Ota rauhallisesti, Lasse. On vain muisteltu, mitä kirjoitat.
- jos syntien anteeksisaaminen sidotaan kaulaan
menemiseen, toiselle kristitylle puhumiseen tai äänellisen julistuksen kuulemiseen, on ripittäytymisestä ja nöyryyden osoittamisesta tehty pakko tai ansio.
- asiat ovat todella sekaisin siltä, joka tällaista puolustaa tai
- joka tällaisen pakkorituaalin arvostelua
paheksuu.
Näin olet jatkuvasti tehnyt. Tekstikin on vielä palstoilla.
------
Jos Laestadius sekoittaa pyhityksen ja vanhurskauttamisen keskenään, on se hänen häpeänsä. Luther eroitti toisistaan nämä molemmat.
-------
Rippi on mahdollisuus ja lahja, ei pakko.
Jos olette eri mieltä, näyttäkää Raamatusta.
Lutheria ei kannata sotkea mukaan.
- jos syntien anteeksisaaminen sidotaan kaulaan
menemiseen, toiselle kristitylle puhumiseen tai äänellisen julistuksen kuulemiseen, on ripittäytymisestä ja nöyryyden osoittamisesta tehty pakko tai ansio.
- asiat ovat todella sekaisin siltä, joka tällaista puolustaa tai
- joka tällaisen pakkorituaalin arvostelua
paheksuu.
Näin olet jatkuvasti tehnyt. Tekstikin on vielä palstoilla.
------
Jos Laestadius sekoittaa pyhityksen ja vanhurskauttamisen keskenään, on se hänen häpeänsä. Luther eroitti toisistaan nämä molemmat.
-------
Rippi on mahdollisuus ja lahja, ei pakko.
Jos olette eri mieltä, näyttäkää Raamatusta.
Lutheria ei kannata sotkea mukaan.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Niin kauan siinä ei ole väärää, kun synnit saa USKOA anteeksi. Jos sen sijaan jokin jumalanpalvelukseen liittyvä muotomeno tulee uskomiselle ehdoksi tai/ja sen puuttuminen uskolle esteeksi, niin silloin se on ilman muuta syntiä.
Jos kuka hyvänsä väittää LASSE-SEDÄN ajavan TÄLLAISTA ASIAA, hän antaa väärän todistuksen hänestä. Sen verran tunnen häntä.
Lasse-setää ei saisi kateederille anomaan syntejään anteeksi muutoin kun kilon paloina.
:-)))))))
Korjatkoon jos olen väärässä!
Kysymys on siis siitä, että rippi ei ole vaatimus.
Jos se on jollekin kuolemanhädässä olevalle kristitylle tarpeen, ei se muuta tätä tosiasiaa.
Kun joku meni vetoamaan Laestadiukseen, kannattaa muistaa, ettei Laestadius edes luokseen tulleelle hädänalaiselle kristitylle
julistanut syntejä anteeksi. Vetosi korkeintaan
Raamatun sanaan: "..missä Jla on hyvän työnsä alkanut, hän sen myös päättää".
Sinun puheesi eivät ole luotettavat.
Näillä asioilla ei tule leikkiä. Kritiikki on aiheellista siksi, että vaatimus on vahvistunut opetuksessa koko ajan.
Kannattaa muistaa, että Jumalan armo ei ole sidottu määrättyihin sanoihin, vaan siitä puhuu kaikki saarna Kristuksesta. Kristus ei ole kristitylle tuomari ja uhka, vaan vapahtaja ja syntien sovittaja.
Tämä koskee syntiensä kanssa painivaa kristittyä.
Kannattaa miettiä, mistä tällainen kaulaanmenon tai käden nostamisen kultti on ilmaantunut. Ei LLL sellaista herätykseen tuonut. Sellaista ei myöskään tunneta Lutherin opetuksessa.
Muistan vuosikymmenien takaa tilanteen, kun raikas tuuli puhalsi Turun vanhalla ruksalla.
Sana, jota julistettiin, otti useita kertoja kiinni. Kuitenkin saarnan lopussa oli hyvä sanoa: Amen ja oli niin puhdas olo.
Sai uskoa ihan siinä paikallaan.
Meidän on kuitenkin hyvä pysyä ravien eli ojien välissä tässäkin asiassa. Jos henkilökohtaisen siunauksen pyytämistä pidetään tarpeettomana, jopa vahingollisena ollaan ojassa. Jos myös siitä tehdään ehto, ollaan toisessa ojassa.
Armoa ja Jumalan voimaa ei saa eikä voi karsinoida. Kun Jumala kutsuu nimeltä, eikö se voisi tarkoittaa myös henkilökohtaista synninpäästöä? Mikä siitä tekee pakon tai kavahdettavan. Eikö se ole vihollisen työtä, että uskovat olisivat mahdollisimman monessa asiassa eripuraisia.
Kyllä olen tarvinnut saada henkilökohtaista vakuutusta, vaikka en ehkä kymmeneen vuoteen ole siellä katederilla siinä tarkoituksessa käynyt. Vaimon kanssa silloin tällöin ja muuten ihan lattiatasossa.
Lasse hyvä, älä sekoita asioita toisiinsa.
Pakko on eri asia kuin mahdollisuus. Eikö sinun elämässäsi ole näillä eroa, että käsittäisit?
jos silmät on nurin, niin turha on yrittää selvittää.
Sinulla taitaa olla tässä joku henkilökohtainen ongelma, jonka laatua en tiedä, en siis voi auttaa.
Minun sanaani voi luottaa. Mutta sinun sanasi eivät ole luotettavia. Teen kyllä havaintoja itse kirjoittajista enkä tarvitse sinua siihen tulkiksi. Näillä asioilla ei saa leikkiä, siitä olen samaa mieltä. Mutta olet tulminnut Lasse-setää nut väärin, se on päivän selvä asia.
USKO syntien anteeksiantamiseen Jeesuksen Kristuksen pyhän veren tähden pelastaa syntisden, eivät mitkään teot.
Rippi (joka on teko) on armoväline jota kristitty saa käyttää jos hän kokee tällä tavalla uskon syntiensä anteeksiantamiseen vahvistuvan.
Henkilöiden välisissä rikkomuksissa näen syntinä sen, jos ihminen jättää riitaveljensä tai sisarensa kanssa sopimatta aivan fyysisellä tavalla. Jos se nimittäin on mahdollista.
Amerikkaan ei kenekään tarvitse pelkästään sen vuoksi matkustaa, eikä kuolleen kanssa voi enää sopia.
Ole hyvä ja kinaa rauhassa.
Mielipiteet tulevat esiin kirjoituksissa ja ne näkyvät täällä.
Varsinkaan jos se ei ole edes omasi.
Lestadiuksen oppia tarkastellut Hannu Juntunen:
Laestadius näyttää siis erottavan vanhurskauttamisen ja pyhityksen toisistaan. Hän esittääkin vanhurskauttamisen perusteena ja pyhityksen sen seurauksena.
Juntunen H: LLL käsitys kirkosta. s. 100.
Viite: § 1276, 1280, 1474, 1491 LLL: Hulluinhuonelainen.
Ei voida puhua vanhurskaasta ellei puhuta Pyhästä. Jumala yksin on pyhä ja vanhurskas.
Hän vanhurskauttaa sen jolla on usko Jeesukseen.
Elämän pyhittäminen Jumalan palvelemiseen on eri asia, kun se pyhitys joka tarkoittaa Kristuksen vanhurskauttamaa ihmistä, joka on vanhurskas pyhä ja puhdas KRISTUKSEN ansion tähden, ei siis itsensä, ei elämäntapansa taikka tekemistensä tähden.
Luther:
Aktiivista vanhurskautta ei ihminen voi teoillaan saada aikaan, eikä hän voi sen kautta koskaan kestää Jumalan edessä. Se kelpaa vain saattamaan hänen omantuntonsa kauhuun ja epätoivoon: ”Siksi jättäydyn kaiken aktiivisen vanhurskauden ulkopuolelle, oman ja lain vanhurskauden ulkopuolelle, ja syleilen yksinkertaisesti tuota passiivista vanhurskautta, joka on armon, armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen vanhurskautta.
Lain täytyy olla ravistelemassa kovettuneita ihmisiä ja johtamassa heitä syntien tunnustamiseen ja särkymiseen. Se kuuluu siis vanhan ihmisen ja aktiivisen tekojen vanhurskauden piiriin ja sen uusi ihminen jättää taakseen.”
Uskon vanhurskaus
Luther asettaa toivonsa armoon ja passiiviseen vanhurskauteen.
Näiden kahden vanhurskauden välillä on tehtävä selvä ero, ”jotteivät tavat ja usko, työt ja armo, valtio ja uskonto mene sekaisin”. Ne kuuluvat kahteen eri maailmaan, maalliseen ja taivaalliseen: ”Toinen on maailmasta, käsittelee maallisia asioita, sen nimessä teemme hyviä töitä.. toinen taas on taivaallinen vanhurskaus, passiivinen, jota emme saa itsestämme, vaan taivaasta.” Näiden kahden välillä ei ole keskitietä.
”Siksi sen, joka on hairahtunut pois kristillisestä vanhurskaudesta, täytyy palata aktiiviseen vanhurskauteen eli hänen täytyy.. syöksyä luottamaan töihin.”
Siksi Paavali tähdentää kirjeessään niin painokkaasti tämän suurenmoisimman vanhurskauden tuntemusta, ilman sitä ”koko kristinoppi on kado
Pure passive. Liberum arbitrium ?
Miten on rakkauden laita, käykö se ennen uskoa.???
korjaamaan asiasi esim. jonkun saarnaajan kanssa koska tuo sinua noin painaa. Ei kannata kantaa taakkaa, se voi viedä kokonaan armon tilasta pois. Tämä ei ole leikin asia ja sitä ei kannata ottaa rauhallisesti koska armonaika kuluu joutuisasti. Usko tai älä, mutta voima on valtava syntiä vastaan, kun olet puhdistanut tuntosi.
Rippi ei todellakaan ola pakko, mutta jos omatunto pakottaa, silloin se on pakko.
Mistä tulee pakko?
Eikö saa uskoa Jumaan sanaan ja lupaukseen:
"Minä olen sinut nimeltä kutsunut, vuoret väistykööt jne.."
Tarkoitatko, että Jumala on ottanut lupauksensa pois. Siihen ei saakaan uskoa! Lupa pitää hankkia ensin jollakin paremmaksi tulemisella? Aivan kuin Rooman kirkossa!
--------
Jumalan sanan varassa usko on, vaikka tunnet itsesi perkeleen kaltaiseksi. Mitään muuta tietä ei ole!
Jossain edellisessä viestissä sanottiin, että kun herännyt omatunto vaatii rippiä, niin ihmiselle itselleen tulee pakko saada puhua asiat omalta tunnolta pois.
Rippiin ei mikään velvoita, mutta tiedän kokemuksesta, että vihollinen ei jätä ihmistä rauhaan, vaan saattaa nostaa uudellleen ja uudelleen asioita.
Kyllä ihminen saa uskoa ja omistaa Jumalan lupaukset omalle kohdalleen. Itselleni kävi joskus niin, että saatoin uskoa asian anteeksiannetuksi, mutta asiaan liittyi ns. rauhan tekemistä, en millään saanut siihen voimaa. Sielunvihollinen riepotteli asialla päivästä toiseen. Kyllä minun tuli lopulta tarve puhua siitä rippi-isälle. Se on vapauttavaa, kun saa ikäänkuin sellaisenaan pahana ihmisenä jättäytyä turvallisen Jumalan käsiin.
Kyllä sinunkin olis hyvä selvittää tuo asia, että vihollinen on laittanut sinut pilkkaamaan yhtä herätysliikkeemme kauneimmista asioista. Olet loukannut monien tunteita sillä. Nämä asiat eivät ole mitään vaatimuksia, ekä meidän tule tehdä niistä sellaisia itsellemmekään, vaan tulee kuunnella Jumalan ääntä.
"Vihollinen ei jätä ihmistä rauhaan". Siksi on tarkkaan "korjattava asiat".
Sitten vihollinen antaa uskoa, kun oikein tarkkaan korjaa, niinkö?
1. harha
Tämä perustuu siihen luuloon, että ihminen voi Jumalalle jotain korjata. Se on valhe.
Ainoastaan LÄHIMMÄISELLE hän voi korjata tekonsa.
2. harha
Te luulette, että tekemiset ovat syntiä.
Mutta, synti onkin jotain muuta. Se on koko ihmisen tahto - vaikka ei tekisi yhtään mitään.
Millä sinä siitä teet korjausta?
Uskon pitää turvata Jumalan lupaukseen.
Vastoin tuntemisia, vaikka olisit huorannut sata kertaa, sanoo Luther.
Kerropa sitten, mihin uskotaan, kun maanantain viimeisen virren aikana pitää mennä koko penkkirivi saarnaajia läpi. Jokaisen kohdalla sanotaan. "minä uskon". Lakkaako se uskominen aina välillä siirryttäessä Kallesta Iisakkiin?
Tässä on mennyt sekaisin lähimmäisen kanssa tehtävä rippi ja syntien anteeksiantamus yleisesti. Nyt se on sidottu tällaiseen.
Kerrohan, miksi mikään muu kristillisyys ei tällaista tunne. Apostoleista Laestadiukseen.
pitää käsityksesi.
Kyllä minulle ainakin tuli omatunto nosti jatkuvasti mieleen sen, miten olin toista haavoittanut. Kun ei ollut tietoa, kuinka tuo toinen ihminen,(jota vastaan olin rikkonut, ei-uskovainen), reagoisi, oli todella hyvä käsitellä asia ensin rippi-isän kanssa, saada häneltä ohjeet, jotka eivät olleetkaan vaatimuksia, niinkuin omasta mielestä nousseet ajatukset.
Kyllä rippi ja anteeksiantamuksen todistaminen ovat hienoja asioita. Niillä ei kuitenkaan pidä ruveta mittaamaan edes omaa uskonelämää.
Rohkaisen sinuakin käyttämään niitä.
"pitää käsityksesi".
Mikä käsitys?
Eihän sinun viestisi liity millään tavalla
minun käsityksiini!
Outoa keskustelua!!
ripistä;
Aina oli seuroissa ja muuallankin korostettu sitä, miten vapauttavaa ja ihanaa on rippi ja, kuten täälläkin joku sanoi, miten "suuri voima siitä tulee taistelemaan vihollista vastaan".
No, minulla oli sitten kovat epäilykset päällä, siis aivan hirveät. Halusin vain päästä eroon siitä tuskasta ja tein kaikkeni - myös ripittäydyin. Mutta eipä se tuonutkaan mitään vapautusta epäilyksistä ja synnistä. En saanut siitä oikeastaan mitään lohtua enkä voimaa. Lopulta sain voimani siitä, kun pitkän ja kovan kamppailun jälkeen antauduin armon varaan juuri sellaisena kuin olin ja olen. Ei ole minulla muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa siihen, että Jumala armahtaa Jeesuksen Kristuksen tähden - tuntui miltä tuntui.
Minustakin rippi on hieno asia ja lahja, silloin kun sitä käytetään oikein. Mielestäni rippiä on jo se, kun joku ihminen haluaa kertoa toiselle ajatuksistaan, ehkä kiusauksistaan tai epäilyksistään. Yleensä toinen ihminen sitten muistuttaa siitä, että Jeesus on kaikent tehnyt tädyellisesti. Ei siihen tarvita mitään tiettyjä sanoja ja muotomenoja. Puhdan sana Kristuksesta ja ehdoton evankeliumi on yksin se, joka voi vapauttaa synnin ja pimeyden vallasta.
Uskon, että Jumala halusi osoittaa minulle, etten luottaisi mihinkään ihmisestä lähtevään, en tiettyihin synninpäästösanoihin ja tiettyihin menoihin tai yhteisöihin, vaan yksin Jumalan sanaan Herrasta Jeesuksesta.
Sinä kirjoitit asiaa.
Samaa mieltä kanssasi .
Uusi ihminen ei tarvitse parannusta eikä rippiä, koska se ei tee enää syntiä.
Vanha ihminen taas ei miksikään muutu vaikka kuinka kävisi ripittäytymässä, tai pyytäisi anteeksi.
Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin riisua vanha ihminen tekoinensa, ja pukeutua uuteen luomukseen kristuksessa, niin kuin Paavali opettaa.
Valitettavasti on opettajia jotka opettavat että vanhaa ihmistä on kannettava hautaan asti. Paavali kuitenkin opettaa riisumaan sen pois päältään.
Riisuminen tapahtuu niin ettei vanhan ihmisen anneta elää. Aina kun tunnistaa sen niin se ajetaan pois Jeesuksen nimeesä. Jos suostumme kantamaan vanhaa ihmistä mukanamme, niin se huutelee koko ajan, ja yllyttää syntiin.
Jeesus antoi vallan tallata käärmeitä ja skprppiooneja, demoneja ja pahoja henkiä. Vanha ihminen tallataan aina kun sen tunnistaa.
Matt. 10
7. ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' 8. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Jos emme käytä tätä valtaa, niin on mahdotonta taistella vihollista vastaan onnistuneesti.
Vanhan ihmisen pyhittäminen on turhaa,
ja uusi ihminen ei parannusta tarvitse, koska se ei tee enää syntiä.
Jeesus sanookin "synti on siinä ettette pysy Minussa." Siksi ainoa parannus mitä tarvitsemme on pysyä Kristuksessa. Silloin kaikki mitä tarvitsemme pääsee virtaamaan meihin, Kristuksen täydellinen voima. Tämä on pukeutumista uuteen luomukseen.
Ei ole uudella ihmisellä hyvä elää jos vanhaihminen synnissä rypee. Kokemus on osoittanut että jos ei omantunnon puhtautta harjoita uskon voimat loppuu kovin lyhyeen. Kirjoittaahan raamattu: "Uskon salaisuus säilytetään puhtaassa omassatunnossa".
Esa T vaikuttaa itseoppineelta kurssin käyneeltä vapaansuunnan edustajalta, näin todetakseni.
Siis ihmisen omat työt ja itsensä nöyryyttäminen lisää uskoa?
Mitä Raamattu siihen sanoo? Ei taida vahvistaa.
Muuten:
Milloin omatunto on täysin puhdas?
Muistan Lutherin sanoneen, että se on pelkkä myytti.
Kerropas EsaT meille tyhmille, mihin sinulta se vanha ihminen jäi? Nythän olet ollut omien sanojesi mukaan jo pitkään pelkkää uutta ihmistä.
Onko se jossakin tienposkessa vai peräti Ämmänsuon kaatopaikalla??
>Kerropas EsaT meille tyhmille, mihin sinulta se vanha ihminen jäi? Nythän olet ollut omien sanojesi mukaan jo pitkään pelkkää uutta ihmistä.
Onko se jossakin tienposkessa vai peräti Ämmänsuon kaatopaikalla??<
EVVK, ei vois vähempi kiinnostaa missä on tällä hetkellä. Ainoastaan se kiinnostaa ettei se tule liian lähelle. Kulkekoon perässä tai kolutkoon kaatopaikkoja.
Kengän pohjani on raja, joka tarkoittaa, saatana ei tätä korkeammalle.
>Vanhaa ihmistä täytyy nöyrryttää<
Vanhan ihmisen näyryyrttäminen ei muuta sitä tippaakaan, päinvastoin niin kauan kuin kuin annat sen olla lähelläsi se houkuttelee sinut uudelleen syntiin.
Aja se pois aina kun tunnistat sen. Mitään muuta kieltä se ei ymmärrä kuin, Jeesuksen nimessä mene pois saatana.
Voin kokemuksesta sanoa että vanhan ihmisen kouluttaminen nöyryyttäminen tai pyhittäminen on turhaa sillä niin kauan kun olen tekemisissä sen kanssa se houkuttelee syntiin uudelleen.
Yksi tapa viettää aikaa vanhan ihmisen kanssa on yrittää pyhittää sitä, ja se ei onnistu. Ainoastaan sen pois ajaminen antaa sinulle rauhan. En tarkoita etteiko sitä joutuisi ajamaan pois joka päivä ja välillä satoja kertoja päivässä, takaisin se yrittää tulla ihan tosissaan.
"Vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan."
Mahtavaa! Hyvin on sulla mennyt.
Jos vaikka päällissoljenkin tasolle pääsee Vanha ihminen nousemaan, ei vielä kuiteskaan hallitse munaskuita eikä sydäntä tai aivoja!!
Mahtavaa tosiaan!
Sun kohdalla on oikeastaan Jumalan armokin jo tårta på tårta.
>Sun kohdalla on oikeastaan Jumalan armokin jo tårta på tårta.<
Armoa on saada synnit anteeksi, mutta vielä suurempaa armoa on pukeutua Kristuksen voimaan.
>Mahtavaa! Hyvin on sulla mennyt.
Jos vaikka päällissoljenkin tasolle pääsee Vanha ihminen nousemaan, ei vielä kuiteskaan hallitse munaskuita eikä sydäntä tai aivoja!!
Mahtavaa tosiaan!<
Munaskuita sydäntä ja aivoja hallitsee Kristus, joka sanansa mukaan on hyvin mustasukkanen omastaan.
Katsos kun on riittävän lähellä väkevää, niin heikompi voi vaikka vähän lällättää vanhalle ihmiselle.
>Jos vaikka päällissoljenkin tasolle pääsee Vanha ihminen nousemaan,<
Pidän huolta ettei edes niin korkealle, ja siksi rukoilen joka päivä, "päästä minut pahasta".
Jeesus sanoo, kun rukoilette älkää hokeko tyhjää, niin kuin fariseukset. Kun rukoilen, "päästä minut pahasta", niin myös tarkoitan sitä mitä pyydän. Rukoilethan varmasti itsekkin Isä meidän rukouksen joka aamu ennen kuin nouset sängystä ylös. Siinä rukouksessa "päästä minut pahasta", pyydetään ettei vanha ihminen nouse edes kengän soljen korkeudelle. Jos ei uskota mitä pyydetään, niin silloin hoetaan tyhjää.
"Vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan."
Höpöjuttuja, et pysty vaikka käsillä kävelisit.
7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.
Vaikuttaa vahvasti ettei "Esa T:llä" ole kaikki kirkastunut. Uudesti syntymän vaivat ovat ilmeisesti kokematta. Hän on kävellyt suoraan ohi Golgatan jossa sydämet särkyy Jeesuksen vaivoja katsellessa, niin kuin opetuslapsille kävi. Kyllä vanhan aasin täytyy seurata nuorta aasin tammaa jolla itse Kristus ratsastaa. Jollet tätä ole ymmärtänyt on vielä paljon kasvun paikkaa.
Ilman elävää uskoa se on mahdoton. Kyllä paholainen ahdistaa ja etsii tilaisuutta niellä, niin kuin kiljuva jalopeura. Näin raamattu sen meille kertoo.
Oletko päässyt vapaaksi vihollisen kiusauksista, jos olet niin oletkin täydellinen.
"Mies joka hallitsee kaikki jäsenet on täydellinen".
Tarkoitan vain, ettei raamatun sanaa vastaan hyökkääminen ole viisasta.
Mitä on Jumalan alaisuuteen taipuminen?
Se ei ole mitään muuta kuin luottamusta Häneen ja Hänen sanaansa. Että hän vapahtaa syntisen.
"Uskokaa minuun ja Häneen, joka minut lähetti. Se on Jumalan teko".
Se ei ole pakkorippi, eikä kunnian tähden teologisessa keskustelussa valehtelu. (ihan neuvoksi)
Raamattu tuossa kohdassa kehoittaa taipumaan Jumalan alaisuuteen, mutta on aivan eri asia onko ihminen kykenevä tuohon kehoitukseen turmeluksen tähden. Raamatun sana on kyllä paikallaan, mutta ihminen ei ole valmis taipumaan. Sen huomaat itsestäsi kun vastusta totuutta.
>Raamattu tuossa kohdassa kehoittaa taipumaan Jumalan alaisuuteen, mutta on aivan eri asia onko ihminen kykenevä tuohon kehoitukseen turmeluksen tähden. Raamatun sana on kyllä paikallaan, mutta ihminen ei ole valmis taipumaan.<
Kuule jos tunnet näin hyvin itsesi, niin etkö olisi jo valmis kääntämään katseesi Kristukseen. Omasta navasta emme ikinä löydä Jumalalle kelpaavaa, ja siksi on turha etsiä sieltä mitään.
Jeesus on meissä, Jeesus asuu meissä ihan täydellisenä Jumalana. Jumalana jolle kaikki on mahdollista. Katso Jumalaa joka on sinussa, niin ei tarvitse sanoa, "mutta on aivan eri asia onko ihminen kykenevä tuohon kehoitukseen turmeluksen tähden." Kun käännät hetkeksikkin katseesi itsestäsi pois, niin näet Jeesuksen jolle kaikki on mahdollista.
Meidän piti riisua vanha ihminen pois päältämme tekoinensa, ja se tarkoittaa ettemme katso sitä, emme suullamme tunnusta sen olemassaoloa yms. Meidän piti myös pukeutua Kristukseen joka on ihan täysi Jumala, ja jolle on kaikki mahdollista.
On ihan sama onko turmelusta tai ei, jos et anna sen turmeltuneen osan elää sinussa!!! Kunpa ymmärtäisitte ettei vanha ihminen pyhity tai muutu paremmaksi vaikka mitä sille tekisi, eikä uusi ihminen tarvitse parannusta, koska se ei tee enää syntiä.
"Katsokaa Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, niin muututte saman kirkkauden kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen."
Katsomalla itseämme muutumme aina vajaiksi.
Katsomalla vihollisen kuvaa, muutumme aina vihollisen kuvaksi.
Katsomalla Kristusta, muutumme saman kirkkauden kuvaksi.
Emme tarvitse synnintuntoa kehuaksemme kuinka paljon olemme katselleet omaa napaamme, vaan tarvitsemme synnintuntoa tietääksemme mikä pitää ajaa pois.
:) kunpa se olisikin niin helppoa, että voisimme tuosta vain riisua vanhan ihmisen yltämme kuin vanhan sukan. Taidat elää melkoisessa itsepetoksessa jos kuvittelet voivasi pitää vanhan ihmisen loitolla. Kun ajattelee, että synti lähtee jo tunteista, joille ihminen ei mahda mitään. Kukaan rehellinen ja itsensä tunteva ihminen ei voi väittää etteikö tuntisi vihaa, ahneutta, kateutta, närkästystä jne. Kukaan tuskin ehdoin tahdoin sitä haluaa mukanaan raahata - muutenhan olisimmekin Jumalan kaltaisia ja eläisimme paratiisisa.
No, turhapa tästä on väitellä kun olet rakentanut oman, vedenpitävän oppisi... kunhan et vain olisi rakentanut hiekalle.
>kunpa se olisikin niin helppoa, että voisimme tuosta vain riisua vanhan ihmisen yltämme kuin vanhan sukan.<
Ei Paavali turhaan sano, "riisukaa vanha ihminen päältänne tekoinensa..."
Kyllä voimme riisua vanhan ihmisen pois kuin vanhan sukan !!! Jeesus täydellisenä Jumalana asuu meissä, ja Hän meissä tallaa vihollisia kuin lokaa.
>Kukaan rehellinen ja itsensä tunteva ihminen ei voi väittää etteikö tuntisi vihaa, ahneutta, kateutta, närkästystä jne.<
Kiusaus ja synti on täysin eri asia, Jeesuskin oli kiusattuna kaikessa, ja silti ei syntiä tehnyt.
>Kukaan tuskin ehdoin tahdoin sitä haluaa mukanaan raahata - muutenhan olisimmekin Jumalan kaltaisia ja eläisimme paratiisisa.<
Jeesus on Siionin vuori, Jumalan pyhä kaupunki, taivaallinen Jerusalem.
Tämä on se kaupunki joka lasketaan juhlaasuisena alas taivaasta, kaupunki jonka kadut ovat puhdasta kultaa, eikä siellä tarvita kynttilää eikä auringon valoa, vaan Herra Jumala valaisee itse.
Taivasten valtakunta on tässä edessäsi, omista se uskolla itsellesi. Tuhansittain enkeleitä on koko ajan kanssasi yms. voit lukea itse.
Hebr. 12
22. Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä 23. ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, 24. ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Oletko sinäkin kiusauksissa samanlainen kuin Jeesus, EsaT?
>Oletko sinäkin kiusauksissa samanlainen kuin Jeesus, EsaT?<
Juuri se samanlainen Jeesus täydellisenä Jumalana asuu minussa. Miksi siis Jeesus olisi erinlainen nyt kuin ihmiselämänsä päivinä?
"Jumala on sama Jumala eilen tänään ja iankaikkisesti."
Toistan kysymyksen: Oletko kiusauksissa samanlainen kuin Jeesus?
Kyllä tai ei?
>Toistan kysymyksen: Oletko kiusauksissa samanlainen kuin Jeesus?
Kyllä tai ei?<
Etkö ymmärtänyt että täysin sama Jeesus asuu minussa, ja siksi vastaan kyllä.
- Kuka on sitonut syntienanteeksisaamisen kaulaanmenemiseen?
- Missä Laestadius sekoittaa pyhityksen ja vanhurskauttaamisen keskenään? (Paikka!)
- Miksei Luitheria saa "sotkea mukaan" kun puhutaan ripistä?
- Rippi on mahdollisuus, sillä ei ole mitään osuutta ihmisen vanhurskauttamisessa. Mutta Raamattu kyllä kehottaa tunnustamaan sekä omaa syntisyyttään että omia syntejään. Vai kuinka?
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne..."
"Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa."
Ota selvää keskustelusta, ni ei tarvi kysyä typeriä.
luottamusta ilkeällä suhtautumisellasi.
Omatuntosi varmaan muistuttaa sinua siitä, että puuttuu rauha omalta tunnolta. Kaipaat juuri sitä Siunausta, jonka ilmenemistä arvostelet.
Ei se, että joku henkilö on ymmärtänyt asian niin muodolliseksi, että on asettanut siihen jopa vaatetukseen liityyviä ehtoja, anna sinulle oikeutta arvostella täällä lähimmäistesi tunteisiin liittyviä tapoja. Pilkkaatko ihmisten tunteita esim. hautajaisissakin?
Edellinen kirjoitus oli erittäin taitavan ja viisaan, sydämen kristityn, kommentti. Siinä oli rakkautta sinuakin kohtaan.
Miksi olet ilkeä?
Se tekee vahinkoa jopa tuolle edustamallesi mielipiteellekin. Vai ajatteletko, että ilkeileminen nostattaa jotenkin suosiotasi.
Sitten, kun oikein luterilaisiksi ruvetaan ja Lestadius kipataan jorpakkoon, niin sattuu käymään niin, että ukk-Lutteri menee siinä samassa.
Vai mitä sanotte tästä:
XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Pahasti pelkään, etteivät kiivailijat tiedä mistä kiivaillaan milloinkin.
Lasse! Veikeää on sinun tapasi puhua
asian vierestä.
Kukaan ole täällä kirjoittanut noita asioita vastaan!! Puhut aivan perättömiä.
Etkö todellakaan ymmärrä, mistä puhutaan?
>>>Sitten, kun oikein luterilaisiksi ruvetaan ja Lestadius kipataan jorpakkoon, niin sattuu käymään niin, että ukk-Lutteri menee siinä samassa.
Vai mitä sanotte tästä:
XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Pahasti pelkään, etteivät kiivailijat tiedä mistä kiivaillaan milloinkin.>>>>
----------------
Herra tutkii sydämet.
Mikä lienee syynä, että kirjoitat tällaista omasta päästäsi?
Keksit väitteitä, joita sitten vastustat.
Tämä oli asiaa, Lasse-setä.
On puhuttu paljon myös kaulaanmenosta ja pönttöuskosta, eikö ole lupa pyytää anteeksi keneltä tahansa? Eikö keskustelijat ymmärrä tätä kätten päälle panemiseksi?! Riittää monesti kun yksikin kristitty uskova todistaa synnit anteeksi ja kehoittaa uskomaan. Saarnaajat ovat usein rippi-isiä. On selvää, että kristitty haluaa usein mennä pyytämään siunausta omaltakin rippi-isältä seuroissa. Ja kokemusta on siitäkin kun useammaltakin pyytää anteeksi niin se vahvistaa omaa uskoa kun kristityt vahvistavat evankeliumin sanan kuuluvan juuri minulle ja että saan uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Useinhan sitä istuu ja uskoo siinä penkissäkin, miksei! Kotonakin täytyy uskoa.Täällä vain monet tahtovat selittää asioita joksikin pakkojutuiksi, joita asiat eivät ole. Mutta kun Henki koskettaa ja muistuttaa, tulee itselle tarve henkilökohtaiseen kätten päällepanemisen kokemiseen ja siunauksen saamiseen . Sen vaikutuksesta aivan tuntee miten saa taas uutta uskon voimaa ja sielu kiittää Jumalaa Hänen hyvyydestään.
Saattehan te kaulailla toisianne ja kehua toisianne tuomiopäivään asti. Niin teettekin.
Mutta valhe pysyy valheena.
Tietysti, jos ihminen on niin taukki, ettei päivän lukemisen jälkeen vielälään ymmärrä keskustelun ns. pointtia, on asia toinen.
... Vahingossa vai tarkoitushakuisesti???
Pönttöuskosta ja pakkoripistä on puhuttu ainoastaan siinä tarkoituksessa, JOS nuo toimenpiteet käsitetään ehdoksi uskomiselle.
Tällä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä että niissä jumalanpalvelusmuodoissa ja
- menoissa olisi itsessään mitään vikaa.
Päinvastoin, rippi on tarkoitettu armovälineeksi, kiusatun ihmisen heikolle uskolle vanhvistukseksi.
Miehet lapista opettivat ripittäytymisen olevan uskon hedelmä. He sekoittavat uskon ja jumalanpalvelusmenoihin liittyvät teot väärällä tavalla toisiinsa, josta seuraa ansiosidonnainen vaellus, ja oman vanhurskauden orjuus.
Tällaisen väärän opetuksen kautta syntyy helposti mielikuva että uskoa saisi vasta tietyt seurakunnassa omaksutut "rutiinit" suoritettuaan, ja tietyn nimisen yhdistyksen jäsenennä.
Autuaaksi tullakseen kenenkään ei tarvitse olla lestadiolainen, eikä Jumalan vanhurskauttaman ihmisen tarvitse tietää sen nimistä liikettä olevankaan, sillä USKO KRISTUKSEEN pelastaa.
Rippi on armoväline heikolle uskolle vahvistukseksi, ei suinkaan uskon hedelmä.
Uskon hedelmänä tulee rakkaus Jumalaa kohtaan, terve rakkaus myös itseä kohtaan, ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Uskovan sisimpään rulee ilo ja rauha, pitkämielisyys ja niin edelleen, tulee varmuus pelastuksesta. Epäilyt Jumalan armolupauksista katoavat uskon kautta.
Nämä ovat Hengen hedelmiä. Ne hedelmät eivät salli löydettää uskovaa joutilaana. Vaan hän lähtee innolla ja palavuudella viemään Kristuksen evankeliumia toisillekin joilla ei vielä tätä lahjaa ole.
USKO Kristukseen vanhurskauttaa.
Usko Kristukseen on usko kaikkien syntien anteeksiantamiseen Kristuksen veren tähden.
Vihollinen panee kristityn katselemaan omaan napaansa joka on maata. Vihollinen panee etsimään sieltä pelastusta,
- aarnihautaa sanoo Lestadius.
No eihän sitä sieltä autuutta löydy, löytyy vain syntiä ja heikkoutta, löytyy laiminlyöntejä puutteita ja erehdyksiä.
Sairas itseen kohdistuva neuroottinen syyllisyys ja häpeä eivät poistu ripissä, vaan saavat siitä lisää polttoainetta.
Liha ponnistelee muutaman päivän "pyhittyneenä" ripin jälkeen, kunnes taas rojahtaa uuteen lankeemiseen ja epäonnistumiseen. Näin oman vanhurskauden uhri on taas entistä syvemmällä syyllisyydessä ja häpeässä.
Ihminen joutuu omavanhurskaus saatanan pettämänä elämään syyllisyydessä ja häpeässä, vailla Kristuksen vanhurskauden tuomaa todellista vapautta iloa ja rauhaa. Kristitty elää silloin lain alla, eikä lain alla elävä eroa orjasta, vaikka onkin perillinen. Hänen on työllään tinattava elämisensä oikeus.
Perillisellä on sen sijaan asemansa (isän lapsi) vuoksi perintöoikeus.
Lain alla elävä on alituisessa rippikierteessä, elää usein epäilyssä Jumalan armosta ja rakkaudesta, turvattomana hän elää pelossa, syyllisyydessä ja häpeässä. Ei hän kovin usein jaksa USKOA Jumalan armolupauksia todeksi.
Usko ei sen sijaan epäile lainkaan, eikä usko teeskentele. Näin Raamattu opettaa.
Ja sen ovat koetelleet kaikki jotka ovat uskon lahjan omakseen saaneet. Usko ei epäile siksi, koska se tarttuu Kristukseen, Jumalan lupauksiin.
Omavanhurskauden orjaksi joutunut tarttuu lihaan ja sen heikkouksiin. Yrittää epätoivoisesti vääntää lihastaan pyhyyttä. Lihan kiilloituksessa menee aika ja voimat hukkaan.
Elämä on Kristuksen kiitoksen ja ylistyksen sijasta paljolti voivottelua siitä kun en pysty parempaan.
"Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?" Raamatussa lukee Eretykset kuka ymmärtää ? ANNA ANTEEKSI MINUN SALAISET SYNTINI. Koska kysymys on hänen laistaan joka tässä tarkoittaa Hänen SANAANSA ja Hänen opetuksia sekä ihmisen suhteesta Häneen .
Minä sanon sinulle Keerna.
Tarkoitukselle ymmärretään väärin.
Koska oma mieli ei salli erehtyä. Psykologinen itsepetos.
Silloin keksitään toisen tekstistä virhe, jota vastaan taistellaan, vaikka tekstissä ei tuo vastustettava asia esiinny sanallakaan.