Masentavaa-kaikki katuu!

silti kaikki hyvin kirjoitti:

Minulla on kausia, jolloin iskee paha olo, jota ei saa itkettyä ulos, jolloin tuntuu kuin kaikki olisi vain pielessä eikä sitä sotkua saisi selvitettyä. Toisinaan vain taannun etsimään itseäni ja jätän meikkaamatta, pukeutumatta ihaniin vaatteisiini ja muutun näkymättömäksi. En sulkeudu kotiini enkä jätä asioita hoitamatta, annan vain itseni levätä elämästä. Olla hetken joku muu. Sitten jos kausi venyy liian pitkäksi, alan masentua ja tuntea syyllisyyttä siitä miksi annoin unohtaa itsevarman oman itseni, joka säteilee varmuudellaan ja tyylikkäällä, mutta niin erilaisella ulkonäöllään. Hetki sitten sain elämän reunasta taas kiinni, tuli erittäin voimakas tarve olla taas kaunis ja meikattu, se vanha oma itseni, joka olen oikeasti, sellainen miltä rakastan näyttää. Tänään meikkasin ja puin ylleni pitkän satiinihameen, verkkohihaisen kauniin paidan ja katsoin peiliin. Iski kova syyllisyys, miksi olinkin jättänyt tämän puolen hetkeksi, miksi halusin lopettaa kauniilta näyttämisen ja itseni jonnekin. Minulla on asunto alla, lemmikkejä, rakastava ja uskollinen mies ja muutenkin asiat hyvin. Joskus on vain tervettä pysähtyä pohtimaan elämää ja riemuita ihanasta paluusta elämään. Se jälleenelämisen ilo on suunnaton.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä