työkokemusta, parempi äippätuki) ja
- ehdottomasti hyvän miehen. Kun se hyvä mies sitten vihdoinkin löytyi, halusin katsoa yhteensopivuuttamme muutaman vuoden, ennenkuin aloin puhua vauvahaaveista ja sittenhän sitä oli jo itsekin henkisesti kypsä ajatukselle.
Nuorena vauvan saaneilla on omat etunsa, mutta niistä tietää vain ne nuoret äidit ;)
Tsemppiä vaan oman ratkaisun tekoon, älä kuuntele liikaa saarnaajia, itse sinun pitää tietää mitä haluat ja milloin.
Kiitos fiksusta viestistä.
Vaikkakin nyt huomaan vain tehneeni virheen mitään tänne kirjoitettuani, huomaan ettei juuri kenenkään muun ihmisen ajatusmaailma oikein sovi omaamme, mutta haluamme vain lapsen jolle tarjota niin hyvä elämä kuin mahdollista.
Ja meillä on ihan hyvät resurssit siihen.
vaikutat kypsältä, ja olet ajatellut asioita monelta kantilta. En jaksanut lukea noita muita kommentteja, joten en tiedä, millaisia ovat muiden kommentit olleet. Tuttavapiirissäni on muutama nuorena äidiksi tullutta, hyvä ystäväni oli vielä 16, kun sai esikoisensa. Nyt saman miehen kanssa naimisissa ollut jo vuosia, heillä on 3 lasta, ja vaikka ystäväni oli kouluttamaton, hänellä nyt on yo-todistus ja ammatti, jossa tienaa hurjasti. Lapsista osa jo koulussa, asuvat omassa omakotitalossa, ajavat uusilla autoilla, omistavat pari hevosta ja muita eläimiä jne. Se on ihan omasta asenteesta kiinni, miten pärjää.
Täytyy muistaa, että alku vauvan kanssa on todella raskasta, että olet sitten valmistautunut siihen, ja että ympärilläsi on turvaverkosto, ihmisiä joiden puoleen voi kääntyä, jos tuntuu ettei jaksa. Rahallisesti pärjäätte kyllä, kun todella karsitte kaiken ylimääräisen pois. Ei meilläkään juuri kummoisempi rahatilanne ole, mies saa kuussa ehkä noin 2000e, itse olen kotona kahden lapsen kanssa ja kolmas on tulossa. Maksamme asuntolainaa, ja autoja on pihassa useita, joten ne kuluttavat rahaa. Pienellä järkeilyllä, ja ihan paperilla laskemalla pystyy selvittämään minkä verran voi rahaa laittaa mihinkin. Jo ihan peruskauppaostoksia varten kannattaa aina tehdä ostoslista kotona, ja myös pitäytyä siinä. Mulla oli jossain vaiheessa se tilanne, että kun menin kauppaan, aina tarttui mukaan ylimmäräistä, ja saatoin käydä kaupassa joka päiväkin. Nyt käyn 2 krt viikossa ostoslistan kanssa, ja rahaa menee puolet vähemmän. Itse tiedätte kyllä, oletteko valmiita vauvaan. Jos miehesikin on samaa mieltä kanssasi, niin mahdollisesti negatiivisesta palautteesta huolimatta, siitä vain vauvan hankintaan! Jos siihen päädytte, onnea yritykseen! :)
Kyllähän me ollaan ihan samaan syyllistytty, mentiin hakemaan kaupasta maitoa ja kahvia, lasku oli 25 euroa.. :/ :)
Kyllä sitä silloin melkein läppäsee itseään ja miettii että mitä ihmettä nyt muka tarttui mukaan, ja kyllähän ne turhat kamat sitten löytyy. :)
Mekin ollaan viimeiset pari viikkoa juuri harjoittelun takia kokeiltu kuinka kuukausi budjetilla meno kulkee, kaiken järjen mukaan meille pitäisi jäädä 900 euroa laskujen ja ruokabudjetin jälkeen (tähänhän en ole edes ajatellut lapsilisiä tai mitään)
..
Minusta ihan hyvin :) Kovasti yritämme tupakointiakin tässä lopettaa :)
Säästyisi se 300 euroa kuussa kun ei sitäkään tekisi, enkä aio raskaana polttaa :)
Kiitos kannustavasta kirjoituksestasi, sinulla oli juuri se pointti jota olen itse miettinyt !
Hyvä perhe, ja kestävyys vaikka nuorena aloitetaan :)
Ystäväni vanhemmat menivät naimisiin kaksi kuukautta tunnettuaan, kuukausi myöhemmin ystäväni äiti oli raskaana ja odotti ystävääni, :)
Nyt takana heillä 20 vuotta ja 8 lasta :)
Heidän liittonsa vasta pikainen olikin, mutta ei mahdoton ! :) Vai ? :)
Viimeinkin asiallinen, fiksu vastaus! Monet vanhemmat, lapsettomat ihmiset kauhistelee kun 18v haluaisi äidiksi. Shondahilla vielä melko hyvät perustelut. Nostan hattua sulle, ärsyynnyin kovasti ku luin tätä viestiketjua, mut sun viestis toi taas hymyn huulille :)
minä olin kyllä nuori saadessani esikoista,mutta en yhtä nuori kuin sinä.olin 21v kun poikani syntyi.enkä missään vaiheessa tai millään lailla kokenut että olisin ollut liian nuori äidiksi.nyt olen 22 ja poikani on vuoden ja joulukuussa tulee meille toinen lapsi.eli sitten olen 22v kahden lapsen äiti!
minulla ei ollut kuin peruskoulu takana ja ammattiopistoa kävin muutaman vuoden,mutta muuttojen takia koulu jäi kesken.silti meillä rahat on riittänyt todella hyvin,vaikkei mieheni missään ylihyvässä työssä olekaan, ja ollaan usein ihmetelty miten ihmiset ei pärjää rahallisesti jos on keskivertotulot eikä mitään lainoija tms. asutaan hienossa kodissa missä on hyvin tilaa 4 (eikä kukaan nuku esim olohuoneessa) meillä on hieno auto ja olemme todella onnellisia!
minä tiesin jo ihan pikkutyttönä että isona haluan äidiksi,kun joku kysyi "mikä sinusta tulee isona".
joidenkin mielestä se ammatti on tärkeämpi ja joidenkin mielestä perheen hankkiminen,minulla se oli perhe,ja olen joka ikinen päivä iki-kiitollinen jokaisesta päivästä kun mietin minkä valinnan tein=)
sinuna en ihmisenä tunne,mutta minulla oli jo tuossa iässä aivan selvää että lapsia halua,ja melko aikaisin.minulla on myös suhteet vanhempieni kanssa todella lämpimät ja äitini on paras ystäväni! hänkin oli 21v kun sai minut (hänellä oli kyllä jo tutkinto suoritettu)
olemme puhuneet monien ihmisten kanssa,jotka siis ovat myös saaneet lapsia 20-ikäsinä että kyllä sitä jaksaa paljon paremmin kun tekee lapset nurena,kun että tekee ne sitten esim joskus 40-vuotiaana!siitä on turha väittää muuta!
anteeksi jos tämä teksti on hieman sekava,olen ruotskinkielinenja kun innostuu jostain kirjottamaan,menee helposti sanat sekaisin=)
mutta sinulle toivon kaikkea hyvää ja jos päätätte miehesi kanssa nyt hankkia lapsen,ei sinua silloin mikään estä!! ainakin näin oli meillä!!
Oli ihanaa kuulla tarinasi, ! :)
Se oli kannustava ja kuvasti paljon meitä ! :) Kyllä nuoruus taitaa olla valttia lasten kanssa, niin uskon :)
Pakko itsekin lyödä lusikka soppaan. Kirjoitit, että miehesi ei juo, käytä mitään, petä, jätä /ole ilkeä. Olet seurustellut hänen kanssaan noin vuoden. Se on oikeasti hyvin lyhyt aika. Mistä tiedät, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämässä tapahtuu muutoksia. Suosittelisin olemaan ihan vain kahdestaan miehesi kanssa vaikka pari vuotta. Tai edes siihen asti, että pääset ylioppilaaksi.
Tässä oma tietoni teiniäitiydestä. Onpahan vain yksi kertomus, mutta kuitenkin. Eli tiedän yhden tytön, joka halusi lapsen. Itse asiassa oli vuoden pari vanhempi kuin sinä. No, seurusteli vähän aikaa yhden miehen kanssa ja valehteli käyttävänsä ehkäisyä. Niinpä sitten ko. naikkonen lasahti paksuksi. Heti alusta tosin kävi selväksi, että lapsella oli useampi isäehdokas. Suhde mieheen siis kaatui heti näihin isyysepäselvyyksiin.
Lapsi sitten syntyi ja isyystestin perusteella kävi selväksi, että mies, jonka kanssa tyttö oli seurustellut, olikin oikeasti isä. Tyttö jaksoi muutaman kuukauden verran leikkiä yh-äitiä, kunnes soitti miehelle, että antaa vauvan pois, jos isä ei sitä ota. Niinpä sitten isä otti vauvan. Muutaman vuoden kuluttua äitiä alkoivatkin nukkeleikit jälleen kiinnostaa ja alkoi vaatia lasta itselleen. Uskomatonta mutta totta...
karskeimmasta päästä, mutta juu, ymmärrän.
Huom.
Olen tuntenut mieheni iäisyyksiä.
Olemme asuneetkin samassa talossa, koska vanhemmillamme ( isälläni ja hänen äidillään) oli joskus suhde.
Tietenkään emme ole toisillemme millään tavoin lähelläkään sukua.
Tunnemme toisemme.
Helvetin hyvin.
Vaikka olettekin tunteneet toisenne kauan aikaa, on silti eri asia elää yhdessä parisuhteessa kuin olla hyviä ystäviä pitkän aikaa.
Ja vuodessa, ette ole kokeneet yhdessä parina yhtään mitään!
Olen tässä päivän mittaan seuraillut tätä keskustelua.
Olet saanut joitain aika tylyjä kommentteja.
Näillä palstoilla ihminen luo mielikuvan tietystä kirjoittajasta. Sinuna miettisin vielä lapsen tekoa. Tunnut joissakin asioissa olevan vielä "lapsenkengissä". Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin sanoa olevani nyt paljon "fiksumpi" kuin 17 vuotiaana. =) Älä ota tuota kommenttia pahalla, ihmiset on erilaisia. Jotkut 17-vuotiaat ovat kypsempiä kuin toiset.
Käy ihmeessä lukio loppuun. Paremat paperit sieltä saat, kun keskityt nyt pelkästään opiskelemaan. Silloin sinulla on paremmat mahdollisuudet päästä oikeasti psykologiaa opiskelemaan.
En halua kommentoida varsinaisesti tätä sinun asiaasi. Sinä itse päätät oletko valmis ja sillä selvä.
En tajua tätä näiden ihmisten asennetta täällä. Jokainen kokee lapsen taakaksi, jonka kantamiseen voi olla valmis vasta, kun on tarpeeksi ikää? Ei se niin mene. Minä olen saanut lapseni nuorena, enkä koskaan ole tuntenut sellaista oloa, että olisin jäänyt jostain paitsi tms. Lapsi on tullut mukana elämässä, arjessa ja juhlassa. Lapsi on osa minua. Ei kannettava ristini. Ja en nyt tarkoita, että olisin päässyt muita helpommalla. Lapsellani oli koliikkia vauvana ja huutoa taukoamatta ensimmäiset 3 kk, olen ollut yksinhuoltaja käytännössä katsoen alusta asti, opiskelin lapsen hoidon yhteydessä korkeakoulututkinnon itselleni ja nykyään olen hyvässä työssä, lapsi on jo koulussa ja elämäni on NORMAALIA.
Se siis mitä tällä halusin kertoa on, että se on ihmisestä kiinni miten valmis on äitiyteen. Toiset eivät ole koskaan, jotkut jo nuorina. Minä tein ratkaisun aikanaan halutessani lapsen nuorena. Minä en ajatellut omaa "menetettyä nuoruuttani". Koen olevani edelleenkin nuori, vaikka esikoiseni on jo kouluiässä!
Joo, pakko myöntää, että olet melko nuori. Ja huomaan kyllä, että olet päättänyt että lapsen haluat.
Mutta, onko se sitten niin hirveän paha asia odottaa vielä hetki?
Sinulla on ihana mies, ja jos rakastatte toisianne ja aiotte pysyä yhdessä loppu elämänne, mihin teillä on kiire? Sinullakin on mahdollisuus tehdä lapsia vielä montakymmentä vuotta.
Itse täytän ensi vuoden alussa 24 ja saan esikoiseni tammikuun alussa. Hetkittäin tunnen olevani aivan liian nuori saamaan lapsen, eiköhän kaikki käy tämän läpi ensimmäistä odottaessaan. Valmistun toiseen ammattiin ensi keväänä, käyn suorittamassa opintoni loppuun keväällä jonka jälkeen jään vuodeksi ainakin kotiin lapseni kanssa.
Kaikkihan ovat yksilöitä, mutta kun se bailaus ja biletys vaihe tulee monille eteen vasta sen jälkeen, kun 18 täyttää. Tiedän, kyllä mitä mieltä olet, mutta mistä sinäkään sen voit tietää? Tunnen erään ihmisen erittäin hyvin, jonka mielipiteet olivat kaksi vuotta sitten hyvin samanlaiset kuin sinulla nyt. Tämä tyttö täytti 18 ja eli vuoden verran bailauksetonta elämää, koska ei ollut kiinnostunut siitä. Vuoden jälkeen baareissa käynti alkoikin yhtäkkiä kiinnostaa ja kavereiden kanssa bailaaminen myös.
Katso pari vuotta, ja mieti sitten lasta uudelleen. Vaikka se nyt tuntuukin mahdottomalta, tiedän omakohtaisesti että tulet olemaan tyytyväinen päätökseesi.
kun luet tän ketjun niin varmaan huomaat kuinka moni sanoo sulle "odottakaa vielä"
hei ei kukan sano ellei se perustu johonkin! oikeesti odottakaa vielä.kun ei sulla ole mikään kiire sen asian kanssa.mikset vaikka opiskele ja hanki uraa itselles? kun kerran sanot että sulle vanhemmuus ja ammatti myös on ne tärkeimmät niin mikset hanki sitä ammattia ennen sitä vauvaa?kun sulla on kerta suuret suunnitelmat psykologiksi opiskelemisesta,niin mene ja tee se.voin oikeesti vannoa että se jää sulta jos teet lapsen.oikeesti.
etkö voi näyttää kaikille että susta on muuhun kun sun äites? näytä että sä saat sen kaiken.kun vaan osaat tehdä sen oikeessa järjestyksessä.
ja sä kyllä huomaat kun odotat hetken että maltti on valttia.varsinkin tälläsis elämää muuttavis asioissa.
lapset on maailman ihanin asia mutta sulla on oltava jotain mitä sä tarjoot niille muutakun 17 vuotiaan lapsen elämänkokemus ja äidinrakkaus.
se on niin, ettet tarvitse toisten hyväksyntää jos lapsen haluat.Ei kannata elämässä murehtia liikaa eteenpäin, uskon sinun ja miehesi selviävän lapsen kanssa hyvin. Kyllähän sinun taustasi on kasvattanut sinua paljon ja olet joutunut aikuistumaan aikaisin. Voin sanoa, että tiedän mitä olet joutunut kokemaan.Ei kaikkien aina tarvitse toimia samalla tavalla. Missä lukee, että ensin ammatti, työ, asunto tms? Tietenkin näistä hyötyä ja helpottaahan se elämää, mutta jokainen tekee miten itse haluaa. Ei pitäisi tuomita toisia iän vuoksi.Toivotan sinulle onnellista elämää ja voimia!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=22000000028065965#22000000028065965
Juu, sama tyyppi.
Alle kaksikymppinen ja 2 koiraa :-/
Älkää vaan hankkiko tuollaiseen suhteeseen lapsia!
Muutenkin olet edelleen aivan liian epäkypsä äidiksi‚
ja hajalla omasta lapsuudestasi, että voisit tarjota hyvän elämän pienelle.
ikinä ei olla oltu eroamassa :)
Niin ja seksikin ihan hyvää, kiitos vaan kysymästä :D
En ole ennen tänne suomen sivuille edes kirjoitellut, siksi nimim. rekisteröimätön. :)
eikä kyllä ole muuallakaan nimimerkkejä tosin, mutta on koiria kyllä, on kissa, on käärme jne.
Xboxia ei tosin omisteta, ihan vhs,sä vaan :D
En näkisi mitään järkeä edes hankkia lasta tuollaisessa suhteessa. en todellakaan.
17-vuotias on aina alaikäinen, eikä äö-kään sen ikäisillä ole hirveän hyvä.
"Katumuksen tunteet
Kirjoittanut: Shondah 31.7.2007" ei edes ole reikisteröity nimimerkki..
Aika paljon samaa:
-vuoden yhdessä
-kun aloimme seurustella muutimme yhteen(vuoden siis asunut yhdessä)
-Mieheni on ihana!(se on kuultu moneen kertaan)
-Olen nykyään vain masentunut kotitäti joka ei edes koiria jaksa ulos viedä päivisin alle kaksikymppisenä!!! (Oot alle 20v ja sulla on koiria, käärmeitä/kissoja ei tartte ulkoilluttaa)
-Ei minulla kuitenkaan ole ketään jonka luokse mennä ja ottaa etäisyyttä..(lastenkodissa asuneella harvoin läheisiä)
-Xboxin saa kaverilta lainaa, nuoret miehet(tuppaavat aikuistumaan tyttöjä/naisia myöhemmin) tykkää niillä valitettavasti pelailla.
Jätä ne lapset hankkimatta,kun et tiedä mitä tahdot.."hyvin menee ja ei mee"..tuskin otat ittekkään itsestäsi selvää.
Jos masentuneisuuttakin on ollut..raskaus on tilannetta paranna, saati koko parisuhdetta. Lapsi ei paranna teidän suhdetta. Kannattaa hoitaa ihmissuhde asiat, raha-asiat, talous asiat, opiskelut..kuntoon ennen,kun pentuja pyöräyttelee..ettei lapselle käy kuten sinulle itselle.
Puhua omiaan, tässäkin:
http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001136&posting=22000000027305603
http://www.herppi.net/html/index.php?name=PNphpBB2&file=printview&t=33995&start=0
Haluatte käärmeestäkin eroon..
Kissanpentuja olet etsiskellyt ja Sims-peliä pelaillut, taidatte molemmat tykätä tietokone/pelikonsoli-peleistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000124&posting=22000000027918805#22000000027918805
Jos ei kissojen rokotuksetkaan suju? niin miten lapsen neuvolassa käynnit, lapsen rokotukset ja lääkärissä käynnit kipeänä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000129&posting=22000000027920212#22000000027920212
Väkivaltaa koiran kasvatuksessa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000129&posting=22000000027919944#22000000027919944
Oudot "muksujen"=koirien kasvatus metodit..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000028524523#22000000028524523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000028527637#22000000028527637
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000028527803#22000000028527803
Että silleen..
Ja toiselle osastolle jo vaihdoit:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000028524523#22000000028524523
Vakoilet ihmisten normaaleja keskusteluja ja käännät ne päässäs jotenkin epänormaaliksi??
Ja vielä herppi netistäkin löysit oikein jonkin ilmoituksen ? no hyvä.
Mitäs muuta sä etsiskelet?
Alkoiko persoona kiinnostamaan?
Etsi etsi, kyllähän tolla nimellä nyt tarinaa varmasti löytyy.
Kyllä mulla kuule sen verran on hyvät koiratkin että mistään vitun väkivallasta ei kyse ole.
Että ihan suoraan sanottuna nyt sulle vaan että haista kuule vittu kun et parempaa keksi.
Oudot "muksujen"= koirien kasvatus metodit?!!!!
Onko sun mielestäs koirat sama asia kuin lapset (ihmis lapset)??
Mulle koira on kyllä koira.
Yhdyssana..
No jospa miettisit itekkin,mitä päästelet.Kiukkuavan lapsen käsittelystähän sulla oli kuningasidea-heittäydytään itekkin lattialle huutamaan ja karjumaan, niikun esimerkiksi lapselle...eipä nyt kuulosta kovin hääviltä touhulta.
Opettele nyt vaan ens hoitamaan ne eläimet hyvin ja käy lukio loppuun, sulla saattaa tulla vaikeuksia kirjoituksissa tuon äikän kanssa, joten treenaa sitä. Ja pese suus saippualla, ettei tarvia v....a haistatella täällä, tää on kuitenkin odottajien jutuille oleva palsta. Eipä sotketa vauva-asioita ja haistatteluja, eivät oikein kuuluisi yhteen.
Onnea vaan aikuistumiseen kasvamiselle, näeppä välillä muutkin mielipiteet kuin itselles pakkomielteeksi kehitellyt.
Siis aivan..
Keskity siihen kasvamiseen ja opiskeluihin,ehkä se kirjoittaminenkin alkaa paremmin sujumaan ja vähempi tulee suusta niitä V-sanoja. Kirjoilukaan ei tee hyvää lapselle. Lapsi,kun tuppaa oppimaan kaikki pahat tavat vanhemmiltaan. Ehkä sullakin on niitä mielenterveysongelmia(oletko sitä mitettinyt), jos oma äitikin on yrittänyt itsemurhaa.
Pidä tosiaan nuo sun keskustelus tähän vauva aiheeseen kuuluvina äläkä heittäydy salapoliisiksi.
Minä en aihetta muuttanut.
Ja kyllä varmasti haistatan vitut sinunlaisilles.
Eikä siinä mitään epäkypsää ole jos sanon että hanki elämä, älä etsi sitä muista.
Onko mielenterveys ongelmia / masennus ?
Mielenterveys ongelmia poteva henkilö kuuluu silloin psykiatriselle klinikalle ja lääkinnän alaiseksi määräämättömäksi ajaksi, mielenterveys ongelmatkaan kun eivät ole välttämättä pysyviä.
Luulenpa että pääni on varsin kunnossa.
Mutta nostan hattua sinullekin, kun osaat pelkän kirjoituksen perusteella tuomita ihmisiä.
Vai pitäisikö tuota kutsua jopa analysoimiseksi ?
Todella taitavaa.
Harva psykologikaan tuohon pystyy.
Ja haistatteöu senkun jatkuu.Vaikka nyt oot luopunut laittamasta aiempaa nikkiäs, tyylin tunnistaa selvästi. Porttari sulle pitäsi tänne antaa, siinäkun puhutaan vaikka kriittisestikkin odotukseen liittyvistä asioista, sinä tuut tänne haistattelemaan?!! Saiskohan sut tosiaan estettyä?
MIELENTERVEYSONGELMAT kirjoitetaan yhteen!
Alle 15-vuotiaana, tuskin itse olit sen hankkimisesta päättämästä(tuskin silloin edes itse olisit keksinyt moista kapselia)eli kai sille ehkäisyllekkin oli jokin hyvä syy?
Mitä mieltä kasvatus-/lastenkodin huoltaja/ohjaaja on lapsen hankinta suunnitelmistasi?
Oma äitisi yrittänyt itsemurhaa, oletko miettinyt, että mielenterveysongelmat tuppaavat kulkemaan suvussa?
Luin sun kirjotuksen ja minusta vaikutat ainaskin kypsältä tulemaan äidiksi :) En jaksanut lukea noita muita vastauksia,en tiedä millaista palautetta olet saanut.
Meille tulossa esikoinen tammikuussa ja itse olen 25v.
Oikein hirmusesti onnea teille yritykseen! :)
Vai kypsä,vasta vuoden seukkailut jannunsa kanssa.Ehti jo pettääkkin,pari viikkoa sit kertoili että haluaa erota ja on masentunut ym.ym.
Lapsen kiukkukohtauksen hoitaisi niinettä heittäytyisi itse lattialle huutamaan ja itkemään,jotta laps näkisi miltä se näyttää??? Toi likka on lapsi,joka on vielä ihan kesken kasvunsa.Puhuu sitäpaitsi yhtä ja toista,riippuen millä palstalla vierailee.Pikkaisen väriteltyjä ja valheellisen oloisia juttuja.Lapsellinen kertakaikkiaan.
mutta ihan kakara olet vielä.Vaikka rankkaa elämää olet joutunut elämään,niin se ei tee vielä aikuista,eikä se että pääset alaikäisenä baariin. Poikkeuksia toki on,mutta sinä et kuulu niihin. Ja tämän voi sanoa tuntematta sinua.
Aika outoa sinänsä että ihmiset tuolla tavalla sorkkivat kaikki nimimerkit läpi täältä suomesta, en ole nyt kyllä kaikkia kommentteja lukenut mutta eikös ihan hyvin voisi olla ihan joku muu..??
Niin ja mitäs se meille kuuluu jos hänellä oudot "metodit kasvattaa" koiria..
Meilläkin koiria ollut ja ei ne ihan samalla tavalla elä kuin lapset, vaikka lapseton olenkin :)
Minusta ihan sama hankkiiko lapsen vai ei.
Itsehän sen sitten tietääpi.
Jos ei pysty omaa eläämänsä hallitsemaan,niin ei sitten kyllä oo kelpoisa vanhemmaksikaan.Ja tuollahan tuo hoki että haluaa erotaa sulhostaan ja että ovatkin jo eronneet,vaikka vielä asuvat yhdessä...ja aikaa siitä tekstistä vain parisen viikkoa. Hyvin menee balanssia löytyy.
Ei lapsi ole mikään pupu jolla hoivaviettiä tai itsetuntoa yritetään pönkittää.
Miehen kanssa siis:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=22000000028065589#22000000028065589
Siis huh huh! Vai psykologiksi opiskelet...ja sit paljastuukin, et opiskelet lukiossa valinnaisena psykologiaa...taidat olla vähän.....älä tee lasta, olet todella pentu itsekin!
kuule sä oot aivan kypsä äidiksi, siinä missä kuka tahansa muukin. Ei lapsi todellakaan tarvi mitään muuta kuin rakastavat vanhemmat!
Kun sä rakastat sun muksuu, niin on itsestäänselvyys, et sä huolehdit et hänellä on ruokaa, puhtaat vaatteet ja muut normaali-hommat kondikses. Ei se sen kummempaa oo, vaik monet täällä yrittää todistella aivan jotain muuta.
Kissan ja lapsen rokotukset on aivan eri asioita, vaikka nekin joku jo koetti pistää samalle viivalle. Liekö hänellä sitten ollut vuosikausia kissa lapsen korvikkeena, niinhän monella vanhalla synnyttäjällä on usein ollut: "Koira tai kisu on meidän vauva nyt.."-kyllähän näitä juttuja näkee useinkin just 30 kieppeillä olevien lapsettomien perheitten suusta tulevan. Joku vois kysyy, onko sekään nyt järkevyyden merkki..
Vaik sä oisit 30-v ensisynnyttäjä, niin ei mikään takaa koskaan ihmissuhteen kestävyyttä. Voihan käydä niinkin et monien seurusteluvuosien jälkeen ukko on jo niin tympiintynyt, et ku vielä muksu tulee elämää hankaloittamaan niin se on heippa vaan muru ja muksut!
Et sen takia on turha jättää muksu tekemättä. Mun mielestä sun mielipiteet on olut huomattavasti kypsempiä kuin näitten 3-kymppisten ensisynnyttäjien.
Ei lapsi tarvi omistusasuntoa, autoa tai pankkitileillä makaavia säästöjä. Saati sitten matkustuskokemusta omaavia vanhempia. Ihme pointteja noi kyl musta..
Munkin mittapuulla teillä jää ihan mukavasti rahaa, moni lapsiperhe pärjää vähemmälläkin, mut siitähän ei näillä hyvin tienaavilla kolmekymppisillä ekaa lastaan odottavilla voi olla kokemusta.
Et tee vaan se muksu ja vaikka useempi, toiset meistä on luotuja äideiks nuorena, toiset vanhempana. Mä tunnen kans yhden joka teki ekan lapsen 16-vuotiaana, se oli puhdas vahinko, mut mahtava äiti hän on ollut ja alle 40-vuotiaana jo mummo! Ja mun mutsi aloitti lastensaannin 18-vuotiaana, ja hyvin hoiti hommansa, vaik meidänkin perhe oli sieltä köyhimmästä päästä.
Niin ja itse olen jo vanha (32) ja toinen muksu tulossa, eka aloitti just ekan luokan. Lapsilla on eri isät (hui! se tekee musta varmaan nyt sylkykupin) ja ekan muksun kanssa olin yh-kotiäiti 3 vuotta kotihoidontuella (eli hemmetin köyhä) ja tähän asti oon pärjännyt ihan hyvin.
Ja mun mielestä jos sun tavoitteena on psykologin ammatti, niin vallan hyvin sä voit sanoa opiskelevas jo psykologiaa. Tiesi munkin pikkusisko jo lukiossa, et hänestä tulee rakennusinssi, eikä kukaan mollannut sitä sen takia. Hyvä vaan et on tavoitteita, ja rohkeutta havitella niitä.
Kyllä pärjäätte mainiosti, mikäli miehesi saa 1400e /kk, ja lapsi taasen tuo oman elantonsa mukanaan, lapsilisänä, äitiyspäivärahana ja myöhemmin vanhempainpäivärahana :)
Itse olemme 23 ja 24v, seurustelua takana reilu 2v, naimisissa vuoden, ja tyttömme täytti juuri vuoden :)
Tosin miehen kanssa tunnettu aiemmin useampi vuosi=)
Niin ja tosiaan tuosta toimeentulosta vielä, meillä myöskin keskikokoinen koira ja tulot kaikkiaan (asumistuet, lapsilisät, kotihoidontuet ym mukaanluettuina) n.1000e /kk, eli teillä tulsii tuplasti tuo. Ja mainiosti olemme mekin pärjänneet !! Toki kaikkea kalleinta ja uutta ei ole voinut saada, mutta kukahan noita edes tarvitsisi :)) Kuitenkin kaikki on tytöllä, jopa tuo ensipyöräkin on hankittu, vaikkakin aivan turha kapistus oli :D
2007 vuoden keskustelun?
hyvä että vastasit nyt yli kaksi vuotta tuon aloituksen kirjoittamisen jälkeen.. varmasti helpotti aloittajan tilannetta!
Sori, et ole kovin uskottava.
Ensinnäkin, 17-vuotiasta tuskin voi kutsua naiseksi. :)
Yliopisto-opinnot pystyy aloittamaan aikaisintaan lukion jälkeen (mikäli pääsee ensimmäisellä yrittämällä sisään) eli n. 19-vuotiaana. Et siis ole voinut aloittaa psykologian opiskelua 17-kesäisenä lapsena.
Toiseksi taas mättää ainakin se, että 11-vuotias ei voi tuoda rahaa kotiin. Vai lapsilisälläkö olet äitiäsi elättänyt?
Parempi yritys seuraavalla kerralla.
Et ole enää mikään "hyvin nuori" äidiksi. Olet ihan normaalissa iässä, jolloin osa naisista perustaa perheen. Minusta siihen ei olsi alle 25 ollut, mutta itselläkin on ystäviä, jotka ovat esikoisensa 15-kesäisenä tehneet ja hyvin on mennyt.
Mutta se, että koet tarvetta selitellä olevasi "paskaa elämää elänyt laitosnuori"... HUH!! Se kuulostaa kakaramaiselta. Mitä sitten vaikka olisitkin, mitä se meille kuuluu ja miten se sinun perheen perustamiseesi liittyy??
Ja aikuiset ihmiset ei tosiaankaan kysele muilta niiden mielipidettä perheenlisäykseen. Se on 2 aikuisen välinen juttu.. Itse ainakin olen omat lapseni tehnyt ihan omilla aikatauluillani ja ei ole tullut keltään kyseltyä että "olisko jees, jos nyt tekis vauvan"...
Anteeksi vaan, mutta jos olisit valmis ja varma olisit nyt siellä vauvanteko-puuhissa, etkä tehnyt tätä aloitusta tänne lainkaan..
Teeppä ihan kuis haluat, mutta suosittelisin kasvamaan tosta "laitosnuori-syndroomasta" ensin ulos :) Hyvää syksyä!
Kannattaa ajatella asiat järkevästi. Jos olette seurustelleet vasta n. vuoden niin se onkin ihanaa aikaa, mutta mitä tiedät mitä tulevat vuodet tuo? Vaikka kuinka suunnittellisit että menette naimisiin ja kaikkea, mutta mitäs jos sun poikaystävä sittenkin pettää sua ja häipyy.. oot kyllä aika sinisilmänen jos sanot ettei se pettäis sua koskaan, kummasti miehet (myös naiset) pettää vaikka olisi jo naimisissa. Sitten kun muutatte saman katon alle asiat voivat olla ihan kaikkea muuta kuin ihanaa.
MINÄ VUONNA ketju on aloitettu? Eipä taida olla ajankohtainen asia..