Rakastan sinua ihan hirveesti, niin sanotaan vaan niin, mutta mikään ei saa mua lentämään sun syliin nyt. Haluan , haaveilen, odotan..oon sairas sinusta, vaan en voi. Et sinä tiedä mun pohjimmaisia tunteita, luulet, että vihaan sinua..tyly ilme kertoo muuta.Ja kuitenkin..
Mut en sua saa, jos et tuu enempää vastaan..
Mut en sua saa, jos et tuu enempää vastaan..
Vastaukset 33
Vanhimmat
sitten miehelle vai naiselle, mieheltä, naiselta????
Mut kuin must tuntuu että mieheltä naiselle...
No, anna vinkkiä ens kerralla kun nähdään, eiks je?
naiselta miehelle.
Tuntuipa niin lapselliselta viestiltä, tuo sisältö, että missähän mättää.
Kaikki menee metsään, päin puuta,...joo, mikä mulla on? En enää käsitä..
nyt vastaan jos ihan vähän annat jotain mihin voi tulla vastaan. Tiedän etten ole nyt tullut vastaan, olen pahoillani. Muutan sen nyt.
olet, kyllä liian järkevä. Järkevä on hyvä olla, mutta liikakin on liikaa. Tässä on pieni ristiriita nyt...en tiedä tunteitasi, uskon todella, että vihaat minua, kuitenkin järki sanoo, että ei se ole niin. Kuitenkin käyttäydyt niin...tyly ilme, välinpitämättömyys.
Kuinka ihmeessä luulet, että edes voin tulla tämän enempää vastaan, olet torjunut minut jo kahdesti...kolmas kerta on jo liikaa.
Minulla olisi tähän montakin esimerkkiä, jolloin on ollut pakko...
ES
tarvitaan, face to face, ilman maskia, omana minänä, sinulle..
nimenomaan sitä tarvittaisiin. Näyttäisit minulle hieman omaa itseäsi, tiedäthän etten ole paha...
En vain enää voi muuta.
Etkö jo tiedä, että voit luottaa minuun?
et ehkä ole hän, koska luottamus riipii myös mieltäni. Ja menneisyyden valossa...olisi paras unohtaa. Asioita, joita ei olisi tarvinnut vuotaa.
Eiköhän sen pitäis selittää jo kaiken...lakkauttaa ne tunteet? Mun pitäis ymmärtää, että jos mies ei osaa pitää suutaan, kaikki ei oo kohdallaan.
Tuskin olenkaan hän, koska en ainakaan tiedä hänen vuotaneen mitään. Toivottavasti ei ole, kukaan ei ainakaan ole minulle sanonut mitään, vaikka usein tuntuukin, että kaikki katsovat, kuin tietäisivät.
Vaikka mitään ihmeempää nyt ei ole tiedettävänäkään...
naiselta --> miehelle.
Ei vinkki vaan tarkoitti sitä...MIEHELLE naiselta
Jotkut asiat täytää "vuotaa" tietyille ihmislle jotka pystyy auttamaan. Se on huolenpitoa ja välittämistä että ei anna toisen tappaa itseään vaikka pyytääkin että ei kerro eteenpäin.
ihan noin vakavasta jutusta kuitenkaan. Tuo on jo eri asia...
Vaan sanotaanko juoruamisesta...mistä olis voinut ja pitänyt puhua mun kanssa ensin. Ja ei siitä olis ollut mitään syytä puhua kellekään, jos mies on vähänkään korrekti :/..meidän välinen juttu..en ymmärrä.
Olisin voinut kirjoittaa saman, mitä nimimerkki "Miehelle naiselta". Olen vain mies
ja kirjoitan naiselle.
Anteeksi sitä juoruamista. En ymmärtänyt yhtään mitä tein, koska olin silloin aivan
eri perspektiivissä tämän jutun suhteen. Totta puhuakseni kaduin jälkikäteen, kun
sain tietää tietyistä asioista enemmän. Olen todella pahoillani tuon suhteen, vaikka
en ole sitä sinulle mitenkään ilmaissut..
Et ehkä näytä kaikkia tunteitasi, mutta olen kyllä joskus huomannut tietynlaista
ynseyttä minua kohtaan joskus. Ymmärsin sen tietyllä tavalla, jonka hän saattaa
tietääkin, jos on asiaa pohtinut. Täytyy myöntää etten vieläkään oikein tajua sitä,
mistä nyt tuulee. Sen ymmärsin, että olisin voinut jättää tiettyjä asioita kertomatta.
Näiden jälkeen en olekaan puhua pukahtanut mitään "siihen ilmansuuntaan" tästä
asiasta, vaikka kerrottavaa olisi ollut ja ehkä tulee vielä lisää... Olen läksyni oppinut!
enkä minä sua...vaan näinhän se on, joskus voi vaan vahingoittaa toista tietämättään, olin silloin enemmän kuin närkästynyt. Ja pettynyt..mistään maatakaatavasta jutusta ei ollut kysymys,mutta...
"kerrottavaa olisi ollut ja ehkä tulee lisää.."...hmmm.. enpä taida olla kuitenkaan minä, minusta nyt ei sen ihmeempää kerrottavaa löydy, suurennuslasillakaan. Paitsi jos haluaa keksiä.
Muutenkin, en ymmärrä sitä, että puhutaan toisista ihmisistä, kun he ei oo paikalla, ja sitten vielä pahaa tai huonossa valossa :/..kertoo paljon puhujasta! Mulle jäi tunne, että kyse oli pilasta, mut se siitä.
Kuinka voit rakastaa häntä, jos et edes tunne häntä? On varmasti olemassa henkilöitä,
jotka tuntevat sinut paremmin, kuin minä. En sanoisi silti, etten tunne sinua lainkaan.
On kai se aika selvää että et ole hän, koska ei tällä palstalla voi käydä niin...
Jos haluat jättää asian selvittämättä ja jäät itseksesi katkeroitumaan, et tiedäkään
millaisen karhunpalveluksen teet hänelle ja taatusti myös itsellesi... Itselläni on
luullakseni häntä tyydyttävä selitys teoilleni. Ehkä sillä kaipaamallasi henkilöllä
on myös. Tiedän kokemuksesta, että tällaiset jutut kääntyvät pahimmillaan ikäviksi,
kun niitä pyörittelee päässään antamatta toiselle mahdollisuutta selittää.. En tietenkään
tunne teidän tapausta, kun et varmaankaan ole hän ;)
Luulet ettei sinusta löydy mitään ihmeellistä. Minä olen ainakin löytänyt hänestä vaikka
ja mitä ihmeellistä - pelkästään positiivisessa mielessä! :D
Lisäksi vielä sellanen juttu, että ei kannata uskoa kaikkia niitä juoruja, joita hänestä
kuulet. Vielä vähemmän siksi, jos et edes tunne häntä. Ota selvää hänestä! :)
mun pääni on vain pyörällä :)..hänestä. Sehän on selvää, koska hän antaa ymmärtää..mutta pitää silti välimatkaa.
Voi rakastua, vaikka ei paljoa toisesta tietäiskään, mulle rakkaus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta..sehän tässä pelottaakin. Ja tunnehan minä. Mutta kaikkein hölmöintä tässä olisi, jos olisinkin kuvitellut kaiken.
MIHIN MAANRAKOON SILLOIN KAIVAITUISIN?
Ja mähän oon ihana ja ihmeellinen..isolla luudalla pitää miehiä pois ajaa, jotteivat päälle tunge ;)..niin se vain menee, sitä mitä haluu ei saa, mitä sais, ei haluu. Julma maailma...
laki, luulisin :) Itsekin haluan sitä, mitä en voi saada. Hän on jokseenkin tavoittamaton.
Käsitykseni on kuitenkin muokkautunut hänestä ja mahdollisesta suhteesta. Olen kai palannut
todellisuuteen. Kaikki on mahdollista... :)
Itse puhuisin ihastumisesta, jos ei tunne toista... Olen ollut aika lähellä rakastua
niin, miten sen itse määrittelen ;) Pidän hänestä valtavasti, enkä tekisi tieten tahtoen
pahaa... Ihan hyvin voisin rakastua täysillä "uudestaan" :D
sinä voisit olla hän, tai siis hän voisi kirjoittaa juuri noin, kun mietin tarkemmin, mutta silti...
Samankaltaisia tilanteita on varmasti hirmu paljon..ihan klassinen sellainen.
Hän voi olla minuun ihastunut, ei varmaan muuta, mutta minä..voiko tätä tunnetta enää sanoa ihastumiseksi, rurahtanut olen. Ja kulkenut sumuverho silmilläni jo pitkään, tututkin ihmettelee, mikä mulla on, missä atmosfäärissä elelen :), arki alkaa jo kärsiä, siivoomiset, unohtelen asioita,...joo, jotain pitää tapahtua, ennenkuin mulle tapahtuu jotain, eikä edes sydän säry.
Täysillä rakastuminen, se onkin jotain aivan ihanaa, se on sellainen energialataus, jonka antaa toiselle ja saa myös, molemmin puolin :))
Mä haluan rakastua..
Juu ei kaikkee henkilökohtasta kannata huudella ympäriinsä. Hyvä että tiedät sen nyt. Parempi myöhään kun ei milloinkaan...
ja tääkin kommentti tuli ihan täältä jostain sivusta ;)
samankaltaisia tilanteita paljonkin. Onhan se silti hauska kuvitella, jos toinen
onkin oikeasti juuri se kiinnostuksen kohde :) Itse en edes jaksa sen kummemmin
määritellä omia tunteitani, koska ne ovat olleet melko huikeaa vuoristorataa..
Siinä meinisi vain pää pyörälle. Olen varmaan tajunnut sen, että ei siinä mitään
maatakaatavan ihmeellisiä juttuja tarvita, että voisin rakastua häneen totaalisesti :)
Jos todella rakastat häntä, uskon että se paistaa jostain taustalta läpi, olitpa
sitten mielstäsi vaikka nyrpeä häntä kohtaan. Jos hän pitää sinusta ja ymmärtää
sinua edes jonkin verran, hän varmaan näkee sen ynseän kuoren lävitse...
Ei mikään kuitenkaan estä sinua antamasta enemmän huomiota hänelle ;)
Nyt kun muistelen tarkemmin taakse jäänyttä aikaa, muistan sieltä todella monta
tapausta, jolloin olisin halunnut rutistaa sinua. Sinulla on todella kyky murtaa
minun järjellinen suojamuurini :) Ja saada minut sekaisin... Kai ne on jotain
rakastumisen ensioireita :D
Heh, välillä kirjoitan hänestä, välillä sinusta... Ymmärrät varmaan...
kun mietin ,että jos ootkin hän, siis mäihis hyvä tuuri kävisi, mutta pitäisitkin minua, siis tätä kirjoittajaa, eräänä toisena naisena, siis minun kannalta katsottuna:))...ja sinä voit olla henkilö, joka oikeesti minua tavoittelet, mutta et olisikaan se minun mielitietty, vaan joku joka kaihoisasti minua aina katselee..meniks liian hankalaks..no, mä oonkin nainen :)...mut en peluri, vaan kaukana siitä.Parempi täällä vaan kirjoitetta tunteitaan, kuin etsiä ketään..saa vaan päänsä sekaisin. Silti tosi hauskaa ;)
Vaikka asiat pysyy mulla salassa, en osaa omia tunteitani rakkausasioissa salassa pitää, kyllä ne väkisin naamasta näkyy.
Ei estä kyllä antamasta huomiota...jos hän siitä välittäisi. Oletko miestyyppi, joka itse haluaa olla se, joka antaa huomiota, naisen kuuluu ottaa vastaan? Nainen ei saa olla aktiivinen..tai liian innokkaat naiset ei kiinnosta sinua :)..haluatko heiluttaa tahtipuikkoa?
Miehistä ei ota aina selvää, tosin mikään asiantuntija en olekaan, mutta jos mies ei puhu, olisiko se ujoutta vai mahdotonta ihastumista vai merkki, "älä lähesty mua"..
Välillä oon kyllä ihan ulalla!!
Tuo kuulostaa uskomattomalta..haluat rutistaa..mua. Siihen olisi ollut tilaisuuksia, vaan olisinkohan säikähtänyt (iiik)! Tilanteesta riippuen, silloin olisin halunnut tietenkin heittäytyä sun syliin ihan vaan, mites siinä olis käynyt, huimausta, missä istuin, uuuhhh.. mun kontrolli olis varmaan pettänyt
ei olisi ollenkaan hauskaa tietää, jos sinä oisit hän, mutta minä en olisikaan se sinun
tunteidesi kohde. Olen kuitenkin kokenut jo monenlaista, joten ei se saisi minua
valumaan maan rakoon. Ehkä nämä kokemukset on vaikuttanu minuun sillä tavalla,
että suhtaudun aika varauksella sinuun (tai häneen).. Ajattelenkin, että hänellä on
tämän suhteen avaimet. Tuosta huomion antamisesta sen verran, että hän kyllä
huomioi minua, mutta se riippuu niin tilanteesta ja "ympäristöstä" :)
Olen sellainen, että haluan antaa naiselle huomiota, mutta en ole se tahtipuikon
heiluttaja. Haluan toki myös saada huomiota, mutta ehkä olen siinä mielessä tyhmä,
että saatan näyttää välinpitämättömältä, jos saan häneltä huomiota. Sisimmässäni
tietenkin hymyilen leveästi :) Sekin riippuu niin paljon siitä "ympäristöstä"... On
totta, että en pidä liian innokkaista naisista noin yleisesti ottaen. Hän kuitenkin
saisi vaikka hyppiä seinille ilman että menettäisin kiinnostukseni häneen, koska
tunnen häntä jonkin verran, ja tiedän, että pidän hänestä omana itsenään....
On varmasti vaikea tai mahdoton päätellä toisen tunteita, jos hän pitää suunsa
aina kiinni. Siinä voi olla kyse ujoudesta, itseluottamuksen puutteesta tai sitten
hän yksinkertaisesti pelkää paljastavansa tunteensa, jos avaa suunsa väärään
aikaan... Itse olen ollut myös hiljaa. Se on johtunut varmaan noista edellisistä
asioista. Jos tuntee paremmin, ujoudella ei ole niin merkitystä ja itseluottamus voi
kasvaa hänen edessään. Jos hän huomioi ja näyttää tunteensa jotenkin, pelko
omien tunteiden paljastumisesta voi hieman hälvetä. :) Kuulostaa yksinkertaiselta.. ;)
On tää elämä vain uskomatonta! :) Luulen, että olisit varmaan kiljaissut heti tuon
iiik -huudon ja tipahtanut siltä seisomalta ottamaan lukua :P Hän tuli kerran ihan
luontevasti melkein syliini. Luulen, että hän teki sen tarkoituksella :) Siinä tilanteessa
olisi tehnyt mieli laskea toinen käteni hänen harteilleen ja nojautua häneen ;) huh!! :)
Ei kukaan voi aiheuttaa samanlaisia väristyksiä! :D Ihan mieletöntä...
sinun tekstiä :)...olet kuin hän.
Vaan uskon, että saat hänet syliisi vielä joku kerta..olin se sitten minä tai se oikea. Pitkä odotus palkitaan, se on sen arvoista, kuuluu asiaan..
Hieman tuli pelottava olo lukiessa, kaikki tuli niin lähelle, todeksi..alkoi jo huipata ;), taidan karata....
Vai että karata :) Teepä ihan huumorilla se, niin saadaan tämäkin juttu selvitettyä,
kunhan vain palaat vaikka viikon päästä... tai... vaikka parin päivän ;) No joo...
Pelottava olo? Pelkäätkö minua tai siis häntä? Rakastat ja pelkäät..? :) Vai tunnetko
samanlaista jännitystä kuin minä, kun olet tekemisissä hänen kanssaan :)
Oho... Tulipa kysymyksiä mieleen... En tarkota, että sun pitäs vastata noihin, mutta
tuli vain mieleen... Kerro mulle vaikka sitten face-to-face, jos minut tästä tunnistit.
En todellakan häpee myöntää kirjoittaneeni näitä, jos hän sattuisi kysymään. Joten
ei muuta, ku hihasta kiinni, jos kiinnostaa.. :)
Joo, yhdyn tuohon aikaisempaan "hellää aatosta face-to-face..." ajatukseesi täysin.
Se vaatii jonkin verran myös rohkeutta, mutta ei kuitenkaan mahdottomasti.
nyt kuitenkaan, kun olit niin kiinnostunut ;)..
Kun kysyit, pelkäänkö, joo..tai jännitän, ihan liikaa. Se on ihan hölmöä, koska minusta saa ihan väärän kuvan..en osaa ilmaista itseäni oikein, sanoa oikeita sanoja :)...enkä kyllä ole mikään jännittäjä. Varmaan ajattelen pilaavani kaiken..koskaan en ole ollut näin rakastunut ja näin epätoivoinen. Sitähän en missään nimessä haluu olla..ja siitä seuraa, että koitan unohtaa, olla vaan.
Hän on mun seurassa erillainen kuin muitten, ja oonkin joskus ihmetellyt sitä..en saa selvää, onko se välinpitämättömyyttä, vihamielisyyttä.
En tiedä, mihin joudun tunteitteni kanssa, huh huh..mitä niille teen, olenko yksin ja jos olen, mitä sitten, kai se joskus selvii...??
En ole rohkea, sen voin sanoa...mutta suora ja rehellinen :)..jos se tilaisuus tulee kohdalle, kerron, puserran sen vaikka itsestäni ;))
Ps. luetaan sitten yhdessä näitä juttuja täältä..
samat ajatukset, haluan, haaveilen, odotan.
Rakastan sinua niin paljon.
En enää tiedä miten tulla vastaan..
En ole varma mistään.
Me voidaan päättää, että ei pitkitetä tätä enää ja nyt ollaan yhdessä, mutta se vaatii molemmilta todella paljon. Tiedän että se olisi sen arvoista, mutten pysty ilman sinua.
me voitais olla jotain upeeta (siis hän ja minä)...mut enhän anna mahdollisuutta, ja toisaalta ei tuo sinunkaan tilanne ole oikein suotuisa, ei rohkaise mua.
Tuntuu, että etäämmäks meet..
"luulet, että vihaan sinua.."
Miksi luulen näin?
käyttäydyn enemmän siihen suuntaan. Eikä, se on vaan mun itsesuojelua, haluan sinun uskovan niin...
tilaisuus vielä tulee! En edelleenkään usko, että voisit olla hän, mutta jos te olette
sopivat toisillenne, niin tilanteet vain yksinkertaisesti kääntyvät niin, että saatte
toisenne. Se on varma! :) Jos niin ei käy, uskon ainakin omalle kohdalleni, ettemme
edes olisi sopineet. Sen aika ei ole kuitenkaan nyt...
Omat tunteeni seilaavat eteen ja taakse sen mukaan, mitä hän voisi suhteestamme
ajatella. Niin myös tämän ihastukseni kohteen tunteet varmasti tekevät, ja niin on
myös teidän välillä. Edellyttäen, että niitä tunteita on... Ja jos niitä on, sen näkee
tai vaikka sitten aavistaa :)
Kaikki on mahdollista! :)
hyvä joskus vaan antaa tapahtua, muuten voi joutua loppuelämän näppejään nuolemaan.
Ehkä se on niin, kun on koko elämän saanut taistella itse, kukaan ei ole mun puolesta tehnyt mitään...on niin itseellinen, ettei osaa antaa tunteitaan toiselle..aina on taustalla se piru, joka varoittelee. Kun selvii vaikeista tilanteista, aattelee, helposti, tuohon en halua joutua toista kertaa...ja kiertäää karikot.
Taitaisin olla hyvä parisuhdeneuvoja :)..osaisin neuvoo muita, vaan en itseäni.
Anonyymisti täällä ollaan, ihan hyvä niin..mut silti se lämmin kainalo, se olisi jotain , jos sitten joskus :)
oletteko varattuja, ajattelin vain kun sanoit, ettei ole aika nyt ja ajatukset velloo edes takaisin..?
Joskus käy varatullekin näin...