Olen jo pidemmän aikaa kärsinyt paniikkikohtauksen tyylisistä oireista. Tiytyissä tilanteissa tulee aina kohtaus, alkaa huimaamaan, hikoiluttaa, tulee kuoleman pelko. Ja sen jälkeen oon pitkään ihan väsynyt. Lisäks on sydämen tykytystä, suun kuivumista yms. Paniikkihäiriön oireita siis.
Kävin sitten lääkärissä ja lääkäri sanoi että ei mulla oo mitään hätää kun pääsen ajatus työn voimalla yli kohtauksista ja selviydyn niistä hienosti.
Käski vaan liikkumaan ja pudottamaan painoa ja kirjoitti rauhoittavia joita voin tarvittaessa ottaa.
Koen kuitenkin itse tilanteeni paljon hankalammaksi, kyläily reissut ja ulkona syömiset alkaa vähentymään koska pelkään sitä kohtausta. Eikä liikunta ja painon pudotus ole mikään lääke tähän vaivaan vaikka ne varmasti auttavatkin asiaa, ehkä.
Pitäisikö teidän mielestä jättää asia tähän ja tyytyä liikuntaan vai soittaa suoraan mielenterveys toimistoon jos pääsis juttelemaan "kunnon lääkärin" kanssa?
Voihan se terveyskeskuslääkäri olla ihan oikeassakin, mutta ei ne kohtaukset silti oo mitään mukavia ja helppoja. Menee aina kylä reissut ja muut jutut vituralleen kun pelkää sitä kohtausta ja sit kun se tulee niin loppu ajan on ihan väsynyt ja voimaton.
Ja sit on myös nukahtamis ongelmia kun tulee sellainen tosi ahdistunut olo ja lopulta alkaa se tilanne jo ahdistaan ja uni ei tuu..
Kävin sitten lääkärissä ja lääkäri sanoi että ei mulla oo mitään hätää kun pääsen ajatus työn voimalla yli kohtauksista ja selviydyn niistä hienosti.
Käski vaan liikkumaan ja pudottamaan painoa ja kirjoitti rauhoittavia joita voin tarvittaessa ottaa.
Koen kuitenkin itse tilanteeni paljon hankalammaksi, kyläily reissut ja ulkona syömiset alkaa vähentymään koska pelkään sitä kohtausta. Eikä liikunta ja painon pudotus ole mikään lääke tähän vaivaan vaikka ne varmasti auttavatkin asiaa, ehkä.
Pitäisikö teidän mielestä jättää asia tähän ja tyytyä liikuntaan vai soittaa suoraan mielenterveys toimistoon jos pääsis juttelemaan "kunnon lääkärin" kanssa?
Voihan se terveyskeskuslääkäri olla ihan oikeassakin, mutta ei ne kohtaukset silti oo mitään mukavia ja helppoja. Menee aina kylä reissut ja muut jutut vituralleen kun pelkää sitä kohtausta ja sit kun se tulee niin loppu ajan on ihan väsynyt ja voimaton.
Ja sit on myös nukahtamis ongelmia kun tulee sellainen tosi ahdistunut olo ja lopulta alkaa se tilanne jo ahdistaan ja uni ei tuu..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei,
Mielestäni sinun kannattaa hankkiutua ehdottomasti psykiatrin puheille, jottei tilasi pääse turhaan pahenemaan. Noita terveyskeskuslääkäreitä löytyy joka lähtöön - niin kuin valitettavasti myös psykiatrejakin - mutta mielenterveysalan ammattilainen osaa suhtautua vaivaasi varmasti paljon järkevämmällä asenteella. On vähän vaikea kuvitella, että sinun kannattaa ensihätään alkaa napsia rauhoittavia paniikkeihisi.
Suosittelen siis, että varaat ajan psykiatrille ja kerrot hänelle ongelmistasi. Voi olla, että et tarvitse paniikkeihisi muuta kuin reipasta asennetta ja elämäntapojen muokkaamista, mutta yhtä hyvin tilasi voi olla menossa huonompaan suuntaan ja tarvitset asianmukaista hoitoa. Vain ammattilainen osaa vastata tähän...
Kiitos vastauksestasi. Samaa mieltä itsekkin olen, tulis myös itselle vähän varmempi olo kun joku oikea alan ammattilainen sanoisi että lääke hoitoa ei tarvita vaan riittää säännöllinen elämä, liikunta jne.
Terveyskeskus lääkäriltä jäi kuitenkin sellainen fiilis että hän vähätteli vaivaani ja siirsi keskustelun ylipainoon joka tottakai on myös ongelma, mutta osaan sen eteen tehdä itsekkin asioita ja sen lääkäri on myös huomannut.
Toivottavasti mielenterveystoimistoon ei tarvita lähetettä..
Aika jännä toi lääkärin kommennti ollut. Mä kun kävin lääkärissä niin sillä ei kauheesti ollut mitään epäilystä, etteikö mulla olisi paniikkihäiriö kun kuvailin oloani. Lisäksi lääkäri katsoi mun verenpaineen ja siinä näkyi pulssi... mähän en tehnyt muuta kun istuin siinä ja pulssi oli 85...
Sainkin siltä istumalta lääkkeet mukaani.
Toisella käynti kerralla juteltiin, että miten noi on vaikuttanut ja muutenkin mun olosta... lääkäri kuitenkin totesi, että mulla on vaikeamman puoleinen paniikkihäiriö, joten sain myös diapameja.
Ehotti mullekkin terapeutille menoa, mutta mä en halua. Onhan siitä joillekkin hyötyä, mutta kun emmä tiedä syytä tähän ja ei mun elämässä mitään sen kummempia murheita ole nii mitäs mä siellä sitten kertoilisin edes.
Hmm... mitenhän noista kohtauksista pääsisi ajatustyön voimalla yli... mulla ainakin kohtaukset on semmosia, että ne valtaa mut niin täysin ettei siinä pysty mitenkään ajattelemaan normaalisti.
Lääkäreitä löytyy, ryhtymättä arvailemaan vaivojasi
olet todennäköisesti vähätellyt vaivaasi, jolloin
on jäänyt kuva että hallitset paniikkisi. Pentsoja
sait siksi että vain ne auttavat paniikkeihin.
Ns. mielialalääkkeillä hoidetaan paniikkien alkujuuria. Nuppisuutari voi löytää ne jos et
itse oivalla mistä ne johtuvat. Jonkinlaisesta
henkisestä rasituksesta yleensä kumminkin, mistä en osaa päätellä kun en tiedä ikääsi tai sukupuoltasi.
Yleensä paniikkihäiriöt ovat suhtellisen nuorien ihmisten vaiva
Kokemusta on. :-)
muuta kuin lääketeollisuuden osakkeenomistajien pankkitilejä, ne helpottavat oireita vaihtelevissa määrin joillakin käyttäjillä, joillekin ne *aiheuttavat* paniikkihäiriön kehittymisen.
Hei, voisitko keskittää energiasi johonkin muuhun kuin terveydentilastaan huolestuneiden ihmisten turhaan peloitteluun. Mielialalääkkeet ovat auttaneet monia ja monien ihmisten kohdalla niiden sivuvaikutukset ovat niin mitättömiä, että lääkkeiden hyöty-haitta vertailu on täysin turhaa. Joogaa sinä vaan rauhassa, jos se tuo sinulle hyvän olon, mutta anna meidän OIKEASTI paniikkihäiriöstä kärsivien ihmisten hoitaa vaivaamme kahdella todistetusti toimivalla tavalla: lääkkeillä ja terapialla.
kuunnellaan asiantuntijan sanaa, absoluuttisen totuuden tuntijoita suorastaan vilisee näissä
merkeissä. Eikä se auta ollenkaan alkuperäistä
keskustelun aloittajaa.
muuta, mitähän nuo kömpii esiin?
Mielialalääkkeet estävät useimmiten parantumisen vaikeuttamalla *oikeata* hoitoa, eli terapiaa kätkemällä traumat ja laskemalla hoitomotivaatiota.
Minun mielestäni lääkepsykoosissa tehdyt raa'at murhat ja itsemurhat eivät ole mitään lieviä tai mitättömiä sivuvaikutuksia edes tarkastellen tilannetta siten, että suurin osa käyttäjistä voidaan sopeuttaa elämään elämäänsä tällä kemiallisella lobotomialla.
Mielialalääkkeiden on todistettu olevan 18% tehokkaampia kuin inaktiivinen plasebo kokeen ensijaksolla suoritetun plasebopesun jälkeen, aktiivista plaseboa vastaan sitä ei ole testattu, ero olisi kaiketi tuolloin 0%.
niin monenlaista totuutta tässä maailmassa,
niin absuluuttista kuin muitakin.
Loppu tästä aiheesta! Hauskaa jatkoa muiden
keskustelijoiden kanssa.
sen oman kaivonsa, sinä ehkä uskot arvauskeskuspuoskariin tai psykiatriin joka varmistaa elintasonsa sillä että syöttää asiakkailleen aineita jotka estävät heitä parantumasta ja he maksavat kiltisti vastaanottomaksunsa saadakseen reseptinsä.
Kun ei usko "asiantuntijoita" voi tutustua tunnettuihin faktoihin ja vetää omat johtopäätöksensä käyttämällä ihan omia aivoja.