Tupakka riippuvuudesta

kieltää ettei ainuttakaan,tai se alkaa taas.Mikään v.tutus ei ole syy.

Juu, joku hypnoosi voisi olla ihan toimiva.

niin jyrkästi kirjoitti:

kieltää ettei ainuttakaan,tai se alkaa taas.Mikään v.tutus ei ole syy.

No ei se vitutus todellakaan ole mikään syy, mutta sitä yleensä huijaa itseään antamalla luvan polttaa, koska ketuttaa. Eihän siinä mitään järkeä ole...

Mullakin oli tossa pitkän aikaa, että sain siitä sellaista todellista elämisen tunnetta, kun jätti polttamatta vaikka teki mieli.

"Senkin olen huomannut, että vaikka kuinka tulisi himo, niin tavallaan nautin siitä kun en tee sitä mitä himottaisi; kokee että tosissaan taistelee. Tuntee elävänsä."

Jep, saman jutun olen huomannut ja kokenut..

Suurin ongelma mulla nyt on tässä etten vaan halua juuri nyt lopettaa kun taas aloitin. Taidan niin et ensiviikon alussa lopetan taas tupakan... paitsi huonompi juttu on se, että aina kun olen juhlimassa, niin silloin poltan melkein väistämättä ja huvittavinta on, että tavallaan tiedän hyvinkin miten polttamisen pystyy hallitsemaan, mutta se on sitten usein niin vaikeeta kun kaikki ympärillä pitää niitä ah niin rentouttavia kessu taukoja..

Oon nyt about vuoden pähkäilly et mitä tän röökin kanssa tekisi. Kokoajan on taukoja ollut etten polta, mut sit taas oon polttanu ja en oo jne..

Christopher Garhand kirjoitti:

Mullakin oli tossa pitkän aikaa, että sain siitä sellaista todellista elämisen tunnetta, kun jätti polttamatta vaikka teki mieli.

"Senkin olen huomannut, että vaikka kuinka tulisi himo, niin tavallaan nautin siitä kun en tee sitä mitä himottaisi; kokee että tosissaan taistelee. Tuntee elävänsä."

Jep, saman jutun olen huomannut ja kokenut..

Suurin ongelma mulla nyt on tässä etten vaan halua juuri nyt lopettaa kun taas aloitin. Taidan niin et ensiviikon alussa lopetan taas tupakan... paitsi huonompi juttu on se, että aina kun olen juhlimassa, niin silloin poltan melkein väistämättä ja huvittavinta on, että tavallaan tiedän hyvinkin miten polttamisen pystyy hallitsemaan, mutta se on sitten usein niin vaikeeta kun kaikki ympärillä pitää niitä ah niin rentouttavia kessu taukoja..

Oon nyt about vuoden pähkäilly et mitä tän röökin kanssa tekisi. Kokoajan on taukoja ollut etten polta, mut sit taas oon polttanu ja en oo jne..

Vaikuttaa siltä, että et ole tehnyt lopettamispäätöstä tosissasi. Mieti, miksi jatkaisit polttamista ja miksi kannattaisi lopettaa. Jos tulet siihen tulokseen, että haluat lopettaa, kirjoita vaikka paperille päätöksesi ja sen syy. Heikkona hetkenä voit vaikka vilkaista paperiasi, jos et muuten muista miksi olet päättänyt lopettaa.

Kun olet päätöksen tehnyt, päätä myös, minä päivänä sen teet. Silloin kerro asiasta läheisillesi ja ennen kaikkea hävitä kaikki tupakkaan viittaava - tupakat, tulitikut, sytkärit, tuhkakupit jne. On paljon vaikeampi sortua, jos joutuu lähtemään kioskille tupakkaa saadakseen.

Jos riippuvuus on vain psyykkistä (se voi olla, jos ei polta joka päivä), lopettaminen on huomattavasti helpompaa kuin niillä, joilla on myös fyysisiä vieroitusoireita. Vähän polttava joutuu opettelemaan eroon vain tupakoinnin tavasta.

Minä lopetin niin, että ennen lomaa (lomalla en ole polttanut 15 vuoteen) päätin, että kun tulen takaisin töihin, en enää polta. Poltin viimeiset tupakat pois ja annoin sytkärin kaverille. Koko loman ajan psyykkasin itseäni hokemalla mielessäni lähes päivittäin: "Minä en polta enää, minä en polta enää."

Loman jälkeen jännitin, kuinka vaikeaa on pysyä poissa työpaikan tupakkahuoneesta. Se oli käsittämättömän helppoa! Aluksi asia oli tietysti mielessä melkein koko ajan, mutta näiden neljän viikon aikana, jotka loman jälkeen olen töissä ollut, ei ole KERTAAKAAN tullut mieleen, että "voi kun sais tupakkaa". Olen iloinen ja ylpeä siitä, että en enää tarvitse tupakkaa.

Vanamo Linnea kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että et ole tehnyt lopettamispäätöstä tosissasi. Mieti, miksi jatkaisit polttamista ja miksi kannattaisi lopettaa. Jos tulet siihen tulokseen, että haluat lopettaa, kirjoita vaikka paperille päätöksesi ja sen syy. Heikkona hetkenä voit vaikka vilkaista paperiasi, jos et muuten muista miksi olet päättänyt lopettaa.

Kun olet päätöksen tehnyt, päätä myös, minä päivänä sen teet. Silloin kerro asiasta läheisillesi ja ennen kaikkea hävitä kaikki tupakkaan viittaava - tupakat, tulitikut, sytkärit, tuhkakupit jne. On paljon vaikeampi sortua, jos joutuu lähtemään kioskille tupakkaa saadakseen.

Jos riippuvuus on vain psyykkistä (se voi olla, jos ei polta joka päivä), lopettaminen on huomattavasti helpompaa kuin niillä, joilla on myös fyysisiä vieroitusoireita. Vähän polttava joutuu opettelemaan eroon vain tupakoinnin tavasta.

Minä lopetin niin, että ennen lomaa (lomalla en ole polttanut 15 vuoteen) päätin, että kun tulen takaisin töihin, en enää polta. Poltin viimeiset tupakat pois ja annoin sytkärin kaverille. Koko loman ajan psyykkasin itseäni hokemalla mielessäni lähes päivittäin: "Minä en polta enää, minä en polta enää."

Loman jälkeen jännitin, kuinka vaikeaa on pysyä poissa työpaikan tupakkahuoneesta. Se oli käsittämättömän helppoa! Aluksi asia oli tietysti mielessä melkein koko ajan, mutta näiden neljän viikon aikana, jotka loman jälkeen olen töissä ollut, ei ole KERTAAKAAN tullut mieleen, että "voi kun sais tupakkaa". Olen iloinen ja ylpeä siitä, että en enää tarvitse tupakkaa.

"Vaikuttaa siltä, että et ole tehnyt lopettamispäätöstä tosissasi."

V: Tässä olet täysin oikeassa. En nimittäin ole sitä tehnyt syvällisellä tasolla selväksi itselleni.

Täytyy myöntää, että tällähetkellä en vaan jostain syystä halua lopettaa polttamista. En tosin polta välttämättä kuin yhden tupakan päivässä, kuten tänään. Enkä ajatellut ostaa sitä kuin viikonlopuiksi.

Lopetan sitten kun saan siihen todellisen motivaation. Ei vaan juuri nyt ole oikeastaan mitään motivaatiota lopettaa, joten taidan antaa tämän lopettamisen olla toistaiseksi.

Onhan se hienoa olla ilman tupakkaa, mutta täytyy myöntää, että ilman kunnon motivaatiota siitä saa jatkuvaa morkkista, jos yrittää kokoajan olla polttamatta, mutta kuitenkin vaan aina polttaa. Joten joko tai....

Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta minkäs tälle tekee kun ei niin ei...

Kiitos kuitenkin hyvistä neuvoista, joita joskus tulevaisuudessa tulen varmaan joskus hyödyntämään. Tosin on vähän outoa kun pystyn kyllä olla polttamatta ihan ilman mitään keinojakin, kun vaan päätän etten polta, mutta kysymys on enemmänkin siitä etten halua polttaa, eli motivaatio siihen puuttuu.

Christopher Garhand kirjoitti:

"Vaikuttaa siltä, että et ole tehnyt lopettamispäätöstä tosissasi."

V: Tässä olet täysin oikeassa. En nimittäin ole sitä tehnyt syvällisellä tasolla selväksi itselleni.

Täytyy myöntää, että tällähetkellä en vaan jostain syystä halua lopettaa polttamista. En tosin polta välttämättä kuin yhden tupakan päivässä, kuten tänään. Enkä ajatellut ostaa sitä kuin viikonlopuiksi.

Lopetan sitten kun saan siihen todellisen motivaation. Ei vaan juuri nyt ole oikeastaan mitään motivaatiota lopettaa, joten taidan antaa tämän lopettamisen olla toistaiseksi.

Onhan se hienoa olla ilman tupakkaa, mutta täytyy myöntää, että ilman kunnon motivaatiota siitä saa jatkuvaa morkkista, jos yrittää kokoajan olla polttamatta, mutta kuitenkin vaan aina polttaa. Joten joko tai....

Saattaa kuulostaa hankalalta, mutta minkäs tälle tekee kun ei niin ei...

Kiitos kuitenkin hyvistä neuvoista, joita joskus tulevaisuudessa tulen varmaan joskus hyödyntämään. Tosin on vähän outoa kun pystyn kyllä olla polttamatta ihan ilman mitään keinojakin, kun vaan päätän etten polta, mutta kysymys on enemmänkin siitä etten halua polttaa, eli motivaatio siihen puuttuu.

Pyörittelin minäkin asiaa mielessäni vuoden verran (kieltämättä pari lääkäriä vähän tuuppi oikeaan suuntaan...) ennen kuin sain päätöksen tehdyksi. Ensin oli samanlainen olo kuin sinulla, ettei halunnut lopettaa - no silloin on paras antaa olla, onnistumisen edellytykset ovat aika huonot, jos vasten tahtoaan jotain yrittää.

Sitten yritin pari kertaa vähentää, sekään ei oikein onnistunut.

Lopullinen potku persauksille tuli, kun sain tietää tuoreimmat kolesterolilukemani. Ne olivat niin järkyttävät, että päätös syntyi siitä paikasta (en tiedä, kuinka paljon tupakointi suoranaisesti kolesterolilukemiin vaikuttaa, mutta sen tiedän, että tupakka yksinään on erittäin suuri sepelvaltimotaudin riskitekijä, ja kolesteroli vielä siihen päälle, niin...).

Päätöksestä meni pari viikkoa siihen, kun poltin viimeisen tupakkani. Olin valmistellut itseäni pitkin kevättä, tunsin koko ajan polttamisestani huonoa omaatuntoa, ja ajattelin aina, että pitäisi lopettaa, kun vain sen saisi tehdyksi. Ehkä sinäkin tarvitset shokkihoitoa, niin kuin minä tuon kolesteroliluvun?

Vanamo Linnea kirjoitti:

Pyörittelin minäkin asiaa mielessäni vuoden verran (kieltämättä pari lääkäriä vähän tuuppi oikeaan suuntaan...) ennen kuin sain päätöksen tehdyksi. Ensin oli samanlainen olo kuin sinulla, ettei halunnut lopettaa - no silloin on paras antaa olla, onnistumisen edellytykset ovat aika huonot, jos vasten tahtoaan jotain yrittää.

Sitten yritin pari kertaa vähentää, sekään ei oikein onnistunut.

Lopullinen potku persauksille tuli, kun sain tietää tuoreimmat kolesterolilukemani. Ne olivat niin järkyttävät, että päätös syntyi siitä paikasta (en tiedä, kuinka paljon tupakointi suoranaisesti kolesterolilukemiin vaikuttaa, mutta sen tiedän, että tupakka yksinään on erittäin suuri sepelvaltimotaudin riskitekijä, ja kolesteroli vielä siihen päälle, niin...).

Päätöksestä meni pari viikkoa siihen, kun poltin viimeisen tupakkani. Olin valmistellut itseäni pitkin kevättä, tunsin koko ajan polttamisestani huonoa omaatuntoa, ja ajattelin aina, että pitäisi lopettaa, kun vain sen saisi tehdyksi. Ehkä sinäkin tarvitset shokkihoitoa, niin kuin minä tuon kolesteroliluvun?

Itselläni oli viime keväällä todella kova motivaatio siihen lopettamiseen ja oikeastaan se motivaatio tuli siitä, kun asiani elämäntilanteessa olivat jokseekin aikalailla sekaisin ja ajattelin, että kaikki mahdolliset asiat joihin voi jotenkin vaikuttaa, niin ne myös toteutan ja tupakka oli ensimmäinen asia josta hankkiuduin eroon. Kyllähän se nyt vahvistaa henkisesti kun ei anna ainakaan millekään riippuvuudelle enempää tilaa. Ja näin olin 3 kuukautta edes ajattelematta tupakkaa...

Nyt on taas vaan vähän ote lipsunut ja ei jaksa välittää polttamisesta, mutta kokoajan odotan sitä oikeaa hetkeä kun pystyn päättämään tupakan polton lopettamisen.

Tiedän miten tyhmältä ja hankalalta tämä kuulostaa, koska oikea tapa lopettaa olisi vaan yksinkertaisesti olla polttamatta. Ongelma on se, että tupakkaan liittyy tavallaan niin paljon kaikenlaisia asioita ja joka ikinen päivä siihen kyllä törmää jossain...

Ei oikeen nyt juuri tule muuta mieleen, mutta jostain kyllä tarvitsen sen oikean motivaation. Tai sitten se shokki juttukin olisi varmasti motivoiva(Montakohan kertaa muuten käytin sanaa motivaatio... :)