Olen lihava minkä mittapuun mukaan tahansa. Elän täysipainoista elämää enkä koko ajan ajattele, että voi, voi, kun olen lihava eikä minulla ole elämää. Tämähän on käsittääkseni tällä palstalla melko yleinen luulo.
Tuon harhakäsityksen haluaisin muuttaa, mutta tiedän sen mahdottomaksi täällä. Eihän lihavan elämä voi olla "normaalia", mitä se itse kullekin sitten merkitsee. Vaan kyllä se voi olla. Uskoisin, että jopa melko samanlaista kuin keskivertosuomalaisten yleensäkin.
Mikä siis tekee lihavan ihmisen elämästä erilaisen? Lihavuus? Lihavuus yhdistettynä tyhmyyteen ja tietämättömyyteen, niin kuin usein täältä voi lukea? Vai mikä? Kertokaa te, jotka tiedätte, niin voimme vaihtaa ajatuksia siitä, onko asia niin kuin luulette. Vai häiritseekö teitä yleensäkin, koosta riippumatta, jos joku on tyytyväinen elämäänsä?
Tuon harhakäsityksen haluaisin muuttaa, mutta tiedän sen mahdottomaksi täällä. Eihän lihavan elämä voi olla "normaalia", mitä se itse kullekin sitten merkitsee. Vaan kyllä se voi olla. Uskoisin, että jopa melko samanlaista kuin keskivertosuomalaisten yleensäkin.
Mikä siis tekee lihavan ihmisen elämästä erilaisen? Lihavuus? Lihavuus yhdistettynä tyhmyyteen ja tietämättömyyteen, niin kuin usein täältä voi lukea? Vai mikä? Kertokaa te, jotka tiedätte, niin voimme vaihtaa ajatuksia siitä, onko asia niin kuin luulette. Vai häiritseekö teitä yleensäkin, koosta riippumatta, jos joku on tyytyväinen elämäänsä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Lihavuus on sinulle, läheisillesi, työpaikallesi, ystävillesi, kansantaloudelle, armeijan puolustuskyvylle,
pelastusorganisaatioiden toimintakyvylle niin suunnaton menetys, että on siirryttävä välittömästi äärimmäisiin toimenpiteisiin. "
Toki elämä voi olla täysipainoista vaikka on ylipainoinen. Tuskinpa sitä kukaan kieltää. Lihavalla voi olla elämä ja lihava voi olla tyytyväinen omaan elämään.
Oletan, että normauliuden käsitteenä kirjoituksessasi pidetään esim. BMI:n perusteella normaalipainoista, suomalaista miestä/naista.
On täysin epärealististä väittää, etteikö lihavan elämä olisi erilaista juuri lihavuuden takia. Lihava voi joutua kohtaamaan erilaisia sosiaalisia tilanteita kuin laihat tai normaalipainoiset (vrt. kiusataan ylipainon takia). Lihavat eivät välttämättä pysty samoihin fyysisiin suorituksiin kuin hoikemmat kanssaeläjät. Samoin esim. huippu-urheilijoiden elämä on erilaista vähän eri perspektiivistä.
Minä en taas ymmärrä sitä ajattelua (joka sinunkin kirjoituksestasi rivien välistä loistaa), että jos on tyytyväinen itseensä, ei painolle tarvitsisi tehdä mitään. Että jos on sinut itsensä kanssa ja lihava niin sitten voi olla niin kuin on.
Hieman kärjistetysti: Jos syöpää sairastava ihminen on tyytyväinen, että on juuri sitä mitä on, niin eikö silloin kannata yrittää parantaa syöpää? Entäpä henkilö, joka on menettänyt vaikka jalan mutta haluaa kuitenkin käyttää proteesia?
TOKI tiedän, että lihavuus ja syöpä/raajan menetys ovat vähän eri kaliiberin juttuja, mutta periaate on sama. Ei suoranainen poikkeavuus ns. normaalista tarkoita sitä, että henkilön pitäisi olla jotenkin tyytymätön itseensä.
Minä olen ylipainoinen, ja tyytyväinen, että minä olen juuri minä. Minä myös laihdutan ja olenkin jonkun ajan päästä normaalipainossa. Laihduttaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi tyytyväinen itseeni, lihavanakin. En tavoittele normaalipainoa muiden takia vaan itseni takia.
Jokaisen ylipainoisen tulisi katsoa niiden läskien läpi ja kysyä itseltä oikeasti: "Onko minulle hyväksi olla tyytyväinen omaan fyysiseen olemukseeni? Määrittääkö fyysinen olemukseni omaa tyytyväisyyttäni niin merkittävästi, etten halua nähdä fyysisen olemukseni mahdollisia haitallisia terveysvaikutuksia? Mitkä muut asiat määrittävät minut?"
En haluaisi olla piikikäs, mutta en voi olla tarttumatta tuohon kirjoittamaasi "rivien välistä-lukemiseen". Ei rivien välistä voi lukea tai menee useimmiten metsään olettamuksineen, niin kuin sinäkin. (Runot ovat eri asia, mutta mielipiteet asiateksinä, eivät anna viitteitä tai edes mahdollisuutta ns. rivienvälilukemiseen). Toisen ihmisen nahkoihin ei voi asettua, vaikka keskustelisimme kasvokkain. Sinä voit tehdä silloinkin päätelmiä niin kuin minäkin, mutta mikä on niiden totuusarvo?
En käsitellyt aloituksessani koko elämääni, joten kukaan ei voi tietää olenko tehnyt ylipainolleni mitään. En maininnut ko. asiasta kirjoituksessani sanakaan, mutta sekään ei tarkoita, ettenkö olisi asialle jotain tehnyt/tekemässä.
Ehkä on totta, että lihavat eivät pysty samoihin fyysisiin suorituksiin kuin hoikemmat (mitä sillä sitten tarkoitatkin), mutta eivät kaikki hoikatkaan ole huippu-urheilijoita, balettitanssijoita ym. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lihavanakin voisi liikkua.
Noista sosiaalisista tilanteista sanoisin, että ihmistä kohdellaan samoin kuin hän kohtelee kanssaihmisiään. Tämä pätee aikuisten keskuudessa. Koulukiusaaminen on eri juttu ja sitä tapahtuu monien muidenkin syiden takia kuin lihavuuden. Olipa syy kiusaamiseen mikä tahansa, se ei ole koskaan oikeutettua, eikä syy ole kiusatussa. Se olisi tärkeää muistaa.
En voi puhua kuitenkaan kuin omasta puolestani, mutta sen voin sanoa, että en ole joutunut kohtaamaan "erilaisia sosiaalisia tilanteita kuin norm.painoiset".
"Minä olen ylipainoinen, ja tyytyväinen, että minä olen juuri minä." (lainaus tekstistäsi). Miksi minä en voi olla ylipainoinen ja tyytyväinen, kun sinäkin voit?
Kuten alussa kirjoitin, en aloituksessani käsitellyt koko elämääni enkä aio sitä tehdä nytkään. Sen verran voin kertoa, että en laihduta, vaan olen yli kaksi vuotta opetellut uutta elämäntapaa, joka on vienyt mennessään jo aika kasan kiloja. Hitaasti, mutta pysyvästi. Se on tärkeä asia, mutta ensin on oltava sinut itsensä kanssa, että pystyy suuriin muutoksiin elämässään.
Elämänmuutoksen motiivina olen ollut minä itse, kuulostakoon kuinka itsekkäältä tahansa. En myöskään pidä "kohteliaisuutena", jos joku sanoo: "oletpas sinä laihtunut". Sama ihminen olen painoin sitten enemmän tai vähemmän ja se siitä.
Hyvää jatkoa sinulle ja anteeksi, jos kirjoitukseni vaikuttaa "ilkeältä". Se ei ole kuitenkaan tarkoitus.
Jos mä sairastun joku päivä syöpään, mitä en tietenkään odota saavani, niin minä itse haluan tehdä päätöksen otanko hoitoa vastaan vai en, ja mun mielestä sillä asialla on niin erilaiset mittasuhteet kuin lihavuudella /hoikkuudella .
Kunpa me opittaisiin arvostamaan jokaista ihmistä ihan omanaan, kuunnellen hänen mielipiteitään kunnioittaen niitä kuin myös itse tulemme saamaan kunnioitusta sanoassemme mielipiteemme, eläessämme elämää :-)
Olen itse kai lihava, en tiedä kun ei kukaan ole sanonut koska meillä on muutakin puhuttavaa kohtaamieni ihmisten kanssa ja jos niin sanottaisiin niin tottakai se olisi hänen henkilökohtainen mielipiteensä jolle annan toki arvoa ja saamme ehkä keskustelua aikaan kyseisestä aiheesta, en tiedä, siitähän sen näkee.
Olkaa ihmiset äärimmäisen onnellisia siitä että olette päässeet katsomaan tämän elämän matkan, se on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus, vaikka toisaalta eihän sitä tiedä mitä tämän jälkeen on..
Nyt meni liian pitkälle joten Oikein ihanaa syksyä teille kaikille ihmisille :-)