Eniten nykyisistä elokuvista ärsyttää nämä Hollywoodin "hyvä ja mahtava amerikka tulee ja antaa pahoille ja ilkeille vapaudenvihollisille selkäsäunan" tyyppiset pläjäykset esimerkkinä Black Hawk Down...Mitä mieltä muut olette näistä?
Jenkkisotahehkutukset ärsyttää!!
Janne
5489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en ole leffaa nähnyt, vain puoleenväliin, mutta :
No itse noin se menikin, jenkit lähetettiin sinne kehittämään rauhaa. Somaliassa oli silloin 1993 useampi heimojohtaja, (sotalordi mitälie) vallassa, jotka väärinkäyttivät valtaansa mm. hamstraamalla itselleen kehitysavun ruoka-avustukset ja bostailemalla paikan päällä vieden avun niiltä jotka sitä tarvitsivat.
Jenkit lähetettiin sinne hakemaan vain ja ainoastaan hakemaan nämä heimojohtajat neuvotteluun, mutta ei se käynytkään päinsä, kiihkoilijoita kun oli koko maa täysi.
Kyllähän se totta on että useimmista leffoista tehdään loistokasta amerikkaimagoa ja kyllä he sillä ihan liikaa lesoavatkin. Mutta on Amerikassa oikeasti valiojoukkojakin, joita löytyy myös muista maista (Israel, Venäjä, Englanti), jenkit vaan tuovat niitäkin liikaa esille.
Munki mielestä on ärsyrrävää et usein amerikkalaiset tekee sellasia leffoja joissa he ovat hyviä ja taistelee vaan ku on pakko, ja pahikset, yleensä venäläiset on julmia tappajia joilla ei oo minkään laista inhimillisyyttä..
Se black hawk down oli musta sillon ku katoin ni aika hyvä, mut sillon mä en ollu ajatellu asiaa tarkemmin. Nekin varsinaisia rauhan turvaajia. hah. Musta näyttää siltä et sana 'rauhanturvaaminen' tarkottaa euroopassa vähän eri asiaa ku USAssa. Eurooppalaiset menee linjojen väliin ja koittaa lopettaa sodan rauhanomaisin keinoin. Amerikkalaiset taas ensin valitsee ketkä on hyviä ja ketkä pahoja ja sit ne poksauttaa pahat. Mä en ymmärrä mitä järkeä sellasessa on..
Mut sellanen amerikkalainen leffa missä mä itte en oo huomannu tällasta ajattelua on Platoon. Siinä ei mun mielestä ollu kumpikaan valtio ei pahis. Pahikset oli osa amerikkalaisista soltuista. Kannattaa kattoo.
Eikös amerikkalaisissa elokuvissa ole muutenkin aika vahva patrioottinen fiilis (varsinkin 11.9. iskujen jälkeen tehdyissä leffoissa).
Pienemmistä independent-tuotantoleffoista löytää sitten sitä kriittisyyttä.
Onhan se totta, että Ameriikoissa tehdään paljon paskaa elokuvaa,
mutta eivät ne koskaan niin huonoja kuin saksalaiset ja ranskalaiset.
(Ja ne amerikkalaisten hyvät, noin 5%, on sitten helvetin hyviä ja ilkeitä)
Hyvä jumala, Kauniit ja Rohkeat on taidetta verrattuna siihen sontaan
mihin saksalaiset pystyy. Koetapas kattoa niiden sairaaladraama leffoja
ja sarjoja!Pelkkä ajatuskin etoo!
Tämä ei ole tietenkään mikään oikeutus sille, että monet tekijät on täysin
hampaattomia Bushin politiikalle. (Mutta katsoopa vain esim. Gangs of
New Yorkin niin saa ihailla sellaista yhteiskuntakritiikkiä johon ei kyetä
ainakaan Suomessa.)
On totta että saksalaiset tekevät ehkä kaksi hyvää elokuvaa/sarjaa vuosikymmenessä mutta piditkö sä ihan oikeasti jotain Gangs of New York:ia hyvänä leffana?
Eihän sitä pysty kuvaamaan kuin yhdellä sanalla: väkivaltaspektaakkeli. Henkisesti se oli niin kuiva ja ennalta-arvattava että aloin epäillä Scorscesen tulleen vanhuudenhöperöksi. Scorcese on ei ensinnäkään ole ohjaaja, vaan brandi, nimi joka myy kehnoakin tuotetta. Plotti oli kuin suoraan teineille suunnattu: America was born in the Streets. Siihen pitäis vielä lisätä: Yeah! Pahat ovat ääripahiksia joilla on yliluonnolliset voimat tai taidot. Järjestäytyneestä väkivallasta (lue sodasta) on tehty jokin lapsellinen peli, jossa käytetään vain tiettyjä aseita. Miehet sorkkii toisiaan puukoilla ja välillä jokin noita-akan näköinen vanha nainen kynsii heitä hengiltä. Sota on sotaa; se on armotonta eikä mitään fakin leikkiä.
Näin 1800-luvulta, joo, eihän silloin pelätty kuolemaa, haluttiin kunniaa ja katu-uskottavuutta hinnalla millä hyvänsä. Naisetkin ottivat osaa katutappeluihin, joo! (ainakin se myy paremmin kun suuri osa potentiaalisista katsojista on teinityttöjä). Samaa yksinkertaisemman yleisön kosiskelua kuin U597:ssa, jossa miehistön jäseninä on myös mustia, joita kohdellaan tasa-arvoisina. 40-luvun alkupuolen jenkeissä? Ehkei sentään. Kaupallisuus menee siis ennen realismia.
Satuja, satuja. Vai yhdyskuntakritiikkiä? Yhdyskuntakritiikkiä siten, että tällaisen aivokuolleen ja pelkällä väkivallalla katsojiin vetoavan elokuvan teko on mahdollista, ja vielä sinisilmäisten kriitikkojen hyväksymää ja kehumaa.
Oot kyllä melkein oikeassa Suomen suhteen. Aki K kykenee jonkinlaiseen yhdyskuntakritiikkiin, vaikka hänenkin elokuvat ovat yliarvostettuja. American Beautyia ja Bowling for Columbinea voidaan kutsua yhdykuntakritiikiksi, mutta ei tosiaankaan mitään Nykin jengejä.