olleet erityisesti nyt kun luonnossakin on voimakas hajoamisprosessi käynnissä?
Itse en kestä esim. lehtometsiä, ihan hirveä homeen haju. Mäntymetsät vielä menee.
Lähiviikkoina pientä kuumeilua, lihassärkyä, katkonaista unta ja rinnan täyteyden tunnetta.
Muuta selvää syytä en keksi kuin luonto. Muut homepaikat eliminoitu jo vuosien kokemuksella.
Itse en kestä esim. lehtometsiä, ihan hirveä homeen haju. Mäntymetsät vielä menee.
Lähiviikkoina pientä kuumeilua, lihassärkyä, katkonaista unta ja rinnan täyteyden tunnetta.
Muuta selvää syytä en keksi kuin luonto. Muut homepaikat eliminoitu jo vuosien kokemuksella.
Vastaukset 58
Vanhimmat
osittain sen mukaan, altistunko, osittain muuten vaan (kai). Tänään kävin paikassa, jossa luulin tulevani kipeäksi, mutta hämmästyksekseni totean nyt illalla, että olen paremmassa kunnossa kuin moneen viikkoon. Olen oireillut viimeiset neljä viikkoa putkeen koko ajan (paitsi en useimpina öinä), mutta tänään olen oireillut vain ohimenevästi parista ärsykkeestä (kuten astmalääkkeestä aamulla). Vähensin tässä inhaloitavia kortisoneja ja mietin, että siitäkö johtuu parempi kunto, vaiko siitä, että flunssastani on vihdoin kulunut riittävän monta viikkoa... Who knows!
Joskus siis positiivisiakin yllätyksiä.
Mielikin on hyvä, kun onnistuin leipomaan herkullisia puolukkamunffinsseja. Haluatteko maistaa? ;)
puolukat ovat varmasti terveellisiä, on tärkeää syödä kotimaisia marjoja kun niiden aika on. Nyt en metsään pääse huonon kunnon vuoksi, mutta ehkä joku sukulainen tuo vähän maistiaisia, sain vadelmiakin ison erän.
Tässä tämä kaipailtu ohje on. Hyvin onnistuivat ja kehuja saivat muidenkin kuin minun makunystyröiltäni. Nämä ovat tosiaan tavallista terveellisempiä, ku puolukoiden lisäksi (joita saa kaupan pakastealtaasta jos muutoin ei ole mahdollisuuksia) ohjeessa on leseitä aika paljon.
12 kpl puolukkamuffinsseja
75g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kauraleseitä (miksei myös vehnä-)
1 tl leivinjauhetta
1 dl puolukoita tei muita marjoja
0,5 dl maitoa tai kevytkermaa
Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna ja vatkaa kuohkeaksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaa. Lopuksi lisää puolukat ja maito, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin, ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 10 min.
Juuri söin yhden tuollaisen, nam. Mutta kyllä nyt yskittää, en taas tajua miksi, köh köh köööh. Että silleen. Hyviä herkkuhetkiä!
Kiitos ohjeesta.
Aion kokeilla lähipäivinä, mikäli peukalot alkavat paremmin heilumaan.
katselin parvekkeelta salamointia.. ilmeisesti riitti tähän ..
minulle sanottiin, ettei saisi eristäytyä..
no en pelkää mökkihöperöksi tulemista, elämää on sateella sisälläkin.. sitä oppii iloitsemaan niin pienistä
näköjään en osaa eristäytyä tarpeeksi - puristaa .. ihan turha yrittää nukkumista..
altistuskohan vie lihasvoimat.. monesta hommasta tulee tekniikkalaji, kun voimat ei riitä..
Näyttää pahasti siltä, että hirttoköysi kaulani ympärillä kiristyy kiristymistään jalkateräni- ja peukaloitteni ihotulehduksen takia.
Tarkoitan kiristymiselä sitä, että alkaa jo olla sillä hilkulla putoanko kuin kypsä hedelmä ihopolin iholääkärin käteen.
Puolestavälistä jalkapohjaa iho irtoilee sisäpuolen kehräsluuta myöten ja hehkuu tulipunaisena säestettynä ajoittaisella voimakkaalla ihokirvelyllä tai kutinalla. Peukaloista karsiutuu ihoa, myös oikeasta kämmenestäni.
Mikäli ihovauriokohdissa iho pääsee hetkeksikään kuivahtamaan (rasvaamista siis riittää), nahan joustamattomuudesta syntyy vereslihahaavoja.
Homeahdistus1:sen vinkin ansiosta (Frantsilan 11-yrttisalva) olen selvinnyt tähän asti lisänä kuusenkerkkäsalva kera jalkapohjassa käyttämäni 16-tuntisen voipaperin. Apteekkivoiteethan menettivät tehonsa jo ennen juhannusta.
En minäkään keksi muuta syytä PPP-ihottumani pahenemiseen kera ihotulehduksen kuin lumettoman ajan tuottamat homeet.
Keuhkoni ovat OK, koska PPP:ni aktivoitumisen (seuraus jalkaterävammasta) takia jo viime vuoden heinäkuusta olen pitänyt suojaimia visusti päässäni ODTS:n ja sen laukaiseman keuhkoputitulehduksen ehkäisymielessä. Ei veilä yhtään kertaa.
Homealtistuksen laukaisemilta nuha-kurkkukipureaktioilta en ole välttynyt.
PPP-ihotulehdukseni on pahentunut lumettomana aikana jo kolmannen kerran.
Eli en minäkään keksi ihotulehdukseni pahenemiseen muuta syytä kuin luonnonhomealtistus, koska pakkasten tultua ensimmäinen saamani ihotulehdus (laukaisijana polven sidekudosvamma) parantui,
Viime talvena ei ehtinyt parantua (alkoi kuitenkin parantua), kun pakkasia oli vain parisen kuukautta.
Saadakseni ihotulehdukseni aisoihin aloitin eilen Karin Havupuu-uutejuomakuurin. Kuuden desin pullo tuota uutetta maksaa 8,5 euroa.
Käyttäohje tehokuuriin 3-4 dl per päivä.
Kokeilen 3 dl:llä per päivä, eli kuukausiannos tulee maksamaan 133.50 euroa.
No männessähän tuo nährään kuinka ihotulehdukseni käy. Lääketieteen vaihtoehto on metotreksaattikuuri (syöpälääke), joka voi poksauttaa maksan ja/tai aiheuttaa keuhkovaurioita kuin myös tehdä muuta kivaa vaikkapa tukanlähtöä. Nyt lähtee muutenkin.
Muuten jotkut homekeuhkolaiset käyttävät kuureina tätä havupuu-uutejuomaa ja heidän kertomansa mukaan positiivisin tuloksin (päivittäinen energia lisääntyy).
No saas nähdä.
Kaikkea hyvää sinulle, kuin myös muille kanssakulkijoilleni.
Olet oikeassa homeherkkä siinä, että home näyttää tekevän iholle jonkun oudon reaktion.
Se vei nahkat molemmista kämmenistä, iho lähti kuin ois ollut käärmeen nahka. Sormen kynsien reunoja myötäillen! Tämä toistuu aina, eri asteisena: KUN joudun koskemaan käsillä hometavaroita- kesän ajan lähinnä käsien kämmenosasta iho hilseilee irti.
Mä olen käyttänyt aloe vera voiteita. Olen saanut niistä avun. Tosin mikään ei ole parantanut. Käytän kertakäyttöisiä käsineitä mahdollisuuksien mukaan. Pihalla laitan ensin muovikäsineet joiden päälle puutarhakäsineet. (pihatöissä, en toki muulloin).
Oletko kokeillut aloeta?(kukin saa eri tuotteesta avun)
Tämän hetkinen olo on::lievää kuumeilua, väliin alilämpöä, keuhkot puristaa, särkee, nenää turvottaa. Joissakin kohdissa ulkona silmiä kirvelee älyttömästi.
Tänä vuonna olen tähän mennessä säästynyt korvatulehduksilta, viimevuonna toistuvat tulehdukset ja korvakäytävän kutina, kutinaan useita Otiborin tippa kuureja, ehkä ne sitten lopulta nitisti korvasta jonkun "pöpön"?
Minulle pukkasi sisä ja ulkopuolen kehräsluun alaosaan punaiset läiskät jotka suihkussa lämmön vaikutuksesta tulivat tummanpunaisiksi, sitten niitä ilmestyi myös keskellä jalkapohjaa.
Ihotautilääkäri sanoi että on lanttiihottuma joka tulee kun ihoon pääsee jokin virus vaiko bakteeri ja sain kortisonisalvakuurin 2vkoksi.
Ei sitten auttanut.
Huvitti että miten voi olla mahdollista että iho menee rikki aivan molemmista jaloista ja samoista kohdin ja samoihin kohtiin iskee pöpö.
Viisas lääkärisetä ei osannut vastata, vaan sanoi että se on lanttiihottuma joka paranee kortisonilla.
No tuli sitten todettua että lääkärisetä oli väärässä, sekä ihottuman että hoidon suhteen.
Tk-lääkärin kanssa sovittu näytepalan ottaminen kun kelit viilenee..
No onpa sinulla ollut iholääkäri.
Oman PPP:ni ihoproffa totesi hetkessä. Tk-lääkäri katseli sitä ihmeissään ja antoi lähetteen ihopolille, jonka iholääkärillä ei ollut tunnistamisessa mitään vaikeuksia.
Vai totesi iholääkäri sinulle, että "lantti-ihottumasi" johtuu viruksesta tai bakteerista napakymppiperusteluistasi huolimatta,
Ihme ettei sanonut sienestä.
Työkaverini toistuvan kasvoihottuman iholääkäri totesi johtuvan jäkälästä, siis jäkälästä jonka kanssa työtoverini ei ollut edes missään tekemisessä. Jäkäläseppeleitä totesi joskus vieneensä omaisen haudalle.
Noita psorityyppisiä ihottumia näyttää olevan yhdellä jos toisellakin homeallergikolla.
Ehdottelisitko tk-lääkärillesi sellaista diagnoosia kuin palmoplantaari pustuloosi (PPP) ja sen toteamiseksi lähetettä ihopolille.
Kokeilin aloe veraa aikoinaan seurauksena muutaman päivän käytön jälkeen huulten totaaliturvotus.
Kuultuaan tuosta reaktiosta eräs homeallergikkoystäväni kysyi siedänkö asperiinia. Hänen mukaansa aloe verassa on asperiinin sukuista ainetta ja siitä tuo reaktio. Oikeassa oli. Asperiinia en siedä.
Näyttää tuo sinunkin immuunipuolustuksesi olevan oireistasi päätellen aikamoisen pörhöllään homeiden takia.
Kuinkahan olisi noiden hengityssuojaimien käytön kanssa?
Muuten tuo korvakutina oli työpaikka-altistuksen loppuvuosina minullakin jatkuvaa ja vaikkoa vuosi korvista jatkuvasti. Tukkapinni piti kutinan takia olla aina saatavilla yöllä ja päivällä.
Sain kerran kutinaan mainitsemiasi korvatippoja. Pullon tyhjennyttyä kutina palasi. Minulle riitti yksi kerta.
Pärjäillään. Kaikkea hyvää sinulle.
Minä laitan aina ensin vaikka käsiini paljon voidetta yöksi, ja sitten ohuita puuvillakäsineitä päälle. Käytän niitä päivisinkin jos olen kotona. Jos muualla kehossani on ihottumaa käytän jotakin vanhaa puuvillapaitaa tai vanhoja puuvillahousuja suojana, jotta voisi käyttää reilusti voidetta.
Minua ovat auttaneet Basan 3 (roosa-valkoinen tuubi), ja Repair (orannssi kuvio). Joskus laitan voidetta joka on tarkoitettu sienitulehduksiin, vaikka minulla ei ole oikeanlaista sienitulehdustakaan. Mutta homeitten aiheuttamat ihottumat häviävät helpommin näillä voiteilla, ainakin omassa tapauksessa. Jos iho lähtee ja käsissä on avoimia haavoja ei saa laittaa kortisonia!
Kun aiemmin kuoirin perunoita (en nyt pysty) minulla oli aina käsissä käsineitä. Samaa kun tiskasin tai siivosin. Jos koko ajan varoo (homeita ja muita ärsykkeitä) tilanne pikkuhiljaa paranee. Yleensä kestää 3 kk ennen kun huomaa eroa, ja 6 kk ennen kuin ei näy enää mitään - jos on kärsinyt vähän vakavammasta ihottumasta.
aukeaa homealtistumisen myötä.
Olemmeko jotain avaruuden ufoja, joillaisia oireita ei muka kenelläkään ole ennen ollut.
Lääketiede on niin kehittynyt muka rokotteissaan,näyteanalysoinnissaan ja sairauksien tunnistamisessa. Kuitenkin tuntuu että ihan lapsen kengissä kulkee lääkärien tietotaito. Psorin ehkä tunnistavat, samoin poskiontelotulehduksen röntgenkuvien perusteella, mutta kaikki mikä vaatii jonkinlaista hankitun tiedon kokoamista lääkärin omassa päässä, siihen kohtaan analyyttinen ajattelu sitten lopahtaakin. Onkohan niin että lääkärin omakohtainen kyky koskettaa,tunnustella ja kysellä potilaan oireistoa ja vetää myös siitä johtopäätöksiä onkin kuollut sukupuuttoon.
Vanhat lääkärit joutuivat tekemään omakohtaista ja kokemukseen perustuvaa diagnosointia koska kaikki labratutkimuksia tms ei vielä ollut kehitetty samaan mittakaavaan kuin nykyään.
Heillä oli myös paljon hyviä vinkkejä eri oireiden itseparannukseen(suola,pihka,etikka,ratamo jne).
Lääkärit eivät osaa eivätkä luota omiin päätelmiinsä, vaan tuijottavat sokeasti kokeiden tuloksia. Jos esim. verikokeet ok, olet terve vaikka kuinka väität toisin. Sokea luottaminen voi olla aika tuhoisaa jos kehitys jatkuu samaan suuntaan.
Nämä meidänkin iho-oireet. Ei luulisi olevan ylivoimainen päätelmä erikoistuneelta lääkäriltä, ihotautilääkäriltä. Tulee mieleen että mitä helkkaria he lukevat saadakseen tuon ammattinimikkeen ja valtuuden?
aloin tohkeissani tämän lääkärivuodatuksen ja minun piti kylläkin kiittää Homeherkkää hyvästä vinkistä.
onko tämä lantti-ihottuma?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=psoriaasi&p_artikkeli=dlk00448
ja tässä jäkälä?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=psoriaasi&p_artikkeli=dlk00566&p_teos=dlk
mutta taisi olla väärä arvaus ihotautilääkäriltä kohdallani. Atoopikko tai nuori jotka linkissä oli, nekään eivät sovi minuun.
Minäkin olen käyttänyt sitä Frantsilan 10yrtin salvaa jota joku toinenkin täällä käytti. Mutta en saanut siitä apua.
Paras rauhoittaja on ollut karkea merisuola,sitä vuokaan ja jalka sinne. Hoituu samalla kun katsoo telkkaria. Sillä olen saanut pahimmat vaivat pois.
Kerroit, että mikäli iho lähtee ja käsissä on avoimia haavoja ei saa laittaa kortisonia.
Itselläni lähti iho niin jalkapohjasta kuin kämmenistänikin ja hoidoksi polin iholääkäri määräsi Bemetson 0,4 kortisonivoidetta parin viikon putkessa. Eka kerta meni hyvin, mutta toka kerralla viikon käytön jälkeen naama turposi. Kolmanteen naamaturvotukseen riitti kolmen päivän käyttö pelkästään jalkapohjaan.
Käsineitä minunkin on nyt käytettävä, koska kädet ja jalkaterä eivät siedä vettä. Eilen saunassa käydessäni pakkasin jalkateräni muovipussiin kastumisen estämiseksi. Lähtiessäni suihkuttelin sitä lämpimällä vedellä ja saunastatultuani rasvasin ja voipaperoin sen välittömästi.
Aikamoinen kipu oli kämmenihottumakohdissani ihon kuivumisen takia saunan jälkeen.
Ajattelin eilen hakeutumista tänään tk-päivystykseen lähetteen saamiseksi ihopolille.
Kun ei nyt pahempaa kipua jalkaterässä ei ole niin eipä tullut lähettyä.
Oletko käynyt iholääkärillä testauttamassa mikä ihosairaus sinulla on?
Mainitsemasi salvat apteekin mukaan sisältävät säilöntäaineita joten en pysty niitä käyttämään naamaturvotuksen ja/tai nokkosrokkoreaktion (iholla isoja punaisia paukamia) vuoksi.
tätä konstia, joka näyttää minulla toimivan.
Laitoin vuokaan (johon mahtuu jalka) karkeaa merisuolaa runsaasti. Siihen upotan jalkani ja sitten vaihdan toisen. Pidän jalkaa n. ½-1tunnin vuoassa ja sitten vaihto. Mitään sivuoireita ei ole tullut. Suolaa voi käyttää uudeelleen useaan kertaan. Heti eka kerran jälkeen ei mitään näkyvää tulosta syntynyt mutta jo muutaman illan jälkeen punoitus rauhoittui.
Suolahan on vanha hyvä konsti moneen vaivaan.
Ei maksa paljoa ja voisi ehkä toimia sinullakin.
Eilen illalla laitoin neuvosi mukaan molemmat peukaloni suolakuppiin puoleksi tunniksi kun alkoi kutittaa niin vietävästi. Raapiahan ei passaa vaikka kutittaisi kuinka.
Jostain syystä niskakarvani nousevat pystyyn jalkateran suolahoidon suhteen, kun ajoittain aikamoinen kirvely on päällä. Kirveli noita peukaloitakin. Vereslihalla se on jälkateräkin ja alue on tosi iso. Pitäisi ensin rauhoittua ennenkuin toppaan sen suolaan. Ja varmasti toppaan mikäli rauhoittuu.
Eilen päätin, että tiistaina kipitän oma-tk-lääkärin päivystykseen lähetteen saamiseksi ihopolille, kun ystävänikin katselivat kauhuissaan jaltaterääni.
Tänään en ole ihan varma menemisestäni kuitenkaan. Senverran hyvältä tuntuu.
Olen lipitellyt tuota Havupuu-uutejuomaa 3 dl per päivä torstaista lähtien tuloksena ruokahaluttomuus yök-oloineen.
Mikäli allergisia oireita ei ala ilmetä, jatkan 3:lla desillä ihon mahdolliseen rauhoittumiseen asti sen jälkeen vähentäen pariin-yhteen desiin.
No saas nährä kuinka tässä käy.
Bakteeritulehduksenkin vaara on olemassa ja antibioottiallergikkona oletan, että askeltamiseni tällä planeetalla päättyisi, mikäli bakteeritulehdus iskisi.
Lämmin kiitos vinkistäsi. Vien sitä eteenpäinkin.
että suolan joukkoon ei laiteta vettä, silloin se kyllä kirvelee, mutta ainakin omasta kokemuksestani olen huomannut että kuivan karkean merisuolan joukkoon upotettu raaja ei paljoa kirvele, oikeastaan käsittämättömän vähän.
Mutta näin minulla ja kaikilla meillä on omanlaisemme kipu ja tuntokynnykset.
Jos peukalot kestää niin jatka ihmeessä sitkeästi vaikka viikon verran joka ilta.
Tiedän tapauksia lähipiiristäni joilla mm. ruusu on saatu rauhoittumaan pelkällä suolahoidolla.
Lycka till!
Kyllä tajusin, että kysymyksessä on kuivahoito.
Eilen illalla en suolannut peukaloitani ja siitä huolimatta ihonalaiskudos oli kuin tulessa, eli kirveli. Jostain syystä ihokiukkuilu alkaa vasta illalla. Olen mietiskellyt ruokavaliotani ja jättänyt lisäaineelliset lihatuotteet jo viikko sitten pois. Grillailin noin kolmen viikon ajan päivittäin nakin pari tai puoli Wilhelmiä ilman naamaturpoilua. Vaan toissapyhänä vasen jalkapohja oli niin kipeä, ettei oikein sietänyt askeltamista. Kipu hävisi kolmessa päivässä käytön lopettamisen jälkeen. Näyttää olevan sama maidonkin suhteen. Makaroonilaatikkokin joutaa jäädä. Ehkä tuo iho- ja ihonalainen kudos äksyili nyt siitä.
Tulin juuri äsken oma-tk-lääkäristä ja hän vain vilkaisi jalkaterän ihoa ja totesi, että taitaa mennä tablettihoidolle. Lähete ihopolille.
Ja kyllähän nyt kirvelee jalkaterän ihoa tuollaisen kolmenvartin kengänpidon ja askeltamisen ansiosta ja jopa särkee.
Suolaan tänä iltana kummatkin kämmeneni. Jalkapohjan ihoa en vielä uskalla suolata. Suolaan sen vasta jos ja kun märkäeritys, jota on vähäisessä määrin, päättyy.
Olet kulkenut tovin rinnallani. Lämmin kiitos.
Kun me homesairaat kerrytämme pikkuhiljaa tietoa päihimme, niin eihän sitä tiedä mitä ratkaisuja löydäme yhteen jos toiseenkin immuunipuolustuksen tuottamiin kremppoihimme.
Kaikkea hyvää sinulle.
niin kauniisti sanoit: olet kulkenut....
Kaikkea hyvää myös sinulle!
ps. odotan syysk.alussa sitä muistuksen vastausta keuhkolääkäriltä, mielenkiintoista.
Lämpö vaihtelee 35-37.4 taas. Eipä olisi kannattanut nyt mittailla ollankaan. No, olo vähän nuhjuinen. Yö tukossa, mutta muuten OK. Kävin parturissa leikkauttamassa hiukset lyhyeksi. Yllättävän paljon vie aikaa laitella jatkuvasti pidempi hiuksia, joten poikatukka on hyvä ja helppo. Nyt tuota töihin menoa ei voi kieltää enää kukaan. ;-)
Minulla ei ole ollut noita iho-ongelmia vielä koskaan. Mitä nyt sitten rasvoittuu ja tuli tuo puperteetti uudelleen. Katselimme vanhoja kuvia ja tytär siinä ihmetteli miten paljon kädetkin muuttuvat. No hääkuvassa minulla onkin kapeat ja pitkät kynnet (omat) ja nyt ne sitten on levinneet ja rumat. Mutta kunhan taas tuosta kortisonista menee vähän aikaa, kynnetkin vahvenee takaisin. Ehkä pysyvät jopa oikeassa mallissaankin sitten paremmin. Ei siis suuria ongelmia, mitä vähän väsyttää. Nivelkivut ovat aika lieviä tai niitä ei ole oikeastaan juuri ollenkaan nyt.
Tänään olen iltasella taas kipeämpi, kun kävin tuolla parturissa, mutta sen sietää taas kyllä. Ostin vähän lisää lisäravinteita, josko saisi vähän enemmän potkua elämään kuiteskii. Jaksaminen kun on nykyisin kun auton vilkku, toimii ei toimi toimii...
olet urhea, uhkarohkea ei saa olla.
Ennakkoon ei kannata pelätä, ettei pistetä psyyken piikkiin.. kirjaa kaikki oireesi ylös mikäli niitä nyt tulee.
Huomaat varmaan heti huoneesi tilanteen. Tarkista se ilmanpuhdistin ihan eka, sitten tietokoneen käynnistyessä tarkkaile ihon kutinaa, limakalvojen ensi oireita jne.. sähkölaitteethan ihan kiitettävästi keräävät itseensä..
Joo kirjailen kyllä, tai toivottavasti en. Ilmoittauduin jo oman ryhmän retkellekin, tai on jonkinlainen kehittämissemma ja se on vasta parin viikon päästä kun työt alkaa. Jos oireita tulee, niin ne tulee kyllä aika nopeasti uskoisin. Mitkään pienet oireet ei saa aikaan perääntymistä kyllä. Nyt kun tiedän, että kaikki pitäis olla OK. Eiköhän se tästä iloksi muutu. Mies oli yhden päivän krapulassa, oli esimiehen läksiäiset pe ja la meni krapulassa, vähän sunnuntaitakin kyllä. No maanantaina tuli kesken päivän kuumessa himaan. Oli saikulla keskiviikkon ja hyppi seinille heti kun kuume laski alle 38. Nyt sekään ei enää pistä hanttiin mun töihin lähtöäni, ymmärtää mitä on kökkiä himassa. Sairaana ok, mutta kun kunto kohenee niin ihan murhaa. Ja sillä meni hermo ja muutamassa päivässä, eipä huomauttele enää mun kiukkukohtauksistani. Kertoi, että johan siitä tulee kipeäksi että joutuu kökkii himassa. Ja minä jouduin vielä välttelemään sitä aina eri huoneessa, jotta en saa samaa tautia. Ja ihan himmee tilanne olla himassa kahdestaa sairastamassa. Mietin ihan hitaasti, että mitä jos eläkkeelläkin olis näin hirveetä. Mutta silloin sitä voisi tehdäkin jotakin, ei vain keräillä toisen jättämiä kamoja pitkin kämppää. Ja "voitko hakea mulle, ja jos menet kauppaan niin minä tarvitsen, jne. jne." Ja toki minä menin ja tein, koska se oli kipeenä. Kun itse olin kipeenä tuli soitto voitko keittää kahvit oon tulossa ja onko ruokaa. Oletko käynyt kaupassa ja mikset ole pessyt pyykkiä. Että sairastaminen ja sairastaminen, silläkin on eroa. ;-)
muutaman vuoden lapsen koulunaloitusaikaan ja olin niin tyytyväinen, eikä tekeminen loppunut. Tosin siinä sivussa tein töitä kotoa käsin. Elämä oli monta kertaa aktiivisempaa kuin nyt homesairaana, kun en voi mennä mihinkään enkä fyysisesti oikein pääse liikkeelle.
Kirjaimellisesti en pääse liikkeelle, sillä eilen päätin käydä ihan pienellä kävelylenkillä ja nivelkipuinen polveni hajosi taas, pelkästä kävelystä. Nyt polvi turpoaa enkä saa sitä kokonaan suoraksi.
Varaudu töissä siihen, että oireita tulee väistämättä jossain määrin, vaikka tila olisikin ns. puhdas. Todennäköisemmin oireita tulee paljon ja kovaa.
Toki minäkin olin kotona kun lapsen oli pieniä, poikani oli 5 ja tytär 3 kun lähdin töihin. Silloin oli mielekästä olla kotona ja lisäksi sai ja voi tehdä vaikka mitä. Nyt sairaana sitä voi vain istuskella. Joten istuskelen mieluummin työpaikallani kyllä, ihan vaihtelun vuoksi ;-).
En saa tehdä juuri mitään, mitä järjellistä tekemistä olisi. Pihatyöt, ei, kaikenlainen pöly yms. on pahasta. Ei voi ajatellakaan että etsisin jotakin kivaa harrastusta, samat oireet on päällä käykö töissä vaiko harrastamassa. Ja mieluummin käyn töissä, tietty. Mun tilanne on nyt tämä ja olen sen hyväksynyt. Jos kaikki se mitä työpaikastani nyt puhutaan on totta, on täysin mahdollista että selviän siitä hengissä, vaikka tulisin vähän kipeäksi välillä ja oireilisinkin. Senhän teen, käynkö töissä tai en. Mutta aika näyttää paremmin, nyt on taas kiva fiilis ja intoa. Ja jokaisella meillä on täällä aikansa.
Voi olla etten pääsekään töihin. Sain keuhkolääkärin selosteen tänään. Voiko lääkärit estää töihinpaluun, jos itse haluan mennä kaikesta huolimatta? Tuleeko ongelmia vakuutuksen kanssa, jos olen erimieltä kun lääkärit?
lääkärit, ainoastaan työnantajasi joka saattaa sanoa sinut irti terveydentilasi perusteella tai aloitetaan työkyvynarviointimenettely.
Sen sijaan vakuutuksen kanssa tulee ongelmia jos olet töissä sairausloman aikana ja jotain sattuu ja sairautesi pahenee.
Minä kyllä tiedän työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä, jotka ovat työssä. Työkyvyttömyyseläkkeellä ollessa saa tehdäkin vähän töitä.
Mitä se lääkäri sanoi, kirjoitettiinko sinulle eläkepaperit?
Pitäisi vain jäädä työkyvyn säilyttämiseksi pitkälle sairaslomalle, ainakin muutamia kuukausia. Pysyä poissa altistavista paikoista, välttää kaikkea pölyä, hajuja, käryjä jne. Jos en niin, tilanne pahenee.
Toki ymmärrän, mutta kun olen ollut viime vuonna muutamia viikkoja töissä, tänä vuonna vajaan tunnin. Että usko ei oikein riitä siihen, että tilanne enää muuttuu paremmaksi muutaman kuukauden aikana. No tosin siis ei kait sitten tutkimuksia ja kuntoutuksia, ja sikäli voisi pysyä kunnossakin.
Ymmärrän ja tajuan tilanteen kyllä, mutta en voi hyväksyä sitä.
sovittiin tt-lääkärin ja työpaikan edustajan kanssa.. keuhkolääkäri todennut työkyvyttömäksi ja kirjoittanut sen sairasloman..
miten sinulla onko voimassa olevaa työkyvyttömyystodistusta (E- tai B- lausuntoa), jossa määritellään työkyvyttömyysaika (eli sen sairasloman pituus)
mikäli vakuutusyhtiö toteaa minut työkykyiseksi (papereista huolimatta).. menen minäkin töihin..
kai siellä vähän aikaa kestää sisulla ellei iske se anafylaktinen ja mene henki ;)
Ei ole kirjoitettuna noita lausuntoja. Menossa olen keuhkolääkärille, kyse on ollut minun haluttomuudestani näihin pitkiin sairaslomiin. Nyt en sitten tiedä miten käy. Keuhkolääkärin mielestä eläkepapereita pitäisi tehdä, oli sitä mieltä jo aikaisemmin. Nyt kun saa tuon selosteen niin eipä tuo hänen kantansa ainakaan työmyönteisemmäksi muutu.
Kun on täällä lukenut noista ongelmista, haluaisi välttää ne kyllä, mutta nähtävästi tuohon samaan vyyhteen joutuu väkisinkin.
Mulla on hyvät lääkärit, ja tuo selosteen kirjoittanut lääkäri on loistava myös. Näissä puolissa ei siis mitään ongelmaa. Kyse on minun sopeutumisestani syntyneeseen tilanteeseen, enkä sopeudu enkä ymmärrä mitenkään.
Tietysti mietityttää miten ammattitauti ja sen tuomat jutut nyt muuttuu? Korvataanko edes lääkkeitä enää, ja niihin menee hillittömästi rahaa joka kk. Ammattitautihan taitaa jäädä sinne työpaikalle ja minä sitten sairaslomalle nähtävästi ilman mitään korvausta. Näin olen ymmärtänyt asioiden menevän, eikä se tietysti naurata yhtään.
Ikävää, että tilanteesi on vielä epäselvä. Toivotaan, että saat oman tilanteesi siihen jamaan että pärjäät sen kanssa kaikin puolin.
Niin on minullakin sopeutumisen kanssa vaikeuksia, vaikka olen työstä jo ollut pois monta vuotta. MUtta joka kerta kun tulee noita pahoja aikoja, eikä pääse edes ulos(tässä lähiaikoina turhan paljon)niin ei sitä meinaa millään hyväksyä. Nytkin olen ollut jo viikon sisällä, ulos ei mitään asiaa.
Yritä parannella vain itseäsi, se vähäinenkin kunto mitä on , kannatta yrittää säilyttää. Jos menet töihin tuossa kunnossa, luultavasti vain altistat itseäsi lisää ja toipuminen kestää taas vain yhä kauemmin ja kauemmin.
Tsemppiä; kyllä se vielä joskus päivä paistaa risukasaankin. Hengessä mukana jaksamisessa!
siitähän riippuu meneekö ammattitautisi piikkiin, sitähän se on jokatapauksessa..
tapaturma-(työkyvyttömyys-) eläkepäätöstä ei kai tule ellei ammattitautina saatu sairaus oireile muuallakin kuin työpaikalla..
juu tosi sekavaa meininkiä, kysele rohkeasti sieltä omalta vakuutuyhtiöltäsi.. tsemppiä- pärjäillään
TTL:n keuhkolääkärille pitäisikin päästä nyt, on ainoa jonka mielestä voisin työpaikassani jatkaa ja kyllä astman kanssa työnteko onnistuu, olivat hänen lausuntonsa. 6kk kontrollista ei sitten kuitenkaan päästänyt töihin, vaan kirjoitti sairaslomaa. Jos ottaisikin jossakin yksityisesti vastaan, niin nyt olisi hyvä mennä hänen luokseen saada se puoltava lausunto mennä töihin. Omalta keuhkolääkäriltäni en sitä tule saamaan, se on jo selvä. Mietin tässä, että josko nyt vaihtaisi keuhkolääkäriä. Mutta sekin tuntuu tosi tökeröltä, kun keuhkolääkäri tekee työtään ja vielä hyvin. Eihän se hänen vikansa ole, että tilanne on tämä. Silti houkuttaa ajatus siitä, että jossakin on varmasti toinen keuhkolääkäri, joka olisi sitä mieltä että kyllä astman kanssa töitä pystyy tekemään. Eikä katsoisi silmiin sanoessaan sitä nimenomaan minulle.
Tuo kuntoutuksen keuhkolääkärihän sanoi, että hän ei anna lupaa mennä töihin. Jos saat luvan omalta keuhkolääkäriltäsi niin sitten voit mennä. Joten TTL:n keuhkolääkäri, jolla on eniten tietoa tilanteestani, on ainoa joka on sitä mieltä että töitä voisin tehdä. Neljä muuta keuhkolääkäriä on sitten olleetkin kaikki eri mieltä tuon TTL:n keuhkolääkärin kanssa. No kaikki piti mennä hyvin, oireilu rauhoittua kun olen sairaslomalla. Ja hittovie minähän olen ollut sairaslomalla, ja tilanne on entistä pahempi vain. No osasyynä on nuo tutkimukset homeisissa paikoissa, niistä toipuminen vie kaikki taas lähtöruutuun ja vielä siitä pahemmaksikin.
Valtiokonttorista en uskalla kysellä nyt mitään. Täytyy katsoa miten asia etenee muutaman päivän päästä tuolla omalla keuhkolääkärillä ja mitä sanoo tt-lääkäri. No ehkä en olisi edes pystynyt töissä olemaan, sitä täytyy sitten vain ajatella jos sinne en nyt voi palata. Vaikka se sisäilma on siellä nyt täysin puhdastakin ja kaikki tehty mitä tehdä voi.
No toisella ammattitautia sairastavalla oli auennut taas haavat ja toinen syö kuulemani mukaan kortisonia jatkuvasti, koska oireet on niin hillittömät. En tiedä varmana kun olen vain kuulut huhuina, että voivat tosi huonosti molemmat tuolla puhtaissakin tiloissamme, taas kesäloman jälkeen ja heti.
joka ei edes kuuntele keuhkoja, kun sanot ekassa lauseessa olevasi altistunut homeelle.
Näin työssäkäyvänä homesairaana en voi muuta sanoa kuin että unohda koko juttu ja laita ne eläkepaperit eteenpäin. Ihan selväähän se on omallakin kohdallani että en tule olemaan työelämässä eläkeikään asti, vaikka diagnoosini on toistaiseksi vain lievä astma ( läjäpäin lisäsairauksia).
Ymmärrän kyllä hyvin että et halua jäädä työstä pois kotona pyöriskelemään. Kaiken lisäksi jäänet ilman tulojakin siinä vaiheessa kun eläkeasian käsittely on kesken ja oikeus sairauspäivärahaan päättynyt.
Laitatko sen keuhkolääkärin nimen mulle sähköpostiin, jos muistat mun sähköpostin. En kyllä tiedä miten ohittaisin tt-lääkärini, ehkä keuhkolääkärin lausunnolla kyllä.
siis ethän ole tosissasi, ethän? Jos kerrot että sinulla on ammattitauti, niin tilanteesi on aivan erilainen, varmaan kyseinen lääkärikin uskoo että sinussa on jotain vikana. Itse kävin ja työkaveri kävi hänen vastaanotollaan vasta epäilen että olen sairastunut homeesta-vaiheessa. Kyseinen lääkäri katsoi minulla olevan päässä vikaa. Kirjaukset potilaskertomukseen lääkäriaseman tietokantaan (pyysin kaikki tiedot itselleni) olivat sitä luokkaa, että harkitsin valitusta tyypistä.
ja selvästi kovin pätevä, joten paas vaan tulee ne yhteystiedot, jos muistat sen sähköpostin.
En huomannut vastata sinulle. Mutta kyllä tuo sopeutuminen on vielä kaukana. Voisin toki sopeutuakin hoidettavaan astmaan, mutta omaan tilanteeseeni en. Eikä meille mitään oikeita kursseja ole, koska ei puhuta siitä mitä meille ihan oikeasti tapahtuu. Ei ole mitään oman elämän hallintaa tai tahdolla saa paljon aikaan, tilannetta. On vain paskaakin paskempi tauti, josta kukaan ei tiedä tarpeeksi auttaakseen meitä. Sopeudu siihen nyt sitten.
lääkäri tutki ja mitä kertoi sairaudestasi, jos hänen vastaanotolle menet. On hyvä, jos et kertoisi alkuun ainakaan ammattitaudistasi tai sitä että sairautesi on ammattitaudiksi todettu. Nähdään miten lääkäri reagoi jo täysin varmasti homeista sairastuneen sairauteen. Tämä testaa keuhkolääkärin ammattitaitoa ja sitä pitäisi meidän kaikkien tutkijakin aika ajoin. Tuntuu, että osa on nukkunut koko opiskeluaikansa.
ettei tiedetä tai haluta tietää.
Nyt kun nämä syksyoireet on päällä, on joka aamu arvioitava oma kunto ensimmäiseksi, ennenkuin edes alkaa mitään päivän varalle suunnittelemaan.
Kauhulla ajattelen tulevaa syksyä ja sitä , miten siitä selviää, kun tässä vaiheessa on jo kaikki oireet päällä ihottumia myöten. Kävin viikolla tk:ssa kolmena päivänä spirallakin , mutta siitäkin tuli vain hirmu huono olo ja kammottava päänsärky. En tiedä tuliko lääkkeestä(ventoline) vai tk:n sisäilmasta, kun kuului siinäkin olleen häikkää.
Yritetään vaan jaksaa päivä kerrallaan, eihän tässä muutakaan voi.
Kerrotko onko sulla kuumeilu nyt päällä? Minulla aamulämpö on tosi alhainen ja nousee päivänmittaan tai ei nouse, mutta joko pysyttelee alilämpöisenä tai sitten menee tuohon 37,4. Aamusella alkaa nyt 35.0 yleensä, ei kovin nopeasti nouse, mutta kun nousee sen sitten huomaa ja, tosin tämä alkuvaihekin tuntuu tosi väsyttävältä. Olen tosi väsynyt, mutta se voi johtua myös siitäkin, että nyt pitäisi tehdä päätöksiä joita ei millään jaksaisi tehdä. Huomenna keuhkolääkäri.
Mulla kuumeilu on sellaista, että aamulla lämpö on koholla, samoin päivällä, mutta kummallisesti laskee myöhemmin illalla alle 36, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Aamuisin , kun lämpö on korkeammalla, on tosi kuumeinen ja kurja olo, mutta illalla kun alkaa laskemaan, alkaa olokin parantua.
Lämmön lisäksi on reistaillu nyt oireiden päällä ollessa myös verenpaine (nyt nousussa, yleensä hyvin alhainen)ja sydämen syketiheys, joka on pahimpina päivinä lähes 100. Voit varmaan kuvitella, että olo on sellainen, kuin jotain pyrkisi kylkiluitten alta ulos.
Miten sinulla tuo lämpöily vaikuttaa muuhun oloon? Onko kuumeinen olo, väsyttääkö, paleltaako vai mitä tekee?
On tosi väsynyt ja silleen puolikipeä koko ajan. Jos vähän puuhastelee jotakin jaksaa, mutta mattojen tamppaus on jo liikaa. Kun istuu ja vain on kipuilee enemmän tai sen huomaa, joten jotakin liikettä pyrkii tekemään koko ajan. Päiväunet on taas tarpeen, mutta ei ne kyllä yhtään piristä. Pitää vain olla vaaka-asennossa jonkin aikaa ja yrittää levätä. Siitä sitten pakolla ylös, vaikka sitä piristystä ei varsinaisesti tulekaan niin jaksaa kuitenkin paremmin. Tosi paska fiilis.
Sun kellosi on eri ajassa kun mun, ehkä on kuitenkin normaalimpaa, että tuo lämpö laskee yön aikana ja nousee päivän aikana. Tuo sun tilanne lienee paljon pahempi. Mulla tilanne olisi oikea, jos lämpö alkaisi normaalista ja päättyisi normaaliin. Tai siis tuota 37,4 ei pidetä mitenkään lämpönä edes, mutta minä olen silloin selkeästi kipeä. Tosin eri tavoin olen kipeä kun tilanne on 35.0, elikkäs elimistön termostaatti on nähtävästi vielä huollossa. Toivottavasti se taas korjaantuu.
Sun termostaatti on kyllä ihan sekaisin, joten sekin kannattaisi lähettää huoltoon. Olen kyllä kuullut, että on tosi pitkät jonot, joten voit joutua odottelemaan pitäänkin ;-)
Mulla on tänään tuo keuhkolääkäri ja oksettaa kyllä. En tiedä mitä mieltä olisin, koska jokainen vaihtoehto on huono. Ne hyvät vaihtoehdot on nähtävästi annettu jo alkuvuodesta pois. Nyt alkaa tuntua silleen ihan todelliselta tämä tauti. Että se ei tosiaankaan lähde millään ilveellä veke, enkä pysty hallitsemaan sitä mitenkään. Se masentaa tosi paljon nyt. Jokainen työ on taas vuoren korkuinen tai ei edes työ, vaan elämä itse.
No onneksi on tuttu keuhkolääkäri ja lääkäri josta pidän tosi paljon. Vaikka nyt tekisi mieli jättää väliin taas. Tuo sopeutuminen on kyllä merkillinen asia. Sitä sopeutuu tilanteisiin mitkä olivat, siis siihen että ok mulla on astma. Mutta siihen, että mun astmaani ei voikaan hoitaa samalla tavoin kun suurinta osaa astmoista ja taas pitää luopua ja sopeutua. Olis vähän reilumpaa, jos joutuis sopeutumaan vain pariin juttuun, ei tälleen päättymättömänä tarinana.
Pärjäile... ja kiitos viesteistäsi;-)
täälläkin. Työterveyshuolto pakottaa. Haluaisin mieluiten päästä esimerkiksi arvauskeskuksen potilaaksi, sillä sairauteni ei rajoitu työpaikalle ja oma talomme on ollut homeessa. Lisäksi minulla on niin monta vaivaa, että on turhauttavaa juosta eri erikoislääkäreillä, olisi parempi että hoito olisi keskitetty yhteen paikkaan.
Minulla ei ole tuota lämpöä ollut ollenkaan, tai ei juuri koskaan. Nyt on taas muuten huono aika, nenä valuu kuin hana, silmät kutisee ja kurkkua kuristaa. Oireet alkoivat sunnuntaina pihatöissä. Tuntuu kuin raskasta kaasua vetäisi keuhkoihinsa ulkona. Ilma tuntuu todella ärsyttävältä kaikin tavoin.
Toivottavasti siellä keuhkolääkärillä asiat selviävät johonkin suuntaan. Meillä homesairailla on vain huonoja vaihtoehtoja, ei tästä ole mitään pelastavaa porttia ulos. Terveys menee pysyvästi, sairaus etenee ja sosiaaliturvaa ei ole.
käyn tutkimuksissa myös. Työterveysasemalla joitakin juttuja, mutta laajemmin tuolla terveyskeskuksessa. Syksyllä uusitaan noita labroja ja katsotaan mihin suuntaan arvot menossa. Tähän mennessä suunta on ollut huono. Ja sama syy käydä tt-keskuksessa kuin sinulla, on aivan liian paljon juttuja, ja tuntuu että aina on väärällä lääkärillä. Jotenkin pitäisi saada keskitettyä ja lupa kertoa ihan kaikki jutut yhdelle lääkärille. No hänelle se sitten onkin aika paha paikka, mutta labroja nyt ainakin sitten saa ja niistä selvinnee jotakin. No tosin esim. nivelsäryt ja säryt ylipäätään ei selviä kyllä missään. Mutta mulla on nyt hyvä tilanne tuon alaselän kanssa. Ei juurikaan kipuja, tiedän että siellä se kipu jossakin lymyää, mutta ei tarvitse lähteä tuolista käsi selän takana nyt. Joten se on ihanaa se.
Mulla alkoi vapina, ensin tuntui että vapisee sisältä päin vain, mutta nyt vapina haittaa kirjoittamistakin. Mutta tämäkin menee aina ohi.
Nuo puutarhatyöt on minulta tyystin kielletty, joten olen jättänyt ne väliin kokonaan. Ja se kyllä helpottaa. Leikkasin ruohon tänä vuonna kerran takapihalla ja siitä oli seurauksena postiontelotulehdus. Tuntui heti pahalta siinä leikatessa, enkä tietty käyttänyt mitään suojaimia. Tuo lääkäri 2 naureskelee noille ruoho-ongelmille ja ajattelin, että no antaa mennä, ehkä se on oikeassakin. Mutta mulle teki tosi pahaa leikata tuota nurmikkoa kyllä. Suomalainen ei usko ennenkuin kokeilee, joten nyt mulla on P3 suojain. En kyllä ole uskaltanut nyt sitä käyttäen mitään tehdä, kun toiveena oli tuo töihin meno. Mutta se taitaa jäädä toiveeksi, jos vähänkään uskoo lääkäreitä. En tietenkään ehdoin tahdoin halua tilannettani huonommaksi, vaan josko se tästä paranisi. Lisäksi lääkäri tuolta kuntoutuksesta laittoi, että putket voisivat toipua, jos nyt malttaa jäädä sairaslomalle. Minä kun luulin, että pehmenneet ja siinä se, ei ne mihinkään siitä tokene. Mutta jos tokenee, tosin en kyllä jaksa toivoa liikoja.
Mun keuhkolääkäri on kiva, vaikka se onkin eri mieltä kun minä. Mulla vain on liikaa odotuksia ja se vetää mut taas maanpinnalle. Lääkäreillä näemmä on pidempi pinna kuin mulla. Minusta olen jo ollut himmeen kauan sairaslomalla ja heidän mielestään pitää malttaa olla sairaslomalla, jotta työkyky säilyisi.
Mutta niin, älä tee noita pihatöitä kovin paljon. Tai mieluiten et ollenkaan, selkeästi sulle tulee niistä huono olo ja sairaus vain pahenee. Tiedän miltä tuntuu katsella pihalle ja miettiä miten paljon pitäisi tehdä. Pahinta on katsella kun mies tekee pihatöitä yksin.
Miten mulle vastattiin näistä toimeentulojutuista työpaikan puolesta
"Ei tule sellaista tilannetta, että joutuisit nollille. Siis kalenterivuonna 90 päivää täydellä palkalla, sitten 180 päivää 75% ja siitä sitten 60%.
Vuoden vaihtuessa 90 päivää täydellä, jos ehtisit tänä vuonna tippua tuonne 60%, menisi pudotus heti 60% kun 90 päivää on täynnä, mutta nythän ei niin ehdi tapahtua."
Että vielä näin, en tiedä missä vaiheessa sitten tulee muuta tietoa, mutta nyt mennään tällä tiedolla eteenpäin.
Ei tämäkään naurata, sillä minusta sairastuneille kuuluisi kyllä 100% palkka tai vähän enemmäkin, jos kyseessä on työnantajan selkeä laiminlyönti työntekijän terveyden suhteen. Ja ei mikään korvaa sitä, että olet sitten sairas ja kökit himassa kipuilemassa milloin mitenkin.
on erilainen minulla.. kunnallisella puolella laskettiin sairastumisen alusta 120pv täydellä ja 120 pv 2/3 palkalla ja sitten nollilla. Eikä vuoden vaihtuminen nollaa mitään laskuria.
Minulla siis työnantaja tylysti lakkasi maksamasta palkkaa, vaikka vakuutusyhtiö ei ole maksanut vielä mitään.. (virka toki on)
jaksanpa odottaa.. siipeilen sukulaisilla kun visasta loppuu luotto ;) ihmeellistä kyllä.. ei masenna tämä vaihe yhtään.. ainakaan vielä ;)
En oikein jaksa luottaa, että näin menee, jos jään sairaslomalle kuten lääkärit haluaa. Toki nuo hyvät puolet tuossa sairaslomassa ovat tosi isot, jos toteutuvat. Ilman sairaslomaa ne nyt ei ainakaan toteudu, joten yritän tässä puhua itseäni ympäri. Ehkä keskustelu oman lääkärin kanssa auttaa asiaa, uskoisin näin.
Meidän työpaikalta kyllä saa myös potkut äkkinäiseen, joten mistä ihmeestä minä sitten töitä löydän. Mietin asiaa työnantajan puolesta ja jos olisin haastattelemassa en varmasti ottaisi töihin. Tuskin kukaan muukaa. Siksi tuo sairasloma pelottaa tosi paljon.
jalkapohjat on kuin vieraan jalat joilla kävelis, en ymmärrä mikä on. Miten nukkumisen jälkeen kävely voi sattua? Helpottaa jonkun ajan kuluttua. Mäntymetsät myös täällä luonnossa ainoa kävelykohde. Peltojenympärystät ovat aika pahat liikuntaan.
aamuisin. Jalat jotenkin kankeat,sattuu kävely ja samoin jonkin ajan kuluttua alkaa paikat vetreytyä. Olen ajatellutkin että minähän kävelen kuin vanhus vaikken ihan vielä olekaan.
Olen myös nauttinut mäntymetsissä kävelystä saappaat jalassa, ei mitään teitä tai polkuja pitkin vaan ihan maastokävelyä. Metsä on pehmeä alusta ja epätasainen maasto toimii samalla pulssin nostattajana, sillä tervettä sykettä sydän kaipaa.
Jalkapohjat on arat, mieleen tulee kipeät "tyynyt" (tyhmä vertaus)-
Lääkäri pyöritteli silmiään.
Myös reisien sivut, (bursiitit) kosketusarat.
Joka aamu kauhea selkäkipu. Rappuset menee tosi hitaasti.. Oikea nopsajalka. Täytyy pitää kaiteista ja hissutella, ettei mene nurin- Siitä sitten vetreytyy.. pitkin päivää.
Työpäivinä:
Lämpö 35,6 -- 37,2 ja olo on kuin hiton flunssa päällä, särkee, kuumottaa, palelee; kuin flunssa. (joka päivä uudestaan), hengenahdistus lisääntyy.
Kotona ollessa: Lämpö aikalailla 36,4 ja 36,6. Ei palella, särky helpottaa.
näihin jalkapohjakipeyilyin? Tai reisien sivuihin?
Jalan päällä on tietenkin koko ihmisen paino. Jalan lihakset - jalkapohjan lihakset joutuvat koville suhteessa jokaisen painoon. Olisiko se vaan niin että ....? en tiedä, onko teorioita!!
miten kivulias tilanne on. Henkilö jonka tapasin oli keittäjä. Jalkapohjat olivat niin kipeät, että käveli kosteiden pyyhkeiden päällä kotonaankin. Käden ja jalat samassa kunnossa. Jäi sitten eläkkeelle ja tosi pitkään poti sairautta josta lääkärit eivät osanneet sanoa mitään. Jokainen hoito vei rouvaa pahempaan tilanteeseen jalkojen suhteen, myös kädet olivat todella arat. Hoidot lopetettiin ja rouva jäi kotiin eläkepäiviä viettelemään. Oli todella hirveää katseltavaa. Meni aikaa useampi tovi ja rouva parani täysin. Nyt on kädet ja jalkapohjat aivan terveet. Mutta aikaa siis meni todella paljon, koska tilanne oli jo tosi paha.
Keittiö missä töissä homeessa. Kotona ei homeongelmaa, joten parani vielä ajan kanssa.
heinäkuu oli todella vaikeaa.Verenpaineet heitteli miten sattuu,heikotti,pyörrytti,lämpö oli 37.Oli vaikeaa kun naapurit ajoi nurmikot päivän välein.Itse en kestä ollenkaan sitä nurmikon hajua.Varsinkin kun oli märkää ,nurmikko leikattiin niin se alkoi haisemaan aivan homeelle.Heti helpottaa kun lämpötila on alle 20.Eikä sada.Helteellä tuntui että happi loppuu heti kun ulos pistää päänsä.Oli,oli todella vaikeaa.
Minullakin oikeasta kämmenestä yhtäkkiä alkoi kuoriutumaan ihoa pois.Silloin olin kyllä huonossa kunnossakin.Se alkoi paranemaan heti kun jätin kaikki hiivatuotteet,makeat(ne vähäisetkin)pastat ,riisit pois.Se on ihan selvä hiivan ylikasvun oire.Kuumalla ilmalla hiiva saa vallan elimistössäni ja silloin on oltava tarkkana mitä suusta laittaa alas.Nyt olen noin kk ajan ollut tarkalla dieetillä ja olo kohenee taas päivä päivältä ja iho-oireilua ei ole enää ollut.Tietäis vain saako tuota hiivaa ikinä pois enää elimistöstä.Ehkä se johtuu tuosta omaala kohdallani todetusta immuunipuutostilasta.esim enää ei ole lämpöä.Mutta ihme ja kumma henki on kulkenut ihan hyvin koko kesän.Piko-mittarilla arvot pysyvät tasaisina.Mutta enpä ole paljon täältä neljän seinän sisältä ulkona liikkunut.
IHANAA,taas tulee syksy ja viileät ilmat.Taas pystyy päivisin lähtemään ulos.
minäkin. Ja jos saisi toivoa niin viileä ja vähäsateinen olisi paras vaihtoehto. Nämä hautovat kelit edesauttavat luonnossakin mätänemisprosessia joka sinne tietenkin kuuluu, mutta tuntuu että prosessi on liikkeellä melkein jokaisessa rakennuksessakin.
Lainaus viestistäsi.
"Ehkä se johtuu tuosta omaala kohdallani todetusta immuunipuutostilasta.esim enää ei ole lämpöä"
Miten/mikä puutos sinulla on todettu? En mitä muita arvoja.??
Itselläni on Lymfopenia NAS...
Itselläni on aika hyvin mennyt koko tämä vuosi, nyt vaan tuntuu että jokin vaivaa. Kenties jokin ruoka..
T:Juho
Niin en tosiaankaan tiedä mikä immuunipuutostila minulla on.Vaikeasti sairaana ollessani epäiltiin jotain keuhkokuumetta.no otettiin MyplAB joka positiivinen ja legionella vasta-aineet jotka positiiviset usealle legionellojen alalajeille.Siinä yhteydessä tuli vastaus jossa epäiltiin epäselvää immuunipuutostilaa.Sen kummemmin en asiasta tiedä.Lisäksi leukkarit ovat aina olleet 12-16.ja senkka vähän yläkanttiin(14-35)hb ollut korkea 150.Aina sanottiin että vähän vain yläkanttiin mutta normaalin rajoissaNäillä vastauksilla ei kuulemma merkitystä olotilaani..Nämä tulokset oli useita vuosia silloin kun olin tosi sairas.nyt en enää ole käynyt kokeissa moneen vuoteen joten en tiedä mitä arvot nykyään ovat.
esim hiiva-antibiootteja olen joutunut paljonkin syömään.Ja tiedän että esim vanhuksilla joilla on jo huono vastustuskyky,saavat elimistöönsä herkästi hiivan.Ja niin se näyttää olevan minullakin.Sen kanssa saa jatkuvasti kamppailla.
Kyllä ruuan kanssa saa olla tarkka.En tiedä mikä siinä on mutta esim luomutuotteet ovat ainoat mistä ei hiiva lissäänny elimistöstä.Mutta meneppä syömään jotakin kotimaista varhaiskaalta,perunaa,kukkakaalta,sipulia.Hitto että tulee huono olo ja heikotus päälle.En tiedä mistä johtuu.
Juustot,yl maitotaloustuotteet ja metwurstit tekevät pään tönköksi ja kipeäksi ja varmasti tulee poskiontelotulehdus.Aromivahvenne on kyllä minulle pahin lisäaine.Sitä on vältettävä.
Lämpimällä ja kostealla ilmaala tuli ihmeellisiä heikotuskohtauksia.Yhtäkkiä nousi lämpö 37.5 ja tuli tosi huono olo.Verenpaineet heitteli ensin yläkanttiin ja muutaman tunnin jälkeen olivat vain 90/65.Välillä tuntui että kun laittoi makuuasentoon lähtee taju.Mutta siinä sitä vain kärsittiin vaikka välillä tuntui että lähden justiin lääkäriin.Mutta niin sitä vain selvittiin.Samanlaiset oireet minulla tulee kyllä saunastakin .yleensäkin kuumasta.
Nyt taas ei ole mitään oireita.Heti helpottaa kun tulee viileät säät.Ja tosiaankin tiukka dieetti.Ainut keino minulla tulla parempaan kuntoon.Silloin kun olin tosi huonossa jamassa aloitin ottamaan erästä rautapitoista mehua.Luin täältä että korkea hb voi olla raudanpuutteenkin merkki.Nyt olen sitäkin pullollisen juonut .Voihan olla että sekin on vahvistanut.En ole tullut ajatelleeksi mutta synnytysten jälkeen hb on ollut aina 80 kun olen kotiin päässyt.Eli ei kai nuo rautavarastot kovin kummoisessa tilassa ole olleet.
Yritän kyllä kaikki keinot käyttää.Sillä meinaan parantua normaaliksi ja vielä joskus työssäkäyväksi ihmiseksi.Pikkuhiljaa.Yl. kesällä tulee tuota takapakkia.Mutta ehkä jo seuraavana kesänä ei tule...