Pelottaa. Ennen mä sentään annoin itelleni luvan syödä 700-800 kcal päivässä, mutta en enää. Olen aina nauttinut ruuasta ja repsahtanut heti jos joku tulee tarjoomaan pullaa tai jotain. Sitten tapahtui jotain. Mun en vaan enää tee mieli syödä, ei ole nälkä. Ja sillon kun on, nautin siitä. Mulla on nyt joku "pikalaihdutus" menossa. Kuukauden päästä pitäisi olla mahdollisimman laiha.
Tää on jatkunu jo pari vuotta ja vaihdellut, yhessä vaiheessa laihduin nopeasti paljon ja myöhemmin lihoin n. 10 kiloa. Laihdutan niitä nyt pois. Olen 160 cm pitkä enkä ole varma paljoo painan koska en oo uskaltanut mennä vaa'alle pitkään aikaan. Menen sitten kun painan varmasti reilusti alle 50 kg. Okei, painan varmaan nyt noin 46-48 kiloa, mutta en silti uskalla.
Mä tiedän että syön ihan liian vähän nykyään. 240 kcal päivässä. Tiedän, se EI ole hyvä juttu! Mutta enää ei tee mieli syödä! Ikinä ennen ei ole ollut tällaista tilannetta. Ja nyt mua pelottaa todella. Mulla on aina ollut aika nopea pulssi, ihan pienestä pitäen. Se ei ole ennen muuttunut. Mut tänään huomasin että sydän lyö tosi hitaasti. Jotain ihme lisälyöntejä on ollut jo pitkään koko ajan. Siis ihan koko ajan. Pelottaa että saan kohtauksen... Mä en halua kuolla! Mutta en vaan osaa lopettaa! Mä en tiedä enää mitä pitäis tehdä. Ensin oli tarkotus jatkaa tätä 240 kcal/pvä vaan kuukauden ajan mutta luulen etten osaa lopettaa. Kun se on yhtäkkiä muuttunut niin helpoksi, ei vaan tee mieli mitään.
En tiiä mitä mä haen tällä kirjotuksella, tiedän että sanotte että pitää hakea apua, pitää alkaa syömään. Mutta se ei oo helppoa! Mä en voi kertoa kenellekkään! Kaverit ei ymmärtäis, ne ei ikinä enää suhtautuisi muhun samalla tavalla. En muutenkaan ole mikääs sellanen teinityttö joka puhuu laihdutuksesta ym. Mä oon aina kavereiden kanssa nauranu sellasille. Jos kertoisin vanhemmille, ne pakottais mut syömään ja kyttäis koko ajan. Mä en oo tottunu sellaseen. Ja lisäksi pelkään että ne suuttuu. Aina pienenäki kun olin kipeä, ne suhtautui siihen sillee että nyt tulee taas ylimääräistä riesaa. :(
Pelottaa vaan ihan liikaa. Mä en haluu kuolla vaan yhtäkkiä ja jäädä paitsi kaikesta kivasta mitä oon suunnitellu kavereiden kanssa. Mutta mä en taida jaksaa tätä enää kauaa.
anteeksi kirjoitusvirheet, kädet tärisee.
Tää on jatkunu jo pari vuotta ja vaihdellut, yhessä vaiheessa laihduin nopeasti paljon ja myöhemmin lihoin n. 10 kiloa. Laihdutan niitä nyt pois. Olen 160 cm pitkä enkä ole varma paljoo painan koska en oo uskaltanut mennä vaa'alle pitkään aikaan. Menen sitten kun painan varmasti reilusti alle 50 kg. Okei, painan varmaan nyt noin 46-48 kiloa, mutta en silti uskalla.
Mä tiedän että syön ihan liian vähän nykyään. 240 kcal päivässä. Tiedän, se EI ole hyvä juttu! Mutta enää ei tee mieli syödä! Ikinä ennen ei ole ollut tällaista tilannetta. Ja nyt mua pelottaa todella. Mulla on aina ollut aika nopea pulssi, ihan pienestä pitäen. Se ei ole ennen muuttunut. Mut tänään huomasin että sydän lyö tosi hitaasti. Jotain ihme lisälyöntejä on ollut jo pitkään koko ajan. Siis ihan koko ajan. Pelottaa että saan kohtauksen... Mä en halua kuolla! Mutta en vaan osaa lopettaa! Mä en tiedä enää mitä pitäis tehdä. Ensin oli tarkotus jatkaa tätä 240 kcal/pvä vaan kuukauden ajan mutta luulen etten osaa lopettaa. Kun se on yhtäkkiä muuttunut niin helpoksi, ei vaan tee mieli mitään.
En tiiä mitä mä haen tällä kirjotuksella, tiedän että sanotte että pitää hakea apua, pitää alkaa syömään. Mutta se ei oo helppoa! Mä en voi kertoa kenellekkään! Kaverit ei ymmärtäis, ne ei ikinä enää suhtautuisi muhun samalla tavalla. En muutenkaan ole mikääs sellanen teinityttö joka puhuu laihdutuksesta ym. Mä oon aina kavereiden kanssa nauranu sellasille. Jos kertoisin vanhemmille, ne pakottais mut syömään ja kyttäis koko ajan. Mä en oo tottunu sellaseen. Ja lisäksi pelkään että ne suuttuu. Aina pienenäki kun olin kipeä, ne suhtautui siihen sillee että nyt tulee taas ylimääräistä riesaa. :(
Pelottaa vaan ihan liikaa. Mä en haluu kuolla vaan yhtäkkiä ja jäädä paitsi kaikesta kivasta mitä oon suunnitellu kavereiden kanssa. Mutta mä en taida jaksaa tätä enää kauaa.
anteeksi kirjoitusvirheet, kädet tärisee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
haleja
Sehän tässä tavallaan onkin ongelmana, kun en oikeen jaksa ajatella mitään terveellisyyttä nyt... Syön ruisleipää. Pelkästään. Tänäänkin olen syönyt niitä van kaksi palaa, puolet siitä mitä "pitäisi". Pitää pakottaa varmaan itteni syömään muutakin, miten voi olla mahdollista että mulla ei ole nälkä?
Ei tee mieli syödä. Tekis vaan mieli huijata itseään.
"Ei ole nälkä, eli oon syöny tarpeeks. En mä kuole, mulla on ihan hyvä olo..."
Pelottaa.
Sori, tänään on avautumispäivä. :D
Mietin tätä äsken kun yritin nukkua ja kokeilin pulssiani. Se oli todella hidas ja monta kertaa minuutissa tuli sellasia kohtia että se jätti yhden lyönnin välistä. Hetken ajan pelkäsin todella paljon. En oo ennen ollut tilanteessa että pitäisi tosissaan pelätä kuolemaa. Nyt olin. Ja päätin että yritän syödä enemmän! Alotan vaikka 650 kcal/pvä.
Kai mun sydän tietää jos se ei jaksa lyödä enää kauaa...turhaan mä yritän uskotella itselleni etten kuolisi, koska olo on hyvä.
Lähes jokaisen nuoren syömishäiriöisen edessä on hyvä, normaali, onnellinen tulevaisuus kunhan ei kuole pahimman ajan kynsiin. Elämä saattaa nyt tuntua tosi kurjalta ja mahdottomalta, mutta kunhan jaksat hoitaa itseäsi edes sen verran, että pysyt hengissä, niin edessä on varmasti vähintään vähän paremmat ajat.
Hyvä, että päätit syödä enemmän, 650 kalorilla peruselintoiminnoille on edes hiukkasen enemmän energia kuin runsaassa kahdessasadassa.
Ei sun ole pakko kertoa kellekkään, terapiaa saa ilman vanhempien tietoa, tai muuta. Tärkeintä olisi, että joku, joka oikeasti osaa, voisi auttaa sinua.
Aina voi yrittää itse, mutta se luultavasti ennemmin tai myöhemmin lipsuu taas laidutukseen.
Mä haluaisin halata sua, mutta täältä käsin se on vaikeaa!
Yritä pärjätä, ja ajattele miten on ihmisiä jotka rakastaa sua!