Olin kova polttamaan, luulin että se rauhoittaa, luulin että tartteen tupakkaa nauttiakseni ruoasta, juomasta, seurasta, elämästä.. Halusin kyllä lopettaa mutta en kestänyt ajatusta elämästä ilman tupakkaa. Pelkäsin vierotusoireita ihan pirusti enkä uskonut että koskaan voisin nauttia elämästä ilman tupakkaa. Luin Allen Carrin Stumppaa tähän-kirjan (myös nimellä Vihdoinkin vapaa tupakasta tai jotain sellasta) ja yksinkertaisesti tupakka menetti merkityksensä. Lukekaapa ihan piruuttanne. Lukeminen ei pakota sua lopettamaan, jatka kirjan loppuun asti polttamista ja jos haluat niin jatka myös sen jälkeen. Mutta mun ei vaan enää tarvinnut ja vierotusoireista ei tietoakaan! =) Kuulostaa typerältä, mutta sitä on polttaminenkin :)
Helposti savuttomaksi
Lopettanut
4623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Useimmiten ne vieroitusoireet ovatkin korvien välissä.
Näinhän se yleensä on. Uskottelemalla itselleen, että on tositosi huono olo tupakan takia, niin saa niistä vieroitusoireista paljon kovemmat mitä ne oikeasti ovatkaan...
totta puhut. Allen Carrin easyway-menetelmä on paremminkin Onlyway! Jos todella haluaa irti ja vielä nauttia elämästä sen jälkeen niin tuo on pakkoluettavaa.
Suosittelisin jokaista kirjan lukenutta suosittelemaan sitä eteenpäin. Itsekin ostin omaksi ja luetutan kaikille jotka vain siihen suostuvat. ja lähes aina toimii! Jos ei toimi, niin vika on lukijassa --> lue uudestaan.
On täysin käsittämätöntä miksi lääkärit ja eri mediat eivät puhu Easywaystä ja tupakan todellisesta olemuksesta.
Lumipallo pyörimään
Tosi upeeta, että jotkut pääsevät tästä tupakan vankilasta pois! Mä en todellakaan tajua, miten mun mieli vaan voi muuttua yhtäkkiä aina kun haluan lopettaa tosissani ja hetken päästä ei taas tietoakaan halusta lopettaa. Ja taas kun poltan aattelen, ettei tyhmempää juttua vois olla. Mun terveyskin on jo kärsinyt tupakoinnista, kunto on huonontunut ja ylipainoa kertynyt...Ulkonäkö on tupakoitsijan jne... Rahaa palaa tupakassa ja ryntytyissä tupakoissa! Itsetunto on niin heikko kun vaan voi olla. Nyt oikeesti tuntuu, et mä en varmaa ikinä pysty lopettamaan. Tää on kamalaa. Ja on todella hienoo, kun joku pääsee tästä vapaaksi.
Olen lukenut Carrin kirjan, moneen kertaankin ja se on todella hyvä. Jotenki en vaan oo silti pystyny. Ehkä en oo Todella tajunnu sit jotain asioita sieltä. Niinku lukenu ja aatellu et joo totta, mut silti! Luin Antti Heikkilän kirjan Riippuvuus valheiden verkko ja eka kerran kun luin sen joskus pari vuotta sitten reaktioni oli kuin Carrin kirjaakin lukiessa että joo just näin, mut nyt oli jännä kun luin sen toiseen kertaan ihan hiljattain, niin tuli ahdistus. Koko kirja tuntui olevan negatiivinen ja minä ihan riippuvainen luuseri. Mutta se ainakin osui ja upposi, eli eka kerralla en sisäistänyt lukemaani kunnolla. Eikä silti tämäkään kerta saanut aikaan lopetusta, mutta ehkä myönsi ekaa kertaa itselleni tosiasioita riippuvuudestani. Ja se tuntui pahalta. Mut mut katotaan ny. Jos taas lukis Allen Carrin positiivisen ja tsemppaavan kirjan tähän itseinhon alhoon...
Onnea kaikille lopettaneille. Olette oikeita onnenpekkoja! Vinkkejä mitä en oo ehkä tajunnu kirjasta voi laittaa. Ja kaikki apu on tervetullutta. Kirjoittelen vielä miten nyt koen Allen Carrin teoksen. (Olen vissiin vähän hidas oivaltamaan asioita, vaikka koulussa aina olen pärjännyt.)
Aurinkoisia ja raikkaita syyspäiviä!