muuttanut erilleen ns.vanhemman lapsen käytöksen takia?Meillä siis tilanne tämä että syksyllä viisi vuotta täyttävä tyttäremme ei kunnioita äitiään,no tosin isäkin on aika kovilla.Ei halua nukkua,ei siivota,muutenkin on käytökseltään aika kovanaama.Ei tässä nyt muuten mitään ole,mutta tuntuu että perhe hajoaa,kun ei yksinkertaisesti viittis katella ja muitakin lapsia on.Ainahan sitä sanotaan,että aikaa pitäis olla,no jos me vanhukset muutettais erilleen ja annettais sitä laatu-aikaa sitten kun on vuoro,kun kerran ei mikään mee niinkuin pitäis.Pikkuhiljaa alkaa mitta täyttyä,kun eihän sitä laatu-aikaa kerkee saada kohta kukaan,kun kaikki aika menee tohon yhteen tenavaan.Jospa sais jotain neuvoa tms..niin viisaammilta kiitos.
Onko kukaan koskaan
väsähtänyt mutsi
181101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siis ymmärsinkö oikein, muuttaisite erilleen koska 5v. lapsi on rasittava ja ette sen takia kerkiä antamaan laatuaikaa.
Kenelle se rasittava lapsi sitten jää? Ketä se sitten helpottaa ja tulee ne muutkin lapset saman ikäiseksi ja mitä sitten?
Lapset eivät tarvitse mitään laatuaikaa vaan tavallista arkielämää perheensä kanssa ja joskus omaa aikaa vanhemmiltaan.
Onko teillä käynyt niin että lapsi jää huomiomatta ja näin hän hommaa sitä itselleen. Lapselle käy huonokin huomio kunhan sitä saa.
Teidän vanhempien olisi nyt aika puhaltaa peli poikki ja miettiä sitä aikaanne uudestaan, miten te sitä vietätte ja mitä viestitätte lapsille.
Löytyy kirjallisuutta ja voisit ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää sieltä vinkkejä.
Annatteko tosiaan viisivuotiaan kakaran terrorisoida koko muuta perhettä noin pahasti! Luulin ensin, että luin väärin, että tarkoitit viisiTOISTAvuotiasta. Siinä tapauksessa voisin ymmärtääkin, mutta että viisivuotias...On aikoihin eletty. Lapsellahan saattaa vain olla vaikea uhmaikä, ja jos nyt annatte periksi, niin ette ikinä enää saa häntä ruotuun ja perhe-elämäänne tolalleen. Hakekaa apua!
vaan tiedoksi et vitutti niin perkeleesti et oli pakko hieman ampua yli.Semmosta se kato arki vaan on et välil paukkuu ja välil taas ei.;D
Nyt olisi korkea aika hankkia teille vanhemmille apua. Ei se viisi-vuotias turhaan oireile. Onko käynyt niin, että tämä lapsi on jäänyt jotenkin paitsioon ja kokee, ettei saa huomiota kuin pahanteolla? Lapsi tekee asioita vain koska kokee saavansa sitä kautta jonkin palkkion. Lapselle, joka ei saa vanhemmiltaan huomiota kokee kaiken huomion palkkiona. Miettikääpä sitä.
Ajattele asiaa lapsen kannalta. Montako minuuttia te vanhemmat annatte hänelle jakamatonta huomiotanne? Lapsi mittaa rakkauttanne ajalla, jonka olette hänen kanssaan ja keskitytte hänen asioihinsa ja kuuntelette häntä. Jos tälläistä aikaa ei lapsi teiltä saa, hän pyrkii ottamaan sen väkisin keinolla millä hyvänsä. Ohjeena voisi pitää, että kukin lapsi saa vanhempansa vähintään puoleksi tunniksi omaan käyttöönsä päivässä.
Lapsen käytöksen syy löytyy 90% tapauksista vanhempien käyttäytymisestä. Hän ei ole teitä vanhempia valinnut ja on teidän armoillanne. Te olette vastuussa lapsenne kehityksestä!
Aloittakaa vaikkapa lainamalla muutama Supernanny video ja ottakaa oppia Jodie Fosterin tavoista ratkaista tilanne. Suurimmassa osassa näistä perheistä on tilanne jostain syystä mennyt siihen, että lapset ovat oppineet vaatimaan tarvitsemansa rakkauden väärällä tavalla. Kierre pitää saada katkaistua.
Jahas, taas liikkeellä ovat maailman parhaat mutsit, jotka tietävät tasan tarkkaan, kuinka tätä elämää kuuluu elää. Tottahan on, että vanhempien tulisi laittaa tiukat rajat lapsille ja rakastaakin siinä sivussa!
Mutta. Oletteko koskaan ajatelleet semmoista juttua, että lapsi on vain osa elämää. Vanhemmilla voi olla tällä hetkellä hankaluuksia muillakin elämän alueilla: kriisiä omassa liitossa, stressiä työssä ym., ja juuri nämä seikat voivat myös saada leikki-ikäisen tyttären näyttäytymään erityisen ärsyttävänä. Aina väsyneenä ei näe metsää puilta.
Sinulle alkuperäinen haluan toivottaa ensiksi voimia. Onko lapsesi päiväkodissa tai hoidossa? Kuinka hän käyttäytyy kyseisissä paikoissa? Haluaisitko saada lapsesi hoitajien näkökulman asiaan ja varata keskusteluajan päiväkodista?
Mikäli päivähoidon puoleen kääntyminen ei auta, suosittelen ottamaan yhteyttä mitä pikimmiten lähimpään PERHENEUVOLAAN. Vaikka penessä hoidetaan pääasiassa kouluikäisten ongelmia, mielestäni tyttäresi tapaus kuulostaa siltä, että nimenomaan perheneuvola voi auttaa. Siellä käyvät aivan tavalliset perheet silloin kun apua tarvitaan keskinäisten suhteiden selvittämisessä.
Mielestäni laatuaika tai erityishuomio ei ole ensimmäinen, mitä tyttösi tarvitsee. Päinvastoin hänet pitäisi saada sopeutumaan teidän joukkoonne. ja palaamaan ruotuun. Kerroit, että muitakin lapsia on perheessänne.
Päiväkodissa työskennellessäni olen muuten huomannut, että monille lapsille tulee juuri 5-vuotiaana käsittämätön "tinttarointi-ikä", jolloin äidin selkänahasta revitään kaikki, mikään ei kelpaa jne. Ongelmanne on siis nyt ennemminkin lapsessa kuin parisuhteessanne. Älkää suotta miettikö ensimmäisenä eroa!
joita tekstisi aluksi kritisoit! Etkö itse huomaa?
Mielestäni on melko rankka ristiriita aloituksesi ja muun tekstisi ja varsinkin sen loppupuolen välillä.
Mutta ehkä muiden mielipiteet eivät olekaan niin 'hyviä' kuin sinun? Minusta kaikki, joilla on lapsia, ovat päteviä sanomaan sanansa, mutta sinun pitää välttämättä kirjoittaa noin alentuvasti ja 'opettavaisesti'. Etkä siltikään tiedä, että "tinttarointi-ikä" on yhtä kuin uhmaikä. Se menee ohi, tullakseen varsinkin tytöillä uudestaan tuossa seitsemännen ikävuoden korvilla, ja sitten taas murrosiässä jne. Mutta jos huonoa käytöstä ei saada ajoissa loppumaan (soveltuvilla menetelmillä), niin lapsipa ei "palaa ruotuun" enää ollenkaan. Tällainen lienee kuitenkin Suomessa harvinaisempaa kuin esim. Englannissa.
Englantilaisten vanhempien kasvattajan taidot ovat todella hunningolla, jos tv:n Supernanny-ohjelmaan on luottaminen.
Kyse ei ole siitä, mitä sanot vaan miten sanot! Minua ärsyttää tuollaiset toista alentavat kommentit. Jos toisella on voimat loppuneet, niin tarviiko häntä ensimmäisenä lähettää kurinpalautusleirille lapsineen. (Kuvannollisestikaan.)
Ja toiseksi minua naurattaa, että kukaan antaa edes hitusenkaan painoarvoa tosi-telkkarisarjoille. Englannissa on vaan sen verran väkeä, että aina saadaan joku onneton rahalla tositelkkariin näyttelemään hunninkoperhettä. Totta kai tuollaista hunninkomeininkiä on olemassa joka paikassa, mutta hieman hymyilyttää tuo tositelkkariin vetoaminen.
Mielestäni on myöskin aika kaukaa haettua, että aletaan verrata jotakin Supernanny - vai mikä se on - ohjelmaa ja tilapäisesti väsähtänyttä perheenäitiä. Eikö hän itse kirjoittanut myöhemmin, että tekstiä kirjoittaessaan häntä sattui ketuttamaan poikkeuksellisen paljon. Silloin ihminen tunnetusti voi sanoa mitä vaan. Eiköhän ensimmäiseksi kannattaisi rohkaista uupunutta!
Muillakin voi olla hyvin mielipiteitä ja varmasti parempiakin! Mutta kaikki tällä palstalla eivät hallitse toisen ihmisen kohtaamista asiallisesti.
Onko kivoja kommentteja?
"Kyllä olette uusavuttomia!"
- Jep jep, lyökää vielä lyötyä.
"Annatteko tosiaan viisivuotiaan kakaran terrorisoida koko muuta perhettä noin pahasti!"
- Omat lapset ja naapurin kakarat?
"Lapsen käytöksen syy löytyy 90% tapauksista vanhempien käyttäytymisestä."
- Oletko aivan varma?
Tuota noin. Olen kasvatuspsykologiaa lukenut ammattikasvattaja ja seison täysin sen mielipiteeni takana, että 5 vuotiaan käyttäytyminen on 90 prosenttisesti vanhempien käyttäytymisestä riippuvaista. Lapsi on tuohon ikään mennessä oppinut perheessään lukemattomia toimintamalleja ja jos ne ovat vääriä on lapsi opetettava niistä pois. Vanhemman on tässä vaiheessa itse tajuttava millä tavalla on edesauttanut väärien toimintamallien syntymistä ja muutettava käyttäytymistään, jotta lapsi saa kokemusta paremmista malleista. Oman ajan antaminen ja lapsen hyväksymisen osoittaminen on osa tätä uusien hyvien toimintamallien harjoittelua. Tilanne ei parane yhtään, jos lapsi pannaan ns. kuriin huutamalla tai räyhäämällä. Hänestä tulee yhä onnettomampi.
Jodie Foster antaa ohjelmassaan paljon hyviä vinkkejä, joista useimmat ovat vieläpä kasvatustieteen näkökulmastakin oikeita. Ohjelmista voi saada helposti käyttökelpoisia ideoita siitä, miten perheen toimintaa voisi muuttaa.
Vanhemmilla on paha tapa jatkaa elämää vanhaan malliin sen sijaan, että he nostaisivat kissan pöydälle ja toimisivat. Sen takia käytän usein kovaa kieltä, jotta tilanteen vakavuus menisi perille.
kannustavasta vastauksestasi.On todella mukavaa lukea sellaista tekstiä,mikä kannustaa ja tukee.Meillä tyttö on aloittanut päiväkodissa.Siitäkin koen huonoa omaa tuntoa,kun olen kotona ja hoidatan tyttöä muualla.Olen kanssasi samaa mieltä,että aina ei näe metsää puilta.Haluaisin nähdä tyttöni sinä ihanan kilttinä lapsena mikä hän vielä jokin aika sitten oli.Heh,no tottakai on ollut jotain pientä,mutta tällähetkellä kun ei tarvi paljoa olla,kun hänellä on koko päivä pilalla.Kyllä meillä rakastetaan ja huudetaan,mutta tyttö on välillä mun silmissä aikamoinen riiviö.Se on todella raastavaa kun muille lapsille ei ole aikaa,kun toinen huutaa ja koko ajan häiritsee esim syöttämistä.Vaikka kuinka selität ja selität,niin ei mene perille.Osaa käyttäytyä kyllä kylässä ja kotona silloin kun on vieraita.Olen myös asiasta neuvolassa puhunut ja siellä sanottiin että se varmasti kuuluu ikään.Hänellä itsellään samanikäinen tyttö.Silloin jo huokasin helpotuksesta,mutta kun se pinna palaa on pakko purkaa johonkin.Aina ei jaksa sitä miestäkään kiusata.:D Kiitos sulle annette27!!
yritin tota alinta viestiä laitella,mut sähelsin koneella.;)
"Siitäkin koen huonoa omaa tuntoa,kun olen kotona ja hoidatan tyttöä muualla."
V: Voisiko tyttö reagoida juuri tuohon asiaan kiukuttelemalla? Harmittaakohan häntä, kun äiti jää muiden kanssa kotiin ja hänet itsensä viedään päiviksi muualle. Olkoonkin, että 5-vuotias periaatteessa tykkää kavereista ja päikkärin virikkeistä.
Olisiko mahdollista lyhentää tytön hoitopäivää tai pitää pari vapaapäivää viikossa? Mielestäni tuo voisi olla ainakin kokeilemisen arvoinen juttu. Ei kannata varmaankaan heti alkaa muuttamaan hoitosopimuksia, mutta kokeillahan voi!
Mielestäni on myös reilua, että koska olet "kaksin" toisten lasten kanssa kotona, olisit kaksin joskus myös tyttösi kanssa. Olisiko teidän viikossa tehdä jotakin kerran tai pari viikossa aivan kaksin. EIhän sen tarvitse olla sen kummempaa kuin yhteinen kauppareissu. 5-vuotias saisi silloin laatuaikaa ja aivan ikiomaa huomiota.
Eikä mitään kiitoksia mistään. Itselläni on lähes 1-vuotias tinttaroija. Tämä lapsi todellakin haastaa vanhempansa. Aina tulee meteli, olipa kyse pukemisesta, vaipan vaihdosta tms. Tiedän todella tunteen, kun hermot menevät!
Eihän teidän asiat ole ollenkaan huonosti etkä ole varmastikaan hassumpi kasvattaja, kun tyttösi osaa käyttäytyä ihmisten ilmoilla.
No, et sitten ota kantaa siihen, että itse kirjoitat myös alentuvasti eli nostat itseäsi muiden yläpuolelle osaaottavilla neuvoillasi? Huom. alentuva on eri kuin alentava.
Seurasin kerran eräällä lomamatkallani englantilaista perhettä, joilla oli pieniä lapsia mukanaan. Vanhemmat kohtelivat lapsia niin kaltoin, ettei siihen mitään tositv:tä enää tarvittu! Muutaman vuoden vanhaa poikaa raahattiin kädestä pitäen vanhempien tahtiin, komennettin rumasti, eikä välitetty yhtään vaikka hän oli silminnähden uupunut. Toisen tapauksen näin illalla ravintolassa, rattaissa paksun tupakansavun keskellä nukkui lapsi, jonka vanhemmat kävivät välillä tarkistamassa, että onko se hengissä - sitten taas bailattiin.
Enkä minä verrannut tätä Supernanny-sarjaa ja väsynyttä äitiä keskenään, sen keksit ihan itse.
Taisin sanoa, että "mikäli Supernanny-sarjaa on uskominen". Tiedätkö, mitä 'mikäli' tarkoittaa?
Sana sisältää mielestäni kohtuullisen määrän tervettä epäilyä.
Mielestäni kirjoitin aivan asiallisesti.
Minun uskoni tositelkkariin on miinus seitsemän, joten en puhu kyseisen maailman tapahtumista kuin lähinnä vitsimielessä. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että hei siinä tositelkkarissakin sitä ja tätä... Siinä eivät edes mikälit auta. Minusta alkuperäinen äiti vaikutti jo ensimmäisen tekstinsä perusteella sen verran fiksulta, että minun mielestäni on loukkaus puhua samana päivänäkään Supernannysta.
Anteeksi vain skeptinen suhtautuminen. Ehkä tosiaan pitäisi katsoa niitä sarjoja, niin voisin oppia jopa arvostamaan niitä. Hyvä kun nykyään on edes uutisiin aikaa.
Tiesitkö, että Isossa-Britanniassa on 60 miljoonaa asukasta? Aika rajuja yleistyksiä teet, mikäli teet johtopäätöksesi tietyn kansan kasvatuksesta yhden perheen ja Supernannyn perusteella. Olet seurannut oikein kerran jotakin perhettä?
Voinpa kertoa sinulle, että olen opiskellut Englannissa ja asunut eräässä perheessä alivuokralaisena. Erittäin hyvin osasivat lapsensa vuokraisäntäni kasvattaa ja niin osasi heidän lähipiirinsäkin. Kohteliaammin siellä lapset osasivat kiittää ruokapöydässä yms. Johtunee osittain paikallisesta kulttuurista.
Kyllä muuten suomalaistenkin touhu on aika hurjaa. Katsoin kerran Big Brotheria ja siellä yksi perheenisä pussaili humalaspäissään miespuolista kämppäkaveriaan ja hyppeli kännissä porealtaaseen. Kuvittele, isä! Ja KERRAN seurasin yhtä äitiä linja-autossa, joka kysyi lapseltaan, että olenko ihan mulkku, jos pyydän sua tekemään kotitöitä. Kyllä Suomessa on asiat päin persettä!
Hyvä, jos kirjoitit omasta mielestäsi aivan asiallisesti. Huomasitko kysyä alkuperäiseltä, mitä mieltä hän oli kirjoituksestasi?
Lapsesi haluaa sinut takaisin sisaruksiltaan! Hän janoaa rakkauttasi ja yrittää kaikin keinoin saada sinut huomaamaan olemassaolosi! Anna hänelle päivittäin yksityistä aikaa.
Mikäs sinut nyt noin raivon valtaan sai...
Väsyttää 5 vuotiaan käytös, mutta onneksi ohi menevää.
Aina, kun rupeen väsyneenä huutamaan niin huomaan, että pahemmaksi menee. Eli oon vaan opetellut hillitsemään hermoni ja olemaan ovela. Eihän 5 vuotiasta kannata komentaa, vaan hänet pitää saada haluamaan asioita.
Jos esim. nukkumaan menosta tehdään numero niin ei varmasti mene mielellään sänkyyn, mutta menkääpä nukkumaan ja antakaa hänen olla kyllä kohta häntäkin rupeaa nukkuminen kiinostamaan (ei välttämättä ekailtana) ja, kun unohtaa nkkumisen olevan pakko niin haluaa nukkumaan, kun rupeaa nukuttamaan. Niin ja jos nukkuu vielä päikkärit niin ei ihme, jos illalla ei nukuta.