Tällä kommentillani en halua arvostella ketään kuka selvittää sukupuolen etukäteen... haluan vaan herättää ajatuksen odottajien mielessä, että mitä jos malttaisikin odottaa. Enkä halua korostaa sitä että "minä teen oikein"... täällä kun välillä liikkeellä noita väärinymmärtäjiä. No asiaan...
Mikä siinä on, että nykyään "kaikki" haluavat tietää vauvan sukupuolen etukäteen?
Ollaanko me nykyaikuiset niin hätäisiä / kiireisiä, että tätäkään odotuksen / jännityksen luoman tunteen mahdollisuutta ei malteta odottaa synnytykseen saakka.
Mitä sillä tiedolla loppujen lopuksi tekee etukäteen? Vauvanvaatteet (poika/tyttö"väriset")ja vauvan huoneen seinät yms. kerkeää kyllä ostamaan / maalaamaan synnytyksen jälkeenkin, periaatteessa. Jos toivoo esim. tyttöä ja selviääkin että poika tulossa, mitäs sitten... harmittelet koko odotuksen sitä että tuleekin poika, ennakkoasenne lapsen sukupuolta kohtaan ei varmaan ainakaan paranna vanhempi-lapsi suhdetta. Mitäs sitten jos neljä poikaa odottomassa kotona ja selviää että viiden tulossa, tekeekö siinä vaiheessa abortin. Näin karrikoidusti sanottuna.
Itse odotan toista lasta ja meillä oli heti itsestään selvää, että emme halua tietää lapsen sukupuolta etukäteen, emme ekalla kerralla emmekä nytkään. Meillä esikoinen tyttö ja tottakai mieheni nyt toivoo poikaa, eikös ne miehet aina, mutta kun pelkkä toivo ei riitä sukupuolta valitsemaan. Eikä edes kirves sängyn alla lasta tehdessä ;o) (vanha uskomus että näin tulis poika).
Meidän aikuisten elämässä on nykypäivänä NIIN VÄHÄN yllätyksiä, että miksi pilata tämäkin mahdollisuus.
Juuri eilen juttelin toisessa ultrassa käydessäni monen monta synnytystä kokeneen kätilön kanssa asiasta. Hänen mielestään itse synnytystilanteesta on hävinnyt jokin hohto, yllätyksen ja riemun tunne, kun lapsen sukupuoli tiedetään etukäteen. Tunnelma synnytyssalissa on kuulemma aivan erilainen, jännityksen täyteinen, kun ei tiedetä kumpi tulossa.
Eikös se kuitenkin ole tärkeintä että lapsi on terve!!!
Mikä siinä on, että nykyään "kaikki" haluavat tietää vauvan sukupuolen etukäteen?
Ollaanko me nykyaikuiset niin hätäisiä / kiireisiä, että tätäkään odotuksen / jännityksen luoman tunteen mahdollisuutta ei malteta odottaa synnytykseen saakka.
Mitä sillä tiedolla loppujen lopuksi tekee etukäteen? Vauvanvaatteet (poika/tyttö"väriset")ja vauvan huoneen seinät yms. kerkeää kyllä ostamaan / maalaamaan synnytyksen jälkeenkin, periaatteessa. Jos toivoo esim. tyttöä ja selviääkin että poika tulossa, mitäs sitten... harmittelet koko odotuksen sitä että tuleekin poika, ennakkoasenne lapsen sukupuolta kohtaan ei varmaan ainakaan paranna vanhempi-lapsi suhdetta. Mitäs sitten jos neljä poikaa odottomassa kotona ja selviää että viiden tulossa, tekeekö siinä vaiheessa abortin. Näin karrikoidusti sanottuna.
Itse odotan toista lasta ja meillä oli heti itsestään selvää, että emme halua tietää lapsen sukupuolta etukäteen, emme ekalla kerralla emmekä nytkään. Meillä esikoinen tyttö ja tottakai mieheni nyt toivoo poikaa, eikös ne miehet aina, mutta kun pelkkä toivo ei riitä sukupuolta valitsemaan. Eikä edes kirves sängyn alla lasta tehdessä ;o) (vanha uskomus että näin tulis poika).
Meidän aikuisten elämässä on nykypäivänä NIIN VÄHÄN yllätyksiä, että miksi pilata tämäkin mahdollisuus.
Juuri eilen juttelin toisessa ultrassa käydessäni monen monta synnytystä kokeneen kätilön kanssa asiasta. Hänen mielestään itse synnytystilanteesta on hävinnyt jokin hohto, yllätyksen ja riemun tunne, kun lapsen sukupuoli tiedetään etukäteen. Tunnelma synnytyssalissa on kuulemma aivan erilainen, jännityksen täyteinen, kun ei tiedetä kumpi tulossa.
Eikös se kuitenkin ole tärkeintä että lapsi on terve!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten niin nykyaikuiset mistä tiiät ettei esim. 50-luvullakin haluttu tietää mut ei vaan ollut tekniikkaa sitä selvittää?
Monelle, kuten meille, se on myös raha- ja aikakysymys. Sitten kun se syntyy niin ei ole oikeesti aikaa juosta joka paikassa ettimässä sopivan hintasia tietylle sukupuolelle. Mun mielestä on järkevää selvittää se etukäteen, mutta myös olla selvittämättä. Itse ainakin oon niin stressaava ihminen että mulle ei riitä viikko tai kuukausikaan hankkia kaikkea koska on niin monta muutakin rautaa tulessa samaan aikaan (auto, asunto, työt, sosiaaliset suhteet, harrastukset).
Aina pitää kaikkien sanoa joka asiasta että nykyään sitä ja nykyään tätä ja aina nykynuoriso on semmosta ja tämmöstä. Jokainen on joskus ollut nykyajan nuori ja sitten kun ne ovat itte keski-ikäsiä tai vanhuksia niin haukkuvat taas oman lapsensa sukupolvea. Näin se vaan on. Mikään ei ikinä ole hyvin. Juuri sen takia en kellekkään yleensä ole perustellutkaan miksi ylipäätään yritimme ja saamme lapsen, selvitimme sukupuolen, minkä nimen annamme ja miten kasvatamme ja miksi emmä kasta häntä tai oliko vahinko vai toivottu. Koska joku valittaa aina, kuuluipa se asia muille tai ei.
Ja kuten viestini alussa kirjoitin, en halua arvostella ketään, herätän vain kysymyksen ilmoille. Turha kenenkään loukkaantua jos omat valinnat erilaiset kun meillä.
Enkä itsekään halua arvostella ketään, mutta ihmetellä täytyy jos jo nyt raskausaikana stressaat noin paljon ajankäyttöäsi yms. niin luuletko jotain mullistavaa tapahtuvan kun lapsi syntyy, vuorokaudessa on edelleen 24h lapsesi syntymänkin jälkeen.
Ja usko tai älä, mutta jotta et ole hermoraunio lopullisesti kun lapsesi syntyy sosiaalisia suhteitasi, harrastuksistasi, auton ja asunnon etsimistä, niin arkea on syytä jatkaa / voi lapsen syntymänkin jälkeen jatkaa aivan normaalisti, tässä samassa 24 tunnissa :o)
Ei sen väliä ole mullekaan. Mentiin ultraan sillä asenteella että jos näkyy niin näkyy ja kertovat jos kertovat. Vaatteita/tavaroita ei olla hankittu ultra-arvion mukaan, värit ehtii sijoittaa sitten kun nähdään oikea sukupuoli. Pääasia että on tulossa
vauva. Enemmän se tuntuu häiritsevän äitiäni ettei ole varmaa tietoa sukupuolesta, aivan kun ei voisi hankkia molemmille sopivaa etukäteen. Mutta tämäkin asia on kunkin oma päätös, haluaako tietää vai ei.
Meilläkään ei tiedetä lapsen sukupuolta, joten sikäli samoilla linjoilla olen kanssasi. Mutta toisaalta, mitä pahaa siinä on jos joku haluaa tietää sukupuolen? Ei kai se ole keneltäkään muulta pois jos vanhemmat tietävät sukupuolen etukäteen.
Ainakin näin ensikertalaisena on vaikea kuvitella että vaikka tietäisin sukupuolen niin synnytys olisi jotenkin vähemmän jännittävä tilanne, kyllä siinä paljon enemmän jännittää sitä että onko lapsi terve ja kuinka siitä synnytyksestä selvitään kuin sitä mikä on lapsen sukupuoli.
Kukin siis tehköön niin kuin tykkää!
moi !! Esikoista kun odotettiin ja käytiin rakenneultrassa ei sitä sukupuolta näkynyt eikä me sitä haluttukkaan tietää. menimme sinne vaan katsomaan että onko vauvallamme kaikki hyvin. terve poika tuli. nyt kun toista odotetaan ja käytiin rakenneultrassa. mieheni ei halunnut tietää sukupuolta mutta kysäsi siinä samalla ja lääkäri sanoi heti että tyttö siellä kelluttelee. siinähän se sit tuli esille. ei olisi haitannut yhtään jos ei olisi näkynyt. sehän on pääasia että vauva on terve. ei me nyt ajatella kokoajan että tyttö ,tyttö tulossa vaan odotetaan tervettä vauvaa vaan. kolmen km jälkeen. no, mutta kuitenki ... eillä oli kaikki pojan vaatteet jäljellä ja ollaan nyt kerätty niistä kaikki "poika" vaatteet pois ja lahjotetu ne tuttava perheeseen, kun heille synyti nyt poika. nykyään on vähän paremmat mahdollistuudet vaan ottaa selvää että kumpi siellä on tulossa. ja eihän tuo ltrakaan ole mikään 100% varma. mutta en usko kuitenaan että kukaan suomessa tekee mitään abortia jos ei olekkaan tulossa se "oikee" sukupuoli. ja eihän suomessa saa edes semmoseen lupaa enään nuilla viikoilla. se o eri ulkomailla esim. kiinassa katotaan kumpi on tulossa ja tehdään sitten keskeytys jos tyttö tulossa ja ei poikaa ole ennestään.
Mutta luonnollisesti haluan tietää IHAN KAIKEN tulevasta lapsestani.
Myös sukupuolen. Ei kait e ole keneltäkään pois, jos haluan sen tietää, samoin kuten mieheni ja olen valmis kertomaan sen muillekin. Sikäli mikäli se nyt saadaan selville, eikä ole mikään kiirekään.
että mulle oli ihan sama tiedänkö vai en ja annoin miehen päättää, hän sano ettei halua tietää joten ei siis käsitystä siitä onko tyttö vai poika tulossa.
Nyt ois vaan synnytystapa arvio ja se on viikolla 36 ja tehdään ultralla joten vauva on aika iso jo ja sukupuoli näkyisi helposti. silti toivon ettei se siinä selviä edes vahingossa.
itse en tykkää mistään pastelli säyistä joten meillä on vauvalle ostettu vaatteita sitten sen mukaan ettei ole mitään hempukoita vaan ruskeaa, tummaa vihreetä, kirkasta vihreetä ja oransia lähinnä. enkä kyllä pidä niitä mitenkään tytön tai pojan värisinä lainkaan.
niin pitkään kun lapsi suostuu pukeutumaan mun valitsemiin vaatteisiin niin valitsen sille kivan värisiä vaatteita enkä tytön tai pojan värisiä. tietty en nyt pojalle mekkoa menisi päälle laittamaan mutta muuten en kyllä jaksa ajatella onko tytön vai pojan värisiä, ahdistavaa että lapset pitää niin pienestä opettaa tiettyihin väreihin.
Me tiedämme tulevan vauvan sukupuolen.Tyttö tai poika olisivat olleet molemmat tervetulleita. Itselläni oli tyttöolo raskauden alkuaikana ja ultrassa näkyikin sitten pieni poika. Tämä tiedon jälkeen vauva on jotenkin tullut todellisemmaksi ja minun on helpompi ajatella vauvaa poikana kun "sukupuolettomana" vauvana. Ensisynnyttäjänä uskon, että synnytys on kohdallani aivan yhtä jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus vaikka tiedänkin pojan syntyvän. Kovasti kummastelen kätilön mielipidettä sillä sukupuolihan ei ole se tärkein vaan terve vauva. Ja aivan varmasti iloitsen vauvasta yhtä paljon.
En myöskään ymmärrä miksi meidän olisi pitänyt odottaa syntymään asti sukupuolen selviämistä, sillä samoinhan olen käynyt ultrassa tarkistuttamassa että vauvalla on kaikki kunnossa.
Kommenttisi että jos perheessä on jo neljä poikaa ja saa tiedon että vielä yksi poika on tulossa olisi pettymys oli kummallinen, sillä eikö ole parempi että vanhemmat voivat läpikäydä tämän asia etukäteen eikä sitten "pettymys" tulisi synnytyksen yhteydessä, vaikka uskonkin että jokainen toivottu lapsi on vanhemmileen rakas !
Kaverit ovat ihmetelleet kun ilmoitin, että me ei etukäteen haluta tietää kumpi tulee. Yksi jopa oli varma, että selvitetään itsellemme, mutta ei haluta kertoa muille...
En vaan ymmärrä sitäkään, että huoneen pitää olla vaaleanpunainen jos on tyttö ja sininen jos on poika ja sit ei lapsen syntymän jälkeen näitä kerkeä laittamaan... HEI HALOO! Ensinnäkin sille lapselle on ihan sama se, minkä värinen se huone tai vaatteet ovat. Asia on eri kun ikää enemmän. Toisekseen ultrassa ei voi ikinä sanoa 100 prosentin varmuudella kumpi tulee. Järkevää luottaa siihen sitten.. Ja parkua jälkikäteen että ultraajan vika kun sanos, että NÄYTTÄÄ pojalta eikä sit ollutkaan...
Itse halusin jokaisessa raskaudessa etukäteen tietää sukupuolen. Ei siksi, että sillä olisi ollut merkitystä, mutta olin aina utelias syntyvän lapseni suhteen.
Ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa en sitten - kas kummaa - muistanut ultrassa ottaa asiaa puheeksi, joten kaksi ensimmäistä lasta syntyivät sukupuoleltaan yllätyksenä. Kolmas ei keskiraskauden ultrassa suvainnut avata haarojaan, joten senkään sukupuoli ei silloin selvinnyt. Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa jouduin kuitenkin ylimääräiseen ultraan ja siellä sukupuoli näkyi erittäin selvästi (en muuten silloinkaan olisi muistanut asiaa kysyä, jos en itse olisi nähnyt sukupuolta). Kun sukupuoli selvisi, niin minulta katosi se käsittämätön kärsimättömyys lapsen syntymistä odotellessa, mikä oli vaivannut kahdessa edellisessä raskaudessa ja mikä ehti jo vaivata hieman kolmannessakin raskaudessa. Sukupuolen selviäminen siis auttoi nauttimaan loppuraskaudesta aivan eri tavalla kuin muuten. Minulle oli todella helpottavaa. Eikä mikään pettymys, vaikka kolmas poika tulikin.
Jos se sukupuoli voisi aiheuttaa pettymyksen, niin eikö se silloin ole parempi pettyä ennen synnytystä kuin vasta synnytyksessä?
Siitä mainitsemastasi kätilöstä on varmaan synnytystilanteesta hävinnyt se hohto siksi, että hän on kokenut jo niin monta synnytystä kätilön ominaisuudessaan. Tuskin keneltäkään synnyttäjältä menee hohto siitä, että tietää, mitä sieltä on tulossa. Kuten sanoit, sukupuolella ei ole väliä, joten miksi sitä jännittää sitten synnytyksessä?
Me saatiin sukupuoli tietoon 4 d -ultrassa. Tai ainakin 99%:n varma oletus (koskaanhan ei voi olla varma). Hyvä puoli (ja yllätys itselleni) siitä oli se, että tähän saakka odotin Vauvaa ja ajattelin Vauvaa ja hoidin mielessäni Vauvaa. Nyt tästä Vauvasta tuli vielä enemmän Persoona. Nyt odotan Tyttöä, hoidan ajatuksissani Tyttöä. Puhun Tytölleni mahassani. Jotenkin tuli vielä todellisemmaksi kaikki itselleni. Ihan sama vaikka olisi ollut poika. Sitten ajattelisin poikaa. Olen ihan tyytyväinen, että sukupuoli selvisi.