adhd lapsen kanssa

tarvitsee usein erityisopetusta.....erityisluokka missä vähemmän oppilaita.

Moikka!
Haastavan homman olet saanut!
Itse olen ADHD-aikuinen, lapsellani on myös ADHD. hän siirtyi juuri normaaliopetuksen puolelle.
Ongelma ei ole lapsen älykkyys, eikä (yleensä) laiskuus, vaan oikea kyvyttömyys keskittyä pitkäjänteisesti.
Tavallisella nuorella keskittymiskyky kestää hyvin n. 15 min ja vasta tämän jälkeen ajatukset pitää pitää väkisin opettajan puheessa. ADHD-nuorella tämä 15 minuuttia saattaakin olla 1-10 minuuttia tapauksesta riippuen.
Motorinen levottomuus ei ole merkki halusta häiritä, vaan se on pakonomaista, tarpeen aivojen herättämiseksi.
Kun aivot "nukahtavat" ne pitää herättää ja liikkuminen on hyvä keino siihen.
Stimulantteja puolestaan ovat esim. kahvi, kokis, energiajuomat ja surullisen usein itselääkintänä aikuisilla sitten viina tai huumeet.
ADHD-lapsi kokee itsensä herkästi ulkopuoliseksi, kenties jopa huonoksi oppilaaksi, kun ei pysty "samaan" kuin muut.
Toisaalta suuresta, häiriötekiöiden täyttämästä luokasta eriyttäminen tehtävien ajaksi olisi hyvä keino tukemaan keskittymistä, mutta se lisää lapsen ulkopuolisuuden tunnetta.
Meillä auttoi, kun lapsi sai luvan tarpeensa mukaisesti seistä luokan perällä kuuntelu ajat. Hän hiukan liikehtii, kenties käveleekin hiljaa,mutta liike auttaa kuuntelussa. Muut oppilaat ovat sanoneet, että ei häiritse. Ainakin lapseni malttaa olla hiljaa....
Hiljaisen työn aikana lapseni saa käydä teroittamassa toisessa päässä luokkaa suoraan roskikseen. Välillä tämä teroitusreissu sisältää kierroksen luokan ympäri, mutta taas jaksaa keskittyä ja mikä muiden kannalta tärkeintä, lapseni malttaa olla häiritsemättä muita.
Läksyt teemme osissa. 5-10min töitä, juttelu ja liikkumistauko ja taas 5-10min töitä.
On toki huomattavsti vaikeampia ADHD tapauksia kuin lapseni. JOskus voi olla, että ihan muiden oppilaiden takia oppilas on vietävä pois opetustilanteesta silläkin uhalla, että viimeinenkin motivaatio menee, sillä on kohtuutonta, että 20 muuta oppilasta jää jälkeen yhden vaikeuksien takia.
Toivottavasti kirjoituksestani saat edes "ensiapua". pidemmälle ajateltaessa, lapsi tarvitsee pysyvämpiä eväitä kuin hyvä ja tehtäväänsä paneutuva avustaja, eli jotain minkä hän voi kantaa mukanaan elämässään.

Onko tapauksessasi kertomallasi lapsella lääkitys? Niillä on saatu hyviä tuloksia! Eikä niitä tarvitse aina syödä, minä esim. saan reseptin, jos opinnoissa on paljon luentoja tai muuta keskittymisen kannalta erityisen haastavaa.

Toinen ehdotukseni on, että otat yhteyttä ADHD-liittoon, sinun on mahdollista päästä koulutukseen/ saada joku kouluunne opettamaan sinulle, opettajalle ja oppilaalle yhtesiä niksejä arkeen ;)
Kerro oppilaalle myös ADHD-valmentajista, auttoivat ainakin minua!

Motoriseen levottomuuteen suosittelisin esim. stressi palloa tms. jonka avulla lapsi pystyy kanavoimaan levottomuutta oikeaan suuntaan. Vähentää muuta häslinkiä. Keskittymiseen voisi muutenkin olla apua esim. kuulosuojaimista ja esm. sermistä jolla näköyhteyttä muuhun luokkaan rajoitetaan. Muutenkin adhd- lapselle olisi hyväksi mahdollisimman "neutraali ja pelkistetty" luokkahuone jotta olisi helpompi pysyä asiassa. Varmaan lapselle olisi hyvä käydä neuropsykologin tutkimuksessa jolloin kartoitettaisiin juuri hänelle sopivat tavat oppia ja samalla löydettäisiin mahdollisesti oppimisen esteet. esm. lukihäiriö. Suosittelen lukemaan alan kirjallisuutta ja juttelemaan esim. koulun psykologin kanssa jospa häneltä löytyisi keinoja pysäyttää oppilas.

Meillä on vasta pieni ADHD-eskarilainen, mutta uskallan kuitenkin jotain vastata. Hiljaa paikallaan oleminen on aivan mahdootn tehtävä, jos menee yli muutaman minuutin. Jos sen pystyy häiriöttömästi tekemään, lapsi käy jossain kiertämässä ja jaksaa taas istua.

Myös kaikki aistit on oltava mukana, lapsen olisi nähtävä jotain, jotta pystyy kuuntelemaan. Käsissä voisi olla joku, jota näpertää, niin pystyisi keskittymään. Yksi joka sopii näperrettäväksi on pala sinitarraa, sitä muovailee ja kuuntelee, tai sitten sellainen pieni avaimenperä, jossa jotain ryyniä sisällä. Jotain näperrettävää kuitenkin, jota voi tehdä ajattelematta sitä.

Yksi pointti on, joka turhauttaa lapsen on negatiivinen palaute. Tässä yksi päivä tuli TV-ohjelma, jossa mm. taikuri Timo Luttinen, jolla on ADHD. Hän sanoi, että pahinta on koko elämän jatkuva kielteinen palaute. Yritä kehua ihan pikkuasiaakin, jonka lapsi hoitaa oikein, sellaista, johon ei ei-AHDH-lapsen kohdalla edes kiinnittäisi huomita. Negatiivinen palaute yritä jättää kokonaan, anna lapsen ymmärtää, että näin kävi nyt, ja mietitten, mitenhän voisi seuraavan kerran hoitaa toisin.
Kielteinen palaute saa lapsen lopettamaan yrittämisen, se syö itsetunnon täysin.

Yritähän jaksaa pojan kanssa, näe ne pienet hyvät hetket ja yhdessä yrittämällä niitä voi tulla enemmän ja pidempiä. Keskustele myös vanhempien kanssa.

Jos haluat tosissasi auttaa tätä lasta ja et kyllin osaa, ota yhteyttä ADHD-keskukseen siellä loistavia kurssituksia, niin ADHD lasten vanhemmille kuin kasvatushenkilökunnallekkin! Itselläni ADHD lapsi ja kussitukset auttaneet paljon ja myös apua ja neuvoja sieltä saa kun rohkeasti ottaa yhteyttä!

Touhon on oikeesti vaikea antaa neuvoja kun kaikki on erinlaisia. Minun poikani rauhottuu hiukan kieltojen ja torujen sijaan kosketuksen avulla. Hän kun tekee tehtäviä niin silitän voimakkaasti kädelläni hänen selkää tai jos hän itse tekee ja nään että on levoton niin laitan käden hänen olkapäälleen niin se himpun auttaa siihen liikehdintään (osittain lastenpsykiatrisen opit)