Kun olen kuunnellut tuota DPP promomateriaalia, ymmärrän solistivalintaa entistä paremmin. Siellä hakijoissa oli varmaan enemmistö sellaisia jotka olivat opetelleet NW:n vanhoja biisejä.
Jos joku mimmi omasi klassisen äänenmuodostuksen ei silläkään pitkälle pötkitä. DPP:ssa on hyvin vähän raitoja jossa klassinen laulu toimisi paremmin. Sanotaan suoraan, nuo Holopaisen sävellykset on vaikeita laulaa, ne on niin erilaisia ja niissä on niin kummallisia koukeroita.
Kun puhutaan vanhasta tuotannosta, ne Tarjan bravurit on todellisuudessa aika simppeleitä ja suoraviivaisia joissa riittää että lasetetaan täysillä. Jos otetaan vaikka tätä edellinen Once ei biisit ole näin vaikeita. Ghost Love Score on varsin suoraviivainen vedätys, The Poet And The Pendulum paljon monimuotoisempi ja ilkeämpi laulajan kannalta. Biisinä Amaranth on vaikeampi kun Nemo jne. Sitä en tiedä koe-laulattiko jätkät tarjokkailla DPP:n biisejä, siinä äkkiä erottuu jyvät akanoista.
Jos joku mimmi omasi klassisen äänenmuodostuksen ei silläkään pitkälle pötkitä. DPP:ssa on hyvin vähän raitoja jossa klassinen laulu toimisi paremmin. Sanotaan suoraan, nuo Holopaisen sävellykset on vaikeita laulaa, ne on niin erilaisia ja niissä on niin kummallisia koukeroita.
Kun puhutaan vanhasta tuotannosta, ne Tarjan bravurit on todellisuudessa aika simppeleitä ja suoraviivaisia joissa riittää että lasetetaan täysillä. Jos otetaan vaikka tätä edellinen Once ei biisit ole näin vaikeita. Ghost Love Score on varsin suoraviivainen vedätys, The Poet And The Pendulum paljon monimuotoisempi ja ilkeämpi laulajan kannalta. Biisinä Amaranth on vaikeampi kun Nemo jne. Sitä en tiedä koe-laulattiko jätkät tarjokkailla DPP:n biisejä, siinä äkkiä erottuu jyvät akanoista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kun puhutaan vanhasta tuotannosta, ne Tarjan bravurit on todellisuudessa aika simppeleitä ja suoraviivaisia joissa riittää että lasetetaan täysillä. Jos otetaan vaikka tätä edellinen Once ei biisit ole näin vaikeita. Ghost Love Score on varsin suoraviivainen vedätys, The Poet And The Pendulum paljon monimuotoisempi ja ilkeämpi laulajan kannalta. Biisinä Amaranth on vaikeampi kun Nemo jne. Sitä en tiedä koe-laulattiko jätkät tarjokkailla DPP:n biisejä, siinä äkkiä erottuu jyvät akanoista. "
Luin tuota viestiäsi ja ihmettelin kirjoitustasi.
Tarja on erillainen laulaja ja et voi edes verrata Anettea.
Kai olet kuullut koko albumin? Jos olet, varmaankin huomasit, etei Anetten ääni edes kuulu joka paikassa missä sen pitäisi kuulua koska on nin hento eikä kanna.
Laulutekniikka on erillainen ns. "oopperatyylissä" kuin kevyemmässä joten älä vertaa kun et taida laulun teknisistä vaikeustasoista ym. tietää pätkän vertaa.
Tarja on = syvempi, voimakkaampi ääni
Anette on = kevyempi, hento ääni
Toinen soveltuu toiseen ja toinen toiseen musiikkityyliin.
Molemmat ovat teknisesti varmaankin ihan hyviä.
Aika paksua sanoa, että Tarjan laulamat eivät olisi niin vaativia, huh huh mitä potaskaa suoraan sanoen.
No eipä tältä keskustelupalstalta kauhean monta totuutta muutenkaan löydä joten se siitä.
"Jos olet, varmaankin huomasit, etei Anetten ääni edes kuulu joka paikassa missä sen pitäisi kuulua koska on nin hento eikä kanna."
No se johtuu yksinkertaisesti siitä ettei Tuomas Holopainen ole halunnut Aneten äänen kuuluvan niissä kohdissa sen kovempaa. Voidaanhan nykyään vaikka kuiskaus miksata niin pintaan ettei torvisoittokuntaa kuulu taustalta.
Tuomashan sanoi haastattelussa, että yksi syy Aneten valitsemiseen oli hänen äänensä voimakkuus:
-------------------------------------------------
Tuomas näkee Anetten ominaisuudet laulajana varsin erinomaisina.
- Tarja oli klassistyylinen ja dramaattinen laulaja, kun Anette on taas luonnollisempi. Molemmat ovat monipuolisia ja molemmilla on voimaa, mutta he pystyvät myös herkempään tulkintaan. Monilla hakijoilla oli kiva ääni, mutta ei lainkaan voimaa. Anettella sitä taas on aivan valtavasti, ja se voima minusta kaikista paras ominaisuus hänen tapauksessaan onkin.
- Muista ensimmäiset treenit, kun Marco sanoi ettei koskaan ole kuullut kenelläkään yhtä äänekästä lauluääntä, Anette muistelee.
- Joo, vedimme Nemoa ja kaikki mittarit menivät punaiselle, Tuomas nauraa.
-------------------------------------------------
Lähde: http://www.vertigo.cd/index.php?option=com_content&task=view&id=1871&Itemid=27
Itse en välitä oopperalaulusta enkä ole asiantuntija mutta sanon nyt kuitenkin. Tarjan ihmeellisyys perustui siihen että metallibändissä oli klassinen laulaja. Jos laitettaisiin tusina Tarjaa kovempia saman alan mimmejä vetämään samat biisit niin olisiko vielä niin ainutlaatuinen? Epäilen. Ja vaikka oopperalaulanta varmasti onkin vaativaa teknisesti ja äänessä on voimaa, siitä puuttuvat eri sävyt - eli ääni kuulostaa aikas samanlaiselta koko ajan.Vertaapa esim. miten normaalilla laulutavalla voi ääntä käyttää esim. laulaa ohuemmin, herkemmin, räkäisesti, iloisesti jne. jne, eli ilmaista tunnetiloja. Joten itse olen tyytyväinen muutokseen. Makuasioista kiistely jatkukoon...