Miten te muut olette toteuttaneet asumis-ja muiden kulujen jakamisen uusperheessä? Miesystäväni on muuttamassa minun ja 2 lapseni luokse minun vuokra-asuntooni. Hän tienaa 57% yhteisistä tuloista ja minä 43%. Sähkö, lehti, vakuutus ym. laskut ollaan sovittu laittavamme puoliksi, mutta ollaan pohdittu tuota vuokran ja ruuan jakamista eli jaatteko te muut nuo kulut puoliksi vai jotenkin suhteessa päälukuun/tuloihin? Mikä on reilua? Molemmilla lapsillani on omat huoneet, ja meillä aikuisilla yhteinen. Ruokaan menee noin reilu 400 kuussa ja lapset eivät ole isoja, joten eivät syö suuria määriä.
Lasten tarha ym. maksut ja vaatteet jne. maksan minä tietenkin lapsilisistä ja elatusmaksuista, ovathan lapset minun. Yhteisistäkin ollaan jo puhuttu : ).
Jotenkin olettaisin, että asumis-ja ruokapuoli menisi myös suurinpiirtein puoliksi, varsinkin kun minulla pienemmät tulot? Ja menetänhän minä yksinhuoltajakorotuksen lapsilisistä, kun lyödään hynttyyt yhteen. Luulisi kuitenkin, että n.600 euroa kuukaudessa asumisesta ja ruuasta ei ole liikaa hyvin tienaavalle miehelle.? Varsinkin kun nuo siivous- ja huoltotoimet tn. on enemmän minun kontollani ellei palkata siivousapua.
Neuvoja, vinkkejä? Tarkoitus olisi olla tasapuolinen molempia kohtaan. Raha-asioista ei ruveta kiistelemään vaan halutaan löytää reilu tapa jakaa kulut. Halutaan myös pitää omat tilit ja siellä ne rahat mitä mahdollisesti jää yhteisten kulujen jälkeen.
Lasten tarha ym. maksut ja vaatteet jne. maksan minä tietenkin lapsilisistä ja elatusmaksuista, ovathan lapset minun. Yhteisistäkin ollaan jo puhuttu : ).
Jotenkin olettaisin, että asumis-ja ruokapuoli menisi myös suurinpiirtein puoliksi, varsinkin kun minulla pienemmät tulot? Ja menetänhän minä yksinhuoltajakorotuksen lapsilisistä, kun lyödään hynttyyt yhteen. Luulisi kuitenkin, että n.600 euroa kuukaudessa asumisesta ja ruuasta ei ole liikaa hyvin tienaavalle miehelle.? Varsinkin kun nuo siivous- ja huoltotoimet tn. on enemmän minun kontollani ellei palkata siivousapua.
Neuvoja, vinkkejä? Tarkoitus olisi olla tasapuolinen molempia kohtaan. Raha-asioista ei ruveta kiistelemään vaan halutaan löytää reilu tapa jakaa kulut. Halutaan myös pitää omat tilit ja siellä ne rahat mitä mahdollisesti jää yhteisten kulujen jälkeen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Avatkaa taloustili. Sinne laitatte molemmat kuukausittain saman verran rahaa asumiseen ja elämiseen kuin mitä tähänkin saakka on mennyt.
Me laitamme molemmat saman verran rahaa taloustilille kerran kuussa tämän lisäksi minä laitan sinne lapsen eltusmaksun. Näin talouden menoja maksaa tavallaan molemmat aikuiset elatusmaksut. Lapsilisistä ostan lapselle vaatteita yms ja harrastukset yms hoitomaksut maksaa huoltaja.
Muuten tulot on aikas samalla lailla kuin teillä..
Miehen lapsi käy vain joka toinen viikonloppu, mutta toisaalta mies maksaa elatusta toiseen talouteen, eli minulla on enemmän rahaa käytettävissä yhteiseen talouteen. Saanhan lapsilisän ja elatusrahan ensimmäisestä lapsestani. Meillä minä laitan taloustilillemme n.800 euroa lapsen elatusrahan ja lapsilisät, mies laittaa pelkän 800 euroa. Omalle tilille jääneistä rahoista maksamme omat asuntolainaosuutemme. Asunnon hankeimme sen mukaisin osuuksin, mitä oli kummankin pääoma ja maksukyky, likipitäen puoliksi meni. Kumpikin maksaa oman autolainansa lyhennyksen myös omalta tililtään. Autoja käytämme silti miten meille parhaiten käy, ja niihin kuuluvat bensat ostamme yhteiseltä tililtä. Samoin maksamme laskut ja ruuan ja kaikkien lasten tarvitsemat hankinnat yhteiseltä tililtä. Toiseen talouteen maksamansa elatuksen mies myös maksaa yhteiseltä tililtämme, koska kuluthan siltä tililtä koskivat kaikkia lapsiamme. Avioehto meillä on, joten kumpikin kartuttaa maksukykynsä mukaisesti joskus jäävää perintöä lapsille. Meistä molemmista tämä on toimiva ja hyvä vaihtoehto. Lomarahojen tullessa suunnittelemme yhteisesti loman kustannuksineen, ja laitamme silloin sitä varten hieman enemmän rahaa taloustilille.
miesystävälläsi ei tule olemaan mitään elatusvelvollisuutta sinuun nähden (puhumattakaan lapsistasi), joten hän maksakoon periaatteessa vain omat kulunsa. Niiden arvioiminen on teidän yhteinen tehtävänne.
Jos lapsillasi on omat huoneet, mutta miesystävälläsi ei, niin hänen asumiskulunsa tuskin tulevat olemaan puolet asumiskustannuksistanne. Kohtuus sentään kaikessa. Samoin hän maksakoon vain runsaan kolmanneksen ruokakuluistanne. Lehdet, vakuutukset ym on velvollinen maksamaan se, joka ne on tilannut/ottanut.
meillä on yhteensä 5h 2k 2wc, molemmilla yksi lapsi ennestään, yhteisiä ei ole. Vuokraa maksamme niin että minä maksan pikkasen yli satkun enemmän kun mieheni. Ruokaan minulla menee puolet enemmän rahaa kuin miehelläni molemmilla lapsilla oma huone ja miehelläni oma toimisto, yhteinen makuuhuone meillä on ja minä käytän vain toista vessaa ja keittiötä, mieheni käyttää molempia. Minä itse maksan myös oman lapseni kustannukset, mies maksaa omansa. Minä maksan myös enemmän sähköstä ja kaikki omat laskuni itse, mieheni maksaa omat laskunsa itse, minä myös tienaan kuukaudessa noin tonnin vähemmän kuin mieheni.
toimiva, eli kumpikin laittaa sinne sopivan summan on se nyt sitten vaikka mitä.
Tavallaan mieshän siinä säästää jos muuttaa teille ja maksaa vain 1/3 kuluista... Kun tähän asti on maksanut omat vuokransa ja kaikki kulunsa yksin.
Kai minulla on sattunut hyvä tuuri miehen suhteen kun hän maksaa kaikki asumiskulut ja saan hänen tililtä käydä maksamassa laskuja... Meillä rahat on yhteisiä vaikka lapset ei olekaan yhteisiä vaan minun.
Eli meillä käytäntö kaikki tulot menee samalle tilille, ja sieltä maksetaan kaikki menot
Ihan hyviä vinkkejä tuli. Tarkoitus ei ole toisella maksattaa minun ja lapsien kuluja, mutta ei sekään ole tarkoitus, että minä maksan pienemmillä tuloilla suurimman osan elämisen kuluista ja tulen huonommin toimeen kuin ennen yhteenmuuttoa.... Tarkoitushan on kuitenkin olla perhe ja vielä hankkia yhteisiäkin lapsia. Kaikista reiluin tapa olisi varmaan suhteuttaa jako sekä päälukuun että tuloihin. Silloin lopputulema olisi laskujeni mukaan melkein 50/50.
Tuo taloustili kuulostaa järkevältä ratkaisulta ja sieltähän voisi sitten laittaa automaattimaksun vuokraan jne. Kiitos vielä neuvoista ja laittakaa vaikka lisää teidän ratkaisuja asiaan.
Laskekaa yhteen kuukauden menot. Sitten jyvitätte ne jakamalla perheen pääluvulla - teitä oli neljä?
Koska lapset ovat sinun, maksat oman osuutesi, ja lasten osuudet = 3/4. Mies (lapseton?) maksaa oman osuutensa, = 1/4.
Tulot voivat olla mitä hyvänsä, vain näillä menoilla on merkitystä. Ylijäävällä teette mitä haluatte.
tulot putoo kun mies muuttaa huusholliin, lapsilä pienenee, mahdolliset asumistuet loppuu... ei taida toi matikka toimia...
jos toinen tienaa huomattavasti enemmän niin on kohtuullista että hän myös käyttää yhteiseen onneen enemmän. Ja jos ottaa itselleen sellaisen ihmisen kumppanikseen jolla on jo ennestään lapsia niin lapsi pitää myös huomioida..tietenkin...ei saa lapsille kostaa eroa, ovat siitä jo muutenkin kärsineet aikanaan. Ja lisäisin vielä että kyllä se mies syö ainakin meillä yhtäpaljon kun minä ja tyttäreni yhteensä...jollei jopa pikkasen enemmänkin.
ei ole keskinäistä elatusvelvollisuutta, mutta yksinhuoltajan lapsilisät pienenevät ja mahdollinen asumistuki jää pois. Avoliiton kannattamattomaksi tekeminen onkin viranomaisten tarkoitus. Siksi siis näin on. Kannattaa siis mennä naimisiin ennen yhteen muuttoa!
Minusta tämä jyvitysneuvo on toimiva. Näin mekin teemme.
Miehelläni on 2 lasta jotka ovat viikonloput meillä. Minulla ei ole lapsia eikä siis meillä myöskään yhteisiä. Tilanne siis ei sama kuin ap:la, mutta me teemme näin:
- asumiskulut, sähkö, vakuutukset, tv-lupa, lehdet, netti - puoliksi tasan
- ruokalaskut: viikolla maksan minä (= 2 syöjää), mies maksaa viikonloput kokonaan
- molempien mielestä tasapuolista.
Omat tilit molemmilla, josta maksetaan henk.koht. menot.
Minulla on vaimon puolelta 3 lasta, joista vanhin jo muuttanut pois kotoa. Lisäksi kaksi yhteistä lasta.
Meillä on käytössä yksinkertainen systeemi: minä maksan kaiken elämisen.
Vaimon palkat ovat välillä olleet aika olemattomat, alle 1000 euroa ja porukka olisi nähnyt nälkää, jos sitä jonkun pääluvun mukaan olisi alkanut jyvittämään.
Vaimo ja lapset käyttävät rahansa, mihin käyttävät, vain kännylaskun saavat maksaa itse.
Mainittakoon, että tällä hetkellä vaimon ja lasten yhteenlasketut tulot ylittävät minun tuloni, mutta siitä huolimatta he ovat aina perseaukisia ja pummimassa minulta rahaa.
Mitään elatusapuja tai leskeneläkkeitä ei lapsista ole maksettu, lapsilisät ovat menneet vaimon tilille, mikä tietysti tulee hänen palkkansa päälle.
Että reilusti olen isänä hommat hoitanut, palkaksi saanut lähinnä päänaukomista.
Kerran sanoin, että on olemassa isäpuolia, jotka suostuvat maksamaan vain yhteisten lasten elatusta. Vaimo ei uskonut, että näin voisi olla.
Ja jos sellaisia olisi, ovat itsekkäitä kusipäitä.
Olen vaimon kanssa aika tavalla samoilla linjoilla, vaikka olenkin maksumiehenä.
Pitääpä pyytää vaimoa lukemaan näitä sivuja, niin ehkä sitten uskoo, että Suomen maasta löytyy paljon kusipäisiä isäpuolia...
jopa sellaisia jotkä käyvät itse ravintolassa syömässä ja vaimo ja vaimon lapset saavat syödä kaurapuuroa kotona jos rahaa siihen on.
Siis mies ei maksa muuta kuin omat kulut, vaimo maksaa omansa ja omien lapsiensa, talous on laskettu niin.
Miehen tulot 5000€/kk naisen 900€/kk lapsilisät elatusapu(200€)
Asunto laina 50/50 molemmat maksaa 400€
Ruokalasku, sähkö, vesi, netti, auto: nainen maksaa 3 osaa mies 1 osan
Kumpikin ostaa omat vaatteet ja nainen vielä lasten vaatteet.
Lehdet maksaa se jonka nimellä ne tulee
ja känny-laskut mies maksaa omansa ja nainen omansa ja lasten laskut.
elatusvelvollinen myös alaikäisiin lapsipuoliisi nähden, koska heidät on kerran "otettu yhteisessä kodissa kasvatettaviksi" kuten laki sanoo tästä asiasta. Puhumme tässä avoliiton raha-asioista. Ns avoliitto on aivan eri asia kuin avioliitto.
Taloudellisesti vaimon kanssa meillä on suunnilleen samat suhdeluvut kuin teillä.
Ja tästä johtuen on mielestäni kohtuullista ja oikein, että minä maksan KAIKKIEN lasten elatuksen. Olisihan sikamaista biologisten lasten suosimista, jos elättelisin vain heidät. MORAALISESTI täysin väärin. Ja avioliitossa minulla lienee muutenkin elatusvelvollisuus, kuten tuossa joku jo kommentoikin.
Kun muutimme yhteen, niin oli vain vaimon lapset ja täytyy sanoa, että ei ole missään vaiheessa tullut edes mieleen, että en elättäisi myös heitä.
Olen oikeasti vallan hämmästynyt, että joku voi
tästä ajatella eri tavalla! Pystyn näinkin elämään vallan mukavasti, ei ole mittään tarvetta edes ryhtyä kusettamaan lapsia.
Ja vaikka tulot olisivat pienemmätkin, niin tingisin kyllä omista menoista, en lasten.
Lapset ovat näet oikeasti TÄRKEÄMPIÄ kuin minä.
Minäkin käyn kyllä syömässä ulkona, mutta otan kyllä silloin koko perheen mukaan...
Meillä mies ostaa yhteisille lapsillemme esim. karkkia tai jäätelöä ja minun lapseni saavat katsella vierestä tai kaukaa, mutta murustakaan ei heille tarjoa. Kaikki asumme jatkuvasti samassa taloudessa.
itselle ja lapsille älä anna miehelle, laita ruokaa itsellesi ja lapsille mutta jätä mies ilman. Miksi ottaa nainen jolla on lapsia kun ei voi heitä tasa-arvoisesti kohdella
teillä rahaa talousmenoihin. Meillä asuu kotona mieheni ja minun lisäksi kaksi minun lastani ja kolme yhteistä lasta. Meillä on yhteinen taloustili, johon kumpikin laittaa jyvitysosuutensa mukaisen summan kuukaudessa. Tuloja ei ole otettu huomioon. Itse asiassa mieheni ei ole vielä 10-vuotisen yhteisen taipaleemme aikana suostunut paljastamaan tulojensa määrää, vastaavasti en minäkään omiani. Lapsista olemme määritelleet pienemmä summan kuin aikuisista, ja se maksetaan lapsilisistä. Tällä tavoin mieheni maksaa omasta itsestään (sis. ruoka, sähkö, jätehuolto, vesi, nuohous)178 euroa kuukaudessa taloustilille ja minä saman summan, lapsista maksamme 50 euroa/lapsi lapsilisistä. Tämän lisäksi tulevat hoitomaksut, jotka maksamme osittain lapsilisistä ja loput jaamme puoliksi. Talo on minun, joten mies ei suostu osallistumaan esim. laitteiden rikkoutumisesta aiheutuviin kustannuksiin tai vakuutuksiin, tiemaksuihin, viemäriliittymään jne. Taloutemme pyörii niukkuudessa, ja minun talouteni vielä niukemmassa. Loppurahat kumpikin käyttää miten lystää.
Lisään vielä, että olemme avioliitossa ja meillä on avioehto.
Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Puolisoiden velat ja vastuu toisen puolison velasta
Avioliiton aikana kumpikin puoliso vastaa itse yksin tekemästään velasta. Puoliso ei myöskään joudu avioliiton purkautumisen jälkeen vastuuseen sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan ottaa yhdessä velkaa. Puolisot vastaavat yhdessä myös sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt perheen elatusta varten (esim. ruokatavaroiden taikka tarpeellisten huonekalujen osto velaksi).
Puolisoiden omaisuus
Avioliiton solmiminen ei aiheuta muutoksia puolisoiden omistussuhteisiin. Se omaisuus, joka puolisolle kuuluu avioliittoa solmittaessa, jää avioliiton solmimisen jälkeenkin hänen omaisuudekseen. Samoin omaisuus, jonka puoliso hankkii avioliiton aikana tai saa perintönä taikka lahjana, on yksin hänen omaisuuttaan.
Puolisot voivat kuitenkin hankkia omaisuutta myös yhteiseen omistukseen, esimerkiksi ostamalla yhteisesti asunto-osakkeet ja maksamalla kauppahinnan puoliksi omista varoistaan.
**************************************************
Avio-oikeus ja avioehto
Kun puolisot solmivat avioliiton, kummallekin puolisolle syntyy avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus on henkilökohtainen oikeus, joka kohdistuu toisen puolison omaisuuteen. Avioliiton purkautuessa avioeron tai kuoleman vuoksi, avio-oikeus merkitsee oikeutta saada omaisuuden osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä.
Puolisot voivat joko ennen avioliiton solmimista taikka avioliiton aikana tehdä avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa puolisot voivat sopia, ettei kummallakaan taikka toisella ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Avio-oikeus voidaan sulkea pois kokonaan taikka osittain. Avioehtosopimuksessa voidaan esimerkiksi määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen kuten esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Avioehtosopimuksessa voidaan myös sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi oikeutta.
Avioehtosopimus tehdään kirjallisesti. Se päivätään ja allekirjoitetaan. Lisäksi kahden esteettömän henkilön on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se toimitetaan maistraatille siellä rekisteröitäväksi. Mikäli avioehtosopimus on muodon vuoksi virheellinen, se on pätemätön.
Avioehto voidaan tehdä ehdollisena pelkästään avioeronkin varalta
Aikaisemmin on vakiintuneesti katsottu, että avioehtosopimus voidaan tehdä ainoastaan niin, että se koskee sekä mahdollista avioeroa että toisen puolison kuolemaa. Pätevää avioehtoa ei ole katsottu voitavan laatia siten, että avio-oikeuden olemassaolo ositustilanteessa olisi riippuvainen siitä, kummalla mainituista perusteista ositus toimitetaan. Ennakkopäätöksessään Korkein oikeus on nyt sallinut avioehdon laatimisen pelkästään avioeronkin varalta.
Aviopuolisoiden välisen avio-oikeuden poistamisesta voidaan avioehtosopimuksella määrätä siten, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Tällaiset molemminpuoliset ja täysin poissulkevat avioehdot ovatkin käytännössä varsin yleisiä.
Avioehdolla voidaan sopia myös niin, että vain puolisoiden määrätty omaisuus on avio-oikeudesta vapaata. Tämäntyyppistä osittain poissulkevaa avioehtosopimusta käytetään usein perintönä tai lahjana saadun omaisuuden taikka puolisoilla avioliittoon mentäessä olevan omaisuuden jättämiseksi avio-oikeuden ulkopuolelle.
Myöskin sellaista avioehtoa, jolla vain toisen puolison omaisuus jätetään avio-oikeudesta vapaaksi, pidetään pätevänä. Tällaisia toispuolisia avioehtosopimuksia käytetään usein silloin, kun toinen puolisoista on liikkeenharjoittaja.
Tähän saakka avioehto on merkinnyt sitä, että avio-oikeus on poistettu sekä avioeron että toisen puolison kuoleman varalta. Sellaista avioehtosopimusta, jolla avio-oikeus olisi poistettu vain avioeron varalta, mutta jätetty voimaan kuoleman varalta, ei ole pidetty pätevänä. Tätä on useasti perusteltu siten, että avio-oikeuden poissulkevaa määräystä ei voida tehdä ehdolliseksi niin, että sen soveltuminen riippuisi avioliiton purkautumisperusteesta.
No, meitä on moneen junaan. Henkilökohtaisesti minusta kun lyödään hynttyyt yhteen, niin sen pitää olla molempien kannalta reilua. Jos toisella on esim. yli 1500 €/kk paremmat tulot, niin kyllä hän voisi minusta osallistua jopa kutakuinkin 50/50 tai 40/50 menoihin vaikkei vielä yhteisiä lapsia olekaan.
Se lasten vanhempihan kuitenkin kustantaa ne lasten muut tarpeet (joita on paljon). Ei kai idea yhteenmuutossa ole, että se köyhempi puolisko yhtäkkiä menettää tuloissa (mahd.as.tuki, yh-korotukset)kun muutetaan yhteen? Jää sille "rikkaammalle" puoliskolle kuitenkin enemmän kuin tarvitsee pakollisten menojen jälkeen. Niin ja ennenkaikkea jää enemmän kuin jäisi yksin asuessaan.
Minusta tuo yksi isä sanoi hienosti, että tottakai ottaa osaa myös muiden kuin biologisten lasten kustannuksiin. Niin minun oma isänikin teki. Niin pitääkin tehdä jos ei haluta perheeseen eriarvoisia lapsia. Minä en kulujen jakamista halua muusta kuin asumis-ja ruokakuluista, joten minusta tämä on reilua kun otetaan huomioon kuinka hyvin toinen tienaa.
Meillä on kaksi yhteistä ja minulla sen lisäksi kaksi lasta.
KAIKKI muut kulut maksamme tasan puoliksi, paitsi puhelinlaskut maksamme itse omat ja minä maksan vanhempien lasteni.
Löysin uudesta elatusapu laskentaohjeesta asumiskulujen jakaantumisesta perheessä seuraavan mallin (s.24), joka perustuu OECD:n modifioituun kulutusyksikkömalliin. Perheen 1. aikuinen 1, seuraava aikuinen 0,5 ja lapsi 0,3. Tuosta kun laskee 2 aikuista ja kaksi lasta ja toinen maksaa lapset ja itsensä niin tulee lapsellisen vanhemman osuudeksi n.64% asumiskuluista (1,35/2,1). Huomattavan paljon parempi kuin 75%, joka ei tunnu vaan reilulta...
Tätähän voisi soveltaa myös ruokakuluihin ; )?
Hienoa, että täällä on isäpuolia, jotka ei laske pennosiaan niin tarkkaan. Se osoittaa suurta sydäntä ja jos on hyvätuloisempi niin myös reiluutta. Täältä saa paljon keskustelun aihetta ja miettimistä. Ei oikeastaan olla vielä kulujen jakamisesta konkreettisesti juteltu tai neuvoteltu. Mutta nyt on jotain pohjaa josta voi alkaa keskustelemaan : ).
Tsemppiä kaikille uusperheille!
Koska toisen luo muuttava puolisko yleensä säästää asumiskuluissaan (vastike, sähkö, lehdet, vakuutus, yms.), niin on järkevää tasata maksuja niin, että HYÖTY jakautuu tasapuolisesti molemmille. Muutenhan toisen luo muuttava hyötyy, kun taas luokseen ottava lla säilyvät samat kulut. Toinen vaihtoehto on pyytää käypää vuokraa vaikkapa yksiön verran.
muistanut sitä että pääsääntöisesti nainen hoitaa taloudenpidon kun mies muuttaa hänen luo eli miten olisi maksu ylöspidosta... rli naisen tekemistä töistä käypä taksa.
Hyviä pointteja. Minusta tosiaan on hyvä huomioida jos toinen esim. tekee enemmän kotitöitä ja toinen ei juuri lainkaan. Silloinhan sitä toinen voi joko palkata jonkun tekemään oman osuutensa tai sitten huomioida tämä maksuissaan.
Niin olen minäkin miettinyt että se uusioperheeseen muuttava aikuinen kyllä hyötyy taloudellisesti vaikka se lapsellinen puolisko ei maksaisikaan yli puolta kuluista. Harva löytää yksiötä pk-seudulta ainakaan neljälläsadalla ; ).
Hauskoja nämä kiemurat. Yhteen tekee mieli muuttaa ja kulut pitäisi jakaa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
aina menemään tasapuolisesti, kun pitäisi jakaa kotityöt ja kodinmenot.
Ainut suht järkevä ajatus on se että jos toinen laittaa ruokaa, siivoa ja hoitaa mahdollisesti toisen lapsetkin niin silloin vähemmän tekevä maksaa enemmän.
Kaikki rahat on yhteisiä ja kaikki työt on yhteisiä ja kaikki menotkin on yhteisiä.