enään vain olon parantaminen?
Joulun aikoihin todettu syöpä joka levinnyt joka puolelle.Leikkauksella se pääkasvain poistettu.Mutta sytot aloitettiin vasta keväällä(flunssat ym hidasti aloitusta)ja nyt lääkäri totesi että haetaan vain hyviä päiviä.Tarkoittako tuo nyt sitten että peli on pelattu(siis tiedossa ettei selviä)mutta onko nyt enää hetkistä kiinni milloin nouto tulee vain mitä tuo mahtoi tarkoittaa?
Joulun aikoihin todettu syöpä joka levinnyt joka puolelle.Leikkauksella se pääkasvain poistettu.Mutta sytot aloitettiin vasta keväällä(flunssat ym hidasti aloitusta)ja nyt lääkäri totesi että haetaan vain hyviä päiviä.Tarkoittako tuo nyt sitten että peli on pelattu(siis tiedossa ettei selviä)mutta onko nyt enää hetkistä kiinni milloin nouto tulee vain mitä tuo mahtoi tarkoittaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
luullakseni, että jäljellä olevan elämän laatua halutaan parantaa. Määrään hän ei ottanut lausahduksellaan kantaa, vaikkakin asiaa tiukatessa häneltä voi saada realistisen arvion. Sytoilla ei varmaankaan saatu toivottua hoitotulosta aikaiseksi ja nyt on siirrytty palliatiivisille hoitolinjoille kuratiivisen sijaan. Minäkin puolestani toivotan hyviä (syys)päiviä.
lääkäriltä.
mutta kun eivät sano toisten asioista ulkopuolisille.
Sukulaisesta kyse,ikävä kyllä;(
hoidossa on kolme tasoa,ensimmäisessä pyritään hoitamaan koko syöpä pois joko kirurgisesti tai sytostaateilla tai näiden yhdistelmällä.Toiseen vaiheeseen siirrytään kun huomataan että syöpää ei saatu poistettua eli pyritään hidastamaan syövän leviämistä.Kun huomataan ettei tässä onnistuta siirrytään ns kolmanteen eli palliatiiviseen hoitoon jossa ei yritetä hoitaa syytä(syöpää) vaan seurauksia
esim vaikka kivun hoito.Ainakin omalla kohdallani olen huomannut vointini kohenevan hoitojen loputtua ja olen saanut nauttia ns. hyvistä päivistä enkä paljon mieti loppua.Loppu tulee kun on sen aika.
sinulle toivon.
että kauanko noita sytoja voidaan antaa?Koitetaanko vain yhtä lajia vai kokeillaanko muitakin?
tuntuu vaan niin hölmöltä ettei annettaisi kuin yhtä lajia kun faktahan on että toiselle toimii toinen ja toisella toinen.Vai?
Kun toisaalta sitten taas toivoisin että antaisivat edes jonkun ajan tai muuta tietoa jatkosta..
että voiko edes toivoa joulun viettoa yhdessä ym..
tiedättehän?Pitäisikö sytojen alkaa heti toimimaan vai kestääkö aikansa?
Epätietoisuus on kaikkein kauheinta!!!
yrittää hyväksyä tosiasiat,hoitavat lääkärit ajattelevat potilaan parasta joka ei aina ole omaisten mieleen.Ei kai kukaan pysty mitään tarkkaa aikaa pysty sanomaan.Elämä perustuu epätietoisuuteen ja arvoituksellisuuteen,mutta ihminen itse tuhlaa sen turhaan ihmettelyyn kun parempi olisi elää tässä ja nyt nyt eikä vasta jouluna.
Metastaasi on varmastikin oikeassa, että jokaiseen päivään suhtautuminen tässä ja nyt on tärkeintä. Huomisesta ei koskaan, ei kukaan, ei nk. tervekään ihminen voi tietää.
Omalla kohdallani syöpää sairastaneena olen saanut niitä hyviä päiviä paljon. Itseasiassa sain jatkoaikaa elämälleni monta vuotta. Silti aina jossakin taustalla on se poislähtö. Joskus tulee mieleen, milloinka on minun aikani. En tosin tuota mieti aktiivisesti päivittäin, en välttämättä edes viikottain. Olen kuitenkin onnellinen jokaisesta nk. hyvästä päivästä ja uskon, että jokaisella päivällä on merkityksensä paitsi minulle itselleni myös ennenkaikkea läheisilleni. Arkipäiväiset asiat ovat saaneet sairauden myötä ihan eri mittasuhteet. En enää välitä pienistä, en nk. nipota, mitä ehkä joskus ennen sairauttani saatoin tehdäkin.
Sen sijaan minusta on tärkeää antaa läheisilleni kokemuksia, muistoja, jne. Tarkoitan pieniä arkisia asioita, toisten huomioonottamista, ja joskus jotain tavanomaisuudesta poikkeavaakin, kuten matka, tai joku muu juttu, jossa voin olla mukana ilman, että minua pidetään syöpäpotilaana, joka poistuu kuvioista jossain vaiheessa. Tämä kaikki tietysti tilanteen ja voinnin mukaan. Jokainenhan meistä kuitenkin täältä lähtee ennemmin taikka myöhemmin, syövän tai jonkun muun syyn takia.
Itse toivon, että kun oma lähtöni on ajankohtainen, että se olisi läheisillenikin ymmärrettävä. Varmastikaan se ei kenellekään ole helppo juttu, mutta toivoisin niiden yhteisten jo koettujen kokemusten, arkipäiväistenkin, kantavan ja auttavan heitä, jotka jälkeeni jäävät.
Tässä oli pitkä johdanto sille, mitä haluan sanoa.
JOKAINEN HYVÄ PÄIVÄ ON KULLANARVOINEN ELLEI KORVAAMATON, sairauden (ja miksei myös terveyden) kaikissa elämänvaiheissa. Uskon, että sairaus kaikkine hankaluuksineenkin antaa jotakin läheisille ja muille ystäville ja tutuille. Asioiden ja sairauden merkitys ehkä kuitenkin ymmärretään vasta jonkin aijan kuluttua.
Tsemppiä, ymmärrystä ja jaksamista kaikille!