Vanhuksille ja yli 5v. lapsillekin syötetään psykoosilääkkeitä esim. Risperdalia (onhan se Suomen kymmenen myydyimmän lääkkeen joukossa).
Itsellä oli psykoosi ja Risperdal sai pään aivan sekaisin. Alussa helvetillinen vanteen kiristys päässä joka "virittyi" sängystä nousun jälkeen. Todella pahaa henkistä olotilaa. Lisäksi välillä oli aivan pihalla. Koko käytön ajan myös se miten näin ympäristön, oli vääristynyt ja supistunut.
En myöskään pystynyt huonon psyykkisen olotilan takia tekemään mitään, vaan kävelin huoneesta toiseen edestakaisin kuin pahempikin hullu. Oli helvetinmoinen henkinen pahanolon- ja vierauden tunne.
Kun tilalle vaihdettiin Zyprexa, oireet lähtivät muutamien päivien päästä. Olin jo varma että tässä tämä elämä nyt oli kunnes lääkitys vaihdettiin.
Kauheaa että vanhuksille ja lapsillekin annetaan tälläisiä psyykelääkkeitä vain jotta olisivat hiljaisia.
Ymmärrän että psykoosin alkuvaiheissa on pakko antaa jotain joka palauttaa tähän päivään ja saa harhat pois, mutta sen jälkeen väärä psykoosilääke saa aikaan pahoja psyykkisiä oireita, jotka ovat yhtä pahoja kuin itse psykoosikin tai minun mielestäni jopa pahempia.
Elämäni ylivoimaisesti raskainta aikaa kun pää ei toiminut.
Lääkärit sanovat usein oireiden johtuvan vain psykoosista, vaikka ne tulivat vasta lääkityksen aloittamisen jälkeen ja poistuivat melko heti lääkityksen vaihdon jälkeen. Ja mitä nämä tekevät vuosia käytettyinä, palaako psyyke enää normaaliksi, vaikka itse psykoosi olisi poissa?
Risperdaliakin määrätään ensimmäisenä sairaalassa ihan yleisesti, ja vasta erikoislääkäri useiden kuukausien jälkeen suostui minun kohdallani vaihtamaan lääkityksen kun olin henkisesti jo aivan lopussa. Zyprexa kuulemma lihottaa, ja lihottihan se jonkin verran enemmän kuin Risperdal jonka aikana myös lihoo kun ainoastaan syöminen tuntuu joltain. Mutta mielummin lihominen kuin se että pää on aivan sekaisin, ei harhoista, vaan viiraa muuten.
Pyytäkää ihmeessä toista lääkettä jos tulee pahoja psyykkisiä oireita lääkkeiden käytön aikana, vaikka itse psykoosin oireet harhaluulot jne. ovat poissa.
Itsellä oli psykoosi ja Risperdal sai pään aivan sekaisin. Alussa helvetillinen vanteen kiristys päässä joka "virittyi" sängystä nousun jälkeen. Todella pahaa henkistä olotilaa. Lisäksi välillä oli aivan pihalla. Koko käytön ajan myös se miten näin ympäristön, oli vääristynyt ja supistunut.
En myöskään pystynyt huonon psyykkisen olotilan takia tekemään mitään, vaan kävelin huoneesta toiseen edestakaisin kuin pahempikin hullu. Oli helvetinmoinen henkinen pahanolon- ja vierauden tunne.
Kun tilalle vaihdettiin Zyprexa, oireet lähtivät muutamien päivien päästä. Olin jo varma että tässä tämä elämä nyt oli kunnes lääkitys vaihdettiin.
Kauheaa että vanhuksille ja lapsillekin annetaan tälläisiä psyykelääkkeitä vain jotta olisivat hiljaisia.
Ymmärrän että psykoosin alkuvaiheissa on pakko antaa jotain joka palauttaa tähän päivään ja saa harhat pois, mutta sen jälkeen väärä psykoosilääke saa aikaan pahoja psyykkisiä oireita, jotka ovat yhtä pahoja kuin itse psykoosikin tai minun mielestäni jopa pahempia.
Elämäni ylivoimaisesti raskainta aikaa kun pää ei toiminut.
Lääkärit sanovat usein oireiden johtuvan vain psykoosista, vaikka ne tulivat vasta lääkityksen aloittamisen jälkeen ja poistuivat melko heti lääkityksen vaihdon jälkeen. Ja mitä nämä tekevät vuosia käytettyinä, palaako psyyke enää normaaliksi, vaikka itse psykoosi olisi poissa?
Risperdaliakin määrätään ensimmäisenä sairaalassa ihan yleisesti, ja vasta erikoislääkäri useiden kuukausien jälkeen suostui minun kohdallani vaihtamaan lääkityksen kun olin henkisesti jo aivan lopussa. Zyprexa kuulemma lihottaa, ja lihottihan se jonkin verran enemmän kuin Risperdal jonka aikana myös lihoo kun ainoastaan syöminen tuntuu joltain. Mutta mielummin lihominen kuin se että pää on aivan sekaisin, ei harhoista, vaan viiraa muuten.
Pyytäkää ihmeessä toista lääkettä jos tulee pahoja psyykkisiä oireita lääkkeiden käytön aikana, vaikka itse psykoosin oireet harhaluulot jne. ovat poissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten joku valkotakkinen voi tosissaan olettaa, että minulle kehittyisi voimakas motivaatio käyttää neuroleptejä, joiden haittavaikutuksista suomalaisten psykiatrien yhdistys toteaa seuraavaa:
Psykoosilääkkeiden haittavaikutuksia ovat
Ekstrapyramidaaliset haittavaikutukset
akuutti dystonia: okulogyyrinen kriisi, opistotonus, leukalukko, lihaskouristukset ja kurkunpäänspasmi
lääkeaineparkinsonismi (hypo- ja akinesia, vapina)
akatisia
tardiivi dyskinesia
Muut neurologiset haittavaikutukset
pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
epileptiset kohtaukset
kognitiiviset häiriöt
Metaboliset haittavaikutukset
painonnousu
veren rasva-arvojen kasvu
Kardiovaskulaarioireet
hypotensio
QTc-johtumisajan piteneminen
kääntyvien kärkien takykardia
Seksuaaliset haittaoireet
Hyperprolaktinemia
Maksan toimintahäiriöt
Antikolinergiset oireet
virtsaamisvaikeudet
ummetus
Verenkuvan muutokset
Iho-oireet
Silmämuutokset
Psyykkiset haittavaikutukset
kyvyttömyys tuntea nautintoa
Hankalimpia tavanomaisten psykoosilääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia ovat
pian hoidon aloittamisen jälkeen ilmaantuva, ekstrapyramidaalijärjestelmän salpautumisesta johtuva jäykkyys ja
akuutit dystoniat, joita voidaan joutua hoitamaan tilapäisesti antikolinergisilla lääkkeillä.
Myöhemmin ilmaantuvia neurologisia oireita ovat
tardiivi dyskinesia ja
potilaiden usein hankalaksi kokema akatisia.
Tavanomaisista psykoosilääkkeistä varsinkin tioridatsiini voi aiheuttaa QTc-ajan pitenemistä ja tästä johtuvaa kääntyvien kärkien takykardiaa 86, 87.
Tioridatsiinia tuleekin käyttää vasta toissijaisena lääkkeenä tapauksissa, joissa muulla lääkityksellä ei ole saatu riittävää tehoa.
Klotsapiinin käyttöön voi liittyä verenkuvan muutoksia, ja siksi siihen tulisi turvautua vain lääkehoidolle resistentissä skitsofreniassa.
Sitä käytettäessä tulee huolehtia säännöllisestä verenkuvan seurannasta 4.
Klotsapiinihoitoon liittyy myös
kouristuskynnyksen laskua,
lisääntynyttä syljeneritystä,
väsymystä ja
painonnousua.
Toisen polven psykoosilääkkeiden käyttöön voi liittyä
painonnousua, neurologisia ja metabolisia haittavaikutuksia,
syljenerityksen vähenemistä ja
seksuaalisten toimintojen häiriöitä 88.
Ja mikäli minä en motivoidu nappailemaan näitä pillereitä, niin lääkäreillä on oikeus määrätä minut piikkilääkitykselle näin halutessaan. Mikä silloin enää auttaisi kuin maastapako, sillä minä en halua tärvellä terveyttäni pysyvästi käyttämällä neuroleptejä, sillä minun käsitykseni mukaan mitään itsestään puhkeavaa psykoottista sairautta ei ole olemassakaan, on vain tuskainen elämä, joka ajaa ihmisen mielen psykoosiin, ja siihen auttaa pysyvästi vain elinolosuhteiden muutos. Neurolepteillä voidaan turruttaa ihmisen mieltä niin, että tämä kykenee elämään sairaissa elinolosuhteissa pienemmällä psykoosiriskillä, mutta minä henkilökohtaisesti koen, että hyväksymällä neuroleptien sivuvaikutukset vedän samalla koko elämäni viemäristä alas!
Antipsykoottinen lääkitys kyllä jollain tavalla ehkäisee ihmisen vajoamista psykoosiin, mutta ei millään tavalla poista tai helpota psykoosiin johtanutta syytä, siis henkistä tuskaa, vaan jotkut lääkkeet jopa lisäävät sitä, mutta samalla pitävät päätä kasassa, jottei vajoa harhamaailmaan. Tilannetta voisi verrata säiliöön, jossa on liian kova paine (henkinen tuska), ja tästä syystä varoventtiili vuotaa (psykoosi). Nykyinen menetelmä on hitsata ylivuotoputki umpeen (neuroleptit), eikä suinkaan vähentää säiliön painetta, kuten tulisi tehdä.
Olen itse aikoinani nappaillut useampia eri neuroleptejä, ja niiden kaikkien haittavaikutukset ovat olleet sitä tasoa, ettei niiden kanssa voi elää. Vertaisin tilannetta siihen, että voi valita, juoko rikkihappoa vaiko suolahappoa, mutta mitä väliä sillä on, kun molemmat kuitenkin varmuudella tuhoavat. Tilastot neuroleptien aiheuttamista vakavista hermostollisista vaurioista, mm. hallitsemattomista lihasten nykimisestä mm. kasvoissa ovat tyrmäävät, ja jokainen valmiste tärvelee seksuaalista halua ja kykyä erittämällä elimistöön hormonia, joka aiheuttaa miehillä impotenssia ja naisille kuukautiskierron häiriintymistä tai loppumista kokonaan. Kaiken lisäksi neuroleptit eivät poista psykoosiin johtanutta tuskaa, vaan ne ovat tarkoitettu vain estämään aktiivisia oireita, siis harhoja, eivätkä vaikuta harhojen taustalla olevaan ahdistuneisuuteen ja muuhun henkiseen tuskaan lainkaan, vaan sivuvaikutusten myötä jopa lisäävät sitä. Minusta on täysin järjetöntä hoitaa vain seuraukset lääkkeillä, jotka pilaavat elimistöä, ja jättää syyt kokonaan käsittelemättä ja hoitamatta. En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että ihminen vajoaa psykoosiin tosta vain, yht´äkkiä, ilman mitään syytä. Katson, että siihen johtaa tuskan täyttämä elämä, ja lopulta tuska ylittää ihmisen henkisen kestokyvyn.
Niin, nykyinen psykologiahan korvaa täysin vanhan, sillä aikoinaan psykologia tunnusti elinolosuhteiden vaikutuksen yksilön henkisen tilan kehitykseen, mutta nykyään psykologia on sitten ilmeisesti kumonnut kaikkialla universumissa vallitsevan syyn ja seurauksen lain, eikä se enää näinollen ainakaan suomessa päde, mikäli asiaa kysytään psykologian ja lääketieteen alan edustajilta.
Minä kärsin pari vuosikymmentä made in hell-kasvatusta, jossa ainut kasvattusmenetelmä oli remmi, jolla piestiin niin kauan, että minusta saataisiin yhteiskuntakelpoinen kunnon kansalainen, eikä koulussakaan mitään muuta tavoitetta tunnettu, kodin ja koulun yhteinen rintama minua vastaan ei rakoillut, yhteistyö toimi: Koulussa opettajat haukkuivat minua ja antoivat läjän kotimuistutuksia, jonka jälkeen vanhemmat haukkuivat minut kotona. Myöhemmin töissä ollessani kyennyt luontevaan kanssakäymiseen vanhemman sukupolven kanssa, koska vanhempi sukupolvi oli aina vain alistanut minua voimakkaasti ja luonnollisesti tämä johti minuun kohdistuneeseen voimakkaaseen syrjintään. Jokaisessa yhteiskunnallisessa instituutiossa minulla oli vain silmätikun osa. Kun lopulta romahdin, niin lääkärit eivät millään tavalla yrittäneet kartoittaa minun menneisyyttäni, eivät vaikka yritin siitä kertoa, vaan totesivat kaiken johtuvan minusta itsestäni, sillä psykoosi johtuu asiantuntijoiden mukaan vain henkilöstä itsestään, ja mikäli yrittää väittää muuta, niin tämä on vain osoitus harhaisesta ajattelusta ja sairaudentunnottumuudesta, ja siihenhän on lääkkeet. Minä kyllä tunnen neuroleptien haittavaikutukset omakohtaisesti, ja siksipä minä en niitä käytäkkään kuin napin silloin tällöin, mikäli en saa voimakkaan ahdistuksen vuoksi muuten unta, sillä minulle ei määrätä minkäänlaisia unilääkkeitä, eikä ahdistuneisuutta mitenkään hoideta, sillä eihän ahdistuneisuus nykytiedon mukaan johdu mistään muusta kuin sairaudesta, sillä henkinen elinympäristö paineineen ei enää nykyään kuulemma vaikuta, nyt vannotaan välittäjäaineiden nimeen. Käyttämällä säännöllisesti neuroleptejä, ja hyväksymällä mm. niiden aiheuttaman impotenssin, heittäisin elämäni roskakoriin pysyvästi, ja tähän en aio ryhtyä. On varsin mielenkiintoista, että psykoterapialla hoidetaan mm.masennusta, mutta sitä ei edes harkita käytettäväksi henkilöön, joka joutuu elämässään lapsuudesta lähtien kärsimään niin paljon, että lopulta mieli murtuu ja vajoaa psykoosiin. Ja kun neurolepjä on määrätty, niin se on siis varma tae siitä, ettei ilman niitä pärjää? Roskaa, luottamukseni lääkäreiden asiantuntemukseen ja haluun auttaa on nollalukemissa, samat saunatontut tehtailivat aikoinaan lobotomialeikkauksia, ja menetelmä palkittiin Nobelilla..On käsittämätöntä, ettei valtavaa henkistä tuskaa, joka minunkin kohdallani johti aikoinaan psykoosiin, millään tavalla edes yritetä hoitaa, vaan yritetään vain ropeloida seurauksia, siis estää tuskan tuottama psykoosi neurolepteillä, ja kiihdyttää näillä lääkkeillä henkistä tuskaa entisestään sietämättömien sivuvaikutusten muodossa. Sitäpaitsi, mihin enää nykyään tarvitaan psykologiaa ja kasvatustiedettä, jos kaikki ihmisen henkiset häiriötilat johtuvat vain välittäjä-aineiden virheellisestä toiminnasta, ja nämä puolestaan vain ja ainoastaan geeniperimästä????! Näyttäisi akateemisille olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa käsittää, että välittäjä-aineiden epätasapaino on vain seuraus, ja henkisten ongelmien fyysinen kemiallinen vaste , eikä perimmäinen syy.
Hatunnosto sulle ja kiitos, sillä mä alan ajatella nyt asioista hieman toisin. Taistelen sivuvaikutusten kanssa kolmen eri lääkkeen, Seroquel, Lito ja Abilify, kanssa. Kukaan ei kuuntele. En pääse terapiaankaan, kolme kuukautta jo oottanut tähän asti. Haluan lukea lisää sun tekstejä.
Minä olen kokenut monet sivuvaikutukset, joita esitit.
Pahinta mitä koin oli hallusinaatiot, tai miten se kirjoitetaan. Olin aivan itsemurha partaalla, kunnes jostain aivojen sopukasta löytyi pieni järjen hiven joka sanoi, että lopeta noi lääkkeet niin tilanne paranee. Se oli hirveä henkinen taistelu, kun ensialkuun tulin entistä kipeämmäksi, mutta järenjuoksu alkoi palautumaan ja siitä sain voimia.
Huonoimmillaan olin pelkkä luuranko, jolle oli puettu 10 numeroa liian suuri nahka. Painoin alle 50kg. kun lähtöpaino oli 80kg. Pituuteni on melkein 180cm.
Koko ruumini vapisi ja liikkuminen oli hankalaa.
Palkkasin kotiavustajan pitämään minusta huolta, kunnes sain lihani takaisin ja se kesti melkein kaksivuotta.
On se kumma, että ihmisiä tapetaan tietoisesti lääkkeillä.