Nimittäin olen huomannut omalla kohdallani sellaisen ongelman, että ajoittain saatan puhua niin paljon ja tiuhaan tahtiin että ihmiset eivät saa puheenvuoroa. Ja usein puhun jostakin ja väliin heitän huulen ja taas vakavoidun hetkeksi ja sitten taas jokin vitsi sinne väliin (oikeastaan jokaisen sanan jälkeen). Siinä ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta silti ihmiset kuuntelevat. Kuuntelevatko siksi että olen mielenkiintoinen vai siksi että ajattelevat että "taas yksi SEKOPÄÄ muiden joukossa". Mutta tavallaan puhuessani saan kaiken luovuuden irti itsestäni ja se tuntuu hienolta, oli se sitten puhe tai sanaripuli tai jotain ihan muuta. Vai onko se sitten niin että on vain niitä jotka puhuvat vähän mutta asiaa, ja niitä jotka puhuvat paljon mutta paskaa?
Voiko ADHD olla myös epätavanomaista puheripulia?
12
3944
Vastaukset
Puheripuli on monen ADHD-henkilön perusoire.
Jos puhetapa eroaa tavallisesta, kuten esimerkiksi intonaatio yms, silloin usein se viittaa Aspergerin syndroomaan. Pitävätkö ihmiset usein sinua jollain tavalla omituisena?- IntroverttinenXtrovertti
Itsekin hämmästyn usein omaa outouttani ja se on joskus hieman pelottava kokemus (ja varsinkin ystäväni huomauttelevat asiasta usein). Mutta jos totta puhutaan, tuntuu mahtavalta erottua joukosta säännöllisin väliajoin. Se virkistää ja saa olon paremmaksi, ainakin minun kohdallani. En ole varma olenko ADHD-person, mutta joitain siihen viittaavia oireita olen huomannut. Samoin hieman aspisiakin, joten olisi erittäin hyvä tietää mikä minä nyt sitten loppujen lopuksi oikein olen... :D
Nimimerkillä Ongelmia On
- bascha
Luin mielenkiinnolla kommenttisi. Sitä varmaan se yli vilkkaus juuri on, että on tarve puhua ja puhuu paljon. Itse puhun vähemmän, mutta asiaa ja mietin mikä on järkevää sanomista ja mikä ei.Ts.mitä voi suustaan päästää ulos ja mikä on sellaista, joka ei loukkaa ketään muita. Yleensä puhun asiallisesti. Tiedän tosin päinvastaisiakin tapauksia, joilla on itsellään tarve olla koko ajan äänessä ja haluavat päteä. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät sairasta ADHD:a.
Otan myös toiset ihmiset huomioon mielestäni sillä että en puhu mitään epä asiallisuuksia enkä sellaista, joka ei millään tavalla rakenna ketään muita. Itseäni ärsyttävät eniten ihmiset jotka haluavat itse olla jatkuvasti äänessä ja jotka eivät osaa kuunnella eivätkä antaa muille ihmisille puheenvuoroja ja jotka keskeyttävät toisten ihmisten puheet ja puhuvat päälle. Mielestäni sellainen on huonoa käytöstä, ettei piittaa muista ihmisistä. Olemme tietysti ihmisinä erilaisia ja sekin tulee ottaa huomioon. Toiset ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneempia kuin toiset ja on yksilöllisiä sekä persoonallisia eroja vanhemmiltamme perittyjä. On hyvä kun havaitsee itsessään nämä asiat, voi tarvittaessa koettaa muuttaa itseään sekä omaa käyttäytymistään parempaan suuntaan.- IntroverttinenXtrovertti
Voin samaistua sinuun tekstisi perusteella erittäin hyvin. Puhun paljon, mutta ajattelen myös paljon. Tavallaan puhumalla ja sillä "ripuloimisella" päästän ulos kaikki (tai noh, ei nyt IHAN kaikkea...) mitä aivoissani liikkuu ja ajatuksiani, joita pilkahtaa mieleeni niin paljon, että jos en saisi päästettyä höyryjä ulos, tulisin hulluksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten osaisi olla hiljaa. Ei todellakaan. Olen erittäin hyvä kuuntelija, niinkuin sinäkin, ja jos haluan keskittyä, sekin onnistuu. Tämän olen myös havainnut itsessäni ja pidän sitä eräänä vahvuutenani.
- joukkoon!
Täysin samoja tuntemuksia ja kokemuksia minulla kun kaikilla teillä viestiketjuun kirjoittaneilla.
Olen kuvitellut itsekseni että puheripulointini johtuu siitä että asun maalla syrjässä ja käyn kerran pari viikossa ihmisten ilmoilla kylällä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja kun kerrankin löytyy kuuntelijaa ja juttukumppania niin sitten tulee "purettua" itseään kun on ollut päiväkausia puhumatta. Omalla kohdallani en usko että olisin yhtä puhelias jos minulla olisi työpaikka ja näkisin joka päivä ihmisiä "kyllästymiseen" asti. En ainakaan ollut aikoinaan (olen keski-ikäinen). - Anonyymi
Minua hävettää kun usein jossain seurassa puhun ja puhun. Työssä ollessa menin joskus häiritsemään jotain työkaveria tyhjän puhumisella ja jossain seurassa vieläkin ihmiset huvittuvat ja ärsyyntyvät. Olen miettinyt sitä milloin tuo ilmiö on alkanut ja olen ajoittanut sen pariin traummaattisen kokemukseen. Taustalla oli jo vanhoja selvittämättömiä lapsuuden traumoja, sitten aikuisena lapseni isä yritti aiheuttaa lapsen kuoleman jonka jälkeen minulla alkoi esiintyä paniikin omaista puhumista. Sitten kun eräs läheiseni teki itsemurhan, niin sen jälkeen puheripuli ryöpsähti kunnolla. Ja se ilmenee jos seurassa on joku, jonka arvelen väheksyvän minua. Minulla kyllä on ADHD:n piirteitä ja olisin traumapsykoterapiankin tarpeessa mutta ei ole rahaa. Terveyskeskuksesta en ole saanut muuta apua kuin SSRI-lääkityksen, joka auttaa osittain. Eli paniikinomainen häirintä puhumalla jatkuu.
- Anonyymi
Unohdin mainita tuossa aiemmassa kommentissani, jossa kerroin paniikissa puhumisestani, että kun itselläni on tosi vaivautunut olo jossain seurassa niin silloin puhe vain kiihtyy, vaikka tiedän, että nyt pitäisi olla hiljaa. Jotenkin sitä alkaa eristäytyä kun pelkää omaa pakonomaista puhumista ja sen herättämiä reaktioita, kuten silmien pyörittelyä ja nauramista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Unohdin mainita tuossa aiemmassa kommentissani, jossa kerroin paniikissa puhumisestani, että kun itselläni on tosi vaivautunut olo jossain seurassa niin silloin puhe vain kiihtyy, vaikka tiedän, että nyt pitäisi olla hiljaa. Jotenkin sitä alkaa eristäytyä kun pelkää omaa pakonomaista puhumista ja sen herättämiä reaktioita, kuten silmien pyörittelyä ja nauramista.
Mun äiti oli totaali sekamuotoinen ADHD-AS-OCD-tyyppi, joka puhui ns. aamusta iltaan. Ei auttanut vaikka tutut ja välillä tuntemattomatkin pyysi tai käski olla hiljaa. Mitä enemmän stressiä sitä enemmän puhetta ja negatiivista sävyä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun äiti oli totaali sekamuotoinen ADHD-AS-OCD-tyyppi, joka puhui ns. aamusta iltaan. Ei auttanut vaikka tutut ja välillä tuntemattomatkin pyysi tai käski olla hiljaa. Mitä enemmän stressiä sitä enemmän puhetta ja negatiivista sävyä.
Niin tämä on varmaan semmosta luentotyyppistä...joo mä olen erään suusta kuullut sitä, mutta en tiedä onko noita mainittuja kolmea vai mitä. Onhan se rasittavaa, mä en ole tainnu sanoo että ole hiljaa, mutta mä yritän vaihtaa aihetta tai siirtyä joo tai nii yms vastauksiin ja joskus ihan siksikin kun ei oma pää aina jaksa funtsia noita luentoja, joihin ei koskaan tule edes mitään ratkaisuehdotusta tai sitten karmee yksinkertaistus. Teki millai vaan, aina juttu palautuu vanhaan tai on luentoo jostain muusta eli ei tosiaanka lopu.
Stressipuhumista ehkä joskus mutta tän huomaa puheesta ja myös aiheesta.
Mulla tulee itsellä kanssa joskus vähän turhaa puhetta mutta mä rönsyilen, yhdestä tulee mieleen jotain muuta jne. Väsyneenä varsinki ja sitten mä mietin joskus ääneen mutta on niinkin että mä voin jollekulle perustella jotain missä on monta näkökulmaa. Se voi olla, että kovin moni keiden kanssa puhun, ei oikein sisäistä kaikkea. Jostain syystä puhuminen on onnistunut paremmin aiheesta kuin aiheesta vieraissa paikoissa vieraiden ihmisten kanssa. '
Nyt saattaa olla niin, että joku "väärä" eli liian kallis kahvila+yksikin ikävä sana (ei kiusa) saa aikaan kuulijassa "väsymystä" ja kaikki suunnitelmat käännetään päälaelleen - mutta sitten pitäs syödä ja juoda jotain pa*kaa (olis edes minä tarjoan mut ei!) ja kuunnella jotain he*vetin luentoja samoista aiheista!!! Kyl mä kuunnella ja puhua jaksan, jos kuulijalla riittävä sivistys ja (kriittinenkin) ajattelu sekä omia ehdotuksia, eikä helppoja mustavalkoisia ratkasuja monimutkasiin ongelmiin eikä turhaa kitinää, esim ruuasta tai rahasta ellei ole todellista ongelmaa. Mutta niinhän se kai on, että adhd- ja as-piirteiset on usein hyvin itsekkäitä ja joustamattomia, ja kaikki pitää mennä just niinku tahtoo!
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun äiti oli totaali sekamuotoinen ADHD-AS-OCD-tyyppi, joka puhui ns. aamusta iltaan. Ei auttanut vaikka tutut ja välillä tuntemattomatkin pyysi tai käski olla hiljaa. Mitä enemmän stressiä sitä enemmän puhetta ja negatiivista sävyä.
Joo, ei ole ollenkaan harvinaista, että stressi ja ahdistus saa aikaan tollasta puheripulia.
Mut niinku tossa joku kirjoitti, niin ei se välttämättä ole niin paha juttu.
Mäkin höpötän nykyään tai ehkä jo puolen elämää vähän kaikkea turhaa ja rönsyilen (tai sit se on tyyliin joo, nii, öö tota...), varsinkin väsymys/uupumus (aivovamman jälkitila syy, kun depis ei kai höpöä tee?)+Panacod+Tizadini tekee tota - ja myös seura vaikuttaa. Joskus äkkiseltään harmittaa ja nolottaa, mutta itse asiassa ne kuvaa usein mun ajatusmaailmaa kys. tilanteessa ja ne on sellasia mistä voi oppia jotain. Sivullisia nämä voi kyllä huvittaa yms. mutta pitäisi olla superhyvä yleissivistys ja nokkeluus, että aina hiffaa just mitä toinen ajattelee. Tai sitten sellanen mitä itse pyrin oleen eli otan kaikki neutraalisti vaikka olis mikä ihminen, juttu tai tilanne paitsi uhkaavan tai epämiellyttävän tuntuinen tilanne
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin tämä on varmaan semmosta luentotyyppistä...joo mä olen erään suusta kuullut sitä, mutta en tiedä onko noita mainittuja kolmea vai mitä. Onhan se rasittavaa, mä en ole tainnu sanoo että ole hiljaa, mutta mä yritän vaihtaa aihetta tai siirtyä joo tai nii yms vastauksiin ja joskus ihan siksikin kun ei oma pää aina jaksa funtsia noita luentoja, joihin ei koskaan tule edes mitään ratkaisuehdotusta tai sitten karmee yksinkertaistus. Teki millai vaan, aina juttu palautuu vanhaan tai on luentoo jostain muusta eli ei tosiaanka lopu.
Stressipuhumista ehkä joskus mutta tän huomaa puheesta ja myös aiheesta.
Mulla tulee itsellä kanssa joskus vähän turhaa puhetta mutta mä rönsyilen, yhdestä tulee mieleen jotain muuta jne. Väsyneenä varsinki ja sitten mä mietin joskus ääneen mutta on niinkin että mä voin jollekulle perustella jotain missä on monta näkökulmaa. Se voi olla, että kovin moni keiden kanssa puhun, ei oikein sisäistä kaikkea. Jostain syystä puhuminen on onnistunut paremmin aiheesta kuin aiheesta vieraissa paikoissa vieraiden ihmisten kanssa. '
Nyt saattaa olla niin, että joku "väärä" eli liian kallis kahvila yksikin ikävä sana (ei kiusa) saa aikaan kuulijassa "väsymystä" ja kaikki suunnitelmat käännetään päälaelleen - mutta sitten pitäs syödä ja juoda jotain pa*kaa (olis edes minä tarjoan mut ei!) ja kuunnella jotain he*vetin luentoja samoista aiheista!!! Kyl mä kuunnella ja puhua jaksan, jos kuulijalla riittävä sivistys ja (kriittinenkin) ajattelu sekä omia ehdotuksia, eikä helppoja mustavalkoisia ratkasuja monimutkasiin ongelmiin eikä turhaa kitinää, esim ruuasta tai rahasta ellei ole todellista ongelmaa. Mutta niinhän se kai on, että adhd- ja as-piirteiset on usein hyvin itsekkäitä ja joustamattomia, ja kaikki pitää mennä just niinku tahtoo!
MonisairasNiin mulla ei ole adhd:tä, eikä mitään nepsyä, ei kevaakaan (enää!), ei puhe-tai käytösdiagnoosia. En mä edes muista aina mitä mä oon sanonu, ja joskus tulee vielä semmosia tahattomia juoruja, mut ei sentään mitään arkaluont. juttuja. En tiedä pitäskö vai onko puhe vain tilapäisesti em. syistä+ elämäntilanteen takia mitä on. Varmaan näinkin, koska kukaan koskaan ja missään paitsi nykyisessä asuinseudulla ei sitä mitenkään ole kommentoineet sanoin tai elein.
Mutta olipas se hyvä ku tänään maikkarin aamutv:ssa yks aivotutkija muistutti ettei kaikki ole suinkaan adhd:ta tai ylipäänsä sairautta tms. Samaa koskee paljonn muitakin oireita.
Ei tartte olla kuin krooninen univaje, se voi jo tehdä käytöksestä omituisen tuntuista.
Monisairas
- Anonyymi
Kyllä lääke lisää sen stopin siihen ripuliin. Siinä kohtaa kun huomaa että alkaa mielipidemoottori käymään. Siinä kohtaa voi todeta että nyt lääkkeen vaikutus lakkasi. Turpa kiinni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sua j-mies!
Enkä oikeesti ymmärrä miksi. Eihän me tunneta ees kovin hyvin. Mut haluaisin sun kanssa jotain säätöä sit kai vaan 🫦605730Voi itku! Sanna Marinilla EI OLLUT mitään tekemistä jäänmurtajakauppojen kanssa
Miten tässä näin kävi? Sanna-kultti paniikissa.2064697En välttämättä koskaan aikaisemmin tosissani uskonut mihinkään sielunkumppanuuteen ym
Ennen kuin tapasin sinut. Oudointahan tässä on että ollaan tiedetty toisemme kuitenkin vuosia ja enemmän vuosia, mutta v164162Sanna Marin kysyi hämmästyneenä: Onko Suomessa jäänmurtajia?
Nettilehden toimittaja kysyi Sanna Marinilta suoraan, että sovittiinko nuo jäänmurtajien kaupat jo 2019, jolloin Marin k633681- 513641
- 113361
- 833360
SDP haluaa 40 000 nettomaahanmuuttajaa
SDP:n Suunnanmuutos-vaihtoehtobudjetissa, käy ilmi, että demarit itse asiassa vaativat räjähdysmäistä ”työperäisen” maah623200- 332870
Mikä tuota vasemmistolaisista jankkaavaa vaivaa?
Pahasti on ihon alle, siis korvien väliin, päässeet kummittelemaan. Ei ole terveen ihmisen merkki jankata yhdestä asia342561