Hei!
Olen siis lähihoitajaopiskelija ja lopputöyn aiheekseni olen valinnut abortin. Suurin syy tähän aiheeseen on se, että olen myös itse tehnyt abortin.
Lopputyöni koskee sitä, miten hoitajan tulee hyväksyä abortti ja miten hänen tulee suhtautua ihmisii jotka ovat tehneet abortin, mutta ei itse ehkä hyväksy sitä. Eli siis hoitajan ammattieettisiä kysymyksiä olisi tarkoitus pohtia.
Työhön laitan tietysti oman tarinani. Mutta haluaisin siihen myös muiden ihmisten kertomuksia/kokemuksia/mielipiteitä.
Kertomuksessa ei tarvitse kertoa nimeä, paikka kuntaa, eikä edes ikää jos ei halua mutta tietty ikä on plussaa. Kaiken mitä haluaa kertoa, saa päättää aivan itse. Tämä on täysin luottamuksellista.
HUOM! Myös poika/miesystävien kokemuksia otetaan vastaan!
1. Miten raskaus sai alkunsa ja miten päädyit abortti ratkaisuun.
2. Olitko asian kanssa yksin vai oliko sinulla tukijoita/painostajia. Saitko päättää itse abortista?
3. Tunteita ennen/jälkeen aborttia.
4. Oletko katunut päätöstä vai ollut tyytyväinen ratkaisuun, miten suhtaudut asiaan tänä päivänä? Oletko asian kanssa sinut?
5. Onko sinulla tällä hetkellä lapsia? Jos ei, aijotko hankkia?
Eli jos kertomuksesi suunnilleen vastaisi noihin kysymyksii, laitan sen mielelläni lopputyöhöni. (eli siis muistakaa kertomus muoto, ei pelkkää kysyyksiin vastaamista) Lisäksi kerron myös kyseiselle henkilölle, jos otan hänen tarinansa lopputyöhöni.
Eli asialliset kertomukset, luottamuksellisesti:
tähän keskusteluun tai jos ei halua tässä avautua niin pyytäkää maili :)
Olen siis lähihoitajaopiskelija ja lopputöyn aiheekseni olen valinnut abortin. Suurin syy tähän aiheeseen on se, että olen myös itse tehnyt abortin.
Lopputyöni koskee sitä, miten hoitajan tulee hyväksyä abortti ja miten hänen tulee suhtautua ihmisii jotka ovat tehneet abortin, mutta ei itse ehkä hyväksy sitä. Eli siis hoitajan ammattieettisiä kysymyksiä olisi tarkoitus pohtia.
Työhön laitan tietysti oman tarinani. Mutta haluaisin siihen myös muiden ihmisten kertomuksia/kokemuksia/mielipiteitä.
Kertomuksessa ei tarvitse kertoa nimeä, paikka kuntaa, eikä edes ikää jos ei halua mutta tietty ikä on plussaa. Kaiken mitä haluaa kertoa, saa päättää aivan itse. Tämä on täysin luottamuksellista.
HUOM! Myös poika/miesystävien kokemuksia otetaan vastaan!
1. Miten raskaus sai alkunsa ja miten päädyit abortti ratkaisuun.
2. Olitko asian kanssa yksin vai oliko sinulla tukijoita/painostajia. Saitko päättää itse abortista?
3. Tunteita ennen/jälkeen aborttia.
4. Oletko katunut päätöstä vai ollut tyytyväinen ratkaisuun, miten suhtaudut asiaan tänä päivänä? Oletko asian kanssa sinut?
5. Onko sinulla tällä hetkellä lapsia? Jos ei, aijotko hankkia?
Eli jos kertomuksesi suunnilleen vastaisi noihin kysymyksii, laitan sen mielelläni lopputyöhöni. (eli siis muistakaa kertomus muoto, ei pelkkää kysyyksiin vastaamista) Lisäksi kerron myös kyseiselle henkilölle, jos otan hänen tarinansa lopputyöhöni.
Eli asialliset kertomukset, luottamuksellisesti:
tähän keskusteluun tai jos ei halua tässä avautua niin pyytäkää maili :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
kysymystä "Saitko päättää itse abortista?"
Jokainen saa päättää itse abortista.
Se että haluaako päättää itse on eri asia, sitä kai pitäisi kysyä.
"Päätitkö päättää itse abortista?"
"Jokainen saa päättää itse abortista."
Täydellisessä maailmassa näin varmasti olisi, mutta tässä pikkuisen epätäydellisessä ei niinkään.
Lue hiukan näitä viestejä, niin näet itsekin, miten naisia painostetaan ja uhkaillaan aborttiin.
Kaikki eivät todellakaan voi itse päättää abortista. Mieti henkisesti jälkeenjäänyttä tai muutoin vajaaälyistä joka on raiskattu tai muutoin saatettu raskaaksi. Hän ei todellakaan voi itse päättää abortista vaan sen tekee ihan joku muu. Siksi kysymys on ihan asiallinen.
kyllä totta jos on henkisesti jälkeenjäänyt, kehitysvammainen tms niin eihän hän saa päättää mistään muustakaan asioista itse, ihan oikeassa olet.
Mutta tuskin tuohon kyselyyn ja "tutkimukseen" kukaan vajaaälyinen tai henkisesti jälkeenjäänyt on vastaamassa...
siinä surullisenkuuluisassa jenkkitutkimuksessa jota vastustahapuoli niin usein siteerasi (ei muuten enää, jokohan meni perille), kävi ilmi myöskin se että ylivoimainen enemmistö, 80-90% (en muista tarkkaa lukua) vastaajista jotka katuivat aborttiaan, ilmoittivat tehneensä sen pakosta. Joko mielikuvasellaisesta (ikä, rahatilanne, koulutustilanne) tai todellisesta (uhkailu, painostus kiristys) vaikka itse olisivat halunneet raskauttaan jatkaa.
Teoriassa jokainen päättää abortistaan itse, ja se on ideaalitilanne, käytännössä niin ei läheskään aina ole. Ulkopuolelta tulevat paineet sanelevat monta ratkaisua, hyvässä ja pahassa.
***
Jos nainen on parisuhteessa miehen kanssa ja vaikka kuinka olisi varovainen, niin kondomi voi pettää ja tulla ikäviä seurauksia, kuten lapsia.
Jos parisuhteessa mies on huomattavasti naista vahvempi henkisesti tms. niin kyllä mies pystyy usein manipuloimaan naista tekemään abortin.
Ei ole mitenkään uutta ja ennen kuulumatonta, että mies sanoo:
"Joko teet abortin tai sitten erotaan ja kasvatat lapsen yksin ja minulta on turha tulla pyytämään elatusmaksuja, sillä mulla on tuulen huuhtoma takapuoli". (Tarkoittaa sitä, että perittyä ei saa).
Jos naiselle ei jää vaihtoehtoja tässä vaiheessa, niin mitäpä siinä sitten teet?
Naisella ei välttämättä ole vanhempia tai sisaruksia, jotka voisivat tai haluaisivat auttaa lapsen hoidossa ja ystävätkin ovat vähissä ja harva entinen poikaystäväkään lämpiää ajatukselle vahtia entisen tyttöystävän toisen kanssa saamaa lasta, kun toinen on kaljalla ja tanssimassa sen ainoan ystävättären kanssa, joka ei pidä lapsista.
Vaikka olenkin mies, niin tiedän tapauksia, joissa nainen on päättänyt "järkisyihin" vedoten tehdä abortin ilman painostuksiakaan.
En sano, että jokaisen tulisi tehdä abortti, sillä se on aina jokaisen oma asia. Ainoastaan, jos sattuisin seurustelemaan naisen kanssa, jolle kävisi "vahinko" jättämällä "vahingossa" pillerit pois tai jotain, eikä itse kiihkossa ole ajatellut kondomia, kun on luullut toisen käyttävän ehkäisyä, niin pakottaisin naisen tavalla tai toisella tekemään abortin.
Itse en pidä lapsista (koska ne on aina huutamassa), enkä todennäköisesti koskaan tule haluamaan lapsia.
Minulle oli asennettu ehkäisykapseli olkavarteen ja huomasin olevani raskaana kun todella säännölliset kuukautiseni eivät tulleetkaan.
Sain heti ajan tk:n kun huijasin raskauden olevan pidemmällä. Kättärillä sitten etsivät sitä kapselia ultralla, ei löytynyt. Otettiin verestä näyte ja lennätettiin lääketehtaalle saksaan että onko veressä ehkäisevää ainetta...
Ei ollut ei. Eli vaikka kapselin asennus oli toimenpiteenä tehty, mitään ei oltu asennettu. Lähes vuoden olin ilman ehkäisyä tulematta raskaaksi. Apuna oli imetys ja vähäinen seksielämä kahden pienen tytön vanhempina.
Valitsin lääkkeellisen keskeytyksen. Tehtiin viikolla viisi, sillä aiemmin se ei olisi onnistunut. Sain Panacodin ja paracetamolin. Kipuja en tuntenut yhtään ja tunsin helpotusta kun vuoto alkoi. Vuoto oli eka päivänä runsasta ja viikon niukkaa.
Ennen aborttia olin vihainen törpölle lääkärille, joka möhli asennuksen. Sain potilaskorvauksia ihan kivasti kivusta ja särystä. Jälkeen päin tuntui ettei mieheni tukenut tarpeeksi, ettei ymmärtänyt täysin tilannetta. Jäi siitä katkeruutta...
Itselleni abortti oli ainoa vaihtoehto mitä en miettinyt pätkääkään. Pienempi tyttö oli vuoden ja kuukauden ja vanhempi kolmevuotias.
Miten siis sulle on voitu tehtä toimenipide jota sitten ei ole tehtykään... menee vähän yli hilseen!
Tälläisiin laitetaan jo ilman muuta meiliosoite saman tien jonne vastaukset voi lähettää.
eli siis jos joku haluaisi kertoa oman tarinansa, niin tässä on mailini:
[email protected]
Oppilaitoksen opparin ohjaajan yhteystiedot?
Tulin raskaaksi 17-vuotiaana (nyt ikää 24v.). Lapsen isän kanssa olin seurustellut vasta pari kuukautta. Hän oli tuolloin 21-vuotias ja hänellä oli jo pieni lapsi ex-tyttöystävänsä kanssa. Itse olin lopettanut lukion ja elin soskun tuella. Aikomus oli seuraavana vuonna hakea ammatilliseen koulutukseen.
Sanoisin että päädyin näiden syiden takia aborttiin itse, toki äitini ja poikakaverini olivat sen kannalla myös, mutta mitään varsinaista painostusta ei todellakaan ollut. Äiti oli tukena ja turvana, hän kuunteli ja auttoi nalkuttamatta tai moralisoimatta. Poikakaverini oli vähän pihalla, irrallaan koko hommasta. Itseä potutti murehtia abortin oikeellisuutta ja miettiä "entä jos.." kun jätkä vaikutti et sitä ei erityisemmin hetkauttanut suuntaan eikä toiseen.
Terveyskeskuksen lääkärin suhtautuminen oli raivostuttavaa. Kyseessä oli joku lähemmäs 40kymppinen mies joka piti tämän ihastuttavan saarnan siitä kuinka "jos osataan seksiä harrastaa niin pitäisi osata myös ehkäisyä käyttää". Olin koko touhusta niin hermona, että ehdin kirjoittaa jo pari valituskirjettäkin, mutta lopulta en niitä postittanut kun eipä sillä mitään yleensä saavuta. Erityisesti potutti koska terveydenhuollon omat mokat olivat osasyynä siihen, miksi ylipäätänsä tulin raskaaksi.
Olin siis hakenut e-pillereitä, mutta asustelin tämän poikaystäväni kanssa semmoisen mukavan 400 km:n päässä varsinaisesta kunnasta, jossa olin kirjoilla. Elikkäs jouduin joka ikisen papa-kokeen, perustarkastuksen, kyselyn ym. juoksemaan erikseen ylimääräisellä 800 km:n reissulla. Ja eihän niitä aikojakaan meinannut saada. Loppujen lopuksi pillereiden saaminen kesti ensimmäisestä terveyskeksukseen soitosta sen 3 kk. Ja kun ne napit olin saanut, niin eihän ne seuraavat kuukautiset alkaneet :(. Toki pohjimmainen syy oli oma viinalla tolskaus ja siitä johtunut ajoittainen kondomin puuttuminen, mutta kyllä tuo pillereiden saamisen vaikeus potutti ja kovasti.
Abortin jälkeen olin melko masentunut. Otimme kissanpennun vähän piristämään arkea. Sairastuinkin masennukseen oikeasti, mutta abortti ei ollut siinä mikään pohjimmainen syy, vaikka varmasti vaikutti kokonaisuuteen. Kun sitten aloin masennuksen pohjamudista ryömiä ylös heitin hyvästit tälle poikakaverille, joka ei mielestäni ollut koskaan minua tukenut, vaatinut aina vaan että _minä_ ymmärrän. Yhteensä seurustelimme noin 3 vuotta ja eron jälkeenkin olimme vielä puolisen vuotta satunnaisessa kanssakäymisessä, joka olisi mahdollisesti saattanut johtaa johonkin, ellen olisi alkanut huomaamaan että minua potutti koko mies enempi kuin mitä häntä kaipasin.
Joskus siinä vuosien varrella tuli taas näitä "entä jos" -ajatuksia, mutta en missään vaiheessa varsinaisesti katunut. Sen jälkeen kun välit tuohon poikaystävään katkesivat lopullisesti, olen ollut jopa tavallaan "tyytyväinen" aborttiin. En missään nimessä haluaisi olla sidottu kyseiseen ihmiseen, saatika että minun pitäisi antaa hänen olla tekemisissä lapseni kanssa.
Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa ja olen seurustellut 3 ja puoli vuotta nykyisen avopuolisoni kanssa. Nyt olemme yli puolessa välissä raskautta ja molemmat odotamme tulevaa lasta innolla. Tämäkään raskaus ei ole varsinaisesti suunniteltu, mutta lopetin e-pillereiden käytön koska se jatkuva hormonien syöminen alkoi tuntua todella vastenmieliseltä ja pelottavaltakin. Sovimme (eli minä ilmoitin miehelle ;)) että pillerit loppuu nyt ja jos sieltä pikkuvahinko on tullakseen niin sitten tulee, toista aborttia ei enää.
mikä tahansa pervo,yleensä pyydetään sähköpostitse vastaukset,kyselijän nimi ja oppilaitos myös.
Kylläpä tämä nyt meni vaikeaksi :D Eli siis kouluni on Turun ammatti-instituutti, uudenmaankoulutalo ja luokanvalvojani nimi on Pirjo Halonen. Joko nyt kelpaa kaikille? :D
!!! Kyllä on niin vaikeata!
Kysyt aika luottamuksellisia asioita, mutta itse et voi kertoa esim. nimeäsi reilusti tai vaikkapa weppiosoitetta, mistä selviäisi kyseinen tutkimus tarkemmin.
Kun aihe on näin arka, niin silloin kaikki ei halua kertoa ihan mitä tahansa "tutkimuksen" takia, jota ei ole vielä todennettu.
Olet vasta kertonut oppilaitoksen nimen ja luokanvalvojasi nimen, mutta et mitään yhteystietoja, että mistä ihmiset voisivat tarkistaa asiaa.