Tilanteeni on tällainen...Harrastin noin reilut puolitoista vuotta sitten suojaamatonta seksiä laivalla erään ruotsalaispojan kanssa. Samaa typeryyttä harrastin noin vuosi tuosta eteenpäin kahden muun eri jätkän kanssa. Tuohon aikaan minulla oli myös muita, lähinnä psyykkisiä ongelmia (mm.itsetuhoisuutta) joihin liittyi melkoinen hällä väliä-asenne itseä kohtaan(juu, ei se mikään puolustus ole mutta yksi selitys sille miksi sorruin tuonasteiseen virheeseen peräti 3 kertaa). Osittain nuo psyykeongelmat ovat edelleen olemassa mut nyt tilanteessa on kuitenkin toinenki osapuoli, poikaystäväni jonka kanssa olen seurustellut kohta puoli vuotta (ja suojaamatonta seksiä harrastanut jälleen).
Vähän aikaa sitten poikaystäväni tenttasi minua entisistäni suhteistani ja sai minut säikäytettyä niin että varasin ajan hiv-testiin...joka on nyt ensi viikolla. Syy miksen ole aiemmin testeihin mennyt vaikka asiaa monesti olen miettinyt on se että olen ajatellut etten yksinkertaisesti halua tietää...kuolen kun kuolen (hyvin lapsellista, tiedän). Nyt tilanne on toinen kun on toisenkin ihmisen henkiriepu kyseessä.
Oireita en ole itselläni huomannut erityisemmin kenenkään kumppanini jälkeen mutta toisaalta on ihan mahdotonta muistaa joka nuhaa ja kaikkihan eivät edes oireita saa. Poikaystäväni ihottuma kyllä huolestuttaa :s Ahdistusta lisää myös ajatus siitä että jos minulla olisi hiv täytyisi minun ottaa yhteyttä myös ex-partnereihini...musertava ajatus...arrghh. Klamydia ja tippuri minulta on testattu ja niiden kohdalta olin puhdas.
En ole uskaltanut kertoa tuosta testiin menosta kenellekään koska ajattelin että jos minulla todella hiv olisi pitäisi kyllä miettiä kauhean tarkkaan miten ja kenelle kaikille siitä kertoisi.
Ahdistaa ja pelottaa aivan hirveästi. Ei tällä kirjoituksellani mtn kummempaa pointtia ollut, oli vain pakko saada purkautua johonkin. Tämä odotusaika tuntuu niin sietämättömältä...kaikkia mahdollisia ajatuksia on käynyt mielessäni. Kommentoikaa nyt jtn, moralisoikaa ja haukkukaa vaikka :/
Vähän aikaa sitten poikaystäväni tenttasi minua entisistäni suhteistani ja sai minut säikäytettyä niin että varasin ajan hiv-testiin...joka on nyt ensi viikolla. Syy miksen ole aiemmin testeihin mennyt vaikka asiaa monesti olen miettinyt on se että olen ajatellut etten yksinkertaisesti halua tietää...kuolen kun kuolen (hyvin lapsellista, tiedän). Nyt tilanne on toinen kun on toisenkin ihmisen henkiriepu kyseessä.
Oireita en ole itselläni huomannut erityisemmin kenenkään kumppanini jälkeen mutta toisaalta on ihan mahdotonta muistaa joka nuhaa ja kaikkihan eivät edes oireita saa. Poikaystäväni ihottuma kyllä huolestuttaa :s Ahdistusta lisää myös ajatus siitä että jos minulla olisi hiv täytyisi minun ottaa yhteyttä myös ex-partnereihini...musertava ajatus...arrghh. Klamydia ja tippuri minulta on testattu ja niiden kohdalta olin puhdas.
En ole uskaltanut kertoa tuosta testiin menosta kenellekään koska ajattelin että jos minulla todella hiv olisi pitäisi kyllä miettiä kauhean tarkkaan miten ja kenelle kaikille siitä kertoisi.
Ahdistaa ja pelottaa aivan hirveästi. Ei tällä kirjoituksellani mtn kummempaa pointtia ollut, oli vain pakko saada purkautua johonkin. Tämä odotusaika tuntuu niin sietämättömältä...kaikkia mahdollisia ajatuksia on käynyt mielessäni. Kommentoikaa nyt jtn, moralisoikaa ja haukkukaa vaikka :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse harrastin suojaamatonta yhdyntää lomamatkalla tuossa taannoin.. Nyt pelottaa ihan hirveästi. En halua mennä testeihin, en todellakaan. Juuri HIV pelottaa eniten, mutta eihän se voi olla kovinkaan mahdollinen vaihtoehto.
Olet varmasti puhdas, molemmat ollaan! Virheistä oppii!
Itselläkin on ollut sellaisia hetkiä, jolloin millään ei ole ollut väliä. Elämän henki on se, että virheistä oppii, jos vain haluaa. Toivon, että olet puhdas ja toivon jaksamista, oli testin tulos mikä tahansa. Kaikesta pääsee yli ja kaikki me joskus kuollaan, turha kaatunutta maitoa on itkeä. Nauti elämästäsi, tulevaisuudessa osaat sen tehdä turvallisesti.
Kerrothan sitten ainakin, jos testin tulos on negatiivinen?
Ette te missään pyövelin jonossa ole, pää pystyyn!
Riskikäyttäytymistä kun on ollut, niin testissä asia selviää. Sinne kannattaa mennä HETI, sillä mitä nopeammin lääkitys voidaan aloittaa, sitä paremmat on myöskin tulokset. Ette mainitse ikäänne, mutta arvatenkin se on jotain 20-30 vuoden välillä. JOS olisi käynyt niin huono tuuri että hiv olisi tarttunut, niin lääkityksellä tulee ainakin tuplasti lisää ikävuosia. Itse asiassa varmaan paljon enemmänkin, sillä kuolemat ovat vähentyneet niin radikaalisti, ettei vielä ole näköpiirissä sellaista aikarajaa, jolloin modernin lääkityksen piirissä olevat hiv-potilaat sairastuvat aidsiin.
Omat testitulokset on vielä tulematta, mutta mitä tässä on ensin pelätty ja jännitetty, sitten opiskeltu ja ajateltu asiaa, niin kyllä syöpä on monin verroin veemäisempi tauti kuin hiv.
...rohkaisevista kommenteista. Kyllähän toki tiedän että jos vaikka olisikin se tartunta niin ei se elämä siihen paikkaan lopu. Ja alkaa tähän jatkuvaan pelkoon ja stressaamiseenkin näköjään turtua niin että ehkä kestän siihen testiin asti. Vaikka välillä iskee vieläkin houkutteleva ajatus ettei edes menisi. Mutta tuskin pystyisin enää tämän asian kanssa elämään nyt kun olen jo näin kovasti vatvonut :S
mutta jooh...tsemppiä vaan muilleki...täytyy nyt kai vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta :/