Miten ihmeessä tässä pärjää. Olisi 1001 asiaa hoidettavaksi juuri nyt. Heti, välittömästi. Mutta sitten keskittymiskyky alkaa lähestyä rajatta nollaa. Eli edes pieniin asioihin ei pysty keskittymään.
Olen huomannut, että parhaiten pystyy keskittymään aamuyön tunteina kun ei ole kiire mihinkään. Oletankin keskittymiskyvyn puutteen johtuvan stressistä. Eli juuri siitä, että on monta monta asiaa jotka pitäisi hoitaa heti. Siksei mihinkään tehtävään voi keskittyä kunnolla.
Muilla vastaavia kokemuksia?!
Olen huomannut, että parhaiten pystyy keskittymään aamuyön tunteina kun ei ole kiire mihinkään. Oletankin keskittymiskyvyn puutteen johtuvan stressistä. Eli juuri siitä, että on monta monta asiaa jotka pitäisi hoitaa heti. Siksei mihinkään tehtävään voi keskittyä kunnolla.
Muilla vastaavia kokemuksia?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pääni on samanlaisessa kunnossa kuin sinunkin. En muista mitään, muistini on yhtä hyvä kuin yksivuotiaalla lapsella. Usein unohdan kesken kaiken, mitä olinkaan menossa tekemään. Kun pää on täynnä, ei siellä enää ole tilaa millekään. Ei tässä enää voi muuta ajatella kuin, että "ei sota yhtä miestä kaipaa" ja maailma pyörii ilman minuakin. Mitä enemmän teen väkivaltaa itselleni, sitä enemmän vahingoitan itseäni. Tarkoitan tällä kaikkea väkisin tekemistä, vaikka en enää kykene tai jaksa mitään. Välillä oloni on raskas, aivan kuin olisin noussut vedestä pitkällisen uinnin jälkeen tai olisin juuri synnyttänyt lapsen, enkä enää kestäisi kätilön tekemää jälkitutkintaa ja -hoitoa. Jalkani ovat niin painavat, etten enää jaksaisi ottaa askeltakaan ja aina vain täytyy astua eteenpäin. Jos voisin päättää, mitä tekisin, en tekisi yhtään mitään. Makaisin vain sängyssä kaiken aikaa ja joskus vähän söisin jotain pientä.
Missään ei oo oikeestaan mitään pointtia ja kaikki asiat on vaan uhkia ja ahdistaa.
Mistään ei saa oikeastaan tyydytystä, koska kaikki on turhaa.