Hei!
Kertokaahan kokeneemmat, että miten siinä synnytystilanteessa hoidetaan se kivunlievitys?
Eli oma käsitykseni on, että kivunlievitystä tarjotaan aina tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan? Kuinka hyvin äidin toiveet huomioidaan?
Miten sen epiduraalin kanssa, tuleeko äidin itse sitä pyytää erityisesti, vai suositellaanko sitä mahdollisesti jossakin synnytyksen vaiheessa? Eihän kukaan lääkäri tietenkään äidiltä lupaa kysymättä saa tulla tuikkaamaan selkään sitä neulaa? :)
Tulipa muuten mieleeni, luin eräästä vauvalehdestä jutun liittyen kivunlievitykseen. Siinä sanottiin että imukuppisynnytyksien lisääntynyt määrä on seurausta kivunlievityksen runsaasta käytöstä. Eli toisin sanoen jos äiti synnytyksen aikana pumppaa itseensä kaiken mahdollisen kivunlievityksen, niin ponnistamisen hetkellä onkin sitten niin turtana ja taju kankaalla, ettei enää jaksa ponnistaa, ja imukuppi heilahtaa...Mutta sekin on tietysti hyvin yksilöllistä miten kivunlievitys kenelläkin toimii. Toisilla ei kymmenenkään puudutuspiikkiä tunnu missään, toisilla toimii.
Kertokaahan kokeneemmat, että miten siinä synnytystilanteessa hoidetaan se kivunlievitys?
Eli oma käsitykseni on, että kivunlievitystä tarjotaan aina tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan? Kuinka hyvin äidin toiveet huomioidaan?
Miten sen epiduraalin kanssa, tuleeko äidin itse sitä pyytää erityisesti, vai suositellaanko sitä mahdollisesti jossakin synnytyksen vaiheessa? Eihän kukaan lääkäri tietenkään äidiltä lupaa kysymättä saa tulla tuikkaamaan selkään sitä neulaa? :)
Tulipa muuten mieleeni, luin eräästä vauvalehdestä jutun liittyen kivunlievitykseen. Siinä sanottiin että imukuppisynnytyksien lisääntynyt määrä on seurausta kivunlievityksen runsaasta käytöstä. Eli toisin sanoen jos äiti synnytyksen aikana pumppaa itseensä kaiken mahdollisen kivunlievityksen, niin ponnistamisen hetkellä onkin sitten niin turtana ja taju kankaalla, ettei enää jaksa ponnistaa, ja imukuppi heilahtaa...Mutta sekin on tietysti hyvin yksilöllistä miten kivunlievitys kenelläkin toimii. Toisilla ei kymmenenkään puudutuspiikkiä tunnu missään, toisilla toimii.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..eri kivunlievityksiin jo ennalta (lukea jne), jotta sitten itse tietää mitä toivoa sairaalassa. Minä tein toivelistan (koko synnytystä koskien).Siellä mainittuna myös se, että en halua kivunlivityksiä SE SE JA SE, vaan haluan epiduraalin jo avautumisvaiheessa ja kohdunsuulle lisäksi spinaalin ponnistusvaiheessa.
Monet sairaalat aika nihkeesti tarjoo noita lääkkeellisiä vaan ensin tyrkytetään kuumaa suihkua/kylpyä, aqua rakkuloita ja ilokaasua.. mut mä en niitä ainakaan huoli. Synnytyskipu on sellanen minkä kanssa en ala luomuilemaan.
tietää minkä verran kivunlievitystä missäkin vaiheessa tarvitset? Puudutus alkaa vaikuttaa kuitenkin suht nopeasti eli ei kannattais varmuuden vuoksi puuduttaa.
Itse en suunitellut mittän etukäteen vaan meniin tilanteen mukaan toisessa synnytyksessä otin epiduraalin. Toisen synnytin ilman kipulääkkeitä.
..Mentiin klo 18.00 sairaalaan, sain heti mahdollisuuden ilokaasuun, epiduraalia pyysin mutta sitä ei keretty antamaan kun anestesia lääkäri huiteli ties missä leikkauksessa:) Synnytin ilman kipulääkkeitä(jos ilokaasua ei lasketa) ja imukupilla..
Imukupilla siksi että ponnistusvaihe kesti 40min kun poika oli jumissa jossain..
Kannattaa mainita haluamastaan kipulääkkestä heti sairaalaan mentäessä ettei käy niinkuin minulla. Kukaan ei sitä tuputa, vaikka todennäköisesti, jos synnytys kestää kauan, sitä tullaan tarjoamaan..minulla nyt ei kestänyt kuin 4 tuntia niiin eipä siinä paljon keretty tarjoilemaan.
Jos kovasti sanot ettet halua niin ei sitä pakolla anneta, mutta jos synnytys on pitkä, äiti väsyy, on parempi että ottaa sen epiduraalin koska kuulemma vie kivut niin hyvin että pystyy jopa nukkumaan..silloin se on jo lapsen ja äidin etu..
Epiduraalin saa missä vaiheessa synnytystä tahansa, kunhan vaan siis se kerkee vaikuttamaan..itsellä kun anestesia lääkäri vihdoin tuli, oli kivut niin kovat etten pysynyt paikallani ja jossain vaiheessa totesivat että sitä on turha enää antaa kun ei kerkeä vaikuttamaan..
Olen muutamalta pitkäsynnyttäneiltä kuullut että eka epiduraali toimii, toinen ei sitten enää niin hyvin..
Luulempa että enempi jaksaa ponnistaa jos ei satu niin paljon, enkä vois uskoa että tästä syystä imukuppia käytettäis enempi..tai mistä sitä tietää..
Kun puhutaan aina siitä ettei sitä epiduraalia ehditä antaa, niin se tarkoittaa sitä että ponnistusvaiheessa siitä ei ole hyötyä (kysyin kätilöltä).
Minulla synnytys kesti 20 tuntia. Sain epiduraalin 7,5 tunnin jälkeen. Laittoivat siihen kipupumpun, joten loppuaika ennen ponnistusta oli ihan siedettävää. Ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia ja suurin osa ajasta ilman supistuksia. Onneksi sain itse puserrettua tytön ulos ilman imukuppia. Välilihaa leikattiin ja repesin pahasti. Kätiö ei pystynyt ompelemaan, joten paikalle kutsuttiin lääkäri. Sain sen pupendaali (jotain sinne päin) puudutuksen ja hengittelin ilokaasua, sillä kivut olivat melkein sietämättömiä kun alapäätäni kursittiin kasaan. Ompelun jälkeen kipupumppu poistettiin ja pääsin lepäilemään. Pesulle pääsin vasta vuorokauden kuluttua sillä verenhukkani oli niin suuri etten pystynyt nousemaan sängystä!
Huh, miten pitkä sepustus :)
todella tarpeen, supistukset olivat aivan kauheita,ilokaasu auttoi alussa, aquarakkulat vain puoli tuntia ja niiden laitto kävi niiiiin kipeää etten enää ikinä halua niitä ; )
Epiduraali oli todella mahtava, ainoa huono puoli oli että omat supistukset loppu ja jouduttiin laittamaan oksitosiinia tippumaan, ja rupesi liian aikaisten sitten ponnistuttamaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ponnistusvaihe oli kivuton ja kesti vain 13 minuuttia, väliliha leikattiin, loppujen lopuksi se alkuvaiheen avautumisvaihe oli tosi pitkä ja pahin kunnes sain epiduraalin kun olin 4 cm auki, ja se oli taivaallinen tunne kun kivut hävisivät ; )
on se että äiti oma aehkä jo hieman tautatietoa asioista ja kätilön opastukselal päättää kivunlievityksestään. Usein taitaa mennä niin että äiti vaatii ja kätilö yrittää päättää mikä on sopiva ajoitus. Onhan aika vaikeaa jos toinen haluaa koko alapään tunnottomaksi ja sieltä pitäisi saada vauva ulos..
Aktiivisynnytys sivuille jos menet niin siellä on kivustakin asiaa ja paljon muuta jota kannattaa lukea synnytyksestä etukäteen. Tieto on myös oikeaa sikäli että se on ammattilaisten käden jälkeä aika pitkälle.
Ekassa omassa synnytyksessäni sovimme miten edetään ja että pyydän itse kun tuntuu että tarvitsen lievitystä. Päätettiin mennä piikittömällä linjalla ainakin lakuun koska inhoan piikkejä ja joku selkään piikitys on kaiken huippu! Lopputulos oli ettei kipuun tullut muuta kuin ilokaasu ja akvarakkulat, aika luomua.. Ilokaasu oikeastaan ollaan monasti unohdettu kokonaan ja moni suhtautuu siihen kuin antiikkiseen huonekaluun, kiva katsella, muttei käyttää. Oikein käytettynä se antaa kyllä silti hyvän avun ja ennenkaikkea se haihtuu saman tien elimistöstä jolloin on täysissä älyissään ja voimissaan synnytyksen jälkeen, eikä se rajoita oloa ja liikkumista jne. Sen ottamisen ajoitu svaan todella vaatii opetuksen ja opettelun jotta se toimii. Myös omaa kehoaan on kuunneltava ja tunnettava milloin se supistus alkaa nousta jotta ehtii imaista ajoissa. Suosittelen ainakin kokeilemaan. Osallehan se ei sovi vaan tulee pahoinvointia jne, mutta niin tulee monista muistakin kipulääkkeistä.
Äidin toivehan on se joka tilanetta ohja ajos äiti on ajantasalal ja realistinen eli ei heti ekan polton jälkeen todelal tuikata tunnottomaksi. Hysteerikon kanssa kun ei voi neuvotella tai keskustella joten itsehillintä ja ajoissa asiasta puhuminen auttaa. Kätilöönsä pitäisi voida luottaa ja siihen että tämä oikeaan aikaan hommaa oikeaa lievitystä. Ilman lupaa ei todellakaan pistellä.
Imukuppia joudutaan käyttämään myös silloin kun äiti on uupunut eikä jaksa enää ponnistaa ja se voi taas olal osittain riittämättömän kivunlievityksen syytä myös. Toki liika lääkitys tekee tokkuraiseksi ja puutunut alapää vaikeutta aoikean ponnistussuunnan löytymistä. Ja jos ei ponnista oikein ei se vauvakaan sieltä tule. Asioissa on puolensa..
Oman kokemukseni mukaan äideistä ne joilalon paljon nuristavaa useissa sioissa on sitä myös synnytyksesssä ja kivunlievityksestä. Ne, joilal taas on tapaan haltsata tilanne kuin tilanne hoitaa senkin ihan eri tyylillä ja menolla. Paljon on siis kiinni itsestä ja asenteesta miten homam toimii ja kuinka oikeasti olet uskottavissa. vaikka kipu ei ole uskonasia niin jos koko ajan huutaa aiaiasattuuuuu niin paha on tietää milloin enemmän ja milloin vähemmän jne. Itse sain intiaaninimen kun kätilö ei osannut arvata milloin supistaa vaikka oli kokenut kyllä jo, ihmetteli sitä kovasti. Lopulta kyllä oppi huomaamana milloin se suppari tuli, mutta ei ihan äkkiä...
Paras ohje on että tutustu aiheeseen etukäteen, ota synnytyksesi hallintaasi kätilön avustamana ja hoida homma kotiin! Jos kaikki on pahempaa ja tuskaisampaa niin samalla asenteella ja puudutusta peliin kun siltä tuntuu. Eli vaikka itse hallitset itsesi ja pidät synnytyksesi omanasi ei se tarkoita mitään luomuna pellon laidalal toimintaa silloinkaan vaan juuri niitä toimenpiteitä joita tarvitset.
Avaa linkki:
http://www.epshp.fi/kotisivu/leikkuri/anestesia/
- ja sieltä "ohjeistuksia" ja "Synnytyskivun lievitys - opas synnyttäjälle".
Linkistä löytyy Suomen anestesiologiyhdistyksen obstetrisen alajaoksen tekemä lärpäke synnytyskivun lievitysmenetelmistä.
Epiduraali on monesti tehokkain tapa, tosin epiduraalipuudutuksen komplikaatioista puhutaan harvemmin. Huonolla tuurilla lähtee henki jos puudutus menee pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen.
en ehtinyt saada muita kivunlievityskeinoja, suoraan epiduraali. synnytys oli niin vauhdikas ja kivulias että minulta kysyttiin heti että otatko minä kiljuin että KYLLÄ. Se oli pelastus, olisin varmasti kuollut ilman epiduraalia :) noh, ei saa pelotella :)