Vaikka nopea opiskelu ei takaakaan loisteliasta elämänlaatua, on tilastoihmeitä joskus hauska hämmästellä... Miten nopeasti ahkerimmat tuntemanne opiskelijat keräävät opintosuorituksia? Onko esimerkiksi 60 ov/vuosi huomattavan paljon, vai ainoastaan keskimääräistä enemmän? (Huomaa ero ov = opintoviikko, op = opintopiste.)
Olisi mielenkiintoista tietää myös, millä aloilla näitä opiskelu-urotekoja tehdään, ja missä ne ovat ylipäänsä mahdollisia.
Olisi mielenkiintoista tietää myös, millä aloilla näitä opiskelu-urotekoja tehdään, ja missä ne ovat ylipäänsä mahdollisia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kasassa on kahden vuoden jälkeen 182,5 opintopojoa. Tarkoitus on saada maisterin paperit neljän vuoden opiskelulla. Laskentatoimesta.
1. ja 2. vuosikurssinyhtäaikaa, sai n.80 opistoPISTETTÄ. Silti menee valmistumiseen 6. vuotta.
vuodessa on ihan hyvä tulos. Itse olen kokopäivätyön ohella raapinut viime vuosina kasaan n. 40 opintoviikkoa vuodessa. Olen humanisti.
Kirjatentit ja kesäopiskelu kerryttävät kummasti viikkoja. Yhden kesän aikana pystyy suorittamaan vaikkapa kokonaiset perusopinnot. Tai jos osallistuu kolmeen kesätenttiin, saa niistä keskimäärin 7 1/5 opintoviikkoa. Jokaiseen tiedekuntatenttiin kannattaa osallistua ympäri vuoden. Seminaarit ja vastaavat ovat muuten antoisia, mutta eivät opintoviikkokertymän kannalta.
Suunnittelu ja kalenterin laatiminen on tärkeää. Ellei huomaa ilmoittautua aikanaan tenttiin tai kurssille, tuhlautuu aikaa kuukaudesta vuoteen.
Kyllä se on keskivertoa kovempi tahti YO:ssa. AMK:ssa tekniikan puolella 60op on oikeastaan tavoite.
Jokapuolellahan se 60op on tavoite
Olen jutellut monien alojen työhönottohaastatteluja tekevien ihmisten kanssa. Lähes kaikki pitivät epäilyttävänä tapauksena henkilöä, joka on valmistunut aivan pikavauhtia. Työhönottajien mielstä hidaskaan valmistuminen ei ollut huono piirre, jos hitaus johtui työn tekemisestä opintojen ohella. Sellaista henkilöä, joka ei ole tehny töitä ollenkaan kesälomilla tai opiskelujen aikana, pitivät haastattelijat todella outona ja suurena riskinä.
Opiskelujen aikana on itse opiskelun lisäksi tarkoitus luoda suhteita alan kolleegoihin. Suhteista työelämässä oleviin on monta kertaa enemmän hyötyä, kuin pika vauhtia hankituista papereista!
Siis vaikka olenkin saalistanut 182,5 opintopojoa kahdessa vuodessa, se ei tarkoita, että se olisi ainoa asia, mitä olen tehnyt. Teen samalla osa-aikaisena oman alani töitä. Hieman vanhempana ja "aikuisempana" tuo normaali 60 op/v lukuvauhti tuntuu hitaalta.
Sekin on kyllä niin että niihin opintopisteisiin joutuu käyttämään eri koulutusohjelmissa iha eri tavalla aikaa.
Esim jossai ohjelmoinnissa pitää vääntää jotai yli 10 000 rivisiä ohjelmia ja tehdä siitä dokumentaatiota ja siitä sitte tulee joku 5op.
Viimeisen puolen vuoden aikana raavin kokoon tuon 59 ja puoli opintoviikkoa. Gradu seminaareineen selittää tuosta aikamoisen osan. Päivät istuin kontaktiopetuksessa ja illat tein gradua ja luin kirjatentteihin. Kesällä vähän jo huimasi, mutta kyllä kannatti. Humanisti siis olen.
Oma ennätys on 56 opintoviikkoa lukukaudessa työn ohessa tehtynä. Ja tämä ei ole provo. Kun ei haaskaa aikaa luennoilla istumiseen vaan käy kirjatenteissä, niin homma onnistuu mainiosti.
lääkiksessä tehdä "kirjatenttejä" kun esim. päivystykset on pakollisia. Revi siitä.
Päivystetää sitä pöytää! :)
Ammatinvalintakysymys, sanon minä. Kuka käski ruveta lääkäriksi, jos nopea valmistuminen oli keskeinen kriteeri?
Itse olen tehnyt yhden vuoden aikana 100 opintoviikkoa, kauppatieteistä, lähinnä markkinoinnin ja yrittäjyyden kursseja. Kävin vielä töissäkin viikonloppuisin¨. Tosin neljän ovarin tentti olikin sitten melkein kerran viikossa. Tiukkaa teki, mutta hengissä selvisin. Tosi hyvän ennakkosuunnittelun se kyllä vaati, ei mitään "mitähän-tässä-tekisi" -haahuilua. Olen kuullut itse vielä hurjemmista vauhdeista mm. oikiksen puolelta, että eipä tämä nyt mikään ihmesuoritus vielä ollut.