Olen ollut kohta vuoden poikaystäväni kans yhdessä ja olemme asuneet siitä muutaman kuukauden saman katon alla. Suhteemme on ollut hyvä, ei suurempia ongelmia, meillä on kivaa yhdessä. Ihastuin tulisesti ravintolassa erääseen mieheen. Vaihdoimme numeroita ja soitimme kerran. Sovimme tapaamisen, jossa keskustelimme meistä. Emme suudelleet, emmekä halailleet, koska molemmat halusimme minun olevan uskollinen. Sovimme, että mä ajattelen asioita ihan rauhassa ja ilmoitan mihin tulokseen tulen... valitsenko hänet, vai mieheni! Seuratako nyt tunteita vai järkeä? Yleensä olen seurannut tunteita, enkä ole koskaan katunut, mutta nyt tuntuu järki olevan voimakkaampana... Lähinnä mua mietityttää se, että jos päätän erota nykyisestä suhteestani, en voi tietenkään heti hypätä uuteen suhteeseen, vaan ensin yritän päästä yli edellisestä suhteesta ja opettelen elämään yksin. Vasta sitten voin alkaa tutustumaan tähän mieheen, mutta siinä vaiheessa, onko meillä enää tunteita toisiamme kohtaan? Eron läpikäyminen ja elämänmuutos saattavat nimittäin syödä huomaamatta tunteeni toista miestä kohtaan ja sit huomaan olevani ihan yksin. Ei sekään kamala ajatus ole, mutta kun miettii sitä, että tällä hetkellä elän kuitenkin ihan onnellisessa suhteessa. Meillä on kyllä suhde alkanut arkipäiväistyä ja tylsistyä, ehkäpä siksi uusi tuttavuus niin piristää mieltä. Ja kun omalta mieheltä ei enää saa kohteliaisuuksia, tai onko niitä koskaan saanutkaan, uuden ihastuksen kommentit imartelee. Meillä ei ole koskaan ollut intohimoa, vaikka hyvä suhde on ollutkin.
Noh, saman kokeneilta kaipaan mielipiteitä ja kokemuksia! Ja moraalisaarnat mua ei kiinnosta, ei siis kannata vaivautua sellaiseen! Ihan asiallisia mielipiteitä pyydän, kiitos! :)
Noh, saman kokeneilta kaipaan mielipiteitä ja kokemuksia! Ja moraalisaarnat mua ei kiinnosta, ei siis kannata vaivautua sellaiseen! Ihan asiallisia mielipiteitä pyydän, kiitos! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta jotain tosi pahasti on vialla.
Ihastuit tulisesti mieheen ravintolassa ja olet nyt sitten vaihtamassa oman miehesi tähän.
En ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä, mutta toisaalta en ymmärrä tätä ravintolatyyppiäkään.
Kuka voi ottaa vakavasti naisen, joka tekee noin.
Tuo asia alkaa taatusti vaivata tätä ravintolaheppua, vaikka nyt tuntuukin imartelevalta.
Et ole ollenkaan luotettava, vaikka nimimerkiksi valitsit humoristisesti "uskollinen nainen".
Oletko ajatellut miltä se tuntuisi miehestäsi? Toki en tiedä teidän tilannetta, mutta jos teillä on kaikki ok niin miks ihmeessä sä pilaisit sen kaikein?
On se vaan niin väärin, että toisilla on oikein vara valita, ja minulla ei ikinä edes ollut ketään kuka olisi minusta välittänyt :(
Mutta ei varmasti ole helppo valinta.
Vasta vuoden yhdessä oman miehes kanssa ja nyt jo ihastuit toiseen mieheen ja olet jo tapaamiset ja kaikki sopinut? Sun ei kannata tästälähtien ravintoloissa käydä, jos se meno tollasta on ja sä unohdat hetkessä kenen kanssa oikein seurustelet ja silleen.
Mistä tietä pikkulutkia oikein sikiää? Oikeesti!?
..miehet on nykyisin niin agressiivisia naisten suhteen, katse ja ollaan heti kimpuussa..vaikka oma mies on vieressä.
Kyllä ravintolaan on mentävä nykyisin aurinkolasit silmilla :S
Selvitä ennenkaikkea itsellesi mitä elämältä odotat? Elämä ei ole pelkkää intohimoa, yhteiselämä tasaantuu ja rauhoittuu, intohimo laantuu.
Elämä on suurempi kokonaisuus ja siihen kuuluu monenlaisia hetkiä ja päiviä. Yhden hetken ihastuksen perään on turhaa haikailla, voit menettää hyvän miehen ja saada sijaan huonomman myöhemmin. Jos on hyvä löytänyt kannattaa pitää kiinni. Liiallinen tunteiden seuraaminen voi viedä vikaan.
harkita aikalisää nykyisessä suhteessa, ja kokeilla elämistä ihan itsekseen. Nuorena (ja kaiketi vielä kypsemmälläkin iällä) sitä helposti suhde menee liian vakavaksi ihan liian nopeasti. Ja sitten tulee yhden suhteen päätyttyä alettua toiseen ihan saman tien.
En ole mikään saarnaava täti, vaan aika nuori nainen, joka on kahdesti saman virheen tehnyt. Nyt aion jatkossa yrittää olla viisaampi.
Voisiko teilläkin poikaystäväsi kanssa olla niin, että olette edenneet vauhdilla ja viettäneet tiiviisti kaiken aikanne yhdessä. Siinä helposti käy niin, että se tärkeä "alkuhuuma" tulee kulutettua nopeasti loppuun, ja suhteesta tulee heti alkumetreillä arkinen ja tylsä. Tokihan alkuhuuma loppuu aina joskus, mutta ainakin itse olen kahteenkin kertaan tavallaan "tappanut" sen ennen aikojaan sillä, että olen alkanut leikkiä kotia.
Ei vielä parikymppisenä tarvitsisi joutua miettimään, että tällastako koko loppuelämä tulee olemaan. En tosin tiedä, minkä ikäinen olet, mutta puhunkin itsestäni.