en tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa tästä, aattelen että se kuuluis tänne..
nimittäin, olen aivan hirveän yksin..olen tosi suuresta perheestä kotoisin ja olen lestadiolainen.
muutin toiselle puolelle suomea työnperässä ja en ole saanut vielä yhtään ystävää täältä vaikka on kulunut jo useita vuosia..
seuroissa en ole juuri käynyt, en viitsi lähteä yksin. paitsi jos joku vieras toiselta paikkakunnalta on käymässä, menen hänen kanssaan..
oli mulla muuan ystävä aluksi, mutta hän käytti mua "hyväkseen" kun mulla oli auto.. kyytiä vain tarvitsi..
olen kyllä luonteeltani puhelias.. ei vain ole pokkaa alkaa ry:llä ollessani kysellä edes mitään vieruskaverilta..tuskin siinä mitään keskustelua syntyy..
olen aina yksin, onneksi viikolla on töitä.. viikonloput ovat ihan hirveitä! ei ole kenen luokse mennä kylään, en kuulu mihinkään porukkaan..pakko silti asua täällä kun vakiotyö on täällä..
voisitteko mitenkään auttaa mua..???
toki tiedän että on muitakin yksinäisiä..en vaan tiedä mitä tehdä..
nimittäin, olen aivan hirveän yksin..olen tosi suuresta perheestä kotoisin ja olen lestadiolainen.
muutin toiselle puolelle suomea työnperässä ja en ole saanut vielä yhtään ystävää täältä vaikka on kulunut jo useita vuosia..
seuroissa en ole juuri käynyt, en viitsi lähteä yksin. paitsi jos joku vieras toiselta paikkakunnalta on käymässä, menen hänen kanssaan..
oli mulla muuan ystävä aluksi, mutta hän käytti mua "hyväkseen" kun mulla oli auto.. kyytiä vain tarvitsi..
olen kyllä luonteeltani puhelias.. ei vain ole pokkaa alkaa ry:llä ollessani kysellä edes mitään vieruskaverilta..tuskin siinä mitään keskustelua syntyy..
olen aina yksin, onneksi viikolla on töitä.. viikonloput ovat ihan hirveitä! ei ole kenen luokse mennä kylään, en kuulu mihinkään porukkaan..pakko silti asua täällä kun vakiotyö on täällä..
voisitteko mitenkään auttaa mua..???
toki tiedän että on muitakin yksinäisiä..en vaan tiedä mitä tehdä..
Vastaukset 31
Vanhimmat
Miksi sitten käyt sellaisessa hengellisessä yhteisössä jossa ei saa kontakteja? Mikä pitää rauhanyhdistyksellä?
Luulisi hauskempiakin paikkoja löytyvän kuin umpimieliset ja töykeät vanhoillislestadiolaiset rauhanyhdistyksellään...
joo.. oon minä miettinykki.. mutta haluan että elämääni kuuluu jokin turvapaikka.. vaikka käynkin harvoin..
mutta olen kyllä jutellut joskus.. kun tarkasti muistaa...
niin keskustelu pyöri koko ajan vaatteissa..voitteko kuvitella.. aikuiset ihmiset arvioi toisten vaatteita.. siellä.. ihan oikeesti.. mulle on ihan sama mitä pitää päällään.. kuhan ei alasti ole.. tyypit oli iältään yli 30....
Ymmärrän... olen kokenut samaa... on ollut tunne ettei niidee päässä liiku mitään syvempää. En löytäyt koskaan ry:ltä sielunystäviä. Jätin koko paikan.
Sen jälkeen olen löytänyt samanhenkisiä, syvällisiemmistä asioista kiinnostuneita ja aitoja ihmisiä. Reiluja ja mukavia.
Onnea ja Jumalan siunausta Sinun elämääsi! Muista että elämä eletään NYT. Ei eiliseen katselelen eikä tulevaisuutta peläten, vaan juuri nyt, tässä hetkessä.
Sanon tämän siksi että ymmärtäisit että kaikkea työn ulkopulista elämää ei tarvitse sitoa vl:teen.Vl ja työn ulkopuolella voi harrastaa monen laista. Ja sitä kautta voi tutustua monenlaisiin ihmisiin. Ja kyllähän haratekuvioissa vl törmäilee.
Ikävää jos koet tuleesi vl:ssa "hyväksikäytetyksi". Kuitenkaan tuo ei tule mitenkään yllätyksenä sikäli että jossain mielessä olen kokenut samaa... minulla on arvoa vain silloin jos teen mahdollisimman paljon talkoita tavalla tai toisella. Onko ihmisen arvo siinä kuinka paljon hänestä voi hyötyä tai kuinka paljon häntä voidaan hyödyntää siionin työssä.Vain työpanos on arvokas ihminen ei. Monesti näin on ikävä kyllä.
"ei vain ole pokkaa alkaa ry:llä ollessani kysellä edes mitään vieruskaverilta..tuskin siinä mitään keskustelua syntyy.."
Voisithan joskus kokeilla kepillä jäätä, eihän sitä koskaan tiedä. Eihän se ota joskaan ei vältämättä anna. Elämälle kuitenkin on jasettava olla avoin vaikka usein tuntuukin toisinaan hyödyttömältä...
Voimia
...Jatka siis juttujasi. Ovat mielenkiintoisia - varsinkin meille - ex lestoille.
Aina silti jotakin, sanoi seppä, kun epäonnistui takomaan hevosenkenkää.
Hyvää vointia Sinulle, toivottaa observer!
Vl:t eivät ole mitään talkooihmisiä, eivät tosiaankaan. Talkoot ja tekemiset eivät ole ihmisarvo/uskonarvo, onneksi.
Kuitenkin jossain vaiheessa jäin miettimään että jos osalistuisimme koko perheellä kaikeen toimintaan niin meillä ei taitaisi olla montaa sununtaita vuositasolla jolloin koko perhe olisi vain kotona.
Jos osalistuisimme kaikeen toimintaan se tarkoitaisi pitkälti sitä että koti muutuisi hollituvaksi jossa joku on aina tulossa tai menossa.
Se myös tarkoitaisi sitä että päivät ohjelmoitaisiin tarkan minuutiaikataulun mukaan ja lapset kasvaisivat siihen että koko ajan ollaan menossa tai tulossa.
Ehkäpä tätä kautta tulisi täytetyä se inhimillinen tarve päteä ja tuntea itsensä tarpeeliseksi. Kuitenkaan ihmisen arvo ei ole hänen "käytöarvossa".
En ole lainkaan varma että on hyvä että me edes ry töillä täytämme päivät niin ettei meillä jää lainkaan ajatella mikä on tässä elämässä oikeasti tärkeää.
Oikeasti tärkeää ei ole ry:n työ vaan se että meillä on oikeasti aikaa kohdata lähimmäinen onpa hän sitten vl tai ei uskovainen tai uskoton.
Tämä on totta, vaikka vl-uskovat ovat todella huonoja talkoileen, niin monesti siellä kohtaa lähimmäisen.
""Oikeasti tärkeää ei ole ry:n työ vaan se että meillä on oikeasti aikaa kohdata lähimmäinen onpa hän sitten vl tai ei uskovainen tai uskoton.""
Ja tärkeää vl-uskovien olisi kohdata muitakin lähimmäisiä kuin vl-ihmiset.
Tämä on hoitokokousperuja, ettei olla tekemisissä muiden kuin vl-uskovien kanssa.
Aikasemmin, ennen hoitokokouksiaalimman oltiin yhteydessä hyvin paljon mm. naapureihin.
kuinka ex-lesta voi erehtyä niin pahan päiväisesti että alkoi kirjoitusvirheistä morkata hyshysiä joka kirjoittaa AINA ASIAA.
Oletkohan oikeasti ex-lesta? Taidat olla sisäisesti ex-lesta, mutta ulkonaisesti yhä kulkenet ry:llä.
Vai menikö hyshysin kirjoitusvirheiden arvostelu yöajan piikkiin?
Hyvä että pyysit anteeksi, mutta jotenkin epäilen ex-lestadiolaisuuttasi.
Sinä siis ajattelet niin, että ihmisen, joka moittii toista kiroitusvirheistä, on pakko olla lestadiolainen? Heh. On valitettavaa, jos itselläsi on huonoja kokemuksia lestadiolaisuudesta, mutta ei se minusta oikeuta koko yhteisön tarkoituksellista mustamaalaamista. Jumalan siunausta sinunkin elämääsi, saaraleena!
että oudoksuin kuinka ex-lesta kritisoi vl-oppien kritisoijaa - kirjoitusvirheistä. Minusta se ei vaikuttanut uskottavalta.
Mutta et ollut ymmärtävinäsi.
Itse en moittisi edes tiukinta hoitokokousten puolustajaveeällää - kirjoitusvirheistä. Vaikka olenkin ex-lesta. Sisällöstä sitäkin enemmän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000028323362#22000000028323362
Tässä näyte tämän "ekslestan" ? tekstistä!
Tämä kirjoittamisen arvotelija oli pienellä oolla. Taisi olla vielä onserver. Mutta observerinä onserverin tekemisia anteeksi pyysi ihan vl-tyyliin "jos olen ... niin anna anteeksi".
ex-lestaksi ja Observerista observeriksi on käynyt hyshysin opettajan tie ...
...
'kuinka ex-lesta kritisoi vl-oppien kritisoijaa - kirjoitusvirheistä'
ei ollut mitään epäuskottavaa. Ihmiset ovat erilaisia, ja heitä häiritsevät erilaiset asiat.
Minuakin häiritsevät pahasti kirjoitusvirheet, enkä mahda sille mitään. Sillä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan vakaumuksen tai mielipiteitten kanssa. En viitsi niistä kuitenkaan huomautella, ja lukihäiriön ymmärrän hyvin.
Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta. Voisinpa auttaa asiassa. Minkään sortin lestadiolainen en kylläkään ole, mutta tuskinpa se on merkittävä asia Sinullekaan.
ainahan voi auttaa.. mulle on samantekevää että onko ystäväni lestadiolainen vai ei...
totta, elä jää yksin, ota kontaktia kaikkiin ihmisiin vl ja muihin, tärkeää on, että olet ihmisten kanssa.
Mene kansalaisopistojen kursseille, nyt ne alkaa.
Myös ry:n keittiöryhmään yritä päästä mukaan, sieltäkin voi löytää juttukavereita/ystäviä.
Todellisen ystävän löytäminen on vaikeaa, rakas ystävä on lahja Jumalalta ja Jumalata sitä kannattaa rukoillakin.
olen kyllä monena ties kuinka monena iltana ristiny käteni..itkun kanssa..
keittiölläkin olen ollut.. siitä piti päästä eroon.. siellä työ oli ihan hirveää.. en tajunnu mistään mitään..pompoteltiin paikasta toiseen..
täällä ihmiset ovat ihan erilaisia.. jotenkin välinpitämättömiä.. pohjoisessa ollaan paljon huolehtivaisempia...
meidän kaikkien pitää mennä itseemme ja katsoa ympärillemme näemmekö yksinäisiä ihmisiä.
Kyllä vika on meissä kaikissa, olemme välinpitämättömiä lähimmäisiämme kohtaan.
Hyvä kun toit tämän esille, aion ensi kerralla kun mene seuroihin katsella ympärille ja alkaa jutteleen yksinäisen näköisille ihmisille.
mistäs sen tietäs vaikka se olisinkin minä... :D
hakea apua täältä, koska täällä niin paljon jopa "tarkoituksellista negatiivista" suhtautumista vl:iin. >>>>en tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa tästä, aattelen että se kuuluis tänne.. nimittäin, olen aivan hirveän yksin..>>>
Muuten kysymyksesi on erittäin tärkeä ja huomioonottamisen arvoinen.
Tuosta yksinäisyydestä täällä on ennenkin puhuttu ja olen myös kokenut sitä samaa, jopa vieläkin kypsällä iällä. Itse olen ulkopuolelta tullut tähän uskoon, puoliso ja lapseni eivät ole uskomassa.
En ole itsekään mikään aktiivinen.
(maailmanreissulla menopaikoissa kävi kyllä "viuhka", mutta siellä ne kontaktiyritykset saattoivat olla vähän arveluttaviakin.)
Ehkä se arkuus ottaa kontakteja muihin on itsensä aliarvioimista. Kukaan ei ole toistaan parempi. Kaikki Luojan luomia ja saman Isän lapsia.
Sinulla ei varmaan ollut tuota yksinäisyyden tunnetta entisellä kotipaikkakunnallasi, koska perheesi oli vl:iä ja sinulle on siellä ehkä muodostunut ystävät jo lapsuudesta saakka, ikäänkuin tukivekko.
Tiedän tuon ahdistavan tuskasi vieraalla paikkakunnalla, samankaltaista sain kokea nuoruudessa kotoa pois muuttaneena. Kesä oli kaunis ja yksinäisyys puristi rintaa. Syksyn ja talven tullessa vähän helpotti jostain syystä, muuten tilanteen ollessa sama. Tärkeintä on kuitenkin se, että saamme pysyä uskomassa. Yksin emme ole taivasmatkalla, sillä Jeesus on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti Pyhän Henkensä kautta. Uskoa ei kannata jättää.
Seuroissa puhujien tulisi ehdottomasti ottaa tämä asia esille ja kehoittaisivat kanssakäymisiin, missä vaan näette yksinäisen seuravieraan. Ettei jonkun taivasmatka vaan senvuoksi katkeaisi. Harvapa sitä kuitenkaan yksin haluaa olla. Hyväksyntää jokainen kaipaamme, vaikka verkkoon uisi uusia kaloja, niitä yksinäisiäkin kaloja on valittava, etteivät lähtisi pois ja uisi vieraisiin vesiin.
>>>>niitä yksinäisiäkin kaloja on valittava, etteivät lähtisi pois ja uisi vieraisiin vesiin. >>>>
Niitä yksinäisiäkin kaloja on vaalittava
"Seuroissa puhujien tulisi ehdottomasti ottaa tämä asia esille ja kehoittaisivat kanssakäymisiin, missä vaan näette yksinäisen seuravieraan."
Eikö teillä vl-uskovaisilla ole luonnostaan sydäntä eikä empatiakykyä, kun pitää erikseen tällaisestakin asiasta oikein saarnamiehen arvovallan kautta teitä kehoittaa.
Kun kyse on pienistä yksinkertaisista asioista, toisen kohtaamisesta omana itsenään, toisen huomioimisesta, ystävällisistä sanoista toisten kohtaamisesta sisarina ja veljinä?
Onko SRK:n lakihenki tappanut teistä normaalin kyvyn myötätuntoon?
Minulle on näitä viestejä lukiessani muodostunut sellainen käsitys, että VL-uskovaiset eivät uskalla kertakaikkisesti tehdä mitään, mitä ei ole saarnamiehet selkeästi ilmoittaneet sallituksi!
Pelko joutua hoidetuksi on ilmeisesti niin vahva, että minkäänlainen omatoimisuus ei ole mahdollista!
Ei todellakaan uskoisi, että eletään vuotta 2007, sillä nuo menettelytavat luulisi jo kuuluvan hamaan menneisyyteen.
...yleistää?
"Eikö teillä vl-uskovaisilla ole luonnostaan sydäntä eikä empatiakykyä, kun pitää erikseen tällaisestakin asiasta oikein saarnamiehen arvovallan kautta teitä kehoittaa."
Hei kuule. Mietipä vähän mitä tahansa tilannetta, jossa olet ihmisjoukossa muutaman sadan muun ihmisen kanssa. Vaikka yliopiston luentosalissa, risteilyllä tai rockfestivaalilla, tai missä tahansa. Aika harvalla ihmisellä on "luonnostaan sydäntä ja empatiakykyä" etsimällä etsiä joukosta yksinäisiä ihmisiä ja mennä juttelemaan. Tämä on vain fakta, eikä se liity millään tavalla lestadiolaisuuteen sinänsä. Toki olisi valtavan hyvä asia, jos tuollaisia ihmisiä olisi enemmän, mutta tosiasia on se, että jos haluaa tutustua ihmisiin, niin on itsekin oltava hieman aktiivinen.
Itselläni on vl-yhteisön toiminnasta kokemusta sekä isolta että pieneltä paikkakunnalta. Isossa porukassa on se haitta, että siellä ei ehkä tule niin helposti huomatuksi, joutuu itse olemaan aktiivisempi, mutta toisaalta siellä on ehkä suurempi mahdollisuus löytää ihmisiä, jotka ovat "samalla aaltopituudella". Pienemmällä paikkakunnalla pääsee ehkä helpommin mukaan kuvioihin, voi olla passiivisempi, mutta toisaalta ei ole juuri varaa "valita" seuraansa. Sekinhän on totta, että joidenkin kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten, olipa lestadiolainen tai kuka tahansa.
Aloittajalle ja kaikille muillekin toivotan Jumalan siunausta elämään myös tässä asiassa. Mitä teetkin, niin muista aina mikä on lopulta tärkeintä tässä elämässä!
Viikonloppuisin mee uimahalliin.Käy kävelyllä/lenkillä.Hommaa koira,sitä ulkoiluttaessa,monesti syntyy juttua toisten koira-ihmisten kanssa.Käy seuroissa/kirkossa.Mee kaffilaan,puistoon.Autolla pääsee..Käy viikonloppuna tallinnassa vaikka bussi-ryhmässä,siinä väkisinkin tulee juttuun outojen kanssa,jopa saa ystäviäkin...tässä alkuun jotain,mikä on mua auttanut,oli tuo koira-juttu.
jos tunnet yksinäisyyttä suuren joukon seassa. Ei sitä pakko ole asua siellä, jos tuntee että ei kuulu joukkoon, niin minä tein.
oikeapaikka puhua tälläisestä asiasta.
voisitko kertoa, missä sitten on parempi paikka