Vanhanen paljasti karvansa

Vastaus on hyvin selkeä ja yksinkertainen eli Kepu. Kepu on tähän saakka aina aikaisempien puheenjohtajiensa kaudella asettanut yhteistyön demarien kanssa ensisijaiseksi. Kepu on siis kyllä iljennyt, mikä voi johtua siitä, että Kepussa on demareitakin mädempää ja kierompaa porukkaa. Edelleenkin Kepussa on paljon niitä, jotka mieluummin haikailisivat punamultayhteistyön perään. Tunnetuin tällainen kepulainen on nykyisin puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Kannattaakin vaalikauden mittaan ja erityisesti ennen seuraavia vaaleja seurata Korhosen käsityksiä asiasta. Uskaltaisin panna isommankin vedon sen puolesta, että Korhosen johtaman Kepuenemmistön näkemykset tulevat tässäkin suhteessa poikkeamaan Vanhasen ajattelusta.

Keskustan ja Vanhasen linjamuutokselle punamullasta sinivihreään on todellakin antanut lujan sysäyksen Heinäluoman toiminta.

Kun olen seurannut Heinäluomaa jo niinä aikoina, kun hän johti SAK:n tiedotusyksikköä, en voi välttyä johtopäätökseltä, että SDP:n puheenjohtajuus on jo sen verran vaativa tehtävä, että Heinäluoma on noussut korkeammalle vaatimustasolle, mihin hänen kykynsä riittävät.

Olen tullut myös siihen johtopäätökseen, että Heinäluomalla ei ole mitään omia visioita eikä päämääriä sen suhteen, mitä SDP:n pitäisi saada aikaan tai mihin koko Suomea pitäisi kehittää. Heinäluoma on ollut koko uransa ajan politiikan ja etujärjestön kakkosmiesten kaartissa, jossa muut ovat määrittäneet tavoitteet ja Heinäluoma ollut niitä sitten toteuttamassa.

SDP:n johtaminen vaatisi johtajalta selkeän vision ja lujan tahdon viedä puolue kohti tuota visiota. Näyttää vahvasti siltä, ettei Heinäluomasta ole tähän tehtävään, kun hän on ajautunut puolueensa konservatiivisen, työväenaatteen taistelulauluja toistavan vanhoillisen ukkosiiven pelkäksi räksyttäväksi äänitorveksi.

Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Itse lukeudun niihin, jotka suhtauvat myönteisesti perustuloon. Toivottavasti tämä Vihreiden ja erityisesti Osmo Soininvaaran esilläpitämä asia saa uutta tuulta alleen.

Kirjoitus on sen verran pitkä, että täytyy lukea se joskus ajan kanssa ja palata sitten myöehmmin perustulokeskusteluun. Asiaa pidän tärkeänä ja linkkiäsi hyvänä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Itse lukeudun niihin, jotka suhtauvat myönteisesti perustuloon. Toivottavasti tämä Vihreiden ja erityisesti Osmo Soininvaaran esilläpitämä asia saa uutta tuulta alleen.

Kirjoitus on sen verran pitkä, että täytyy lukea se joskus ajan kanssa ja palata sitten myöehmmin perustulokeskusteluun. Asiaa pidän tärkeänä ja linkkiäsi hyvänä.

Lue lisää

Olen ollut kiinnostunut perustulosta siitä saakka kun ... ettei ollut jo SKDL:n aikana Kati Peltola (?) julkaisi HS:n yleisönosastolla laajan mielipideartikkelin siitä, että harkinnanvarainen sosiaaliturva voitaisi korvata sillä, että jokainen kansalainen saisi känttäsumman rahaa puhtaana käteen, minkä jälkeen luovuttaisi lapsilisistä, kansaneläkkeistä, työttömyyskorvauksista ja muistakin harkinnanvaraisista sosiaalituista.

Julkista keskustelua laskentamalleineen on vaan näkynyt surkean vähän, kun jokainen aloite von kaaettu aatteellis-asenteellisesti sillä, ettrei valtio voi jakaa palkansaajien ansaitsemia verovaroja vastikkeettomasti laiskureille.

Harva asia minua siis kiinnostaa yhtä paljon kuin asiallinen ja pohdiskeleva keskustelu perustulosta, jonka suhteen oma kantani on toistaiseksi uteliaan avoin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Itse lukeudun niihin, jotka suhtauvat myönteisesti perustuloon. Toivottavasti tämä Vihreiden ja erityisesti Osmo Soininvaaran esilläpitämä asia saa uutta tuulta alleen.

Kirjoitus on sen verran pitkä, että täytyy lukea se joskus ajan kanssa ja palata sitten myöehmmin perustulokeskusteluun. Asiaa pidän tärkeänä ja linkkiäsi hyvänä.

Lue lisää

Kävit kiittämässä linkistä, muttet vaivautunut kommentoimaan erittäin asiallisia vastauksia, jotka olit saanut avaukseesi tuon linkkiviestin yläpuolella.

No, toisaalta sinua ymmärtää. Mitenpä sitä voisikaan kommentoida asiallisuutta oman asiattomuuden jälkeen kasvojaan menettämättä.

Nyt näyttäisi muodostuneen sellainen poliittinen "parlamentarismi", että eduskuntavaaleissa suurimmaksi noussut puolue muodostaa hallituksen toiseksi suurimman kanssa.

SDP toki jätti tämän noudattamatta 1995 ja 1999, mutta sen voi panna pitkävihaisen Lipposen "kepukaunan" piikkiin. Hänellehän jäi papu pysyvästi sieraimeen Ahon hallituksen jälkeen.

Vasemmiston ei siis tarvitsisi hallitukseen päästäkseen tehdä muuta kuin nousta 3. tilalta 2. tilalle. Tämän mallin mukaanhan Jäätteenmäki ja Vanhanen ovat hallituksensa muodostaneet 2003 ja 2007: "vaalit voittaneiden puolueiden rungolle".

Pidän arvioitasi täysin virheellisenä. Meille nimittäin syntyisi vain samanlainen tilanne kuin mitä on Ruotsissa. Syntyisi kaksi puolueblokkia, oikeisto ja vasemmisto. Oikestoa johtaisi selkeästi Kokoomus aivan kuten Ruotsissa ja vasemmisto SDP kuten myös Ruotsissa. Kepu kuihtuisi pienpuolueeksi kuten niin ikään on Ruotsissa käynyt.

Minusta tällainen asetelma luo ennustettavuutta politiikalla, kun äänestäjistä joudutaan taistelemaan myö sen perusteella, millainen hallituskoalitio muodostuu. Nythän meillä hallituksen muodostuvat jonkun verran sattumanvaraisesti sen mukaan, mikä on kolmen suurimman keskinäinen järjestys. Näin verraten pieni liikkuvien äänetäjien joukko määrää sen, minkälainen hallitus muodostetaan. Tällä erää tuo liikkuvien äänestäjien tyhmä muodostui näistä tasa-arvotupolaisista naisista, jotka odottavat nyt kieli pitkällä reilua korvausta antamistaan äänistä. Jos he tässä pettyvät, on suuri vaara, että liike jatkuu seuraavissakin vaaleissa, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan.

Suomen oloissa voi olla myös vaikea sanoa, minkälaiseen kokoonpanoon oikeisto ja vasemmisto muotoutuisivat uudessa asetelmassa. Jos Kepusta tuli maalaisliittolainen pienpuolue, se voisi hyvinkin liittoutua vasemmiston kanssa entiseen aitovieriläiseen tapaansa, kun aluepolitiikan harrastamisen edellytykset ovat silloin ehkä paremmat kuin muuten.

Oikeiston ja vasemmiston syntyminen selkeinä vaihtoehtoina tarkoittaisi siis lähinnä sitä, että olisi kaksi selkeää suurpuoluetta, joista jompikumpi olisi aina hallitusvastuussa ja joiden suhteen pienpuolueetkin joutuisivat ottamaan vaalien alla priorisointikantoja, jotta niiden uskottavuus äänestäjien silmissä ei katoaisi. Näin äänestäjä tietäisi, mitä hänen äänillään aletaan toteuttaa pääosin jo ennen vaaleja eikä vasta vaalien jälkeen.

esim. näin kirjoitti:

Nyt näyttäisi muodostuneen sellainen poliittinen "parlamentarismi", että eduskuntavaaleissa suurimmaksi noussut puolue muodostaa hallituksen toiseksi suurimman kanssa.

SDP toki jätti tämän noudattamatta 1995 ja 1999, mutta sen voi panna pitkävihaisen Lipposen "kepukaunan" piikkiin. Hänellehän jäi papu pysyvästi sieraimeen Ahon hallituksen jälkeen.

Vasemmiston ei siis tarvitsisi hallitukseen päästäkseen tehdä muuta kuin nousta 3. tilalta 2. tilalle. Tämän mallin mukaanhan Jäätteenmäki ja Vanhanen ovat hallituksensa muodostaneet 2003 ja 2007: "vaalit voittaneiden puolueiden rungolle".

Lue lisää

Mallisi luo helposti tilanteita, missä sellaiset puolueet, jotka kokevat toisensa päävastujaksi, joutuisivat muodostamaan hallituksen keskenään. Kyllä se on niin, että asioiden pitää ratkaista eikä keskinäisen järjestyksen vaaleissa. Tuollainen malli kahden kärjestä voi olla hyvin sattumanvarainen. Voisi käydä esim. niin, että poliittisesti lähellä olevien puolueiden äänijakaumat pudottavat pääpuolueen kolmoseksi. Teorissa voisi siis käydä esim. niin, että vasemmisto yhteinen äänisaalis kasvaa, mutta vasemmistopuolueiden keskinäinen äänijakauma tasoittuu, mikä pudottaisi SDP:n Kepun ja Kokoomuksen taakse.

Kolmen pääpuolueen systeemi tarjoaa keskiluokkaisille liikkuville äänestäjille mahdollisuuden ratkaista vaalit. Toki se voisi tarjota sellaisen mahdollisuuden myös kaksinapaisessa järjestelemässä, mutta silloin äänestäjä voisi ainakin ennakoida lopputuloksen eli äänestää sen vaihtoehdon puolesta, minkä hän haluaa. Nyt esim. näissä vaaleissa tälläkin palstalla näkyi kommentteja, että olisi kiva antaa ääni Kokoomukselle, jotta Kepu tippuisi kolmanneksi. On siis myös niitä, jotka tällä tavoin haluaisivat rakentaa sinipunahallitusta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Mallisi luo helposti tilanteita, missä sellaiset puolueet, jotka kokevat toisensa päävastujaksi, joutuisivat muodostamaan hallituksen keskenään. Kyllä se on niin, että asioiden pitää ratkaista eikä keskinäisen järjestyksen vaaleissa. Tuollainen malli kahden kärjestä voi olla hyvin sattumanvarainen. Voisi käydä esim. niin, että poliittisesti lähellä olevien puolueiden äänijakaumat pudottavat pääpuolueen kolmoseksi. Teorissa voisi siis käydä esim. niin, että vasemmisto yhteinen äänisaalis kasvaa, mutta vasemmistopuolueiden keskinäinen äänijakauma tasoittuu, mikä pudottaisi SDP:n Kepun ja Kokoomuksen taakse.

Kolmen pääpuolueen systeemi tarjoaa keskiluokkaisille liikkuville äänestäjille mahdollisuuden ratkaista vaalit. Toki se voisi tarjota sellaisen mahdollisuuden myös kaksinapaisessa järjestelemässä, mutta silloin äänestäjä voisi ainakin ennakoida lopputuloksen eli äänestää sen vaihtoehdon puolesta, minkä hän haluaa. Nyt esim. näissä vaaleissa tälläkin palstalla näkyi kommentteja, että olisi kiva antaa ääni Kokoomukselle, jotta Kepu tippuisi kolmanneksi. On siis myös niitä, jotka tällä tavoin haluaisivat rakentaa sinipunahallitusta.

Lue lisää

Kolmen puolueen malli on minustakin aika erikoinen. Se, että nyt kaksi kertaa on hallitus muodostettu kahden suurimman varaan on kuitenkin oireellista, mitä ei pidä sivuuttaa.

Suomen aiempi poliittinen historiahan on mennyt niin, että keskusta piti kokoomuksen sivussa, oli vaalitukos mikä tahansa 60-luvulta aina vuoteen 1987 saakka, jolloin vasta SDP:n ja keskustan välirikko sai demarit muodostamaan sinipunan. Ahon vaalivoitto rikkoi tuon kaavan yhdeksi vaalikaudseksi, mutta Lipponen piti keskustan oppositiossa, jos vain suinkin kykeni, mitä kesti kaksi vaalikatta ja 8 vuotta.

Keskustan 6000 äänen ja kahden laskennallisen paikan vaalivoitto 2003 nosti keskustan valitsijan rooliin, jolloin se otti "toisen vaalivoittajan" kumppanikseen, ja niin tekin nyt myös Vanhanen.

Kolminapaisessa parlamentarismissa siis elämme, mikä hillitsee politikointia siinä määrin, että opposition ei kannata polttaa siltojaan kumpaankaan hallituspuolueeseen, koska se joutuu kuitenkin jomman kumman kanssa hallitukseen, jos niikseen on.

Siihen, että kepu kuihtuisi pois häiritsemästä oikeiston ja vasemmiston kaksinapaisuutta, en jaksa näillä gallup-lukemilla uskoa ihan nopeasti.

Kunnallisvaalit ja seuraavat eduskuntavaalit kokoomus kyllä voittaa, mutta paljon pitää kuntarintamalla ja maakunnissa tapahtua ennen kuin keskusta putoaa niin pieneksi, että se poimitaan kokoomuksen tai sdp:n isännöimiin hallituksiin apupuolueeksi sikäli kun tarvitaan.

Vihreiden tuleva kasvu saattaa olla yllätys, sillä heidän uskottavuutensa kasvaa mielestäni paremmin hallitusvastuussa kuin oppositiosta urputtamalla.

en tippaakaan kirjoitti:

Kolmen puolueen malli on minustakin aika erikoinen. Se, että nyt kaksi kertaa on hallitus muodostettu kahden suurimman varaan on kuitenkin oireellista, mitä ei pidä sivuuttaa.

Suomen aiempi poliittinen historiahan on mennyt niin, että keskusta piti kokoomuksen sivussa, oli vaalitukos mikä tahansa 60-luvulta aina vuoteen 1987 saakka, jolloin vasta SDP:n ja keskustan välirikko sai demarit muodostamaan sinipunan. Ahon vaalivoitto rikkoi tuon kaavan yhdeksi vaalikaudseksi, mutta Lipponen piti keskustan oppositiossa, jos vain suinkin kykeni, mitä kesti kaksi vaalikatta ja 8 vuotta.

Keskustan 6000 äänen ja kahden laskennallisen paikan vaalivoitto 2003 nosti keskustan valitsijan rooliin, jolloin se otti "toisen vaalivoittajan" kumppanikseen, ja niin tekin nyt myös Vanhanen.

Kolminapaisessa parlamentarismissa siis elämme, mikä hillitsee politikointia siinä määrin, että opposition ei kannata polttaa siltojaan kumpaankaan hallituspuolueeseen, koska se joutuu kuitenkin jomman kumman kanssa hallitukseen, jos niikseen on.

Siihen, että kepu kuihtuisi pois häiritsemästä oikeiston ja vasemmiston kaksinapaisuutta, en jaksa näillä gallup-lukemilla uskoa ihan nopeasti.

Kunnallisvaalit ja seuraavat eduskuntavaalit kokoomus kyllä voittaa, mutta paljon pitää kuntarintamalla ja maakunnissa tapahtua ennen kuin keskusta putoaa niin pieneksi, että se poimitaan kokoomuksen tai sdp:n isännöimiin hallituksiin apupuolueeksi sikäli kun tarvitaan.

Vihreiden tuleva kasvu saattaa olla yllätys, sillä heidän uskottavuutensa kasvaa mielestäni paremmin hallitusvastuussa kuin oppositiosta urputtamalla.

Lue lisää

Olen jo hyvin pian Matti Vanhasen puheenjohtajavalinnan jälkeen kirjoittanut täällä, että siinä on mies, joka vielä onnistuu tappamaan koko Kepun. Spekulaationi perustuu siihen, että Vanhanen on liian hyvä kepulaiseksi. Hän on jotain muuta eli lähinnä jonkinlainen oikeistoliberaali, joita on muutama pesiytynyt Kepuun sen jälkeen LKP sulautettiin siihen. Nyt on vaan sattunut käymään niin, että tämä liberaali on päässyt Kepun johtoon toteuttamaan poliittisia oppejaan. Jarmo Korhonen, Paavo Väyrynen ja muutamat muut aitovieriläiset yrittävät hankata vastaan, mutta Vanhasen asema päministerinä tuo hänelle määrätynlaisen etulyöntiaseman. Puolue ei voi myöskään tässä tilanteessa asettua avoimesti Vanhasta vastaan. Korhonen on ikään kuin valinnut taktiikan, missä Vanhaselle yritetään vihjailla väärästä linjasta.

Jos ja kun - mikä on toivottavaa - Vanhanen kykenee jatkamaan Kepun johdossa ja viemään puoluetta haluamaansa suuntaan, Kepusta tulee oikeistoblokin puolue. Tullaan tilanteeseen, missä oikeistossa on aidosti kaksi puoluetta eikä enää mitään keskustalaista illusiota, joka pakenee aina vallanhaluisen opportunismin taakse. Ja kun näin alkaa käydä, äänestäjät alkava tehdä valintoja näiden oikeistopuoluiden kesken. Siinä kisassa on vaikea veikata muuta voittajaa kuin Kokoomus. Ruotsi on antanut tästä niin selkeän suuntaviitan. Ensin kaikkoavat Kepusta sen kaupunkilaisäänestäjät, jotka ovat löyhästi sitoutuneet Kepuun. He ovat niitä, jotka näennäisesti ilahtuvat jostain Jäätteenmäen tuomasta vaihtoehdosta. Nyt on Jäätteenmäen tilalla Mari Kivimäki yrittämässä tällaista nostetta.

Kun Kepu profiloituu oikeistopuolueeksi, sen ei enää tarvitse tahtopolitiikallaan erottua demareista. Tämä on melkoinen pulma puolueelle, joka harrastaa lähes uskonnollisen hurmoshenkistä herätystä ja luo viholliskuvia. Kun tämä ei enää pure, äänestäjät joutuvat valitsemaan asioiden välillä. Silloin maallakin mummonmökeissä asustavat miettivät kahdesti, että kannattaako heidän sittenkään äänestää puolueblokkia, joka pyrkii jakamaan niukkuutta. Niukkuuden jakaminenhan on tyypillistä poliittiselle oikeistolle kautta maailman. Asevarustelu luo tästä ainoan poikkeuksen.

Matti Vanhasen politiikka tekee siis vähitellen Kepusta turhan ja tahdottoman puolueen. Ei ole olemassa enää mitään keskustalaista vaihtoehtoa edes mielikuvissa. Vaihtoehdot ovat oikeistolainen ja vasemmistolainen politiikka. Ja oikeistolainen politiikka yhdistyy silloin paljon selkeämmin Kokoomukseen kuin Kepuun, jonka koko poliittisen historian osaaminen on kytkeytynyt opportunismiin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olen jo hyvin pian Matti Vanhasen puheenjohtajavalinnan jälkeen kirjoittanut täällä, että siinä on mies, joka vielä onnistuu tappamaan koko Kepun. Spekulaationi perustuu siihen, että Vanhanen on liian hyvä kepulaiseksi. Hän on jotain muuta eli lähinnä jonkinlainen oikeistoliberaali, joita on muutama pesiytynyt Kepuun sen jälkeen LKP sulautettiin siihen. Nyt on vaan sattunut käymään niin, että tämä liberaali on päässyt Kepun johtoon toteuttamaan poliittisia oppejaan. Jarmo Korhonen, Paavo Väyrynen ja muutamat muut aitovieriläiset yrittävät hankata vastaan, mutta Vanhasen asema päministerinä tuo hänelle määrätynlaisen etulyöntiaseman. Puolue ei voi myöskään tässä tilanteessa asettua avoimesti Vanhasta vastaan. Korhonen on ikään kuin valinnut taktiikan, missä Vanhaselle yritetään vihjailla väärästä linjasta.

Jos ja kun - mikä on toivottavaa - Vanhanen kykenee jatkamaan Kepun johdossa ja viemään puoluetta haluamaansa suuntaan, Kepusta tulee oikeistoblokin puolue. Tullaan tilanteeseen, missä oikeistossa on aidosti kaksi puoluetta eikä enää mitään keskustalaista illusiota, joka pakenee aina vallanhaluisen opportunismin taakse. Ja kun näin alkaa käydä, äänestäjät alkava tehdä valintoja näiden oikeistopuoluiden kesken. Siinä kisassa on vaikea veikata muuta voittajaa kuin Kokoomus. Ruotsi on antanut tästä niin selkeän suuntaviitan. Ensin kaikkoavat Kepusta sen kaupunkilaisäänestäjät, jotka ovat löyhästi sitoutuneet Kepuun. He ovat niitä, jotka näennäisesti ilahtuvat jostain Jäätteenmäen tuomasta vaihtoehdosta. Nyt on Jäätteenmäen tilalla Mari Kivimäki yrittämässä tällaista nostetta.

Kun Kepu profiloituu oikeistopuolueeksi, sen ei enää tarvitse tahtopolitiikallaan erottua demareista. Tämä on melkoinen pulma puolueelle, joka harrastaa lähes uskonnollisen hurmoshenkistä herätystä ja luo viholliskuvia. Kun tämä ei enää pure, äänestäjät joutuvat valitsemaan asioiden välillä. Silloin maallakin mummonmökeissä asustavat miettivät kahdesti, että kannattaako heidän sittenkään äänestää puolueblokkia, joka pyrkii jakamaan niukkuutta. Niukkuuden jakaminenhan on tyypillistä poliittiselle oikeistolle kautta maailman. Asevarustelu luo tästä ainoan poikkeuksen.

Matti Vanhasen politiikka tekee siis vähitellen Kepusta turhan ja tahdottoman puolueen. Ei ole olemassa enää mitään keskustalaista vaihtoehtoa edes mielikuvissa. Vaihtoehdot ovat oikeistolainen ja vasemmistolainen politiikka. Ja oikeistolainen politiikka yhdistyy silloin paljon selkeämmin Kokoomukseen kuin Kepuun, jonka koko poliittisen historian osaaminen on kytkeytynyt opportunismiin.

Lue lisää

Spekulaatiosi olisi kutakuinkin oikea, mutta...

SDP teki komeasti tilaa Kepun vasemmalle laidalle siirtymällä Heinäluoman johdossa reilusti vanhavasemmistolaiseen suuntaan. Liberaali lipposlaisuus vaihdettiin ay-retoriikkaan, Tuomioja ulkoministerinä ja Halonen presidenttinä vahvistivat kuvaa 70-luvulta oppinsa ammentavasta puolueesta.

Vanhasen puheet sosiaalisesti tasapainoisemmasta hallituksesta ovat SDP:n ja kepun välisen tyhjiön täyttämistä, kalastelua perinteisten oikeistodemareiden kannatusalueella.

Kepu on onnistunut laajentumaan sekä oikealle että vasemmalle, opportunistisesti ja linjattomasti toki, mutta tulos mitataan vaaleissa ja gallupeissa eikä se kovin kehno ole. Muutos voi tapahtua jos demarit terävöityy ja ottaa kansan enemmistön, tavallisen ansiotyöläisen asiat agendalleen. Se on vaikeaa kun Kokoomus jo dominoi sitä kenttää, mutta tehtävissä jos tahtoa ja näkemystä on. Heinäluomalta visionäärisyys puuttuu, mutta löytyykö joku muu?

Mielipidepankki kirjoitti:

Pidän arvioitasi täysin virheellisenä. Meille nimittäin syntyisi vain samanlainen tilanne kuin mitä on Ruotsissa. Syntyisi kaksi puolueblokkia, oikeisto ja vasemmisto. Oikestoa johtaisi selkeästi Kokoomus aivan kuten Ruotsissa ja vasemmisto SDP kuten myös Ruotsissa. Kepu kuihtuisi pienpuolueeksi kuten niin ikään on Ruotsissa käynyt.

Minusta tällainen asetelma luo ennustettavuutta politiikalla, kun äänestäjistä joudutaan taistelemaan myö sen perusteella, millainen hallituskoalitio muodostuu. Nythän meillä hallituksen muodostuvat jonkun verran sattumanvaraisesti sen mukaan, mikä on kolmen suurimman keskinäinen järjestys. Näin verraten pieni liikkuvien äänetäjien joukko määrää sen, minkälainen hallitus muodostetaan. Tällä erää tuo liikkuvien äänestäjien tyhmä muodostui näistä tasa-arvotupolaisista naisista, jotka odottavat nyt kieli pitkällä reilua korvausta antamistaan äänistä. Jos he tässä pettyvät, on suuri vaara, että liike jatkuu seuraavissakin vaaleissa, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan.

Suomen oloissa voi olla myös vaikea sanoa, minkälaiseen kokoonpanoon oikeisto ja vasemmisto muotoutuisivat uudessa asetelmassa. Jos Kepusta tuli maalaisliittolainen pienpuolue, se voisi hyvinkin liittoutua vasemmiston kanssa entiseen aitovieriläiseen tapaansa, kun aluepolitiikan harrastamisen edellytykset ovat silloin ehkä paremmat kuin muuten.

Oikeiston ja vasemmiston syntyminen selkeinä vaihtoehtoina tarkoittaisi siis lähinnä sitä, että olisi kaksi selkeää suurpuoluetta, joista jompikumpi olisi aina hallitusvastuussa ja joiden suhteen pienpuolueetkin joutuisivat ottamaan vaalien alla priorisointikantoja, jotta niiden uskottavuus äänestäjien silmissä ei katoaisi. Näin äänestäjä tietäisi, mitä hänen äänillään aletaan toteuttaa pääosin jo ennen vaaleja eikä vasta vaalien jälkeen.

Lue lisää

täysin oikeana. Jotta kahden puolueblokin välille syntyisi aito valintatilanne, niiden pitäisi olla jotakuinkin tasavahvoja. Nykyinen 70/30 jako ei sellaiseen anna mahdollisuutta. Vasemmisto ei edes pienpuolueiden avulla pysty muodostamaan riittävän vahvaa ryhmittymää, varsinkin kun osa pienpuolueista ei "tiedä" kummalleko puolelle ne kuuluvat. Poliittisessa jakautumassa pitäisi siis palata n.40 vuotta vallinneeseen tilanteeseen, mihin en ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä usko.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olen jo hyvin pian Matti Vanhasen puheenjohtajavalinnan jälkeen kirjoittanut täällä, että siinä on mies, joka vielä onnistuu tappamaan koko Kepun. Spekulaationi perustuu siihen, että Vanhanen on liian hyvä kepulaiseksi. Hän on jotain muuta eli lähinnä jonkinlainen oikeistoliberaali, joita on muutama pesiytynyt Kepuun sen jälkeen LKP sulautettiin siihen. Nyt on vaan sattunut käymään niin, että tämä liberaali on päässyt Kepun johtoon toteuttamaan poliittisia oppejaan. Jarmo Korhonen, Paavo Väyrynen ja muutamat muut aitovieriläiset yrittävät hankata vastaan, mutta Vanhasen asema päministerinä tuo hänelle määrätynlaisen etulyöntiaseman. Puolue ei voi myöskään tässä tilanteessa asettua avoimesti Vanhasta vastaan. Korhonen on ikään kuin valinnut taktiikan, missä Vanhaselle yritetään vihjailla väärästä linjasta.

Jos ja kun - mikä on toivottavaa - Vanhanen kykenee jatkamaan Kepun johdossa ja viemään puoluetta haluamaansa suuntaan, Kepusta tulee oikeistoblokin puolue. Tullaan tilanteeseen, missä oikeistossa on aidosti kaksi puoluetta eikä enää mitään keskustalaista illusiota, joka pakenee aina vallanhaluisen opportunismin taakse. Ja kun näin alkaa käydä, äänestäjät alkava tehdä valintoja näiden oikeistopuoluiden kesken. Siinä kisassa on vaikea veikata muuta voittajaa kuin Kokoomus. Ruotsi on antanut tästä niin selkeän suuntaviitan. Ensin kaikkoavat Kepusta sen kaupunkilaisäänestäjät, jotka ovat löyhästi sitoutuneet Kepuun. He ovat niitä, jotka näennäisesti ilahtuvat jostain Jäätteenmäen tuomasta vaihtoehdosta. Nyt on Jäätteenmäen tilalla Mari Kivimäki yrittämässä tällaista nostetta.

Kun Kepu profiloituu oikeistopuolueeksi, sen ei enää tarvitse tahtopolitiikallaan erottua demareista. Tämä on melkoinen pulma puolueelle, joka harrastaa lähes uskonnollisen hurmoshenkistä herätystä ja luo viholliskuvia. Kun tämä ei enää pure, äänestäjät joutuvat valitsemaan asioiden välillä. Silloin maallakin mummonmökeissä asustavat miettivät kahdesti, että kannattaako heidän sittenkään äänestää puolueblokkia, joka pyrkii jakamaan niukkuutta. Niukkuuden jakaminenhan on tyypillistä poliittiselle oikeistolle kautta maailman. Asevarustelu luo tästä ainoan poikkeuksen.

Matti Vanhasen politiikka tekee siis vähitellen Kepusta turhan ja tahdottoman puolueen. Ei ole olemassa enää mitään keskustalaista vaihtoehtoa edes mielikuvissa. Vaihtoehdot ovat oikeistolainen ja vasemmistolainen politiikka. Ja oikeistolainen politiikka yhdistyy silloin paljon selkeämmin Kokoomukseen kuin Kepuun, jonka koko poliittisen historian osaaminen on kytkeytynyt opportunismiin.

Lue lisää

En näe oikeiston ja vasemmiston eroa vahvana ja merkittävänä. Sen akselin ääripäät puuttuvat Suomesta kokonaan. Kokoomus on erittäin maltillinen, keskusta-oikeistolainen puolue, SDP ei kokoomuksesta paljoakaan käytännössä poikkea, ja varsinaista äärivasemmistoakaan ei Suomessa juuri kannateta, kun se on sirpaloitunut pieniin puolueisiin ja vasemmistoliittokin on lähinnä historiallinen työväenliikkeen sosialistisen ideologiasiiven jäänne.

Keskusta on tässä kapeassa kirjossa ollut lähinnä maataloustuottajien ja maaseudun kuntien varaan kannatustaan rakentava etupuolue, jonka poliittinen linja on rakentunut sen mukaan, miten maatalous- ja aluetult voidaan maksimoida.

Mitä entisiin liberaaleihin ja nuorsuomalaisiin tulee, niin ne ovat hajallaan kokoomuksessa, vihreissä, keskustassa ja rkp:ssä, jokunen humaani vapaa-ajattelija varmaan SDP:ssäkin.

Siinä en kinaa vastaan, että kepussa on varmasti sellaisia politikointiin innolla hinkuvia, joiden mielestä keskustan pitäisi koko ajan pitää suurta ääntä vaatimuksistaan ja tavoitteistaan ikään kuin se olisi yhtä aikaa hallituksessa ja oppositiossa tsensä yhtä osaa vastaan.

Tuollaistahan jatkuvaa räksyttämistä ja kotiinpäin vetoahan punamullan meno aikanaan oli, kun Kekkonen joutui hajottamaan hallituksia ja nimittämään pikkupuolueista pääministerit ikään kuin kokouksen puheenjohtajaksi, jonka ääni ratkaisee silloin, kun maalaisliiton ja sdp:n välille ei sopua löytynyt. Sama syy sai Sorsan kypsymäään Väyryseen, mikä käynnisti historiallisen Holkerin sinipunan, ja samasta syystä Lipponen ei ikinä olisi mennyt punamultaan. Ahon hallituksen aikana kokoomus sai karvaasti kokea, että se, mikä illalla oli kepun kanssa sovittu olikin aamulla uudelleen pöydällä uusine vaatimuksineen.

Vanhanen saattaa olla liberaali, mutta oikeistolaisena en häntä osaa pitää. Mikko Akion oikeistolaisuus taitaa rajoittua siihen, että hän jo ennen vaaleja oli hylännyt punamullan ja piti kokoomusta parempana kumppanina. Olli Rehn taitaa olla joukosta ainoa, joka on yrittäjäperheen poikana ollut aidosti oikea liberaali aikanaan.

Se, että osa keskustan "aitovieriläisistä" vierastaa näitä "liberaaleja" liittyy minusta siihen keskustalaiseen punaniskaiseeen ortodoksisuuteen, jossa kaikkien on oltava ehdottomasti samaa mieltä "meidän" kanssa. Vanhastahan kritisoidaan jatkuvasti siitä, että hän on liiaksi kaupunkilainen "asfalttikepulainen" eikä aja maakunnan etua riittävän tarmokkaasti, eli koko ajan kovaan ääneen vaatien ja räksyttäen.

Minusta tuntuu, että tämän eduskunnan kontolle jäänyt palvelu- ja kuntarakenteen uudistaminen tulee jakamaan kepun selkeästi kahtia. Jos konservatiiviset jarrumiehet voittavat, kepun kannatus pienenee ratkaisevasti, koska silloin liberaalimpi kesusta valuu koomukseen ja politiikka alkaa kaksinapaistua.

Mutta jos vanhanen saa keskustan pidettyä yhtä keskellä kuin kokoomus ja SDP:kin talousasioissa ovat, niin kolmiodraaman kauhun tasapaino jatkuu vielä ainakin tämän vaalikauden.

Kunnallisvaalit antavat taas paljon uutta ainesta tulevaisuuden ennustamiseen. Nythän puoluekannatukset näyttävät kesän aikana jämähtäneen melko ennalleen, vaikka SDP räksyttääkin raivokkaasti "kokoomuksen tasa-arvotuposta" ja uhkailee välikysymyksillä, jos "kokoomus ei paljasta summia".

Tuolla taktiikalla heinäluoma painaa SDP:n vain entistä suurempaan alamäkeen ja Kataisen on erittäin helppo kasvattaa kokoomuksen kannatusta olemalla pelkästään maltillinen ja asiallinen omissa puheissaan.

Sillä niinhän se on, että keskiluokkaisten, alle 45 vuotiaiden lapsiperheiden, tavallisten kohtuullisesti toimeen tulevien palkansaajien liikkuvilla äänillä ratkeaa kuka on suurin eduskuntavaaleissa 2011. Se voi aivan hyvin olla mikä tahansa nykyisistä kolmesta suuresta.

Triangelidraama ja kauhun tasapaino siis jatkuvat tämän vaalikauden ja varman seuraavankin, luulen minä kun en tiedä.