Tämä on vain niin kauheaa. Vanhemmat varmaan luulevat, että minulla on kaikki hyvin, vaikka asiani on kaukana siitä. Toisaalta jos saisin yksinäisyyden pois niin kaikki olisi loistavasti, tärkeä asia nuo kaverit siis. Kävin äsken käevelemässä ulkona ja huomasin kun kaikilla muilla on sellanen kiva 3-6 hengen porukka kenen kanssa olla vapaalla... Tuntuu kurjalta kun huomaa, että näin perjantaisin mesekin tyhjenee kun kaikki lähtevät ulos ja jään yksin meseen onlineen. Läksyjä kai voisi tehdä, mutta voi alkaa masentaa entistä enemmän sekin näin perjantaina kun voisi tehdä jotain kivaa (en tarkoita dokaamista). Olen usein ottanut yhteyttä vanhoihin kavereihini ja ne sanoo, että tänään ei kerkee nähä mut soitan heti ku nähää ja tehää jotain. Soittoa ei tietenkään ikinä tule, vaikka sisimmässäni puheluita odottelen kokoajan. En kuitenkaan viitsi pommittaa niitä, koska olen huomannut, etteivät pidä siitä. Viljelen kokoajan itsessäni sitä, että ehkä jonain päivänä tutustun lähiseudullani oikeisiin ihmisiin, jotka avaavat minulle suuren sosiaalisen verkon. Voisi kai kohta alkaa katsoa jotain elokuvaa. *syvä huokaus*
Kokoajan KAMALA olo:(
poika 17v
91106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sama täällä. en voi uskoakaan miten voi olla sama tilanne!
Olet sen ikäinen, että olet ehkä opiskelemassa,tms.Mene koulusi terkkarille, tms. Kerro siellä nuo tuntemuksesi. He ovat ammatti-ihmisiä ja ovat myös vaitiolovelvollisia.
Asiat kääntyvät kyllä puhumalla parempaan suuntaan ja muista, ettet ole yksin ongelmasi kanssa!
Mehka kuinka vanha mahdat olla?
ja minulla lapsia, joten tiedän mitä kirjoitan : )
myös 17
Eiköhän tuo ole se jokaisen "bileiässä" olevan yksinäisen perussetti. harmillisen tutulta kuullostaa.
Kertokaa mikä ikä teistä on "bile-ikä"? Onko se joku 17-30v?
bile-ikä on 13-30v? :D
Minäkin olen 17 ja ihan samanlainen kuin ekan viestin kirjoittanut. Yksinäisyyttä pukkaa..
Olen aika paljon vanhempi kuin sinä, mutta olen tavallaan koko ikäni kärsinyt yksinäisyydestä, ja juttusi kosketti - kuin olisi itse kirjoittanut mitä sinä kirjoitit.
Oli minulla kavereita silloin nuorempana, mutta olen lapsesta asti kokoenut olevani jotenkin vain niin erilainen kuin muut, etten koskaan täysin viihtynyt muiden kanssa. usein jäin kotiin telkkua katsomaan kun muut lähtivät porukalla hengailemaan kaupungille. Siinä porukassa en vain saanut mitään sisältöä elämääni, olin mieluummin yksin.
ja sitten katselin - ja katselen edelleen - ihmisporukoita yhdessä ja mietin nuo ihmiset vaikuttavat niin tyytyväisiltä, heillä on hauskaa yhdessä, ja haluaisin kokea samaa. Ja tiedän, että vaikka menisinkin siihen porukkaan hauskoine juttuineni ja viehättävine hymyineni, en kuitenkaan viihtyisi siellä kauaa, vaan haluaisin pois.
ja samalla kaipaan ystäviä ja seuraa, koska olen yksinäinen.
Nuorempana oli myös aikoja, jolloin hyvin mielelläni hengailin muitten kanssa, ja minusta kyllä pidettiin. Mutta se erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne - se ei ole vieläkään kaikonnut.
Eli halusin vain sanoa, että kohta 40-vuotiaalla on aivan samoja tunteita ja ajatuksia kuin sinulla. Ehkä ne vain ovat osa ihmisyyttä.