Siis vaikka olen nainen kirjoitan tänne, koska haluaisin miehen mielipiteen siitä, miten raha-asiat on hoidettava perheessä, jossa kumpikin on kyllä työssä, mutta miehen tulot ovat noin 500€ isommat kuukaudessa, ja olemme avoliitossa.
Lapsia on 3 kouluikäistä, 2 vanhinta murkkuja, joten opiskeluun pitäisi säästää jo nyt.
Asuimis muoto ok-talo kaupungissa, miehen omistama. Huomioikaa että mies kyllä maksaa asunnon lainan, eikä hyväksy sitä, että menisimme pankkiin ja sopisimme lainasumman niin pieneksi, että minä voisin maksaa puolet, jolloin tietty omistaisin osani talosta.
Riitelemme rahasta aina, koska minulla sitä ei ole, maksettuani ruokalaskun, lasten menot, netin, auton menot,(auto miehen, minä joudun käyttämään sitä työmatkan takia)lasten vaatteet ja opiskelukirjat, jätemaksut, muita pikkulaskuja esim nuohous yms. Hankin tonnin kuussa lisäksi lapsilisät 340 josta mies huomauttaa aina, että se ei ole minun tuloa, joten en voi laskea sitä niin, että MINÄ maksan.
Kysyisin, annateko vaimolle rahaa esim kampaamoon, lasten menoihin, ruokaan jne, pitääkö vaimon pyytää erikseen rahaa esim ruokaan, vai käyttekö kaupassa itse?
Entä lääke ja sairaala kulut tms? tai lemmikkien kulut? Entä ulos-otto velka, jota minulla on, miten sellaisen maksu? Maksaisin sitä itse.
Minua vituttaa tämä ainainen riita, elämme ylivarojen ja se on aina minun vika, vaikka rahat riittää just ja just ruokaan, en juo, polta, kapakoi, harrasta mitään maksavaa, ostan vaatteet kirpparilta, jne,
Enkä halua mieheni rahoja, vaan suhteen, jossa ei aina tapella rahasta, jos sitä ei ole, se kärsitään yhdessä, ja vedetään yhtäköyttä, ei huutaen ja nöyryyttäen, minun pitää lasten kuullen pyytää mieheltä, että Ole kiltti ja anna ruokarahaa, kun kaapissa ei ole mitään. Hän itse ei kuulema periaatteesta anna ennen pyytämistä, eikä käy kaupassa.
Hän menee enemmin ulos syömään, tai ostaa kotiin esim pitsan, josta syö puolet ja loput lapsille, ei minulle.
Hänelle ei myöskään kelpaa mikä tahansa ruoka, tai leipä ja leikkeitä yms pitää olla.
Lapsia on 3 kouluikäistä, 2 vanhinta murkkuja, joten opiskeluun pitäisi säästää jo nyt.
Asuimis muoto ok-talo kaupungissa, miehen omistama. Huomioikaa että mies kyllä maksaa asunnon lainan, eikä hyväksy sitä, että menisimme pankkiin ja sopisimme lainasumman niin pieneksi, että minä voisin maksaa puolet, jolloin tietty omistaisin osani talosta.
Riitelemme rahasta aina, koska minulla sitä ei ole, maksettuani ruokalaskun, lasten menot, netin, auton menot,(auto miehen, minä joudun käyttämään sitä työmatkan takia)lasten vaatteet ja opiskelukirjat, jätemaksut, muita pikkulaskuja esim nuohous yms. Hankin tonnin kuussa lisäksi lapsilisät 340 josta mies huomauttaa aina, että se ei ole minun tuloa, joten en voi laskea sitä niin, että MINÄ maksan.
Kysyisin, annateko vaimolle rahaa esim kampaamoon, lasten menoihin, ruokaan jne, pitääkö vaimon pyytää erikseen rahaa esim ruokaan, vai käyttekö kaupassa itse?
Entä lääke ja sairaala kulut tms? tai lemmikkien kulut? Entä ulos-otto velka, jota minulla on, miten sellaisen maksu? Maksaisin sitä itse.
Minua vituttaa tämä ainainen riita, elämme ylivarojen ja se on aina minun vika, vaikka rahat riittää just ja just ruokaan, en juo, polta, kapakoi, harrasta mitään maksavaa, ostan vaatteet kirpparilta, jne,
Enkä halua mieheni rahoja, vaan suhteen, jossa ei aina tapella rahasta, jos sitä ei ole, se kärsitään yhdessä, ja vedetään yhtäköyttä, ei huutaen ja nöyryyttäen, minun pitää lasten kuullen pyytää mieheltä, että Ole kiltti ja anna ruokarahaa, kun kaapissa ei ole mitään. Hän itse ei kuulema periaatteesta anna ennen pyytämistä, eikä käy kaupassa.
Hän menee enemmin ulos syömään, tai ostaa kotiin esim pitsan, josta syö puolet ja loput lapsille, ei minulle.
Hänelle ei myöskään kelpaa mikä tahansa ruoka, tai leipä ja leikkeitä yms pitää olla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pakko vaan sanoo että heivaa vittuun tollanen äijä! Jos saman katon alla asutaan niin rahat ja velat ovat puolet ja puolet. Äitien työ on ihan yhtä vaativaa kun isienkin. Voisi isit miettiä välillä että kuka niitten pyykit pesee, kuka ruoat laittaa, kuka kuljettaa lapsia jos ne tarvitsevat kyytiä jonnekin, kukaa siivoaa asunnon.
homma toimii silloin, kun henk. koht. menot (siis omat vaatteet, pubissa istumiset, kampaajat, tms. ITSEEN käytetyt menot) on molemmille suunnilleen yhtä suuret. Tällöin ei ole väliä, kuka maksaa mitäkin, kun kumpikaan ei "tuhlaa" toista enempää. Muunlainen laskeminen on saivartelua, eikä sovi tasavertaiseen suhteeseen, imho.
Meillä on ihan tasavertaista, vaikka minä kulutankin itseeni enemmän.
Olemme molemmat hyvinpalkattuja, meistä enemmän ansaitseva olen minä. Ennen avoliittoamme olin työlläni sekä perimällä hankkinut huomattavan omaisuuden. Avovaimoni on vähävaraisesta perheestä ja tottunut tulemaan toimeen vähemmällä.
Olisi saivartelua, että vaimoni pitäisi tasaveroisuuden nimissä alkaa kuluttaa enemmän kuin haluaa ja tarvitsee, että minäkin saisin kuluttaa halujeni mukaan. Mielelläni minä häneen tuhlaisinkin ja haluaisin ostaa kaikenlaista, mutta hän kokee olonsa vain kiusaantuneeksi.
Koska vaimoni haluaa säästää omista palkoistaan, olen neuvonut häntä sijoittamisessa ja käytämme yhteistä sijoitusneuvojaa. Hänelläkin alkaa olla jo hyvä, vakaa pääoma.
Lapset saavat kohtuudella sen, mitä tarvitsevat. Tämä kohtuullisuus on varmaankin vaimon ansiosta säilynyt todella hyvin.
Rakastamme toisiamme. Ja kunnioitamme. Suhteemme on vuosienkin jälkeen erittäin antoisa, täynnä syvää ja lämmintä tunnetta.
Aina ei ole pakko tapella raha-asioista eikä muustakaan.
ja velat puoliksi vaikka velat ovatkin mun nimellä niin yhteisiä ovat.Rahat(ne mitä nyt sattuu tilille jäämään)ovat yhteisiä.anna miehes toki maksaa kaikka,mutta mun mielestä rahojen ja velkojen pitäis olla yhteisiä vaikka olisivatkin jomman kumman nimissä.
Ne pitää siirtää yhteisiin nimiin, jos haluaa, että ne ovat yhteisiä. Niin meillä on tehty. Molemmilla puoliksi varat ja velat.
Niin ei aina tarvitsisi riidellä siitä rahasta.
Ota vaikkapa kaksi työtä, (niin kuin minä teen, koskapa olen kolmen lapsen yh) Kyllä sulla teinit katsovat sen pienimmän perään. (niin ne minullakin tekevät)
Kasva aikuiseksi, ja opi itse vastaamaan raha-asioistasi.
Ei aina tarvitse itse ansaita ihan kaikkea. Meillä miehellä on noin 1,5 kertaiset tulot, mä oon palvelualalla ja hän keskitason johtoasemassa....
Nyt kun kohta alkaa äitiysloma, ollaan sovittu että mä olen kotona niin kauan kuin haluan. Mies tuo "leipää taloon", ja sitten jossain välissä katsotaan mun töiden jatkoa. Meidän mielestä on tärkeää, että kun on mahollisuus, lapsen kanssa ollaan mahdollisimman paljon. Näin on myös tehty meidän molempien lapsuudenkodeissa.
Velkojen ei tarvitse olla yhteisiä, mun uo-velat on aina ollut mun harteilla (nyt maksettu, huom) ja kun mies on halunnut elektroniikkaa, on ostanut. Silloin en ole napisut kun omistaa maksaa eikä aiheuta mulle lisäkuluja. Myös baariin toisella menee enemmän rahaa, mä taas ennen raskauttani poltin joten ne maksettiin erikseen, ns. omat menot siis...
Meillä on yksi ainoa tili, jonne tulee kaikki rahat: palkat, lapsilisät, matkakorvaukset, jne. Ja samalta tililtä maksetaan menot oli ne sitten lainanlyhennyksiä, laskuja, ruokamenoja, kampaajalla käyntejä, hallimaksuja, mitä tahansa. Perhe on yhteinen, lapset on yhteiset ja kaikki tähtää yhteiseen hyvään.
Hyvä nainen, sähän olet kynnysmatto. On varmasti miehesi onnellinen sinunlaisesta naisesta: hänen ei tarvitse huolehtia kuin oman asuntonsa lainanlyhennys ja omat menonsa. Sinä hoidat kodin ja lapse ja hyvää ruokaa pöytään. Jos sinä haluat erota, talo jää hänelle ja hän voi pistää sinut pihalle. Sadistiselle, narsistiselle miehelle sinä olet lottovoitto vaimoksi! Onnittelut miehellesi!
jopa yhteinen tili,mihin tule miehen palkka ja mun opintotuki:(,eli minun tulot ovat paljon paljon pienimpia.heti kun aletin seurustelemaan,tai lähinä muutettiin yhteen puhuimme avoimesti asijoista,mies sanoi että valmis pitämään minusta ja lapsista(kun joskus tule) huolta,eikä mun tarvi miettia sitä että tuloni ovat paljon pienimmät,vaikka hänen palkka ei oo kun 1200e/kk,asumme vuokralla ja kesällä menimme naimisiin.minä maksan kaikki laskut(siis koneella) ja käyn kaupassa,ja tankkan auto (yleinsä),että mies ei aina välillä edes tiä että paljonko raha tilillä on,ja jos on joku suurepmi meno niin keskustelemme siitä.yritään käyttä YHTEISET rahamme järkevästi,niin että joskus jää jotain säästöönkin.Itse olen tottunut venyttämään joka euro,mies ei joskus sellaista ymmärrä mutta onneks mä hoidan meidän rahaasiat:)
monen ihmisen perisynti on se, että ei saada suutaan auki. En mäkään anna rahaa tosta vaan että "ota satanen, en kyl tiiä tarviitko mut saat pitää". Vitun typerää touhua. Ja jos vaimolla olisi itse hankittu lemmikki jota en edes haluaisi talooni niin en varmasti maksa mitään siihen liittyviä kuluja. Lisäksi, jos on rahasta tiukkaa niin MIKÄÄN pakko ei ole mennä kampaajalle. En minäkään saa mennä futispeliä kattomaan jos viikonlopun budjetti on 50e ja lippu peliin joku 15e. Näin esimerkkinä.
Meillä laskut jyvitetään sen mukaan kumpi tienaa enemmän eli paremmin ansaitseva maksaa enemmän (tällähetkellä vaimo).
Molemmilla on omat velkaiset autot, joiden lainat ja kustannukset hoidetaan itse eli jos haluaa ajella leveämmin sen saa tuntea omissa nahoissaan :-)
Kahden lapsen lapsilisät menevät suoraan pienemmän tarhamaksuihin.
Ruokakuluista lankeaa minulle isompi pala, koska käyn useammin ruokakaupassa, mutta kokonaisuudessan se tulee perheelle edullisemmaksi koska metsästän tarjoksia ja vaimo sitä ei tee.
Muutenkin valmistan usemmiten ruoan eli hankin itse tarvikkeet.
Lasten vaatteet ja harrastuslaskut kustantaa vaimo ja minä hankin harrastusvälineet sekä sähkövempaimet vatkaimesta kännyköihin.
(säästövinkki: kalliimmat lasten leluhankinnat kuten pyörät,soittimet,kännykät,laskettelukamat, stereot,mp3 soittimet jne. ovat aina joko joulu tai synttärilahjoja näin ei tarvitse ostaa turhaa krääsää)
Asuntolaina menee puoliksi ja molemmilla on omat tilit.
Näillä eväillä on menty kohta 20v ja isommin ei ole tarvinnut riidellä.
Meillä homma toimii niin että meillä on yksi yhteinen tili jolta maksetaan kaikki yhteiset menot, eli ruoat ja laskut. Ja lisäksi molemmilla omat tilit.
Yhteiselle tilille mies siirtää enemmän rahaa kuin minä koska hänellä isommat tulot. Minä hoidan kaikki yhteisten laskujen maksun koneella ja tarkkailen yhteisen tilin tilannetta ja tarvittaessa siirrän rahaa omalta tililtäni lisää tai pyydän miestä siirtämään.
Asunto on minun nimissä, maksan lainat, remonttitarvikkeet, vastikkeen. Mies tekee remontit asuntoon ja sillä tavalla osallistuu kustannuksiin.
Miehellä auto, maksaa auton lainat, bensat yms.
Tienaan paljon enempi (isä olen) kun vaimo, liksa 4700 e/kk, Vaimolla surkee palkka tienaa 1700 e/kk.
Kaikki on yhteistä kassaa, kummalakin oikeus toistensa tileihin.. Suurinosa menee talo lainaan tietty, joka on myös 50/50 vaikka itse sen oikeastaan maksankin. Mun mielestä se vaan kuuluu tasan, vaimo saa mitä tahtoo sillon tällön hommata - samoin mää. Toimii hyvin, ei oo raha riitoja koskaan ollu.. suosittelen :-) Vaati vissiin kuitenkin järkevän kulutusperiaatteen,eli mitään tuhlareita ei oo kumpikaan..