Minä sitten kävin tiistaina päihdehoitajan vastaanotolla ja sen jälkeen labrassa otettiin kaksi verikoenäytettä. Tänään, tai siis torstaina, saattoi soittaa ja kysellä tulokset.
Lääketiede ei ole minun vahvoja puolia mutta verikokeista katsottiin hemoglobiini, maksa-arvot, jotakin liittyen verisoluihin ymym ja kuulemma kohdallani kaikki oli ihan ok.
Iloisuuden lisäksi olen todella yllättynyt. Miten voi olla mahdollista että minulla kun on n15 vuotta takana historiaa erittäin rankasta ja tolkuttomasta juomisesta jota tapahtuu hyvin usein, niin paikat ovat vielä kunnossa.
Päihdehoitaja sanoi puhelimessa että jos en muuta juomistapojani niin aivan varmasti alkaa jossain vaiheessa näkymään mutta minä taidan sittenkin olla vielä sen verran nuori että en ole ehtinyt itseäni tuhoamaan. Kysymykseeni siitä, että mahtaako vaikuttaa se, että en juurikaan juo väkeviä vaan keppanaa ja siideriä niin siihen hän vastasi että alkoholin määrä merkitsee eikä se onko se väkevää vai mietoa. Siis, ei 6-7 litraa kaljaa litkiminen ole terveellisempää kuin yhden vodkapullon juominen. Nuo määräthän suurin piirtein vastaavat toisiaan.
Seuraavaksi mulla on psykiatrin vastaanotto. Mulla kun on olut tuota masennusta myös johtuen mm yksinäisyydestäni, joka on täysin 100% varma asia että yksinäisenä loppuelämäkseni jään. Minulle kaljapulloista on tullut jonkinlainen morsiamen korvike. Minun elämässäni ei koskaan naista tule olemaan niin olen katkeroitunut, masentunut ja juon liikaa, mikä katkeroittaa ja masentaa enemmän.
Kenties tuo oli kuitenkin herätyskutsu, että minulla on vielä paikat kunnossa. Pitäisikö sitä yrittää kokonaan lopettaa juominen tai yrittää esim niin että ei juo kuin joko perjantaina tai lauantaina, ei molempina päivinä.
Juomisen lopettaminen kokonaan olisi sitten taas kuolinisku sosiaaliselle elämälle.Tosin, ei se kovin sosiaalista elämää ole että istuu kotonaan ryyppäämässä 6 litraa kaljaa itsekseen ja sitten menee ympäripäissään kapakkaan eikä seuraavana päivänä muista mitään.
Lääketiede ei ole minun vahvoja puolia mutta verikokeista katsottiin hemoglobiini, maksa-arvot, jotakin liittyen verisoluihin ymym ja kuulemma kohdallani kaikki oli ihan ok.
Iloisuuden lisäksi olen todella yllättynyt. Miten voi olla mahdollista että minulla kun on n15 vuotta takana historiaa erittäin rankasta ja tolkuttomasta juomisesta jota tapahtuu hyvin usein, niin paikat ovat vielä kunnossa.
Päihdehoitaja sanoi puhelimessa että jos en muuta juomistapojani niin aivan varmasti alkaa jossain vaiheessa näkymään mutta minä taidan sittenkin olla vielä sen verran nuori että en ole ehtinyt itseäni tuhoamaan. Kysymykseeni siitä, että mahtaako vaikuttaa se, että en juurikaan juo väkeviä vaan keppanaa ja siideriä niin siihen hän vastasi että alkoholin määrä merkitsee eikä se onko se väkevää vai mietoa. Siis, ei 6-7 litraa kaljaa litkiminen ole terveellisempää kuin yhden vodkapullon juominen. Nuo määräthän suurin piirtein vastaavat toisiaan.
Seuraavaksi mulla on psykiatrin vastaanotto. Mulla kun on olut tuota masennusta myös johtuen mm yksinäisyydestäni, joka on täysin 100% varma asia että yksinäisenä loppuelämäkseni jään. Minulle kaljapulloista on tullut jonkinlainen morsiamen korvike. Minun elämässäni ei koskaan naista tule olemaan niin olen katkeroitunut, masentunut ja juon liikaa, mikä katkeroittaa ja masentaa enemmän.
Kenties tuo oli kuitenkin herätyskutsu, että minulla on vielä paikat kunnossa. Pitäisikö sitä yrittää kokonaan lopettaa juominen tai yrittää esim niin että ei juo kuin joko perjantaina tai lauantaina, ei molempina päivinä.
Juomisen lopettaminen kokonaan olisi sitten taas kuolinisku sosiaaliselle elämälle.Tosin, ei se kovin sosiaalista elämää ole että istuu kotonaan ryyppäämässä 6 litraa kaljaa itsekseen ja sitten menee ympäripäissään kapakkaan eikä seuraavana päivänä muista mitään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lauseessahan se tulikin esille että eihän sekään mitään sosiaalista elämää ole kun yksin juo ja sitten kapakkaan ja edellisestä illasta ei muista mitään. Kannattaa tosissaan miettiä voisko juomatapoja muuttaa, vähentää tai jopa lopettaa, joko omilla voimilla tai sitten jonkinmoisella vertaistuella. Minä en ole katunut tätä aika pitkää raittiutta joka minulla on takana.
älä valehtele hänelle alkoholin käytöstäsi. Minulle psykiatri antoi masennuslääkkeet ja se meni niillä ohi eikä ole tullut takaisin. Lopetin juomisen kokonaan ja sosiaalisen seurapiirin olen saanut vertaisistani, päivän kerrallaan raittiista alkoholisteista.
Juomisen hallinnan yrittäminen on vaikeaa, alkoholista luopuminen paljon helpompaa.
Tuli mieleen tuo märkä päiväuni, kun luin viestistäsi seuraavan kappaleen:
"Kenties tuo oli kuitenkin herätyskutsu, että minulla on vielä paikat kunnossa. Pitäisikö sitä yrittää kokonaan lopettaa juominen tai yrittää esim niin että ei juo kuin joko perjantaina tai lauantaina, ei molempina päivinä."
Tuota vähentämistä eli suomeksi sanottuna kohtuukäyttöä opettelee jokainen alkoholisti aikansa. Niin on aina opiskeltu ja niin tullaan aina opiskelemaan.
Jos kuitenkin sairastat alkoholismia, sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko ehdit kuolla viinaan ennen kohtuukäytön oppimista tai sitten lopetat kokonaan juomisen.
Miksi muuten joisit viikonloppuna, siiloinhan olisi juuri paras aika etsiä sitä kumppania.
Yön vanhalta haiseva krapulainen ei houkuttele seuralaisia, kuin korkeintaan juoppoja naisia, ja niistä ei taas taida sinulle olla kaveriksi?
Sitä paitsi, kun olet juonut itsesi tuohon pisteeseen eli olet juonut jo useita vuosia, miten kuvittelet hoitavasi krapulan lauantaina?
Et kai vain yritä pettää itseäsi (taas kerran), että muka et tarvisi launtaina krapulaan olutta?
Tuollainen itsepetos on kyllä aika yleistä juoppojen piirissä.
Olen itse ollut täysin raittiina jo useita vuosia, ja olen nykyään täysin varma, ettei kukaan järkevä kumppani suostu lähtemään juopon kelkkaan.
Mikään ei ole niin raskasta kuin jännittää koko ajan juopon rinnalla, että juoko se tänään ja kuinka paljon tai juoko se huomennakin ja kuinka paljon, ja kuinkas se ensi viikonloppu. Pitääkö perua ne vieraat, jos tuo kuitenkin juopottelee silloinkin.
Suostuisitko itse elämään tuollaisessa parisuhteessa?
Kenties olet oikeassa tuossa itsepetos-jutussa.
Kuitenkin, yksi asia: Olin minä sitten täysraitis taiolin minä sitten ojan pohjalla oleva deeku niin yksi asia on 100% varma: Minulla ei ikinä tule olemaan kumppania tässä elämässä! Se on ihan saatanan satavarma asia. Ai mistä tiedän? No, kyllä tuollaiset asiat vaan tietää. Ja jos joku tuleekertomaan jotakin satuja että "noin minäkin ajattelin kunnes lopetin juomisen ja sitten simsalabim kohtasin vaimoni/mieheni ja nyt olemme onnellisia" niin aion sanoa todella pahasti.
Mutta, kyllä se juominen pitää kuriin saada vaikka yksinäisenä koko loppuelämäni tulenkin kulkemaan.
olet noin satavarma tuosta yksinäisyydestäsi niin suosittelen, että vihdoin hyväksyt sen. Juu juu, kirjoitat kyllä hyväksyneesi sen jo aikoja sitten, mutta jokainen pystyy lukemaan rivien välistä ihan muuta. Hyväksy se samanlaiseksi faktaksi kuin että sinulla on x-väriset silmät ja olet xxx senttiä pitkä - ethän niitäkään jatkuvasti toistele sen paremmin itsellesi kuin muille.
Toinen vaihtoehto on myönstää, että kärsit yksinäisyydestä ja pelkäät, ettet ikinä löydä itsellesi kumppania. Sen jälkeen asiantuntija voi auttaa sinua käsittelemään tuota pelkoa ja ymmärtämään sen taustoja.
Mutta jos kerran olet hyväksynyt että olet yksin loppuelämäsi niin älä enää toistele sitä, asia on tullut jo täysin selväksi.
Niin, masentuneilla ihmisillä on usein jokin yksi asia, josta he jankuttavat läheistensä kylästymiseen asti. Minä jankutan tästä minun satavarmasta yksinäisyydestä näillä nettipalstoilla. En todellakaan todellisessa elämässä ala elämääni tilittämään.
Itse asiassa, siitä tulikin mieleeni, että koska ensi viikolla on se psykiatrin vastaanotto niin en usko, että pystyn alkaa vautumaan samalla tavalla kuin näin netissä anonymiteetin suojassa.
Muutenkin, terapiassa minulla ei ole aikaa alkaa juoksemaan ja lääkkeitäen itse hyväksy. Minä lähden siitä, että jos elämää pystyy elämään edes jotenkuten siedettävästi ilman mömmöjä niin silloin pitää niin tehdä. Saattaa vaihtoehtona olla että entisten ongelmien päälle tulle uutena ongelmana lääkeriippuvuus.
Joo, siitä oon minäkin niin saatanan satavarma,että kun pääsen omilleni,silloin ei enää ikinä kukaan vie yöuniani tai uhkaa koskemattomuuttani.Pelot ja muu paska saa loppua siihenkun pääsen omilleni.
Yksin tulen elelemään itsekkin,enkä muuta kaipaa, tästä olen satavrama, vaikka mulle toitotetaan, että kaunis nainen saa äkkiä uuden ukon.
Minäkun en vaan halua! En edes tulevaisuudessa.Enkä kyllä halua akkaakaan, et ei oo leirin vaihto kyseessä.
Jos sulla ei ole pettymystä radikaalisti toiseen sukupuoleen, mikäs sussa ois sellaista että ei eukkoa löytyis.
Tarina kaunotar ja hirviö? Noin niikun symbolisesti? Harvoin kyllä niin hirviöö on,etteikö vaimoketta löytyisi.Jospa se on oma asenteesi "en kuitenkaan"....no joo,sorry.
Hyvää viikonloppua kuitenkin.
Minun kohdallani täysin 100% varma asia, kaljapulloista on tullut jonkinlainen morsiamen korvike.
Mutta kenties aikaisempi kirjoittaja oli oikeassa; Minun pitää asia vaan hyväksyä ja niin olen sisimmässäni tehnytkin mutta vaikeutena on vaan lässyttäjät jotka yrittävät sanoa, että ei asiat noin huonosti voi olla. Kyllä ne voivat.
Pitäisi vaan unohtaa koko asia tai esim vaikka katsoa serkkuani joka on vastikään tullut isäksi. Siis, moista elämää,perhe-elämää siis, en todellakaan halua, mielumin vaikka yksin ja suurin osa naisista joko haluaa lapsia tai heillä on niitä ennestään. Kumpikaan ei kelpaa minulle. Minä en halua olla lasten kanssa missään tekemisissä=Yksin loppuelämä.
Psykiatri ei ole psykoterapeutti vaan lääkäri, ja hyvin todennäköisesti ainoa apu jota hän sinulle tulee tarjoamaan on lääkitys. Toki hän on varannut sinulle 45 minuutin ajan ja kuuntelee tilanneselostuksesi, mutta sen jälkeen hän ehdottaa sinulle mielialalääkitystä ja sen alkuvaiheen tasoittamiseksi bentsoja. Jos ja kun kyseessä on ilmeisesti julkisen puolen psykiatri niin hän ei edes ehdota uutta käyntiä.
Yksinäisyys on ihan eri asia kuin masennus, joten jos yksinäisyys on ongelmasi niin ihan turha mielialalääkkeitä on syödäkään. Mutta jos sinulla on kliininen keskivaikea tai vaikea masennus niin on älytöntä kieltäytyä lääkityksestä jonkin periaatteen ("lääkkeitä en hyväksy") takia. Jättäisitkö verenpainelääkkeet tai nitrotkin syömättä, jos lääkäri sinulle niitä määräisi? Depressio on aivojen välittäjäaineiden puutteesta johtuva sairaus, jota hoidetaan pääasiassa SSRI-lääkkeillä. Ne eivät aiheuta riippuvuutta eikä niillä saa mitään "känniä". Kestää vähintään pari viikkoa ennen kuin lääkitys alkaa edes vaikuttaa.
Bentsoista (Diapam, Opamox ym) sen sijaan pysyttelisin sinuna erossa. Viinan kanssa ne aiheuttavat tosi pahaa jälkeä, ja niissä on iso riippuvuuspotentiaali.
Terapiassa sinulla ei siis ole aikaa juosta, mutta jos mieli muuttuu niin tiedoksi että ainakin muutama vuosi sitten Kelan korvaamaan terapiaan pääsy edellytti psykiatrin arviota ja lähetettä (= ainakin kaksi vastaanottokäyntiä noin puolen vuoden aikana) ja päihteettömyyttä. Kelan korvauksen jälkeenkin maksettavaa jää aika paljon.
Mutta käy nyt siellä psykiatrilla, kun olet ajan sellaiselle onnistunut saamaan. Mieti kuitenkin jo etukäteen, mitä oikeastaan siltä käynniltä odotat, jos kerran et halua lääkkeitä etkä lähetettä terapiaan.
Sen perusteella, mitä toisessa viestissäsi kirjoitit, minulle tuli tunne, että sosiaaliterapeutin (tai mikä päihdetyöntekijä se olikin) kommenttien perusteella olet jo päättänyt jatkaa kaljoittelua, mitään vahinkoahan ei ole elimistölle tapahtunut... vielä.
Valitsisin minäkin kaiketi lapsettomuuden, ainakin tällä tiedolla mitä itellä nyt on.
Itsekkäästi elämä olisi helpompaa,kun ei tarvitsisi pelätä ja huolehtia jälkikasvunsa vuoksi.Nyt kun lukee näitä juttuja,joita tapahtuu kaikkialla-saa kyllä alati olla pelko persiissä, kun lapset on jo sen ikäsisä että kulkevat omillaan tuolla.
Jakun se huoli ei lopu vaikka jo ovat aikuisiakin, kyllä niistä huolehtii aina hamaan hautaan asti.
Ite en kylläkään huolis korvikkeeks pulloakaan, haaveilen täysin raittiista kodista.Vaikka itse edelleen pltan tupakkaa, vain miettien lopettamista. olla juomatta on muuten helpompaa,kuin ilman tupakkaa, tykkään minä.