Miltä tuntuu, kun alkaa taas päivät pimetä? Joillakin jatkuu terapiat, joillakin ehkä koulut tai työt. Terve kansanosa ryntää uusiin harrastuksiin, mutta me masentuneet sinnittelemme valveillaoloajan kuka mitenkin. Tavallaan on helpotus, että ei ole pakko yrittää käyttää aikansa tehokkaasti, kuten kesällä, jolloin pitäisi jokaisena aurinkoisena hetkenä vääntäytyä ulos ja jolloin yksinäisyys on kauheinta. Mutta oli kesässäkin puolensa. Lämmössä ei tuntunut niin ahdistavalta. Television uusintoja saattoi tuijottaa ajattelematta mitään. Kohta tv:kin pimenee, kun ei jaksa hoitaa talouttaan digikuntoon.
Miten tätä elämää taas kestäisi?
Miten tätä elämää taas kestäisi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuuleppa nyt hyvä ihminen!
Hanki nyt heti se digi boxi niin saat edes telkkaria katsoa, sieltähän alkavat kaikki uudet sarjat jne.
En tiedä missä asut, mutta pääkaupunkiseudulla on tosi hyvin kaikenlaista toimintaa masentuneille.
Itse käyn kahvila tyyppisessä paikassa joka päivä. Aamulla on vaikeaa herätä, mutta kun pakotan itseni liikkeelle, niin on tosi hyvä mieli tulla sitten kotiinkin kun on ollut sieltä pois.
Kotona ihminen todella tylsistyy ja masentuu entisestään jos vain siellä on.
Itselläni on vaikea psykoottinen masennus joten tiedän kyllä mitä on olla todella masentuntu.
On vain pakko lähteä johonkin ihmisten ilmoille, se on paras hoitokeino.
Syksy minuakin ahdistaa ja masentaa, aurinko ainakin "poistaa" masennustani, mutta yritän ajatella ensi vuonna tapahtuvaa ulkomaanmatkaa, saan siitä voimaa.
Voimia sulle! Ja kotoa pois!!
aikaa mielestäni,ei ole hiki koko aikaa,jaksaa lähteä kävelylle.Voi sytyttää tuikut,ja lueskella kirjoja,yrittää nauttia ettei ole kiire minnekkään.
syksy on kaunein vuodenaika. Värit ovat aivan loistavia, sellaista ei ole keväällä eikä kesällä. Toisaalta syksyllä on luonnossa haikea luopumisen tunne, mutta sekin kiehtoo minua. Itselläni on lievä masennuslääkitys, kesän kuumuus ahdisti minua kovasti. Sadepäivät olivat mukavia. Nyt syksyllä aloitan monta harrastusta innostuneena ja yritän jaksaa jatkaa niitä myös keväällä.
En hanki digiä. Ei ole rahaa eikä voimia. Tv-ohjelmissa on niin paljon ahdistavaakin. Ihmisten ilmoilla ei kestä kauan, on yleensä päästävä äkkiä kotiin, ettei ala itkeä ja huutaa. Kotona sitten voi yrittää unohtaa kaiken. Rauhoittava suuhun ja peitto päälle. Kyllä tämä tästä... Ehkä seitsemäs vuosi masennuksessakin on pahin?
Ompa kiva huomata muidenkin nauttivan syksystä :) Syksyn väriloisto antaa voimaa, samoin ilmojen viileys (kunhan viileyteen taas tottuu).
Koen syksyn tulon niin, että kesä meni hukkaan, eikä sitä voi enää korjata.
Terveenä pidin kaikista vuodenajoista. Nyt tuntuu siltä, että jokainen vuodenaika menee minulta hukkaan, kun en osaa iloita siitä ja tehdä siihen kuuluvia kivoja asioita. Uuden vuodenajan tulo on joka kerta muistutus, että edellinen on päättynyt ja senkin hukkasin. Nyt en enää osaa yhtään iloita uudesta vuodenajasta, enkä edes olla toiveikas, vaan alan jo valmiiksi suremaan, että varmaan hukkaan tämänkin. Eli olen näköjään vaipunut tuhoisaan pessimismiin, joka kai toteutuu itseään toteuttavana ennustuksena, koska asennoidun jo valmiiksi näin. :(
kun syksy alkaa, kesä loppuu... se tuo mieleen kaikki ne suunnitelmat mitä keväällä tehtiin tulevasta kesästä. piti opiskella, laihduttaa, olla töissä, matkustaa jonnekin... ja paskat. kaikki on tekemättä tai puolitiessä. ei pitäisi tuntea syyllisyyttä tekemättömistä asioista, vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hoitaa asioitaan. mutta kun en voi olla ruoskimatta itseäni henkisesti kaikilla virheilläni.
syksy tuo mukanaan pimeät illat, jotka synkistävät terveenkin ihmisen ajatukset. masennuksesta toipuvalle syksyn harmaus voi olla liikaa. voi olla toisaalta myös helpottavaa, kun ympäröivä luonto on samassa harmaassa, kuolleessa tilassa kuin oma mielikin. ei tarvitse yrittää sietää kevään ja kesän tekopirteyttä.
pian pitäisi alkaa opiskella toden teolla, en voi enää lorvia tai joudun vararikkoon. olen vasta toipumassa masennuksesta, pää ei vieläkään toimi normaalisti, ja mun pitäis opiskella täysipäiväisesti. opiskelu on henkisesti yllättävän rankkaa. on vaikeaa opetella 8h päivässä uusia, vaikeita asioita. pelottaa niin perkeleesti. mitä jos kaikki menee taas pieleen enkä vaan jaksa enää? istunko muutaman kuukauden päästä taas kylpyhuoneessa partaterä ranteella?
On se syksy hieno vuodenaika...
Sanoit ihanasti tuon "masennuksesta toipuvalle " yleensä sanotaan "masennusta sairastavalle". Tuli sellainen pieni hymy kasvoille. Toivotan sinulle voimia.
En tiedä miksi, mutta olen aina pitänyt kamalasti syksystä.
Pimeys, sade, pieni koleus, a'vot! Minä tykkään. Ja siis ei ole sarkastisesti sanottu :D
Olen pimeän ystävä.
tulee syksy ja pimeys. On helpompi olla. Mieli ei ota vastaan aurinkoa ja kesää.
joskus tuntuu kyllä tuolta.
Mutta on kesäkin hyvä vuodenaika, mutta nyt on kohta syksy, iloitkaamme siitä :P
Mahtavaa, sanon minä syksyn tulosta. Syksy ja talvi ovatkin vuodenaikoina lähimpänä sydäntäni. Ennen kai nautin kesästä mutta en enää. Kesä on hirveää aikaa, koko ajan on kuumaa ja pölyistä. Lisäksi kun en voi t-paitoja käyttää niin se on vähän kiusallista kesällä. Kesällä muutenkin ahdistaa vielä entistä enemmän kun pitäisi voida olla ulkona nauttimassa lämmöstä kaverien kanssa (joita ei tietenkään minulla ole ainuttakaan enää). Unensaanti on kesällä hankalampaa kuumuuden takia.
Joten henk.koht. voin sanoa että nautin syksyn tulosta, ja olen sitä jo odottanutkin keväästä lähtien.
Missä kaverisi ovat?
Ja mitenniin et voi käyttää t-paitoja?
Onhan toisaalta syksy ja talvi kaunista aikaa. Se pimeys on ainoa asia jota en kestä.-
Arpia käsivarsissa. Oli mulla joskus kai kavereita, tai ainakin tuttuja. Ystäviksini en heitä kai kutsuisi. Mä olen katkaissut oikeastaan kaikki suhteet toisiin pahan oloni takiani, johon en ole apua hakenut. Juon yksin jne..
Syksyn räiskyvät värit ja sateet, ah.
Talven maalle antama lumipeite, voiko kauniimpaa olla..
Syksyn sateissa ja talven pakkasissa on sekin hyvä puoli ettei kukaan oletakaan olevan niillä säillä ulkona, joten ei tarvi niin paljoa puolustella sitä miksi on yksin kotona sisällä. Pimeinä vuoden aikoina voi myös ulkona ollessaan pysyä poissa toisten katseilta.
Henkilökohtaisesti en voi sietää pimeää,alkaa välittömästi ahdistaa. Kun oli lämmintä tuntui vähän paremmalta. Nyt kun aurinko ei enää niin paljoa paistele,on heti synkkä olo. kyllä se vaikuttaa.