Oon parikymppinen nuori nainen, jolla on ollut jo useampi vuosia paniikkihäiriö. Jo lapsuudessa koin ihmeellisiä olotiloja, jotka nykyisin tunnistan jossain määrin psykosomaattisiksi. Olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa, syönyt masennuslääkkeitä. Olo on näiden myötä toki helpottanut, päivittäin koen kuitenkin reagoivani liian voimakkaasti. Stressaan ja olen väsynyt. Teen työtä määräaikaisena ja koen helpottavana sen ettei työlle ole jatkoa. Niin, joku varmaan ajattelee toisin. En halua sitoutua työhön, kun huomaan että minulta aletaan vaatia yhä enemmän mitä kauemmin olen jossain työssä.Työilmapiirikin on ollut aika huono lähes jokaisessa paikassa missä olen ollut. Elämä on tälläista ahdistavaa epämääräistä koko ajan. Kaikkein eniten stressaa juuri nämä olotilat ja masennus, joka sekin nousee pintaan lähes joka päivä. Miten siis jaksan työelämässä useita vuosia eteenpäin. Pahaksi koen tämän yksinäisyyden. Kaipaan poikaystävää tai ihmistä, jolle puhua mieltä painavista asioista. Olen vaan niin ujo etten saa mitään aikaiseksi.
Ahdistus, työ, muu elämä
Joveli
3631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos uskallat, laita tänne sähköpostiosoite. Ois kiva kirjotella ja jakaa kokemuksia sun kans=).
laitahan reippaasti ilmoitus johonkin treffi sivuille ja heti kun joku vastaa sinulle kerro itsestäsi, paniikkihäiriöstäsi.Toinen puolisko (mies) varmaan ilmoittaa haluaako jatkaa kirjoittelua tai tavata sinua sairaudestasi huolimatta.reippaasti vain liikkeelle.Kyllä sen äkkiä tietää kuka on tosissaan liikkeellä eikä hae vain sänkykaveria, meitä paniikkihäiriöisiä on vaikka kuinka paljon ja yksinäisiä, varmasti näillä treffi sivuilla joku oikea on myös sinulle.
Sähköposti osoitteeni on siis [email protected].