olen seurannut ja kuunnellut elämäni varrella paljon ihmisiä ja tullut siihen johtopäätökseen,että vain luuserit pettää,ne joilla ei ole itsetunto kohdillaan vaan hakevat siihen muiden ihmisten huomiota ja kehuja,minkä voimin he jaksavat kantaa arjen taakkaa eteenpäin....valitettavasti,siihenkin tulee joskus stoppi ja käry käy....sitten huomataankin,että mitä kaikkea olisi voinut menettää...kaiken...joten aloitetaanpa alusta koska tajusin juuri,että se ihminen onkin niin arvokas ja rakas minulle,että en halua menettää sitä ja kaikkea mitä on ollut...joten se niistä seikkailuista...aina jääpi sille toiselle luu käteen,hah...sitä on sitten kiva kalvaa lopun elämää...toinen jää aina toiseksi,näinhän se menee ja on aina mennyt.joten laitetaan rinta rottingille,kaikki me,jotka olemme niitä kultakimpaleita meidän rakkaimmille ihmisille,ollaan oikeasti ylpeitä,sillä me ollaan ainakin varustettu hyvällä itsetunnolla ja olemme niitä ihania omia kultseja...antaa "irtolaisten"kiertää ja etsiä vaikka lopun ikää sitä onnea...tuskin heille sitä edes suodaan,eihän ne ole edes ansainneet sitä..???????life is life....:)
Vanhassa vara parempi.....
a-n-is
4692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Omassa pitkässä parisuhteessani olen kokenut tunteita laidasta laitaan.Elämä on ollut kuin vuoristorataa,jos tunteiden kautta sitä katselen.
On ollut aikoja,jolloin mieheni varmasti on pettänyt minua,vaikka olen ollut hänelle ihan se sama kumppani kuin ennenkin,hyvine ja huonoine piirteineni.
On ollut aikoja,jolloin olen etääntynyt miehestäni,kaivannut elämääni uusia asioita,ihmistä,erilaista,kuin mieheni.
On ollut aikoja,jolloin mustasukkaisuuteni on etäännyttänyt mieheni minusta ja se on ollut tuskallista kestää.
On ollut aikoja,jolloin mieheni mustasukkaisuus on alkanut tuntua tukahduttavalta ja olen pyrkinyt hänestä etäälle.
On ollut aikoja,jolloin on ollut sama,vaikka miehellä olisikin joku toinen,kun itsellänikin on päällimmäisenä mielessä vieras mies.
Kuitenkin,tätä elämää yhä yhdessä eletään,kuinka kauan,sitä en osaa sanoa.Ehkä elämämme loppuun asti,ehkä eroamme jo ensi kuussa,jos rakastun tai hän löytää uuden rakkauden.
En tunne itseäni luuseriksi,vaikka olisin monesti ollut valmis tekemään syrjähyppyjä,enkä tuntisi,vaikka tekisinkin.
En ajattele miestäni luuseriksi,vaikka hän on pettänyt minua.
Tämä on elämää,kahden aikuisen ihmisen.Näin käy,kun eletään täysin palkein,otetaan vastaan mitä elämä eteen tuo.Keskity sinä omaan elämään,elä se täysillä ja mahdollisimman hyvin.
Mutta muista,et voi tuomita ketään,etkä haukkua luuseriksi.Kukaan ei ole luuseri,elämä on täynnä valintoja,välillä tulee valittua huonosti.
jokainen näkee asiat eri kantilta...musta toi aniksen juttu oli täyttä asiaa....!kannattaa mennä peilin eteen ja miettiä kaksi kertaa,että mitä minä haluan!jos haluaa elää huonossa parisuhteessa,kuten jälkimmäinen henkilö kirjoitti,niin se on hänen valinta,mitäs elää..ei ole pakko...voi tehdä valintoja ja nostaa kytkintä!järjetöntä,että molemmat osapuolet pettää aikaajoin toisiaan..kyllä siinä on hieno malliesimerkkipari.aika kieroa elämistä..mutta toivottavasti sellainen ihminen nauttii ja mitä ilmeisemmin nauttii tällaisesta suhteesta koska ei pysty eroamaan,olisiko läheisriippuvainen oikea sana mutta eläkää ja pettäkää mutta kantakaa myös vastuu!!!parempi yksin kuin kaksin ja mielummin vapaa kuin varattu...maailma pullollaan vapaita ihmisiä,ei ainakaan jää toiseksi ja saa kaiken huomion mitä haluaa..yhdessä hyvä!!eli olen sitä mieltä että rehellisyys maan perii-aina!
olet samanlainen KAIKKITIETÄVÄ,kuin aloittajakin,ellet peräti aloittaja ihan itse ;/
Mikä sinä olet sanomaan minun parisuhteestani,että se on HUONO?Ja vastuun kantaminen,niinkuin mistä?Kaksi aikuista ihmistä!Ja mitä kieroa on kahden ihmisen parisuhteessa,jossa kumpikin tähän mennessä on selvillä historiasta,kuin se on eletty?Ei ole mitään kieroa.Kumpikin tietää,kumpikin on vapaa tekemään ison ratkaisun,jos se paremmalta tuntuu.
Ihan selvästi sun asenne on toi,kun et tiedä pitkän suhteen mukanaan tuomista vastoinkäymisistä.Elämä vaan ei ole aina untuvan pehmeää pumpulia,puhtoista ja niin viatonta,valitan!
Sekin on rakkautta,että on pystynyt antamaan toiselle uuden mahdollisuuden.Kosto ei ole kumallakaan ollut milloinkaan se pointti.Kun eletään täysillä,tulee vastaan ihmisiä,tunteita,tilanteita,asioita,joita ei ole voinut suunnitella.
Tämä oli viimeinen kommentti tähän,olet selkeästi niin nuori vielä, hanki elämänkokemusta ja ala vasta sen jälkeen moralisoimaan muita ihmisiä,JOs susta enää silloin on siihen.Yleensä ihmisistä tulee vanhemmiten suopeampia ja anteeksiantavaisempia itseä,kuin myös muita kohtaan.
huh,kas kun et silmille syöksy sieltä jostain koneen takaa...omia ajatuksia saa sanoa ääneen mutta sinä et taida olla valmis vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä,mikä vain kohdistuu teidän niin "hyvään parisuhteeseen".taitaa puukko upota lihaan,kun noin äksyilet.tee omat johtopäätökset ja jätä muille muut.itse elän tasan sataprosenttisessa suhteessa,tosin ei ole tarvetta miettiä vierasta,kun omistaa hyvän kumppanin,jonka kanssa voi keskustella,jakaa tunteita,mennä yhdessä,matkustella,se on samalla hyvä ystävä,rakastettu ja maailman tärkein ihminen ja se tunne on MOLEMMINPUOLISTA,että näin mulla.jatka vaan omaan tahtiin..kyllä se aurinko vielä joskus risukasaankin paistaa...joskus vaan täytyy odottaa aika pitkään,mutta toivottavasti sulla on aikaa.ihanaa elää elämää onnellisena,kun meillä on vain tämä yksi elämä muutenkin.sitäpaitsi mun rakas arvostaa mua ja näyttää sen joka päivä ja tietenkin myös minä näytän sille,näin se homma pelaa.mieti vaan vieraita miehiä,kun oma mies tökkii sua,ehkä saat jonkinlaisen tyydytyksen siitä,kukin nauttii tavoillaan.