Minä 50-kymppinen nainen,mies 38-vuotias!!!
Miten pitkään laitoinkaan hanttiin, ettei tämä suhde koskaan alkaisikaan. Tämä ikäeromme, vaivaa mieltäni. Mutta sinnikkyydellään hän pääsi elämääni,ja tähän suhteeseen, jota nyt elämme.
Emme ole vielä kauaa seurustelleet, tämän kesän.
Hän palvoo ja kunnioittaa minua, ottaa kaikessa huomioon täydellisesti.
Hän on komea mies, jonka en usko olevan vaikeata löytää rinnalleen nuorempaa naista.
Siinä pieni kuvaus tilanteestani. Toivoisinkin Teitä kommentomaan, onko tämä aivan mahdoton "yhtälö"? Voisiko olla mahdollista, onnistua!?
Miten pitkään laitoinkaan hanttiin, ettei tämä suhde koskaan alkaisikaan. Tämä ikäeromme, vaivaa mieltäni. Mutta sinnikkyydellään hän pääsi elämääni,ja tähän suhteeseen, jota nyt elämme.
Emme ole vielä kauaa seurustelleet, tämän kesän.
Hän palvoo ja kunnioittaa minua, ottaa kaikessa huomioon täydellisesti.
Hän on komea mies, jonka en usko olevan vaikeata löytää rinnalleen nuorempaa naista.
Siinä pieni kuvaus tilanteestani. Toivoisinkin Teitä kommentomaan, onko tämä aivan mahdoton "yhtälö"? Voisiko olla mahdollista, onnistua!?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rakkaus EI kysy ikää!!! Etkö sitä jo tuon ikäisenä tiedä? Tunnen monia, joilla mies nuorempi, ovat vuosikausia olleet yhdessä, onnellisina. Jos kyse todella on RAKKAUDESTA, eikä siis hyötysuhteesta, onnistumisen mahdollisuus on. Aika näyttää,ettehän ole vielä kauan seurustelleet.
Onnea teille molemmille!!!
Kiitos kannustuksestasi.
Hyötysuhde ei ainakaan taloudellisessa mielessä ole kyseessä!
elikkäs oon ihastunut 12 vuotta nuorempaan mieheen, mutta kaikki on ihan auki. Tää ikäero jo pistää jäitä hattuun, vaikka mies tuntuu rohkaisevankin.
Minusta ei vain oo viemään asiaa eteenpäin..vaikka hänestä niin kovin välitänkin
Jäitä hattuun minäkin pistin, mutta ne suli pois...
Tee sinäkin samoin, rohkeasti eteenpäin.
Annetaan ajan näyttää, miten kaikki etenee, tämä on tätä elämää, nautitaan siitä.
Onnea sinulle!
----
ehkä nimimerkki kertoo jotain? kun toisessa vaan jokin miellyttää, mikä, voi olla vaikeampi havaita. hyvästä seksistä puhutaan usein kun toinen on nuorempi...mutta eihän se riitä, täytyyhän siinä olla jotakin muuta.
Itse tunnen oloni täyteläisemmäksi kun saan olla rakkaani vierellä(ei pelkästään fyysisesti). jonkin ihmisen kanssa vain tulee paremmin toimeen kuin "muiden" kanssa. tärkeää on että ei pyri muuttamaan toista vaan hyväksyy toisen kaikkine vikoineen.
ja olen nuorempi(m).
hienosti sanottu.Mies, johon olen itse ihastunut,...mietin, olisiko hän riittävän kypsä, jotta ei tulisi tunnetta, että toinen on "lapsellinen". Mut senhän tietää vain tutustumalla.
Kauniisti kirjoitit, ilmeisesti omakohtaisen kokemuksen tuntemuksia......
Onnea sinun elämääsi, kaikessa...
aina aika ajoin tuntuu siltä että onnellakin saisi olla sormensa pelissä. riittääkö todellakin toinen toiselle, voiko ihminen olla toiselle rehellinen, oma itsensä josta toinen todella välittää...jopa vaikeina aikoina, silloin kun toinen on "hukassa"?
Jos voi ja todella haluaa olla toisen kanssa sitä on valmis tekemään melkein mitä tahansa ja mitkään maailman esteet eivät voi heitä erottaa. uhrauksia voi joutua tekemään, mutta ovatko ne sittenkään uhrauksia kun ajattelee mitä saa:)
Silloin kun rakkaansa eteen tekee "asioita", niitä ei koskaan edes ajattele uhrauksina, koska ne ei niitä ole. Ne asiat vain haluaa tehdä, kun toinen ihminen on toiselle tärkeä!
Oli se ihminen sitten hukassa tai ei! (mitä sillä mahdoit tarkoittaakaan).
olla tutussa helvetissä kuin hypätä tuiki tuntemattomaan. uhraus oli ehkä huono sana, luopuminen varmaan parempi. kaikkea ei voi saada, jotta saa uutta tilalle on vanhaa poistettava ja en todellakaan tarkoita vanhoja suhteita...jaa, toki niistäkin on päästävä yli jotta ei haikaile niiden perään. kuka sellaista viitsi katsella ja kuunnella?
Ihmissuhteet ovat yksiä paskoja kun ne menevät solmuun ja niistä puhuminen on äärimmäisen vaikea puhua, ainakin selvin päin.
-sinä lankasotkun luoja.
Et usko, mut usko! Kyllä selvinpäinkin pystyy jotain sanomaan, puhumaan, juttelemaan, vaikket uskoisi varsinkaan "minusta".
Vaikeistakin asioista on tavallaan helppo puhua, kun puhuu totuudenmukaisesti, ja sanoo sen mitä oikeasti tuntee ja kokee.Voi olla että sekin taito on opeteltava, kaikille se ei ole yhtä helppoa, kuin toisille.
Minäkin sen olen oppinut ajan myötä, parempi sanoa, kuin katua jälkeenpäin sitä kun ei saanut sanottua ja tilaisuus siihen on jo kadonnut...
Sanomattomia sanoja voi katua enempi,kuin sanottuja!
"Ihmissuhteet ovat yksiä paskoja kun ne menevät solmuun ja niistä puhuminen on äärimmäisen vaikea"
Kun asiat pitkittyy jne. Aina voi kuitenkin yrittää. Siis puhua.
Ihastuin nuorempaan mieheen, hän ei halunnut kuin seksisuhteen, oli kuulema monta kertaa satuttanut itsensä. Siinä tilanteessa oli vaikea puhua mistään, joka kerta oli itku kurkussa, oli helpompi laittaa viestejä.
Yritä sinä puhua, tai vaikka kirjoita kirje, jos se on helpompaa :)
Rakkaus ei katso ikää. Minä sen tiedän! Kokemusta on......