en kestä tätä..sairastan bulimiaa kymmenettä vuotta.hoitoon en voi mennä,sillä olen hoitoalalla ja sana kiertää heti.en saisi koskaan enää töitä,hullun maineen ja työt mennyt.
töitä teen kuin kone ja kaiken muunkin vailla tunnetta.en jaksa.haluan kuolla en kestä enää mitään elämä on yksi pimeä tunneli.
töitä teen kuin kone ja kaiken muunkin vailla tunnetta.en jaksa.haluan kuolla en kestä enää mitään elämä on yksi pimeä tunneli.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa jo siksikin, että koet hoitoon menemisen mahdottomana. Entä jos sittenkin menisit? Olisiko se "maineen leviäminen" loppujen lopuksi niin haitallista, jos tilalle saisit mahdollisuuden parantua.
Kun tervehdyt, voit miettiä paluuta joko entiseen ammattiisi tai vaikkapa johonkin uuteen. Ensimmäinen askel on kuitenkin tervehtymisesi ja se edellyttää hoitoa.
Kaikkea hyvää sinulle elämäsi askeleilla!
Eiköhän ole kuitenkin niin,että hoito on parempi kuin nyt juuri kuolla pois.
Jos työpaikkasi menee,ollaan väärällä tiellä.
Bulimia ja monet muut oireet ja sairaudet on tunnistettu,eikä bulimia kuitenkaan ole mikään"hulluus.Mikä nyt ylipäätänsä sitä on.
Itse uskaltaisin ainakin tuon syyn kertoa ja hoitoon mennä,ei hoitoalalla työskentelevä muuta ole kuin ihminen hänkään.
Kaikella on syynsä.Mene ihmeessä hakemaan apua.Työtä saat varmasti tervehdyttyäsi.
Olen todella umpikujassa:jotenkaan en jaksa uskoa,onko hoidosta todella apua?Hullua,mutta itse hoitajana suhtaudun kaikkeen psykiatriseen hoitoon kriittisesti ja etenkin lääkkeisiin.(en työskentele itse psyk.puolella,vaan somaattisella puolella)
Kuukausi sitten kävin yleislääkärillä unettomuuden takia,hän määräsi mielialalääkettä(Mirtatzapin ratiopharm)ja voin sanoa,että lääkkeen jälkeen olo on mitä kauhein:väsyttää koko seuraava päivä ja olo on kuin unissakävelijällä!Tee siinä sitten työsi kunnialla!
Mutta ehkä pitäisi vaan uskaltautua..Jotenkin vaan häpeän bulimiaani yli kaiken.Se on niin kuvottava asia,en halua että minua pidetään yhtenä niistä ällöttävistä oksentajista,jotka eivät hallitse elämäänsä.Vaikka se minä juuri olen,en hallitse mitään omassa elämässäni.Ulkoisesti kukaan tustkin huomaa minussa mitään,työssä koen olevani hyvä,mutta itseni kanssa en tule toimeen.Jotenkin on tunne,että olen oman itseni pahin vihollinen,kuin riivattu,,Huhu nyt kyllä jo kuulostankin täyshullulta.
..siinäpä on juuri se ongelma,kun näkee sisäpuolelta asian,eli olet työssä,jossa "lokeroidaan"tietyt kuviot.
Tuttua minulle myös.En ole bulimiasta kärsinyt,mutta hillittömästä paniikkihäiriöstä yms.siihen liittyvästä inhon tunteesta.
Kauan kärsin ja kärvennyin,kunnes paljastin kortit työkavereille ja hain apua.
Sain apua,ja se jopa auttoi(pitkän ajan kuluttua),mutta koin kyllä,että moni tuli kertomaan omasta kivustaan.
Kukapa meistä on niin täysin terve.Ei muuta kuin tulta päin!
Kyllä ne muutkin salassa panikoi ja oksentaa.Häpeä se ei ole!
Ystäväni, joka työskentelee lääkäriasemalla, kertoi minulle kyllä ihan muuta. Hänelle tuli ns burnout, henkilökohainen elämäntilanne meni vaikeaksi. Hän nimenomaan sanoi, että on niin helppoa lähteä sairaslomalle, kun kaikki ovat alan ihmisiä ja ymmärtävät. Työkavereista oli ollut hänelle apua ja nimenomaan he olivat sairaslomallekin kehoittaneet.
Joten oletko ihan varma, että menettäisit mahdollisuutesi työssäsi. Luultavasti niin ei käy.
Tärkeintä on, että haet apua ja hoidat itseäsi. Ei ole mitään syytä luovuttaa. Tulet huomaamaan, kuin paljon valoisammaksi asiat tulevat, kun antaa itselleen luvan olla sellainen kuin on. Muista välittämättä.
hyvää jatkoa ja voimia !
Miten niin et voi mennä hoitoon? Voi hyvänen aika, kaipa sinulla nyt sen verran on tietoa, että terveydenhoitoehenkilökunnalla on VAITIOLOVELVOLLISUUS! Eivät tiedot sairaudestasi tai hoidosta minnekään leviä!
Ja lisäksi: edellä olevat kommentit ovat aivan totta. Terveydenhoitoalalla ymmärretään sairauksia ja sitä, että "kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa".
Hoitoon siitä mars, mars!
JÄNIKSENKÄPÄLÄSTÄ ON
HYÖTYÄ VAIN JÄNIKSELLE
Oletko sinä suunnitellut tulevaisuutesi?
Useimmat eivät ole. Heillä on kyllä toiveita,
mutta ei mitään suunnitelmaa. He toivovat,
että asiat muuttuisivat, mutta kaikkihan me
tiedämme, että asiat eivät muutu toivomalla
vaan tekemällä.
Muistele viiden vuoden takaista tilannetta.
Mitä olet saanut aikaiseksi viidessä vuodessa?
Oletko tyytyväinen? Ellet, on helppo ennustaa
seuraavien viiden vuoden tulos. Ihmisten, jotka
haluavat muutosta elämäänsä, on aloitettava
työ omasta itsestään. Ellei ihminen itse muutu
ensin, eivät asiatkaan muutu.
Onko siis vaihtoehtoa?