sekamuotoinen ahdistus-masennushäiriö

Masennuin virallisesti 10 vuotta sitten, mutta jos tarkemmin ajattelen, masennuin jo 9-vuotiaana, kun vanhempani erosivat. Masennuksessani on huonompia ja parempia kausia. En ole koskaan päässyt perheeltäni sairaalaan, vaan olen kutakuinkin "hoitanut" kotini.
Ahdistuneisuus pahenee kun on raskaita huolia ja/tai väsymystä. Silloin pelkään melkein kaikkea= paniikihäiriö. Autoilu, hissit, matkat... tuntuu silloin ylivoimaisilta. Nukun silloin tavallista enemmän.
Lääkeasiani ovat rempallaan, koska en ole missäänn hoitosuhteessa.
Onko tämä tilanteesi uusi? Tapahtuiko joku muutos, joka laukaisi masennuksen. Minulla oli vammaisen lapsen syntymä, miehen konkurssi ja avioero, jotka mursivat sitkeän luontoni.
Tästä ei ole varmaan ole sinulle mitään HYÖTYÄ, näytit niin yksinäiseltä tuossa ruudussa, päätin vain jutella.

Hei ,itselläni menossa jo viides vuosi tätä painajaista mutta nyt tunnen että olen vihdoinkin nousemassa ylöspäin vaikka välillä mennään ja lujaa sinne jonnekin takaisin ja samoin kuin sinulla juuri silloin kun jokin painaa stressaa tai on paha olla.Reilu vuosi sitten suutuin itseeni ja lääkärillä ollessani pyysin häneltä saada jotain konkreettista apua,apua joka olisi muuta kuin voivottelua ja lääkkeitä lisää,minulla on lisäksi muita sairauksia.Lääkäri kirjoitti minulle samalla kerralla lähetteen kuntoutustutkimuksiin ja siellä sitten minua tutkittiin ja tämän sekamuotoisen a-m:n vuoksi aloitin terapian sairaalassa psykiatrian polilla ja nyt odotan kovasti jo tulevaa joka näyttää valoisammalta.Samoin minulla kotityöt ja kaikki osallistuminen perheen toimiin ja menoihin oli/on vaikeaa tuntuu että kaikki tuijottaa vain minua,olen kummajainen...Neuvoisin sinua ottamaan itseäsi niskasta kiinni vaikka se onkin vaikeaa ja menet lääkäriin ja vaadit itsellesi avohoitoa ja tutkimuksia.Toivotan sinulle voimia ja kirjoittele kuulumisiasi.

Kiitos kovasti vastauksista.
Minulla todettiin tänä a-m vuonna -98 ja -00 olin sairaalassa jonkun aikaa totaalisen väsähtämisen takia. Tänä päivänä olen töissä ja kaikki on hyvin.Lääkitys lopetetaan elokuussa kokonaan, nyt on menossa lääkkeiden vähennys hiljalleen. Minua hiukan mietityttää voiko tästä parantua kokonaan vai tuleekohan häiriö uudestaa uuden stressitilaanteen tullessa. Tosin olen tässä oppinut asennoitumaan asioihin uudella tavalla ja rennommin. Tämä tilanteeni oli aivan samanllainen kun teidän molenpien kokemukset laitetaan yhteen.
Voimia teille molemmille.
t:Maija