Meidän nuoremman lapsen kummit eivät pidä häneen minkäänlaista yhteyttä, paketti tulee postissa syntymäpäivänä ja jouluna. Kuitenkin pitäisin osallistumista lapsen arkiseen elämään näitä paketteja tärkeämpänä, puhelinsoitto, vierailu ja keskustelu lapsen kanssa jne,tälläistä yhdessäolemista hän itse kaipaa ja kaipa juuri siksi hän on itse meille ilmoittanut haluavansa uudet kummit. Nyt olemmekin ajatelleet että ottaisimme hänelle kaksi "uutta" kummia, henkilöt jotka hän itse valitsee ja jotka tuntee läheisiksi. Onko jollain kokemuksia tälläisesta kummien lisäämisestä kirkonkirjoihin? Jos on niin miten menettelitte? Juhlistitteko tapahtumaa jotenkin, miten?
Uudet kummit ed "huonojen" lisäksi
Rita-Mari
121471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No voihan tuollaista toimintaa lapsen kanssa tehdä ihan kuka hyvänsä läheinen ystävä, jolla vaan aikaa riittää. Miksi siihen pitäisi kummi-nimilappu kiinnittää? Muutenkin olen sitä mieltä, että jotkut panevat ihan liikaa painoa tuolle kummijutulle. Kirkosta eroamalla pääsee koko touhusta. Ei kummeilla ole mitään virallista asemaa tai merkitystä.
Monet suostuvat kummeiksi, kun eivät kehtaa kieltääkään. Eivät ehkä edes tajua, että heiltä odotetaan touhuamista kummilapsen kanssa. Sitäpaitsi aika monilla kummeiksi kysytyillä on kädet täynnä omien lastensa kanssa ja aikaa riittää niillekin ihan liaan vähän.
Kummius on kammottavaa pakkopullaa niin vanhemmille kuin kummeiksi valituillekin.Täysin nykyajan menoon sopimatonta touhua.
Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia,mutta jos minulla nyt olisi pieniä lapsia en kummia hänelle hommaisia, olisin valmis vaikka eroamaan kirkosta.
Todellinen riesa, lisäksi epäoikeudenmukaista varsinkin, jos perheessä on useampi lapsi ja vain yhden kummius toimii.
Aivan turha juttu.
Kiitos, juuri tällaisia kommentteja kaipasinkin, kaikilta tuli niin mukavat vastaukset kysymyksiini, että ohoijaa. Kenenkään mielipidettä kummiudesta en kyllä kysynyt! Toivoisin saavani asiallisia vastauksia mieltäni vaivaavaan asiaan. Meillä kun kummius on tosi tärkeä juttu, kahden muun lapsen kummit ovat aivan ihania ja itsellämme on viisi kummilasta,joiden kenenkään kummiuuteen suostumista en kadu vaan olen todella kiitollinen lasten vanhemmille saamastani kunniatehtävästä. Mutta mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, ja mielipiteenne kummiudesta voitte kirjoittaa niiden viestien jatkoksi joissa asiaa käsitellään siltä kantilta.
Kummeja voi tietääkseni lisätä, muttei poistaa.
Minulla itselläni oli vain yksi kummi, joka riitaantui vanhempieni kanssa ja sen koommin ei kuulunut hänestä mitään muuta, kuin rippijuhlaan lähetti keskeneräisen korun, mminkä minun olisi pitänyt viedä liikkeeseen, että se tehdään valmiiksi. En koskaan vienyt ja tuntui tosi pahalta, että kummi välitti minusta niin vähän.
Ei kummius ole mikään mitätön asia.
Omalla lapsellani on kolme kummia, ystäväni ja mieheni sukulaispariskunta. Toisia näämme usein, ystäväni lähettää lahjan, joskus tapaamme. Niinkuin ihmisiä yleensäkin, on kummeja erilaisia, parempi, kun ei osoita suuria odotuksia, vaan katsoo, miten kummisuhde rupeaa sujumaan...
Mikä ettei vois lisätä jonkun läheisemmän kummin myöhemmin ja pitää vaikka kotona jotkut vapaamuotoiset "kummajaiset", kirkko tuskin pitää kumminlisäysristiäisiä :)
Aivan,mutta evlutkirkko vaatii kstettavalle lapselle kummit.Se on todella keskiaikainen jäänne sopimatta nykyaikaisen ihmisen ajatusmaailmaan.Lapsi saakoot nimensä kummeilla tai ilman.
Kummien ja vanhempien välit, jopa sukulaisten kesken, voivat katketa ja kuka siitä kärsii kuin lapsi koko ikänsä.Puhun nyt täydellistä faktaa usean lapsen äitinä.Viidestä lapsestani kolmella on yksi kummi muistamassa neljästä kummista per lapsi,jopa omat vejeni ovat "unohtaneet" siskonlapsensa kummiuden.
Kyllä nämä saamasi kommentit liittyivät suoraan kysymääsi asiaan. Eli miksi vouhottaa ylimääräisistä kummeista, jos ja kun alkuperäiset eivät hoida suurta ja pyhää velvollisuuttaan kunnolla. Olisit ottanut niiltä virallisilta kummeilta kirjallisen sitoumuksen hoitaa kummiuttaan sinua ja perhettäsi tyydyttävällä tavalla, ennenkuinb hyväksyit heidät
Yritettiin valottaa sitä, ettei kaikki välttämättä koe sitä kummiutta samalla tavalla.
minäkin kun kirjoituksia luin. Sinulle ap. kirjoittaja sanoisin, että älä nyt ihmeessä tee kummiudesta ongelmaa. Opetat vain lapsesi vaatimaan kummeilta liikaa. Minulla on monta sisarusta ja tietysti kummeja myös. Eivät he koskaan ole asettaneet kummeille tai vanhempamme asettaneet tuollaisia odotuksia ei lähimainkaan. Enkä tiedä ketään joka olisi asettanut. Vanhemmat ovat kuitenkin lastensa kasvattajat eivät kummit. Ja kuten joku täällä taisi sanoakin, ei kummeudesta voi oikein kieltäytyäkään. Eivät kaikki edes siis välittäisi kummiksi ryhtyä. Kun olet kerran kunniatehtävän (kummeuden) jollekin antanut älä nyt ala uusia miettimään. Tuolla menolla lapsesi sanoo jonain päivänä, että haluaa uudet vanhemmat. Minulla on monta kummilasta. Muistan heitä jouluisin ja vähän muutenkin ja niin on minun lastenikin kummit tehneet ja se on mielestäni ok. Muistan, että itselleni oli lapsena tärkeää saada kummilta jouluisin paketit. En heiltä odottanut mitään suuria. Opeta lapsillesi, että ihmiset ovat erilaisia. On tietysti hienoa jos kummit jaksavat esim. tukea kummilastaan elämäntilanteissa, mutta teidän tapauksessa ei kai ole sellaisesta kysymys. Ole onnellinen että olet vanhempi ja saat itse kasvattaa lapsesi, eikä oheisvanhempia tarvita.
meidän esikoisella on 3 kummia, joista kaksi ovat minun serkkuja, ja yksi on miehen ja minun yhteinen naispuolinen ystävä.
se meidän ystävä on ihan todella hyvä kummi (muistaa syntymäpäivät, ja pitää yhteyttä)
mutta ne minun serkut ovat oikeasti huonoja kummeja!! eivät muistaneet 1vuotis päivänä... minua se loukkasi todella pahasti... tosin toinen niistä ei edes ole oikea kummi, kun ei kuulu kirkkoon...
eikä kyse ole edes mistään teineistä...
Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan ainaista jäkätystä siitä, miten paskoja kummit ovat. Kun en kummityttöni 12. syntymäpäivänä hankkinut hänelle lahjaa (tai lahja oli hankittu, mutta koska olin matkalla, aikomus oli antaa se myöhemmin kesällä) sain kuulla piittaamattomuudestani ja siitä miten tyttö oli juuri MINUN lahjaani odottanut. Paskan marjat!
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että kummitädistä voisi olla ihan kiva saada EDES KERRAN joku joulukortti tai piirustus omalta kummilapseltaan? Itse en ole kertaakaan saanut kummitytöltäni yhtään mitään yhteydenottoa. Kun olen kylässä käynyt, en ole edes halia saanut, vaikka äitinsä on pyytänyt, että mene nyt kummia halaamaan.
Lahjat kyllä otetaan vastaan ja revitään ahneesti auki. Että menkää itseenne, kummeja haukkuvat vanhemmat!
Hahhhaaaa....ei ole edes oikea kummi kun ei kuulu kirkkoon, ja siksikö ei muistanut ostaa lahjaakaan. Onko tämä joku kristillinen hyve vai!
Kaikkia ei vaan syntymäpäivät kiinnosta, niin yksinkertaista se on. Olisitte kuummeja valitessa jo tehneet selväksi, että oikeiden kummien tehtävä ei olekaan toimia yhdessä vanhempien kanssa lapsen kristillisessä kasvtustyössä.
En nyt oikein ymmärrä että väheksyt omavalintaista kirkotonta kummia ja samaan hengenvetoon teet aivan omat kummin velvollisuudet kristillisille kummeille.
Ahneus, se ihmisiä ohjaa -ei enään kirkko. Vai haluatko tarkistaa kummin velvollisuudet vielä papiltanne, jota todennäköisesti hyvät kristityt ette ole edes nähneet muulloin kuin omat tarpeenne niin vaatii: ristiäisissä, häissä, hautajaisissa.
Niin mihin ihmeeseen uskosi oikein perustuu? Siihen että saa paljon aneita ja huomiota?
Usko ei ole mitään noista.
Mielestäni kummin tehtävä on olla se läheisin sukulainen (on sitten oikeasti sukua tai ei), joka on mukana elämässä aktiivisemmin kuin synttärinä ja jouluna. Tulee kyläilemään yms. Itse ryhdyin kummiksi juuri siksi, että haluan olla lapselle läheinen ja tuttu ja turvallinen, koska rakastin häntä jo ennen hänen syntymäänsä :).