Palloilin kauan miettiessäni tungenko tämän tänne, vai itsetuntoon, tämä voitti.
Olen kynnystä vaille 18-vuotias tyttö, enkä ole ikinä seurustellut 'tosissani'. Yksi juttu on ollut, muttei se ollut seurustelua. Ei minua niinkään tuo ikä ressaa ollenkaan, vaan se, että tuntuu että en kelpaa kenellekkään. Tai jos kelpaan, ne ovat sitten niitä, joille kelpaa kaikki. Näin kamalasti sanottuna.
En tiedä, olenko niin kamalan näköinen tässä pinnallisessa maailmassa, että ajan kaikki miehet pois. En vaan jaksa typeränä kikatella, pukea sellaisia vaatteita joista oksennan ynnä muuta, olen vaan oma itseni ja se siitä puolesta. Kyllähän tietynnäköiset miehet välillä antavat minulle katseensa, mutta nekin jää aina siihen katseluun. En tiedä, pitäisikö vaan rivakasti tarttua herrasta 'kiinni' ja mennä juttelemaan, voin olla sellaiseen liian ujokin.
Sitten on tämä toljottaminen. Pojat eivät sitä tee, suurimmaksi osaksi tytöt sitä tekevät: katsovat päästä varpaisiini, sitten inhoa täydeltä katsovat silmiini. En tiedä mitä tällä hakevat, taidan näyttää sitten niin järkyttävältä, tuskin nyt ihailevatkaan, periaatteessa minulle yksi lysti mutta suhteellisen ärsyttävää ja inhottavaa tuollainen.
Hm, onhan minulla kuten kaikilla kriteereitä miesten suhteen. Tässä pienesti niputettuna: Ulkonäkö on tummanpuhuva (Puhekielellä tunnemme nimellä hevari, ei ole pakko olla sellainenkaan, mutta vaaleanpunainen nyt ei vaan miehille sovi) ei joka viikonloppu, ei edes joka toinen tai kolmas rällästä ympärikännissä menemään, muttei tarvitse absolutistikaan olla. Ei polta, kun en itsekkään. Ei kiroile paljoa, on ulkonäöltänsä kuitenkin suhteellisen _siisti, on ystävällinen suurimpaa osaa ihmisiä kohtaan, OSAA KÄYTTÄYTYÄ. Omaa puhekyvyn ("Joo, ei, ehkä, en tiedä, päätä sä") Eivät monen vastauksen jälkeen ole hyväksyttäviä vastauksia. Kropan muodolla ei ole tuontaivaallista merkitystä.
Ja koko viesti lyhennettynä: Pitääkö minun vaan kiltisti etsiskellen ja odottamalla odottaa itselleni mies (vaikka kriteerini ovat korkealla, ne eivät ole mahdottomat) vai ottaa sellainen, josta en edes oikeasti pidä, mutta olen vain sen takia että on joku.
Siihen en haluaisi ruveta.
Olen kynnystä vaille 18-vuotias tyttö, enkä ole ikinä seurustellut 'tosissani'. Yksi juttu on ollut, muttei se ollut seurustelua. Ei minua niinkään tuo ikä ressaa ollenkaan, vaan se, että tuntuu että en kelpaa kenellekkään. Tai jos kelpaan, ne ovat sitten niitä, joille kelpaa kaikki. Näin kamalasti sanottuna.
En tiedä, olenko niin kamalan näköinen tässä pinnallisessa maailmassa, että ajan kaikki miehet pois. En vaan jaksa typeränä kikatella, pukea sellaisia vaatteita joista oksennan ynnä muuta, olen vaan oma itseni ja se siitä puolesta. Kyllähän tietynnäköiset miehet välillä antavat minulle katseensa, mutta nekin jää aina siihen katseluun. En tiedä, pitäisikö vaan rivakasti tarttua herrasta 'kiinni' ja mennä juttelemaan, voin olla sellaiseen liian ujokin.
Sitten on tämä toljottaminen. Pojat eivät sitä tee, suurimmaksi osaksi tytöt sitä tekevät: katsovat päästä varpaisiini, sitten inhoa täydeltä katsovat silmiini. En tiedä mitä tällä hakevat, taidan näyttää sitten niin järkyttävältä, tuskin nyt ihailevatkaan, periaatteessa minulle yksi lysti mutta suhteellisen ärsyttävää ja inhottavaa tuollainen.
Hm, onhan minulla kuten kaikilla kriteereitä miesten suhteen. Tässä pienesti niputettuna: Ulkonäkö on tummanpuhuva (Puhekielellä tunnemme nimellä hevari, ei ole pakko olla sellainenkaan, mutta vaaleanpunainen nyt ei vaan miehille sovi) ei joka viikonloppu, ei edes joka toinen tai kolmas rällästä ympärikännissä menemään, muttei tarvitse absolutistikaan olla. Ei polta, kun en itsekkään. Ei kiroile paljoa, on ulkonäöltänsä kuitenkin suhteellisen _siisti, on ystävällinen suurimpaa osaa ihmisiä kohtaan, OSAA KÄYTTÄYTYÄ. Omaa puhekyvyn ("Joo, ei, ehkä, en tiedä, päätä sä") Eivät monen vastauksen jälkeen ole hyväksyttäviä vastauksia. Kropan muodolla ei ole tuontaivaallista merkitystä.
Ja koko viesti lyhennettynä: Pitääkö minun vaan kiltisti etsiskellen ja odottamalla odottaa itselleni mies (vaikka kriteerini ovat korkealla, ne eivät ole mahdottomat) vai ottaa sellainen, josta en edes oikeasti pidä, mutta olen vain sen takia että on joku.
Siihen en haluaisi ruveta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et tietenkään tee mitään mikä olisi periaatteittesi tai mielesi vastaista, seuraat sydäntäsi mielummin. Kaikki menee kyllä päin hevon helvettiä jos alat olemaan jonkun kanssa josta et edes välitä oikeasti etkä rakasta.
Tuo on se ikä missä itselläkin (ikinä en ollut seudustellut) alkoi tuntua että ei minusta ole kenellekkään.. Aika epätoivoinen olo jopa =(
Mutta odota vain, aika korjaa asian niinkuin muillakin =)
"kamalan näköinen"
Taas saan sanoa =) Ulkonäkö ei tod. ole pääasia, pääasia on se millainen ihminen olet, jos olet mukava saat aivan varmasti seuraa ajallaan =)
"pukea sellaisia vaatteita joista oksennan"
Et tarvi sellaisia, kyllähän ne keräävät tietysti katseita, mutta tutustuu ihmisiin muutenkin =)
"katsovat päästä varpaisiini, sitten inhoa täydeltä katsovat silmiini"
Ties vaikka olisivat tosissaan kateita =)
Lapsellista touhua joka tapauksessa, jätä omaan arvoonsa =(
"kriteereitä miesten suhteen"
Etköhän sinä vielä noita vastaavan löydä =)
Ja luultavasti vielä komean mallisenkin ;)
Mutta muista että ei kukaan voi aina olla puhelias.. varsinkin muutama ensimmäinen tapaaminen antavat monesti aivan väärän kuvan, silläpä hyvin harvoin kannattaa jättää yhteen tapaamiseen =)
"Pitääkö minun vaan kiltisti etsiskellen ja odottamalla odottaa itselleni mies"
Sen valitettavasti tiedät täysin vain sinä.
Se riippuu siitä miltä tuntuu :)
Mutta siihen en suosittele että ottaisit jonkun josta et edes pidä vain vähäksi aikaa kunnes löydät paremman.
Jos olisin poika (tai kiinnostunut tytöistä) niin uskoisin kiinnostuvani ennemmin sinusta kuin jostakusta pissiksestä :P.
Kuulostat mukavalta ja ilmeisesti tyyliäkin on (sen perusteella mitä tekstistäsi voi päätellä).
Itsekään en ole ihan massateini, kuten sanotaan, mutta vastikään minua kohtaan on osoitettu kiinnostusta. En ole edes mitenkään kaunis tai mitään, mutta.. ei se aina siitä ole kiinni.
Ja tosiaankin, kivoja miehiä/poikia löytyy, älä ole noin epäluuloinen. Korjaa itsetuntoasi vähän, niin johan alkaa maailma hymyillä!