Kun ukkonen jyrisee ja salamoi

Ehän tuota ole oppinut pahemmin ukkosta pelkäämään,
vaikka aikoinaan mailla oikein tuvassa vieraili kesken ruoka ajan.
Tuli ja meni siinä silmän räpäyksessä.
Vai johtuneeko siitä kun mulla oli tuon sähkön
kanssa yhteistyö sopimus kolmen vuosikymmenen ajan.

Miten niin luonto voi olla oikeudenmukainen jos lyö vaikka
naapureilta kodinkoneet rikki ja teillä sitten säästyttiin vaurioilta.

kuten tuossa tunti, puolitoista sitten, kun veti pimeäksi ja pihavalotkin syttyivät. Salamat leikkelivät ilmaa, hyips, hermostuttaa. Onneksi on jo ohi.

...kun salama poltti talomme. Salama tuli oikeasti kirkkaalta taivaalta helteisenä kesäpäivänä. Odotin silloin toista lasta ja esikoinen oli parivuotias. Salama ei tuhonnut ainoastaan taloa vaan myös avioliiton. Sen koettelemuksen jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. En kuitenkaan pelkää ukkosta mutta varaudun pahimpaan ja käännän yleensä pääkatkaisijasta sähköt pois yms.

kunnioitan - siis kone kiinni ennenkuin seuraava salama särkee tämän..

Olet oivaltanut todella hienosti elämän tärkeimmän asian. Ei luonto ole oikeudenmukainen, vaan se on jokaisella omassa sisimmässään.

Eilen otti pattiin kun lukulamppu poksahti
salaman iskuun ja ei tietenkään varalamppua
käsillä. Tieto ym. koneet irrotin verkosta
jo ennen ukonilmaa, onneksi.

Jyrinä on pahimmillaan todella pelottavaa, mutta ei se silti satuta. Salamanisku voi tappaa..
Itse pidän myrskystä, ja nukunkin silloin mieluiten aitassa :)