Burn outteja on mulla ollu varmaan jo ainaki viis elämän aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mulla ei oo ollu kavereita, (oma vika kai loppujenlopuksi). Kaiken paskan lisäksi on ollut vakavia pakko-oireita. Elämänasenteeni on suorittava, sisltöä pitää olla, negatiivinen yms.
Tuntuu että mä oon eläny, käyny koulussa ja harrastanu vanhempia ja sukulaisia varten. Jossain vaiheessa kaikki pikkuhiljaa muuttui pakonomaiseksi toiminnaksi.
Must tuntuu välillä että en oo ees ihminen vaan joku helvetin apina.
Kukaan ei kaipaa mun seuraa, se on tullu harvinaisen selväksi. Ihmiset vaan käyttää mua hyväks ja johdattaa ties mihin, (ex-tyttöystävä).
Oon ollu kai liian kiltti ja ymmärtäväinen, voiko
lobotomia olla ainut ratkaisu?
Liian raskasta tää elämä. Saa nähä miten kauan sitä kestää... Että jos tekiis ittelleen jotain.
Tuntuu että mä oon eläny, käyny koulussa ja harrastanu vanhempia ja sukulaisia varten. Jossain vaiheessa kaikki pikkuhiljaa muuttui pakonomaiseksi toiminnaksi.
Must tuntuu välillä että en oo ees ihminen vaan joku helvetin apina.
Kukaan ei kaipaa mun seuraa, se on tullu harvinaisen selväksi. Ihmiset vaan käyttää mua hyväks ja johdattaa ties mihin, (ex-tyttöystävä).
Oon ollu kai liian kiltti ja ymmärtäväinen, voiko
lobotomia olla ainut ratkaisu?
Liian raskasta tää elämä. Saa nähä miten kauan sitä kestää... Että jos tekiis ittelleen jotain.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mullakin potki elämä päähän monta vuotta, kaikkein tärkeintä mun mielestä on että on oma itsensä! Kyllä ne asiat tuppaa lutviintua jossain vaiheessa kunhan jaksaa odottaa.. Lippu korkealle vaan!!!
t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Osta uusi klamydian levy, tekee hyvän mielen. Eritoten biisi Väärät lääkkeet, sopii sulle.
Puske eteenpäin, olet kuitenkin voittaja. Nyt tuntuu pahalta.
Voit tietysti myös lukea seuraavan tarinan http://herrabarre.blogspot.com/ ja huomaat että sulla menee kohtalaisen hyvin verrattuna päähenkilöön .
Elämä on... jatkuvaa "kauhun tasapainon" ylläpitämistä.
Miten niin muka voisin olla "voittaja"?
olet ja ollaan voittajia! Nimittäin itse olen kokenut kaiken tuon tyylisen,aina vaan passata muita ja ns. olla heille mieliksi.Koko elämäni ajan olen vain ja ainoastaan "ajatellut" muita kuinka he suhtautuvat minuun yms. muuta sontaa.Älä hyvä ihminen heitä lusikkaa järveen, sillä kyllä sun asiat tulevat kondikseen, maltat vain odottaa, ja muista ¤¤¤ itsekkyys ei johda mihinkään , muuhun kuin katkeroitumiseen.
Kysyn: Haaveiletko asioista? Jos niin teet, sinulla ei ole hätää. Olet täysin vapaa lentämään. Irtaannu vanhasta ja puske kohti uutta.
Jos et haaveile, ei ole muuta ohjetta kuin edellinen.
Kai sä voit vanhemmillesi tai isovanhemmillesi puhua tilanteestasi? Jos et, niin tilaa aika mielenterveystoimistosta, niin pääset johonkin terapiaan tai vertaisryhmään.
Masennus on nykyään yleistä myös nuorilla.
Jos sinulla on syvä masennus, niin pelkkä puhuminen ei auta, vaan lisäksi on saatava lääkitys, muuten ei masennuksesta selviä, eikä omin avuin kannata edes yrittää.
- Nimim. masentuneen omainen -
Parhaiten osaa auttaa ja ymmärtää sellainen joka on kokenut saman. Olet nuori vielä, ja uskon että sulla on vielä valoisa tulevaisuus edessäsi kunhan saat elämän taas hallintaan. Olen varma että sinulla on paljon hyvääkin elämässäsi, nyt et vaan niitä masennukseltasi huomaa.
Lääkkeisiin en oikein usko, eikä ne mun luonnetta muuta mihinkään suuntaan.
Oon keskustellu sair. hoitajan kanssa psyk. polilla ja ennen sitä olin jopa kolme päivää osastolla, omasta tahdosta.
Muista että hyviä ihmisiäkin on olemassa.
Ja että teet mitä tahansa olet oikeassa vaikka väärääkin.
Toisaalta yhtä helppoa on tehdä mukavasti itselleen.
Kyllä muutkin sitten huomaa kun ittelläs menee hyvin.
Otahan rennosti olen minäkin allikossa kulkenut ja rähmälläni ollut.
Kun nähdään niin ollaan kavereita.
Mun on pakko myöntää että mä oon vähän niinku Juice, "fyysisesti läsnä, henkisesti poissa". Sanomattakin on selvää että alko tuppaa joskus maistumaan.
Mä en voi tehdä työtä. Opiskelu pitäs aloittaa, saa nähä sitte miten käy siinäki.